1. luku

Kauan sitten kansojen oli tiedettävä kuka Hän on

 1. Mikä on ollut kansojen asenne kaikkeuden suurinta nimeä kohtaan, ja mitä niiden täytyy tulla tietämään sen Kantajasta?

SAMOIN kuin kansat kauan sitten eivät pitäneet hänestä, eivät kansat nykyäänkään pidä hänestä. Eivätkä ne pidä hänen nimestäänkään. Olemalla mainitsematta hänen nimeään ne koettavat olla välittämättä hänen olemassaolostaan, antaa hänen tulla tuntemattomaksi persoonaksi ja antaa hänen nimensä häipyä muistista. Kumma kyllä, kansat eivät ole kyenneet poistamaan hänen nimeään ihmiskunnan historiasta. Ne eivät ole voineet estää hänen nimensä julistamista kaikkialla maailmassa tällä 20. vuosisadallamme. Ilmeisesti tuon nimen Kantajan täytyy olla suurempi kuin kaikki kansat. Hänen nimensä on koko kaikkeuden suurin nimi. Se on vanhin aikakirjoissa mainittu nimi. Se on kuolematon! Se kaunistaa koko taivaan ja maan suurinta Olentoa. Se on aivan yhtä katoamaton kuin sen Kantajakin. Menneitten aikojen kansat tulivat tuntemaan sen. Nykyiset kansat samoin kuin poliittiset järjestötkin tulevat samalla tavalla tuntemaan tuon verrattoman nimen. Pian ne tuhoutuvat, mutta tuo nimi ei! Ennen tuhoutumistaan ne tulevat tietämään tuon nimen Kantajan ylimmyyden.

 2. Riitä tuon nimen kunniaan saattaminen merkitsee, ja keitä se koskee nyt mitä suurimmassa määrin?

² Tässä suhteessa historian on toistuttava, vaikkakin paljon laajemmassa mitassa. Menneen ajan kirjoitettu historia antaa meille oikeuden odottaa, että tuo nimi asetetaan oikeudenmukaiseen asemaansa kaikkien maan päällä asuvien keskuudessa. Sen kunniaan saattaminen Hänen nimenään, joka todella elää, joka on kaikkivaltias ja ylin, herättää kunnioittavaa pelkoa kansoissa. Niiden on tunnustettava vastoin tahtoaankin Hänet, jonka nimeä ihmiset ovat epäoikeudenmukaisesti solvanneet ja halventaneet. Ne tulevat tietämään, että hän on olemassa, että hän on puhunut ja että se, mitä hän on puhunut, ei koskaan jää täyttymättä. Tämän merkitys kaikille kansoille koskee mitä suurimmassa määrin ihmiskunnan nykyisen sukupolven jokaista jäsentä juuri nyt.

 3. Miksi vuoden 1513 eaa. tapahtumat ovat tuon nimen Kantajasta sattuneet ikään kuin vain puoli viikkoa sitten?

³ Jokainen tapahtuma, joka sattui vuonna 1513 ennen ajanlaskumme alkua, sattui meidän mielestämme nykyään hyvin kauan sitten. Siitä on lähes 3500 vuotta! Mutta se Ikuinen, jonka nimi täytyy saattaa kunniaan, ei laske sellaista aikakautta sen mukaan, miten maa pyörii päivittäin akselinsa ympäri tai miten se vuosittain kiertää aurinkoa. Nuo kolme ja puoli vuosituhatta ovat hänelle vain kuin kolme ja puoli vuorokautta meille. Ja mitä merkitsee Hänelle vain puolen viikon aika? Hänelle on vain puoli viikkoa aikaa siitä, kun hän kohtasi ensi luokan poliittisen vallan 16. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Ei siis ollut kysymyksessä pelkkä runokuva, kun senaikainen henkeytetty laulurunoilija sanoi Hänelle: ”Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.”a

 4. Mikä merkitsi Hänelle jotakin tässä ensimmäisessä maailmanvallassa?

⁴ Hänelle ei merkinnyt mitään se, että tuolla ensimmäisellä maailmanvallalla oli suuret määrät uusimpia sotavarustuksia ja että se kykeni hallitsemaan silloista asuttua maata. Sen suuresti ylistetty viisaus ja korkea sivistystaso olivat Hänelle aivan yhdentekeviä. Sen uskonnollisten jumalien ja jumalattarien suuri määrä ei herättänyt Hänessä pelkoa, vaan osoitti, miten tietämätön ja harhaan johdettu tuo korkeasti sivistynyt maailmanvalta oli uskonnollisesti. Sen sijaan Hänelle merkitsi silloin jotakin se, että tuo maailmanvalta oli joutunut vaikeuksiin hänen kanssaan. Miten?

 5. Millaisella sorrolla yhteen ihmissuvun haaraan kuuluvaa vaaratonta kansaa uhattiin sen asuessa muukalaisena toisen rodun omistamassa maassa?

⁵ Olemmeko koskaan nähneet voimakkaan, militaristisen, kansallismielisen poliittisen hallituksen sortavan rauhaisaa kansaa tällä 20. vuosisadalla? Tämä kysymys tuo mieleemme joukon sorrettuja kansoja ja roturyhmiä. Me voimme näin ollen ymmärtää sen tyrannimaisen sorron, jota viaton kansa oli saanut kokea vuosikymmeniä maassa, missä se asui muukalaisena. Niiden kolmen päähaaran mukaan, joihin ihmissukumme on jakautunut, nämä muukalaisasukkaat kuuluivat seemiläiseen haaraan ja asuivat haamilaisessa maassa. Heidän sortamisensa muuttui lopulta niin äärimmäiseksi, että se pyrki siihen, mitä nykyään sanotaan ”kansantuhoksi”, tämän nimenomaisen seemiläissuvun hävittämiseen, joka oli siihen mennessä kasvanut huomattavan kokoiseksi kansaksi, todella väekkääksi kansaksi, jolla ei kuitenkaan ollut mitään aktiivista osaa tuon haamilaisen maan hallituksessa.

 6. Minkä laatuinen tuo hankala kiistakysymys siis oli ja miksi niin?

⁶ Tuo haamilainen maa näytti olevan huolestunut rotukysymyksestä, sillä toiseen rotuun kuuluva suuri muukalaisasukkaiden joukko olisi voinut jopa muodostaa sotilaallisen uhan tälle ensi luokan maailmanvallalle. Jos kuitenkin tarkastelemme tilannetta syvällisemmin, niin voimme havaita, että kysymyksessä oli vielä tärkeämpi kiistakysymys kuin rotukysymys. Se oli uskonnollinen kiistakysymys. Vanhan ajan historian muistiinmerkinnät osoittavat uskonnolla olleen hallitseva osa kansojen, vieläpä hallitsijoitten, elämässä, eivätkä uskonnottomat, tieteellisesti koulutetut modernistimmekaan voi sitä kieltää. Tuon maailmankuulussa haamilaisessa maassa asuvan muukalaiskansan keskuudessa havaittiin merkittävällä tavalla erilainen uskonto. Siitä johtui, että kansan kantajoukko kieltäytyi yhtymästä maan monien jumalien palvontaan. Tähän seemiläiseen rotuun kuuluvan kansan hävittäminen olisi merkinnyt siis myös sen uskonnon hävittämistä. Juuri tätä toivoivatkin maan jumalien papit.

 7. Mitä kysymyksiä esittivät haamilaiset sortajat muukaiaisasukkaitten Jumalasta, ja mitä toimintaa nuo kysymykset vaativat?

⁷ Samoin kuin sadat miljoonat itäintialaiset tällä 20. vuosisadalla nuo monien haamilaisten jumalien muinaiset palvojat pitivät outona, että tämä heidän keskellään asuva muukalaiskansa palvoi vain yhtä Jumalaa, jonka uskottiin olevan koko taivaan ja maan ainoa Luoja. Mutta noille monien muinaisten jumalien ja jumalattarien palvojille tämän muukalaiskansan ainoa Jumala ei voinut olla todellinen, elävä ja kaikkivoipa Jumala. Miksi hän olisi muuten sallinut kansaansa kuuluvia sorrettavan orjina yli sadan vuoden ajan? Miksi hän salli heidän sortajiensa edelleenkin kehittää kansallismielistä suunnitelmaansa hänen palvojiensa ja uskontonsa hävittämiseksi maan päältä? Miksi hän ei ollut jo aikaisemmin vapauttanut palvojiaan monia jumalia palvovista sortajistaan ja orjanomistajistaan? Ne olivat hyviä kysymyksiä. Jos hän oli sellainen Jumala, jona tämä sorrettu kansa häntä palvoi, niin hänen piti vastata noihin kysymyksiin. Hänen piti tehdä itsensä tunnetuksi tuolle haamilaiselle kansalle! Sillä tavalla hän saattoi tehdä itsensä tunnetuksi kaikille muillekin kansoille!

 8. Oliko tämän Jumalan sopivaa tehdä itsensä tunnetuksi myös omille sorretuille palvojilleen ja millä perusteella?

⁸ Entä onko hän tehnyt itsensä tunnetuksi omille palvojilleen? Monille heistäkin Hän on voinut olla tuntematon Jumala.b Pitikö heidän tulla noissa ahdistavissa olosuhteissa 16. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua tietämään, että Hän on olemassa, että hänellä on erilainen nimi kuin kaikilla heidän sortajiensa jumalilla ja jumalattarilla ja että hän on heidän Jumalansa, joka tunnustaa heidät kansakseen? Kyllä! Hän ei ollut tuntematon Jumala heidän esi-isilleen aikaisempina vuosisatoina. He olivat jopa tienneet hänen persoonanimensä, mutta erikoisesti he olivat oppineet arvostamaan häntä ”Jumalana Kaikkivaltiaana” sen perusteella, mitä hän oli tehnyt heidän hyväkseen. Miksi he eivät siis olisi palvoneet tätä esi-isiensä Jumalaa?

 9. Miksi tämä Jumala ajoitti heidän sortonsa ajan, ja mitä hänen oli ajankohtaista tehdä nimensä suhteen?

⁹ Hän oli antanut suurenmoisia lupauksia heidän esi-isilleen, lupauksia, jotka eivät olleet kiinnostavia ja tärkeitä ainoastaan heille jälkeläisille vaan mitä kiinnostavimpia ja tärkeimpiä koko ihmiskunnalle. Hän oli ennustanut sen sorron, joka kohtasi heitä tässä haamilaisessa maassa. Olisiko hän voinut olla tietämätön sorrosta, kun se sitten todella kohtasi heitä? Ei johdonmukaisesti ajatellen! Itse asiassa hän ajoitti tämän sorron ajan, koska hän oli ennaltamäärännyt ja edeltäkertonut, milloin tuo sorto päättyisi ja milloin sen piti päättyä.c Heillä oli muistiinmerkinnät perättäisten esi-isiensä eliniän pituudesta ja heidän suvuistaan. Jos he olisivat tutkineet niitä ja suorittaneet oikeat laskutoimitukset, he olisivat tienneet, että nyt oli heidän vapautuksensa aika. Heidän Jumalansa oli merkinnyt tämän ajan tehdäkseen itsensä tunnetuksi heille heidän Vapauttajanaan ja kruunatakseen nimensä himmentymättömällä kunnian kirkkaudella. Hänen oli aika todistaa teoilla, ettei hän esitä valalla vannoen mitään julistusta, jota hänen olisi mahdoton toteuttaa. Hän on yhä vuosisatojen kulumisesta huolimatta Jumala Kaikkivaltias. Kun hänen aikansa oli tullut, niin hänen voitiin odottaa antavan nimelleen ihmiskunnan historiassa kaikkia muita nimiä korkeamman aseman.

MITEN HÄN SEN TEKEE?

10. Mitä kysymyksiä Häneen uskovat palvojat siis tekivät, ja miten Hän Jumalana vastaisi niihin sopivalla tavalla?

¹⁰ Niiden mielessä, jotka yhä uskoivat Jumalan pettämättömiin lupauksiin, heräsi nyt kysymys: Miten hän sen tekee? Miten hän todistaa, ettei hän ole mikään tarunomainen jumala? Miten hän saattaa kunniaan itse olemassaolonsa? Miten hän saa kaikki maailman kansat kunnioittamaan nimeään, todella pelkäämään sitä? Ei millään tavallisella keinolla, jonka nykyiset tiedemiehemme voisivat selittää. Ei, vaan tavalla, jota tämän 20. vuosisadan tiedemiehetkään eivät kykene selittämään huolimatta kaikista laboratoriokokeiluistaan, tavalla, joka olisi inhimillisesti niin uskomaton, että epäilijät sanoisivat sitä vain taruksi tai legendaksi. Mutta millä muulla tavalla kuin osoittamalla ylimmän voimansa ja tieteellisen älykkyytensä hän olisi voinut todistaa jopa nykyiselle ihmissukupolvelle olevansa ainoa Kaikkivaltias Jumala? Jumalan pitäisi kyetä tekemään sellaista, mihin minkään vuosisadan tavalliset ihmiset eivät pystyisi. Miten häntä voitaisiin muutoin pitää Jumalana? Hänen voitiin järkevästi odottaa tekevän sellaista, mitä kaikkien väärien jumalien taikuutta harjoittavat papit eivät koskaan voisi tehdä. Hänen tulisi tehdä itsensä tunnetuksi suorittamalla selittämättömiä tekoja, ihmeitä!

11. Miten näiden ihmeitten Lähde tunnistettaisiin, ja mitä huomaavaisuutta tuo Lähde osoittaisi maan päällä olevia ihmisiä kohtaan?

¹¹ Mutta miten nämä yliluonnolliset voimannäytteet liittyisivät tähän ainoaan elävään tosi Jumalaan, niin että häntä erehtymättä pidettäisiin niiden tosi Lähteenä, varsinkin, kun hän on näkymätön eikä hänellä ole mitään näkyvää, aineellista kuvaa tai veistosta edustamassa häntä ihmissilmälle tai tuntoaistille? Yksinkertaisesti siten, että hän antoi ilmoittaa etukäteen näistä ihmeteoista ja että hän suoritutti ne omassa nimessään elävän ihmisedustajan, puhemiehen eli profeetan, välityksellä, jonka hän lähetti puhumaan ja toimimaan Hänen nimessään. Tämän näkymättömän, kaikkivaltiaan Jumalan ei ollut välttämätöntä esittäytyä persoonallisesti lihallisille ihmisluomuksille, joiden näkö ja ruumiinrakenne olivat liian heikot kestämään suoranaista kohtaamista auringon, miljardien linnunratojen ja kosmisten säteitten lähteiden taivaallisen Tekijän kanssa. Niiden ennustusten täyttymykseksi, jotka ihmispuhemiehet olivat esittäneet hänen nimessään, hän saattoi suorittaa kerrotut ihmeet kauko-ohjauksella, mikä olisi turvallisinta vähäpätöisille ihmisluomuksille, joilla on rajalliset kyvyt kestää niinkään paljoa tuhoutumatta. Kaikessa tässä ilmeni Jumalan huomaavaisuus pienen maapallomme mitättömiä ihmisluomuksia kohtaan!

12. Ketä tämä epäjumalisuudesta vapaa Jumala käytti puhumaan ja toimimaan Hänen nimessään, ja miten tämä sai persoonanimensä?

¹² Tuon muinaisen haamilaisen maan epäjumalilla oli taikuutta harjoittavat pappinsa ja muut viralliset edustajansa, joihin kuuluivat tunnetut miehet Jannes ja Jambres.d Kuka sitten oli se historiallinen henkilö, jonka epäjumalisuudesta vapaa Jumala lähetti puhumaan ja toimimaan hänen persoonanimessään? Hän ei ollut vieras tuossa maassa. Olihan hän syntynytkin tuossa eteläisessä haamilaisessa maassa kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin. Hän oli siis nyt vanha mies, luultavasti liian vanha, jotta hänet olisi tunnettu pakolaiseksi, joka oli ollut poissa maasta neljäkymmentä vuotta, mieheksi, jonka surmaamista miehentappajana he olisivat voineet pitää oikeutenaan. He olivat halunneet surmauttaa hänet jo vastasyntyneenä lapsena antamalla heittää hänet pyhään virtaansa, jota he palvoivat jumalana. Mutta hänen ajelehtiessaan käsin tehdyssä kaisla-arkussa rantavesissä maan silloisen hallitsijan sääliväinen tytär pelasti hänet. Hänessä heräsi halu adoptoida tämä kaunis poikalapsi, ja hän antoi tälle sattuvan nimen ”Ylösvedetty” eli ”Vedestä pelastettu”, so. Mošeeʹ eli Mooses, kuten me nykyään lausumme tuon nimen. Se merkitsi tappiota jokijumalalle, jonka ei ollut sallittu nielaista häntä.e

13. Miten Mooses oli siis kasvatettu, ja mikä aiheutti hänen pakenemisensa maasta?

¹³ Nähtävästi tietämättä olevansa ohjailtavana hallitsijan tytär antoi rintalapsen tämän omalle äidille Jookebedille imetettäväksi ja kasvatettavaksi, kunnes lapsi olisi ollut kyllin vanha tuotavaksi hallitsijan palatsiin. Avarasydäminen tytär toimi vastoin isänsä raakaa kansantuhopolitiikkaa, joka oli tähdätty hänen maassaan asuvia orjuutettuja muukalaisasukkaita vastaan. Vaarassa olevaa lasta suojeltiin tällä tavoin kuolemalta kansansa sortajien käsissä, ja hänelle opetettiin hänen isänsä Amramin Jumalan palvontaa eikä maan monien väärien jumalien palvontaa.f Tällä ilmeisesti tärkeää historiallista tehtävää varten valitulla lapsella oli syvälle juurtunut voimakas perhe- ja uskonnollinen kiintymys kansaansa vielä 40-vuotiaanakin, vaikka hän oli viettänyt suurimman osan tuosta ajasta kuninkaan hovissa ja vaikka hänelle oli opetettu kaikkea sen maailmallista viisautta. Närkästyneenä orjuutetun kansansa saamasta raa’asta kohtelusta hän sitten yritti johtaa vapautusliikettä, mutta siinä tapahtui verenvuodatus, ja hänen oli paettava henkensä edestä.g

14. Mitä kysymyksiä hänen sorretun kansansa jäsenet haluaisivat tehdä hänelle tullakseen vakuuttuneiksi, kun hän palaisi tullakseen heidän johtajakseen?

¹⁴ Mikä tai kuka oli voinut taivuttaa hänet nyt 80-vuotiaana vanhana miehenä lähtemään maasta, missä hän eli pakolaisena, ja palaamaan kansansa sortajien maahan, jotka olivat tavoitelleet hänen henkeään? Eikö hän ollut jo kerran epäonnistunut vapauttajana? Oli kyllä! Mutta nyt hänen Jumalansa toimisi niiden Vapauttajana, jotka palvoivat Häntä pitkäaikaisesta sorrostaan huolimatta. Tähän aikaan mennessä hän oli jo melkein tuntematon omalle kansalleen, mutta hänen vanhempi sisarensa Mirjam ja hänen veljensä Aaron elivät yhä tuolla orjuuden maassa. Hänen täytyisi suuressa määrin ilmaista itsensä kansansa jäsenille. ”Mikä sai sinut tulemaan takaisin? Kuka lähetti sinut?” he kysyisivät. Hänen ei kannattaisi esittäytyä heille omassa nimessään toimivana vapauttajana nyt sen paremmin kuin se kannatti ensimmäiselläkään kerralla. Vain jos hän tulisi heidän Vapauttajana toimivan Jumalansa nimessä, he olisivat halukkaat hyväksymään hänet näkyväksi johtajakseen. Mutta mikä oli sen Jumalan nimi, joka oli lähettänyt hänet? Miten hän voisi todistaa, että tuo Jumala oli lähettänyt hänet johtamaan heidät vapauteen? Oliko tuo Jumala muuttanut nimensä?

15. Missä ja millä tavalla Jumala antoi Moosekselle määräyksen palata sortavien orjavoutien maahan?

¹⁵ Mooseksen jumalallinen Lähettäjä tiesi, että hänen epäilevä kansansa halusi tietää, miksi sen esi-isien Jumala oli sallinut niin kauan tämän pahuuden harjoittamista sitä vastaan, ja hän tiesi, että Moosekselle tehtäisiin tällaisia kysymyksiä. Yliluonnollisen ilmennyksen kautta, joka ei tapahtunut missään tarumaassa vaan Hoorebin vuoren juurella Siinain erämaassa Arabian niemimaalla, Jumala antoi Moosekselle suusanallisesti määräyksen palata takaisin sortavien orjavoutien maahan. Mitä hänen piti sanoa esittäytyessään ensin omalle kansalleen? Autiomaan yliluonnollisella tavalla palavassa orjantappurapensaassa olevan näkymättömän enkelin välityksellä Jumala ilmoitti hänelle, mitä hänen piti sanoa. Uuden englantilaisen Raamatun (The New English Bible) mukaan, joka on julkaistu Siinain niemimaalta kaukana lännessä sijaitsevassa maassa 3482 vuotta myöhemmin (vuonna 1970) Mooseksen piti selittää tehtäväänsä seuraavasti:

16. Mitä Mooseksen käskettiin sanoa kansalleen paluunsa selitykseksi?

¹⁶ ”Sinun täytyy sanoa israelilaisille tämä, että JEHOVA, heidän esi-isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala, Jaakobin Jumala, on lähettänyt sinut heidän luokseen. Tämä on minun nimeni ikuisesti; tämä on minun arvonimeni kaikissa sukupolvissa. Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille, että JEHOVA, heidän esi-isiensä Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle ja on sanonut: ’Minä olen tosiaan kääntänyt silmäni teitä kohti; minä olen pannut merkille kaiken, mitä teille on tehty Egyptissä, ja minä olen päättänyt tuoda teidät pois kurjuudestanne Egyptistä kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.’ He kuuntelevat sinua, ja sitten sinun ja Israelin vanhinten täytyy mennä Egyptin kuninkaan luo.” – 2. Moos. 3:15–18.

17. Miten faarao suhtautui israelilaisten vapauttamista koskevaan vaatimukseen, ja mitä Jumalan näin ollen oli pakko tehdä hänelle?

¹⁷ Rohkeasti Mooses totteli esi-isiensä Jumalaa, Jehovaa. Yliluonnollisilla merkeillä, joita Jehova neuvoi Moosesta suorittamaan, Mooses todisti, että Jehova, vapautuksen Jumala, oli todella lähettänyt hänet johtamaan heidät vapauteen. Israelilaisten vapautus olisi voinut tulla helpolla tavalla egyptiläisille, jos he olisivat Jehovan vaatimuksesta lopettaneet israelilaisten sortamisen ja antaneet heidän lähteä vapaasti heille luvattuun maidon ja hunajan maahan. Mutta mitä oli tehtävä, kun Egyptin kuningas, faarao, pilkkaa elävän tosi Jumalan nimessä hänelle esitettyä vaatimusta ja antaa uhmaavan vastauksen: ”Kuka on Herra [Jehova, Um], jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel?” Vielä vahvistaakseen Jehovan uhmaamistaan, ikään kuin hän olisi vain joku Olematon, tämä epäjumalia palvova Egyptin faarao lisäsi: ”Minä en tunne Herraa [Jehovaa, Um] enkä päästä Israelia.” Ja kun faarao, silloisen muinaisen maailman parhaan sotajoukon komentaja, pitää kiinni päätöksestään, niin mitä muuta on tehtävissä kuin panna hänet tuntemaan Jehova, pakottaa hänet tietämään, että se Jumala, joka esitti hänelle vaatimuksen kansansa vapauttamisesta, on Jehova? Faaraon menettely vaati sitä!

18. Minkä Jumalan tarkoitusta koskevan julistuksen silloin muodostunut kansallinen tilanne vaati, ja mitä kansojen olisi nyt hyvä pohtia itsensä suhteen?

¹⁸ Ovatko ketkään tämän 20. vuosisadan poliittiset hallitsijat omaksuneet samaa asennetta kuin faarao vuonna 1514–1513 eaa., mistä kerrotaan 2. Moos. 5:1, 2:ssa? Silloin kehittynyt kansallinen tilanne vaati ensimmäistä kertaa Jumalaa esittämään julistuksen, joka ilmoitti Raamatun ajan poliittisille kansoille, että Jumalan tarkoitus oli saada ne tietämään, kuka hän on. Mutta myös nykyisen maailman kansojen tulisi kuunnella tätä Jumalan tarkoituksen muinaista julistusta, koska se soveltuu myös niihin. Ne voisivat syystä pohtia mitä vakavimmin, esittääkö eli esikuvaako faaraoitten muinainen maa niitä, kun Jehova sanoi Moosekselle: ”Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], kun minä ojennan käteni Egyptin yli ja vien pois israelilaiset heidän keskeltänsä.” – 2. Moos. 7:1–5.

19. Miten ensimmäinen kymmenestä vitsauksesta pakotti faaraon tietämään, että Jumala on Jehova?

¹⁹ Egyptin tottelemattomalle faaraolle Mooseksen käskettiin sanoa niin ikään: ”Tästä olet tunteva, että minä olen Herra [Jehova, Um]: katso, minä lyön sauvalla, joka on kädessäni, virran veteen, ja se muuttuu vereksi.” Niin tapahtui. Tämä osoittautui ensimmäiseksi niistä kymmenestä vitsauksesta, joiden avulla itsepäiset, vastustavat egyptiläiset oppivat tietämään heille tuhoisalla tavalla, että tosi Jumala on Jehova. – 2. Moos. 7:17–25.

20. Miten Mooseksen kansan kävi kahden ensimmäisen vitsauksen aikana, ja mitä faarao on voinut sen tähden epäillä Jehovasta?

²⁰ Ensimmäinen vitsaus, Niilin ja sen kanavien muuttaminen vereksi, ei ollut suunnattu suoranaisesti Mooseksen kansaa vastaan, joka asui erillään Egyptin koillisosassa Goosenina tunnetulla alueella. Mutta he tunsivat tämän vitsauksen vaikutukset, joka ahdisti koko Egyptin maata seitsemän päivää. He tiesivät kuitenkin, ettei Jehovan tarkoitus ollut rangaista heitä tällä vitsauksella, ja kärsiessään egyptiläisten kanssa heitä autettiin näkemään, miten todellinen isku se oli sortaville egyptiläisille. Tämä koski myös toista vitsausta, sammakoita, jotka täyttivät Egyptin maan eivätkä säästäneet Goosenin maatakaan. (2. Moos. 7:19–8:15) Faarao on voinut saada hiukan lohdutusta siitä, että Mooseksen oman kansan oli pakko kärsiä noista vitsauksista kuten egyptiläistenkin. Hän on voinut epäillä Jehovan kykyä suojella omaa kansaansa, israelilaisia, noilta vitsauksilta, joita Egyptin taikuutta harjoittavat papit näyttivät jäljittelevän. Tilanne asetti siis haasteen Jehovalle. Kykenikö hän vastaamaan siihen?

21. Mitä kolmas vitsaus pakotti Egyptin papit myöntämään ja miksi?

²¹ Kaksi ensimmäistä vitsausta eivät pehmentäneet riittävästi faaraon sydäntä. Itse asiassa se, että Jehova myöntyi faaraon pyyntöihin saada helpotusta, todellisuudessa paadutti uhmaavaa hallitsijaa. Kolmas vitsaus oli nyt valmiina kohtaamaan Egyptiä. Se aikaansai sääskiparvia kaikkialle Egyptiin. Taikuutta harjoittavat papit olivat kykenemättömiä jäljittelemään sitä. He eivät voineet väittää, että yksikään heidän demonijumalistaan olisi ollut tämän vitsauksen takana. Niinpä heidän oli pakko sanoa faaraolle: ”Tämä on Jumalan sormi.” On merkille pantavaa, että he eivät sanoneet: ’Tämä on Jehovan sormi.’ Välttivätkö he tahallaan Jumalan tosi nimen lausumista? Missään tapauksessa se, että he jättivät huomioon ottamatta tosi Jumalan nimen, ei peittänyt tosiasioita eikä pelastanut heitä. – 2. Moos. 8:16–19.

TOSI JUMALAN PALVOMISESTA KOITUVA SUOJA

22. Mikä kysymys herää tosi Jumalan kyvystä suojella palvojiaan, ja miten neljännen vitsauksen käsittely antoi vastauksen tähän?

²² Voiko tosi Jumalan palvonta tarjota mitään suojaa, tämänkään Jumalan palvonta, jolla on niin hyljeksitty nimi? Tapa, jolla neljäs vitsaus ohjattiin Egyptiä vastaan, vastasi myönteisesti tähän kysymykseen. Seuraa historiallista kertomusta, jonka 2. Moos. 8:20–24 esittää:

23. Mitä Mooseksen käskettiin sanoa ilmoittaessaan neljännestä vitsauksesta, ja mikä oli seurauksena?

²³ ”Ja Herra [Jehova, Um] sanoi Moosekselle: ’Astu huomenaamuna varhain faraon eteen, kun hän menee veden luo, ja sano hänelle: ”Näin sanoo Herra: Päästä minun kansani palvelemaan minua. Sillä jos et päästä minun kansaani, niin katso, minä lähetän paarmoja sinun, sinun palvelijaisi ja sinun kansasi kimppuun ja sinun taloihisi, niin että egyptiläisten talot, jopa se maa, jonka päällä ne ovat, tulevat paarmoja täyteen. Mutta minä erotan sinä päivänä Goosenin maan, jossa minun kansani asuu, ettei sinne paarmoja tule, tietääksesi, että minä olen maan Herra. Näin minä panen pelastuksen erottamaan oman kansani sinun kansastasi. Huomenna on tämä ihme tapahtuva.”’ Ja Herra teki niin: paarmoja tuli suuret parvet faraon ja hänen palvelijainsa taloihin; ja paarmat tulivat maan turmioksi koko Egyptin maassa.”

24. Minkä kahden seikan perusteella faarao saatiin siitä lähtien tietämään, että Jumala on Jehova, ja minkä kokemuksen jälkeen faarao päästi Jehovan kansan menemään?

²⁴ Kovasydäminen faarao saatiin näin edelleen kahdella tavalla tietämään, että tosi Jumala on Jehova: itse paarmavitsauksen perusteella, josta voitiin myös sanoa, että se oli ”Jumalan sormi”, ja sen perusteella, että Jehovan kansa, israelilaiset, yliluonnolliselta tavalla erotettiin ja suojeltiin paarmavitsaukselta. Jos faarao olisi lähettänyt tiedustelijansa Goosenin maahan, hän olisi havainnut asian olevan näin, kuten hän teki seuraavan vitsauksen yhteydessä, joka löi egyptiläisten kaiken karjan rutolla, niin että se kuoli. Siitä, miten faarao otti selvää, oliko Jehova todella tehnyt eron israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, me luemme: ”Ja kun farao lähetti tiedustelemaan, niin katso, israelilaisten karjasta ei ollut kuollut ainoatakaan.” (2. Moos. 9:7) Tämäkään tieto Jehovasta ei kuitenkaan riittänyt huono-oppiselle faaraolle. Vasta kun kymmenes ja viimeinen vitsaus oli surmannut hänen esikoispoikansa ja kaikkien hänen egyptiläisten alamaistensa esikoispojat, hän heltyi riittävästi ja päästi Jehovan kansan lähtemään. Oli hänen oma vikansa, että hän tuli tuntemaan Jehovan vain tavalla, joka oli ankara Egyptille.

25. Millä tavalla Jumala sen jälkeen ilmoitti Moosekselle lisäävänsä kunniaansa faaraon avulla, ja mitä egyptiläiset niin ollen tulivat varmasti tietämään?

²⁵ Tästä kaikesta huolimatta ihmeitten Jumala ei ollut vieläkään lopettanut faaraon ja hänen alamaistensa pakottamista tietämään, että hän on Jehova. Muutamia päiviä sen jälkeen, kun israelilaiset olivat lähteneet mukanaan kaikki ihmisten ja karjan esikoiset, he leiriytyivät Punaisenmeren läheisyyteen, sen länsirannalle, lähelle Suezin lahden pohjukkaa, ”vastapäätä Baal-Sefonia” (”Pohjoisen tai Vartiotornin herraa”). Tämän maantieteellisen paikan läheisyydessä Jehova päätti tehdä itsensä vielä paremmin tunnetuksi vihollisilleen. Jehova oli sanonut aivan oikein Moosekselle: ”Ja farao on ajatteleva, että israelilaiset ovat eksyneet maassa ja että erämaa on saartanut heidät. Ja minä paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa teitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].” – 2. Moos. 14:1–4.

26. Miten Jehova oli nyt päättänyt selvittää välinsä egyptiläisten kanssa, ja minkä tarkoituksen hän ilmoitti Moosekselle sillä olevan?

²⁶ Israelilaiset eivät siis todellisuudessa joutuneet satimeen Punaisellamerellä Egyptin sotajoukkojen lähestyessä heitä nopeasti, vaan egyptiläiset itse menivät satimeen omaksi tuhokseen. Näin annettiin egyptiläisille viimeinen opetus Jehovan tuntemisessa. Tämä selvitti hänen välinsä heidän kanssaan. Kun Jehova nyt ilmoitti Moosekselle avaavansa israelilaisille käytävän Punaisenmeren halki itäiselle rannalle ja vapauteen, hän paljasti Moosekselle tämän tarkoituksen sanoen: ”Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä. Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.” – 2. Moos. 14:15–18.

27. Minkä tukalan tilanteen vuoksi Egyptin sotajoukot vihdoin tunnustivat Jumalan nimeltä, mutta mitä on sanottava sen ajankohdasta?

²⁷ Sinä yönä sadattuhannet israelilaiset ylittivät pääsiäiskuun valossa Punaisenmeren pohjan yliluonnollisella tavalla jakautuneitten vesien ollessa heidän molemmilla puolillaan. Aamun koittaessa Jehova salli Egyptin sotajoukkojen lähteä ajamaan takaa israelilaisia kuivunutta merenpohjaa myöten. Kun Israelin Jumala alkoi estää takaa-ajajien etenemistä, Egyptin sotajoukot vaistosivat vaaran ja alkoivat käsittää taistelevansa Jehovaa vastaan. Viimeinkin he tunnustivat Hänet nimeltä ja sanoivat toinen toisilleen: ”Paetkaamme Israelia, sillä Herra [Jehova, Um] sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan.” Pakeneminen oli kuitenkin myöhäistä, sillä Jehova laukaisi heille tarkoitetun satimen. Me luemme:

28. Miten Jehova pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä?

²⁸ ”Meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan [sen kohtaamista, Um]; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta. Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut. Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. Niin Herra [Jehova, Um] pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla.” – 2. Moos. 14:21–30.

[Alaviitteet]