Kymmenykset olivat tuntemattomat varhaisseurakunnassa ja tulivat käytäntöön vasta kun susia oli tullut mukaan turmelemaan kristillisen lauman yksinkertaisen puhtauden. (Matt. 7:15; Apt. 20:29, 30; Room. 16:17, 18; 2. Piet. 2:1, 3) Luopumus synnytti vuorostaan piispojen, arkkipiispojen, metropoliittojen, paavien jne. sortavan ja paljon maksavan pappisvallan, mikä laski raskaat rahataakat ihmisten harteille. Tämän laiskuriluokan palkat piti saada jollakin tavalla, ja niin teki Toursin kirkolliskokous vuonna 567 kymmenykset pakollisiksi. Vuonna 585 määräsi toinen kirkolliskokous, joka pidettiin Maconissa, ne maksettaviksi kirkosta erottamisen uhalla. Paavin kruunaama Kaarle Suuri teki kymmenysten maksamisen pakolliseksi koko ”Pyhässä Rooman valtakunnassa”, ja esimerkiksi Ranskassa roomalaiskatolinen kirkko jatkoi kymmenysten kokoamista vuoden 1709 vallankumoukseen asti.

Useat protestanttiset lahkot antavat ymmärtää, että Mooseksen kymmenyslaki koskee vielä kristittyjä, vaikka ne eivät vaadikaan tuota yhtä kymmenesosaa kuoleman uhalla eivätkä väitä koko juutalaisen Lain sitovan heitä. He viittaavat Aabrahamiin ja Jaakobiin, jotka elivät ennen Mooseksen lakia. Tällä tavalla virtaa kymmeniämiljoonia markkoja joka vuosi adventistien ja mormoonien rahastoihin. Kymmenykset ovat usein pääasia, keskeisin aihe, mitä mormoonit jauhavat nukkavieruksi asti vuosikonferensseissaan. Samoin kuin muinaiset fariseukset hekin ”sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa”. (Matt. 23:4) Voitaisiin kysyä papeilta, jotka saavat nyt kymmenykset: Maksatteko te kymmenykset tuloistanne sen hyväksi, mitä te nimitätte Jumalan asiaksi? Leeviläiset maksoivat kymmenykset saamistaan kymmenyksistä. Saatteko te kaikki kymmenykset itsellenne vai kirkon työlle? Leeviläiset eivät pitäneet kaikkea. Pidättekö te huolta seurakunnassanne olevista köyhistä saamillanne kymmenyksillä niinkuin Israel teki?

Adventistit koettavat puolustaa kymmenys-”saalistaan” monilla väärinsovelletuilla raamatunpaikoilla. He lainaavat Sananlaskujen 3:9: ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta.” Mutta tässä ei sanota mitään Jumalan kunnioittamisesta vain kymmenellä prosentilla. Kristittyjen täytyy pyhittää kaikki ja panna Herran edut ensi sijalle elämässään, he antavat hänelle ”parhaimman”. Psalmien 24:1 ja 50:10, 11 sekä Haggain 2:8:nnen jne. lainaaminen, niinkuin adventistit tekevät, ei tue millään tavalla heidän hataraa kymmenysväitettään. He lainaavat petollisesti 1. Korinttolaiskirjeen 9:11, 13, 14:nnen kirjaansa Raamatullista lukemista kotipiirille (Bible Readings for the Home Circle), 1921:n painos, sivv. 657, 658. Lue 12. jae, minkä he jättävät pois, niin näet, että Paavali ei vaatinut seurakuntaa tukemaan itseään, vaan osoitti, että on parempi huolehtia itse itsestään.

Selittäkööt seitsemännen päivän adventistit tämän pulman: He väittävät, että Israelin lakiliitto oli kaksiosainen: kymmenet käskyt oli kirjoitettu kivitauluihin, ja Mooses saneli myöhemmin seremonialain. Tämä jälkimmäinen osa, seremoniamenot ja -säädökset, oli se osa, minkä Kristus poisti, he sanovat. Mistä sitten johtuu, että he hälisevät niin paljon kymmenyslain pitämisestä, koska se ei kuulu lainkaan kymmeniin käskyihin, vaan lisättyihin säädöksiin? Vieläpä heidän oma erheellinen käskyjä koskeva oppinsakin kumoaa heidät.

Kristityt, jotka ovat lapseksioton hengen siittämät, ovat Jumalan lapsia ja ovat lapsina uuden liiton alaisia ja tarjoavat kaikkensa Herralle. (Room. 8:14–17; 12:1) Heistä tehdään sitten hänen taloutensa hoitajia, ja heidän täytyy käyttää aikansa, lahjansa ja aineellinen varallisuutensa Jumalan täydellisen rakkauden lain mukaan. Älkööt he siis ajatelko kymmenysehtojen mukaisesti, vaan kaikenkäsittävän kiintymyksen kannalta, ja saakoot siten pääsyn iankaikkisiin asuinsijoihin tosi Ystäviensä, Jehova Jumalan ja hänen Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, kautta. – Luuk. 16:9.

Lukijain kysymyksiä

● Eivätkö Vartiotornin julkaisut ole erehtyneet sanoessaan Johannes Kastajan ruokana olleen heinäsirkkojen? Eikö hänen heinäsirkkaravintonsa tarkoita niitä palkoja eli siemenkotia, joita on johanneksenleipäpuussa? – W. B., Kanada.

Ne heinäsirkat, joita Johannes Kastaja söi autiomaassa, eivät olleet niitä palkoja, joita kasvaa johanneksenleipäpuussa, vaan oikeita heinäsirkkahyönteisiä. Heinäsirkkaa vastaava sana Matteuksen 3:4:nnessä on akrís kreikkalaisessa alkutekstissä. Tämä sana ei merkitse koskaan johanneksenleipäpuun palkoa, vaan yksinomaan tätä hyönteistä. Siksi Uuden maailman käännös kääntääkin Matteuksen 3:4:nnen näin: ”Tällä Johanneksella oli vaatteet kamelinkarvoista ja nahkavyö vyötäisillään; hänen ravintonaan olivat lisäksi heinäsirkkahyönteiset ja metsähunaja.” Tämä sana akrís on Heprealaisten Kirjoitusten kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä sama sana, mitä käytetään heinäsirkoista 2. Mooseksen kirjan 10:4, 12–14, 19:nnessä puhuttaessa Egyptin vitsauksesta. Ilmestyskirjan 9:3, 7:nnessä käytetään myöskin akrís-sanaa heinäsirkkavitsauksen yhteydessä. Ja akrís on se sana, mitä on käytetty myöskin 3. Mooseksen kirjan 11:22:sessa, missä sanotaan israelilaisille, että he voivat syödä heinäsirkkahyönteisiä puhtaana ruokana. Johanneksenleipäpuun hedelmistä tai paloista käytettiin toista kreikkalaista sanaa, kerátion, ja tuhlaajapoika söi niitä Luukkaan 15:16:nnen mukaan.

● Mitä tarkoitetaan Saarnaajan 12:7:nnessä olevalla lauseella: ”Ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin”? – J. D., Kanada.

Henki merkitsee tässä kohdassa elämänvoimaa. Jumala ottaa tämän voiman pois kuolevalta syntiseltä, eikä kukaan voi ennallistaa sitä elämänvoimaa, paitsi Jehova Jumala, joka antoi sen alkujaan Aadamille. (1. Moos. 2:7) Psalmi 104:29, 30 sanoo: ”Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.” Siinä tapauksessa, että kuolleet ihmisluomukset ovat Jumalan muistissa, hän ennallistaa niille elämänvoiman ylösnousemuksessa. Niitä, jotka kuolevat tahallisesti jumalattomina, ei muisteta ylösnousemusaikaan. Ne ovat kuin tuhoutuvat järjettömät eläimet. – Sananl. 10:7; Saarn. 3:18–21; Joh. 5:28, 29; 2. Piet. 2:12.

● Teidän Seuranne kirja ”Kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut” esittää sivulla 81 Jeesuksesta eräitä legendoja, joitten meidän pastorimme ei sano olevan todenmukaisia. Voitteko ilmoittaa minulle tietojenne alkulähteen? – F. J., Pennsylvania.

Nämä legendat on vahvistettu [englantilaisessa] kirjassa Uusi Testamentti ja talmud (96 sivua), kirj. professori Julius Feldman, VII luvussa, jonka nimi on ”Perimätietoja ja legendoja”, sivuilla 67 ja 72. Kirjoittaja sanoo, kuinka talmudin painoksia on siivottu, jotta siitä poistettaisiin