Lukijain kysymyksiä

● Miksi Mooseksen lain alaisuudessa sellaisten luonnollisten toimintojen kuin kuukautisten, aviomiehen ja -vaimon välisen sukupuoliyhteyden ja lapsensynnytyksen katsottiin tekevän ihmisen ”saastaiseksi”? – L. A., Espanja.

Kuukautisia, siemenvuotoa ja lapsensynnytystä koskevaa saastaisuutta käsittelevät Mooseksen lain säädökset ovat 3. Mooseksen kirjan 12. ja 15. luvussa. Ennen kuin tarkastelemme, mitkä nuo säädökset olivat ja mitkä niiden mahdolliset syyt, niin huomattakoon, että me emme tarkastele tässä lakeja, jotka koskevat sairaalloista vuotoa sukuelimistä. – 3. Moos. 15:1–15, 25–30.

Jos miehellä oli tahaton siemenvuoto, hänen piti lain mukaan kylpeä ja olla ”saastainen” iltaan asti. Kun miehellä oli sukupuoliyhteydessä siemenvuoto, niin sekä mies että hänen vaimonsa olivat ”saastaiset” sen takia iltaan asti. Naisen, jolla oli säännölliset kuukautisensa, piti laskea seitsemän päivää kuukautisten aiheuttaman epäpuhtauden ajaksi. Jos vaimon kuukautiset alkoivat sukupuoliyhteyden aikana, niin hänen miehensä oli myös ”saastainen” seitsemän päivää. Jos joku kosketti kuukautistilassa olevan naisen vaatteita, vuodetta tai esineitä, joilla hän istui, niin hän tuli ”saastaiseksi” iltaan asti. – 3. Moos. 15:16–24.

Synnyttäminenkin merkitsi ”saastaisuutta” äidille. Jos hän synnytti pojan, hän oli ”saastainen” seitsemän päivää. Sen jälkeen hän pysyi 33 päivää kotinsa yksinäisyydessä, hänen ei sallittu koskea mihinkään pyhään eikä mennä pyhäkköön. Kun lapsi oli tyttö, niin äiti oli ”saastainen” neljätoista päivää, ja hänen puolittainen eristäytymisensä kesti 66 päivää. Kummankin puhdistuskauden lopussa hänen piti esittää polttouhri ja syntiuhri puhdistaviksi uhreiksi. – 3. Moos. 12:1–8; Luuk. 2:22–24.

Näillä säädöksillä oli epäilemättä hyvä vaikutus monella tavalla. Vaikka silloin tällöin tapahtuva naimattoman miehen yöllinen siemenvuoto saattoi olla täysin kehittyneen miehen ruumiin luonnollinen toiminta, niin päivän ”saastaisena” olemisen epämukavuus oli omiaan estämään israelilaista etsimästä mielihyvää sellaisesta vuodosta; se varmaan kannusti häntä karttamaan aistillisten asioitten ajattelemista. Lääketieteelliset tutkimukset laskevat myös juutalaisilla naisilla kohtusyövän harvinaisuuden sen ansioksi, että he pidättyvät sukupuoliyhteydestä kuukautisten aikana, joten siitä oli terveydellistä hyötyä. Tämä sama säädös muistutti myös israelilaista aviomiestä ottamaan huomioon vaimonsa biologiset jaksot ja rajoitukset, niin ruumiilliset kuin tunneperäisetkin. (3. Moos. 18:19; 1. Piet. 3:7) Nämä lait olivat myös omiaan opettamaan miehille ja naisille itsekuria, himojensa järkevää hillintää ja sukupuolielinten kunnioitusta.

Kuukautisten ollessa kysymyksessä kunnioitus verta kohtaan Jumalalle pyhänä näyttää myös sisältyneen asiaan. Jos aviomies ja -vaimo olivat tahallaan sukupuolisuhteissa vaimon kuukautisten aikana niin mies ’avasi hänen lähteensä’, ja vaimo ’paljasti verensä lähteen’. (3. Moos. 20:18; 17:11) Koska israelilaisen miehen ei pitänyt olla yhteydessä vaimonsa kanssa sellaiseen aikaan kuin edellä tarkasteltiin, niin ne, jotka tahallaan osoittivat halveksivansa Jumalan lakia tässä asiassa, piti hävittää kansasta. – 4. Moos. 15:30, 31.

Mutta kaikkien näiden saastaisuutta koskevien erikoissäädösten pohjalla näyttää olleen vielä yksi asia. Jumala loi sukupuolivietin ja suvunjatkamiskyvyn Aadamille ja Eevalle ja käski heitä tuottamaan jälkeläisiä. (1. Moos. 1:28) Mutta kun he tekivät syntiä ja söivät kielletystä puusta, niin asiat muuttuivat; heistä tuli epätäydellisiä, syntisiä. Heidän syyllinen, synnin haavoittama omatuntonsa teki heidät tietoisiksi siitä, että he olivat alasti. He eivät olleet enää puhtaita ja synnittömiä Jumalan edessä, eivätkä heidän ajatuksensa heidän katsellessaan toisiaan olleet ilmeisesti enää puhtaat ja viattomat. He peittivät nopeasti sukupuolielimensä. – 1. Moos. 3:7, 10, 11.

Ymmärsivätpä Aadam ja Eeva heti tai eivät, niin he eivät voineet tuottaa täydellisiä lapsia, niin kuin Jumala oli tarkoittanut, sillä he olivat syntisiä. Lasten synnyttäminen yhdynnän välityksellä saattoi nyt olla mahdollinen ainoastaan siitä Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, että hän antoi heidän elää. He tulivat siirtämään lapsilleen perintönä synnin, epätäydellisyyden ja lopulta kuoleman. – Ps. 51:7; Room. 5:12.

Lain säädökset kuukautisista, siemenvuodoista ja lapsensynnyttämisestä olivat omiaan voimakkaasti muistuttamaan israelilaisia heidän syntisestä tilastaan. Sukupuolielimet luotiin sopivaa ja moraalisesti oikeaa tarkoitusta varten: täydellisen elämän jatkumiseksi. Israelilaisella miehellä elämän siirtäminen edelleen sisälsi hänen siemenvuotonsa. Hänen vaimollaan se sisälsi kuukautiset, sillä ne kuuluivat hänen ruumiinsa toimintajaksoihin, joiden avulla hän kykeni tulemaan raskaaksi. Lapsen syntyminen oli usein lopputulos heidän aviosuhteistaan. Mutta koska he olivat epätäydellisiä ihmisiä, niin nämä normaalit toiminnat siirsivät edelleen epätäydellistä ja syntistä elämää. Tilapäisen ”saastaisuuden” kaudet, jotka liittyivät näihin asioihin, olivat omiaan alituisesti kiinnittämään heidän huomionsa tähän perinnölliseen syntisyyteen. Ja tämä piti erityisesti paikkansa lapsen syntyessä, sillä silloin vaadittiin syntiuhria. – 3. Moos. 12:8.

Israelilaisia autettiin siten ymmärtämään lunastusuhrin tarve heidän syntiensä peittämiseksi ja inhimillisen täydellisyyden ennallistamiseksi. Heidän uhraamansa eläimet eivät aikaansaaneet sitä. (Hepr. 10:3, 4) Lain piti siis johdattaa heidät Kristuksen luo ja auttaa heitä ymmärtämään, että todellinen anteeksianto oli mahdollinen hänen ihmisuhrinsa perusteella, mikä valmisti tietä ennallistamiselle inhimilliseen täydellisyyteen. – Gal. 3:24; Hepr. 9:13, 14.