tehdä mahdolliseksi osa-ajan tienraivauksen silloin tällöin.

Osa-ajan tienraivaajan vaatimusten täyttäminen merkitsee vain kahden tunnin käyttöä Valtakunnan palvelukseen keskimäärin päivässä. Jotkut maallista työtä tekevät ovat silloin tällöin kyenneet vähentämään työaikaansa tai käyttäneet hyväkseen tilapäisiä työttömyyskausia. Opiskelijat ovat voineet ajoittaa koulutuntinsa niin, että pääsevät aikaisin pois. Toiset ovat käyttäneet hyväkseen pyhäpäiviä ja kesälomaa. Monet perheenemännät ovat havainneet, että pelkästään aikataulun uudelleen järjestäminen ja muiden perheenjäsenten yhteistoiminnan pyytäminen ovat tehneet osa-ajan tienraivauspalvelukseen osallistumisen melko helpoksi aika ajoin.

Ennen tarkkojen suunnitelmien tekemistä on hyvä jutella sellaisten kanssa, jotka ovat olleet tienraivaajina, jotta voisi käyttää hyödykseen heidän kokemustaan. Muista, että vanhimmat haluavat auttaa. Monilla heistä on paljon kokemusta, ja he jakavat sitä mielellään toisille. Joskus vanhimmat ovat järjestäneet päivän tai pari vapaata työstä voidakseen työskennellä henkilökohtaisesti osa-ajan tienraivaajien joukon kanssa. Sellainen tervehenkinen yhdessäolo voi koitua kaikkien yhteiseksi siunaukseksi.

Mitä tahansa teemmekin, on aina sopivaa lähestyä Jehovaa rukouksessa ja pyytää hänen apuaan. Me tarvitsemme fyysistä voimaa ja hän antaa sitä kaikille, jotka tarjoutuvat halukkaasti. (Jes. 40:29–31) Me voimme pyytää häneltä viisautta sanoa ja tehdä sitä, mikä on oikein, ja pyytää hänen henkeään tueksemme. – Jaak. 1:5; Luuk. 11:13.

Meillä on etu elää tämän vanhan järjestelmän hengellisenä elonkorjuuaikana ja osallistua työhön, jota ei enää toisteta sen jälkeen, kun tämä järjestelmä loppuu. Elonkorjuun tarpeet voivat vaatia paljon aikaamme ja voimaamme, mutta se palkitsee meidät ylitsevuotavalla ilolla. Me voimme osoittaa aidon rakkautemme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan parhaiten osallistumalla opetuslasten tekemiseen. (Matt. 22:37–39; 28:19) Kun ponnistelemme osallisuutemme lisäämiseksi ja parantamiseksi osa-ajan tienraivauspalveluksen välityksellä, niin kuulumme varmasti niiden joukkoon, jotka ’työskentelevät kovasti ja ponnistelevat’ auttaakseen ”kaikenlaisia ihmisiä” pelastumaan. – 1. Tim. 4:10.

Lukijain kysymyksiä

● Lääkäri sanoi, että potilas voisi ennen leikkausta luovuttaa vertaan varastoitavaksi siltä varalta, että leikkauksen aikana tarvitaan verensiirto. Miten kristityn pitäisi suhtautua sellaiseen oman verensä käyttöön?

Lääketieteen alalla toimivista tämä menettely saattaisi tuntua melko käytännölliseltä. Jonkun toisen veren ottamisessahan on suuria vaaroja. Vaaratekijöitä on nähtävästi vähemmän, jos potilaaseen siirretään hänen omaa vertansa. Niinpä lääkärit ottavat potilaan omaa verta ja varastoivat sen siltä varalta, että tarvitaan verensiirtoa. Jos luovuttaja itse ei tarvitse sitä, veri voidaan käyttää muille potilaille.

Kuten tämän lehden sivuilla 22–25 esitetyt tiedot osoittavat, veren siirtäminen on ristiriidassa Raamatun kanssa.a Raamattu ilmaisee, että Jumala pitää verta pyhänä, ja hänen palvelijoittensa pitäisi suhtautua siihen samoin. Sopusoinnussa tämän kanssa Jehova Jumala sanoi israelilaisille, että he voivat käyttää verta vain kahdella tavalla. Ensiksikin Jumala sanoi: ”Minä olen sen teille antanut [uhri]alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen.” Toiseksi jos eläimen verta ei käytetty alttarilla, israelilaisen piti vuodattaa se maahan; täten hän tunnusti, että elämä on Jumalalta ja että elämää edustavaa verta ei pitänyt panna mihinkään henkilökohtaiseen käyttöön. (3. Moos. 17:11–14) Mutta oliko tämä verenkäyttötapa vain Mooseksen lain alaisuudessa olevia Jumalan palvelijoita varten? Ei ollut, koska tosi palvojat olivat jo ennen lain antamista suhtautuneet vereen tällä tavoin.

Jumala oli aikaisemmin sanonut Nooalle ja hänen perheelleen, että ihmisten ei pitänyt syödä lihaa verineen. (1. Moos. 9:3, 4) Mitä siis tehtiin?