Lukijain kysymyksiä

● Mieheni ja minä olemme äskettäin antautuneita todistajia. Sukulaisemme ovat hyvin vihaisia asennoitumisestamme. Nyt joulun ja tavanomaisen lahjojen antamisen lähestyessä he tulevat olemaan yhä vihamielisempiä, koska me kieltäydymme sellaisesta. Voisitteko antaa meille joitakin neuvoja tässä asiassa? – R. M., USA.

Antautuneina kristittyinä me olemme ennen kaikkea huolissamme Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen miellyttämisestä. Toiseksi me olemme velvollisia todistamaan tuttavillemme, naapureillemme ja sukulaisillemme, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Jos me teemme sen tehokkaasti, he tulevat ymmärtämään, mitä me ajattelemme eri asioista. Niin tapahtuu, jos me mainitsemme heille uuden maailman yhteiskunnan kannan ihmisten ylistämiseksi vietettävistä juhlista sekä poliittisista ja uskonnollisista juhlista. Me voimme selittää, että me tervehdimme Kristusta Kuninkaana, mutta pidämme sopimattomana panna suurta painoa hänen lapsuusajalleen nykyään. Me voimme sanoa sen avoimesti, sillä me tiedämme, että se on raamatullinen kanta.

Entä jos saisimme joululahjoja? Ei näytä viisaalta ryhtyä hyökkäämään joulunviettoa vastaan sellaisena aikana. Sen sijaan että palauttaisimme ne tai kieltäytyisimme vastaanottamasta niitä, olisi parempi ilmaista arvostuksemme suullisesti tai kirjeellä tai kortilla, ja jättäen kokonaan mainitsematta heidän juhla-aikansa me voisimme käyttää tilaisuutta hyväksemme viittaamalla uuden maailman toivoomme. Saattaisi olla jopa viisaampaa tehdä se vasta juhlakauden jälkeen erottaaksemme kiitollisuuden ilmauksemme pakanallisesta juhlinnasta.

Meidän ei myöskään tarvitse tuntea itseämme syyllisiksi sen vuoksi, ettemme lähettäneet lahjaa jouluna, vaikka itse saimmekin. Liikesuhteissa joulu sattuu vain olemaan sopiva tilaisuus työnantajille ilmaista arvostuksensa saamistaan palveluksista lahjojen muodossa. Henkilöt, jotka antavat vain saadakseen jotakin takaisin, antavat vääristä vaikuttimista, ja Raamattu tuomitsee sellaisen. (Luuk. 6:30–36) Mutta jos me haluamme antaa lahjan, me voisimme odottaa jotain muuta sopivaa tilaisuutta tai aikaa, ja sama pitää muuten paikkansa syntymäpäivälahjojenkin antamisesta. Mutta meidän ei koskaan tulisi tuntea olevamme velvollisia lahjan antamiseen siksi, että itse olemme saaneet sellaisen. On myös hyvä muistaa, että eläessämme antautumislupauksemme mukaan me annamme paljon enemmän henkilöille, jotka todella ansaitsevat sen, ja paremmista vaikuttimista kuin kukaan joululahjojen antaja. Me annamme heille tietoa, mikä voi johtaa heidät elämään. – Matt. 10:8; Joh. 17:3.

● Miten voi tietää, onko teurastajalta tai muualta ostetusta lihasta veri vuodatettu oikealla tavalla pois? Ja miten voi tietää, sisältävätkö kylmät lihajalosteet, leivokset tai apteekkien myymät valmisteet verta tai veren aineosia? – A. R., USA.

Tämä on Jumalaa pelkääville ihmisille tärkeä kysymys, koska Jehova Jumala sanoi Nooalle lausumassaan laissa, mikä soveltuu koko ihmiskuntaan: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:3, 4) Jumalan pyhän hengen ohjaama ensimmäisen vuosisadan kristillinen hallitseva elin osoitti myös, että kristittyjen on ’kartettava verta’. – Apt. 15:28, 29.

Jos paikkakunnallasi ei ole yleisenä tapana vuodattaa teurastettujen eläinten verta pois tai jos et ole varma siitä, miten tämä asia hoidetaan tavanomaisesti siellä, missä asut, niin paras tapa saada selville, onko veri laskettu lihasta oikealla tavalla, on tiedustella sitä henkilökohtaisesti. Useimmissa tapauksissa, vaikka lihan myyjä ei itse teurastaisikaan, hän tuntee ne, joiden kanssa hän on liikesuhteissa, ja tietää heidän tapansa tai ainakin heitä koskevat lakiasetukset. Jos hän on varma siitä, että liha on oikein valmistettu, niin kristitty voi käyttää sitä vapaasti. Mutta jos lihanmyyjä ei tiedä, niin kysy suoraan: ”Kenen puoleen voin kääntyä? Asia on minulle tärkeä uskonnollisista syistä.” Kirjoita sitten kirje, jos se on ainoa keino päästä kosketuksiin sen kanssa, joka voi vastata kysymykseesi. Jos jostakusta tuntuu, että hänelle ei sanottu totuutta, niin hänhän voi suorittaa ostoksensa muualta tai ostaa eläviä eläimiä ja järjestää itse teurastuksen, jos hän katsoo sen tarpeelliseksi.

Pelkästään se, että liha näyttää hyvin punaiselta tai että sen pinnalla on punaista, nestettä, ei merkitse sitä, että verta ei olisi vuodatettu pois. Lihaan saattaa jäädä aivan vähäisiä määriä verta, vaikka asianmukainen vuodattaminen onkin tapahtunut. Lihasta tihkuva neste voi sitä paitsi olla kudosnestettä. Tärkeätä on, että veren pyhyyttä kohtaan osoitetaan kunnioitusta, että elämän pyhyyden periaatetta kohtaan osoitetaan arvonantoa. Jumalan laki vaatii, että veri on laskettava eläimestä, kun se on tapettu, eikä että liha pitäisi liottaa erikoisvalmisteessa jokaisen veripisaran poistamiseksi.

Muihin tuotteisiin nähden voidaan menetellä samalla tavalla. Jos sinulla on syytä uskoa, että jokin tuote sisältää verta tai veren aineosia, niin kysy sitä myyjältä. Jollei hän tiedä, kirjoita tuottajalle. Nimilaput näyttävät toisinaan, onko käytetty veren aineosia, mutta eivät aina. Jossakin lapussa saatetaan esimerkiksi sanoa, että jokin tuote sisältää albumiinia. Merkitseekö se, että se sisältää veren aineosia? Katso sanaa ’albumiini’ jostain hyvästä tietosanakirjasta, ehkä paikkakuntasi kirjastosta. Saat tietää, että albumiinia ei ole ainoastaan veriherassa, vaan myös maidossa ja munissa. Ainoa keino kyseessä olevassa tuotteessa olevan albumiinin alkuperän selville saamiseksi on kysellä niiltä, jotka valmistavat sitä. Mutta jos lapussa sanotaan, että jotkin tabletit sisältävät hemoglobiinia, niin samanlainen tarkistus paljastaa, että se on peräisin verestä, joten kristitty tietää kysymättäkin, että hänen tulee välttää sellaista valmistetta. Nämä ovat selvästi asioita, mitkä kukin yksilö voi tarkistaa paikkakunnallaan.

● Miten voimme saada sopusointuun Raamatun neuvon: ”Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden” (1. Kor. 10:25) Vartiotornissa (englanninkielisessä syyskuun 15. päivän numerossa 1961, s. 557; suomenkielisessä tämän numeron s. 537) olleen neuvon kanssa, että on järkevästi tiedusteltava sieltä, mistä ostaa lihaa, varmistautuakseen siitä, että veri on vuodatettu siitä asianmukaisesti pois? – N. Q., USA.

Näitä kumpaakin neuvoa tulee tarkastella tekstiyhteydessään. 1. Korinttolaiskirjeen 10. luku sisältää esityksen ravintoaineista, mitkä on uhrattu epäjumalille. Se osoittaa, että kristityt eivät voi tulla ”osallisiksi riivaajista” osallistumalla uskonnollisiin menoihin, joissa palvoja nauttii aterian yhdessä jonkin paholaisjumalan kanssa. (1. Kor. 10:18–21) Olisi tosiaan väärin, jos kristitty söisi jossain lihaa ”epäjumalille uhrattuna”, so. tuntien kunnioitusta epäjumalaa kohtaan. (1. Kor. 8:7) Kristittyjen suojelemiseksi epäjumaluudelta annettiin sen tähden käsky karttaa ”epäjumalille uhrattua”. (Apt. 15:29) Mutta ruoan uhraaminen epäjumalalle ei tee itse lihassa mitään muutosta, mikä tekisi sen sopimattomaksi käyttöön. Jos siis kaupassa myytäisiin osa uhratusta lihasta, niin se olisi aivan yhtä hyvää kuin mikä muu liha hyvänsä. Kristitty ei haluaisi varmasti milloinkaan tätä lihaa mieluummin kuin jotain muuta lihaa ajatellen, että se on ”pyhää lihaa”, mutta toisaalta hän ei olisi velvollinen kyselemään saadakseen selville, oliko se tullut uskonnollisesta temppelistä vai tavallisesta teurastamosta. 1. Korinttolaiskirjeen 10:25:nnessä käsitelty asia koski siis lihan myymistä kaupassa, mikä on saanut osan varastostaan uskonnollisesta temppelistä.

Kristittyjä käsketään myös välttämään ”verta ja lihaa, josta veri ei ole laskettu”. (Apt. 21:25) Raamattu ilmaisee, että lihaa voidaan syödä, mutta ei epäjumalan palvonnassa. Raamattu ei sano kuitenkaan missään kohdassa, että uskovat voisivat syödä verta missään olosuhteissa. Veren nauttimiskielto ei liioin ole annettu ainoastaan niille, jotka itse suorittavat teurastuksen, vaan kaikille ”uskoon tulleille”. Siksi niiden uskovien, jotka eivät itse teurasta, on ehkä suoritettava tiedusteluja luotettavan lihanostopaikan löytämiseksi, mikäli he haluavat syödä lihaa. Jos tiedät omasta kokemuksestasi tai tiedustelujen perusteella, että paikkakunnallasi on tapana vuodattaa veri teurastetuista eläimistä ja ravinnoksi tapetuista linnuista ja jos teet ostoksia luotettavalta henkilöltä, niin sinun ei ehkä tarvitse lihaa ostaessasi tehdä enempiä tiedusteluja. Mutta henkilö, joka ostaa lihaa maailman ihmisiltä paikkakunnilla, joilla keisarin lait eivät vaadi vuodattamaan verta teurastetuista eläimistä, ei voisi tiedustelematta karttaa ”verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu”. Nämä neuvot ovat siis sopusoinnussa keskenään ja yhtäpitävät muun Jumalan sanan kanssa.

● Kun otamme huomioon Raamatun käskyn, että verta ei saa nauttia, niin miten kalat ja hyönteiset tulee valmistaa, jotta ne olisivat kelvollisia ravinnoksi? – B.F., USA.

Kala oli yleisesti ravintona juutalaisilla. Jeesus itsekin söi sitä, ja hän neuvoi eri tilaisuuksissa menestyksellisiä kalastuskeinoja niin verkkoa kuin koukkuakin käytettäessä. (4. Moos. 11:5; Matt. 14:17; 17:27; Luuk. 5:1–11; 24:42, 43) Joitakin hyönteisiäkin käytettiin ravinnoksi. (3. Moos. 11:21; Mark. 1:6) Näiden eläinten sisältämä verimäärä saattaa tietysti olla hyvin vähäinen, niin että on mahdotonta vuodattaa pois niiden verta, ja kuitenkin sitä vaadittiin, jotta luomuksen liha olisi ollut sopivaa ravinnoksi. (3. Moos. 17:13) Lihaa ei vaadittu puristamaan eikä liottamaan, vaan veri piti vuodattaa pois. Jollei verta ole riittävästi vuodatettavaksi, ei kristityillä ole velvollisuutta ryhtyä kohtuuttomiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että veri on saatu pois. Jos verta näkyy kokoontuneen selvästi nähtäväksi, kun eläin avataan, niin sehän on tietysti helppo poistaa, ja niin tulisi tehdäkin.

● Koska Raamattu kieltää veren syömisen, niin miten kristittyjen tulee suhtautua seerumien ja rokotteiden käyttöön? Onko Seura muuttanut katsantokantaansa näistä? – J. D., USA.

Raamattu osoittaa hyvin selvästi, että verta voidaan käyttää oikeutetusti vain alttarilla, muuten se piti vuodattaa maahan. (3. Moos. 17:11–13) Koko nykyinen lääkintä, mikä sisältää veren käytön, on vastenmielinen kristityn kannalta katsoen. Sen tähden verensiirron ottaminen tai veren aineosien ruiskuttaminen elämän ylläpitämiseksi on väärin.

Mitä tulee rokotteiden ja muiden sellaisten aineitten käyttöön, joihin saattaa jollakin tavalla sisältyä verta niitä valmistettaessa, niin ei tule päätellä, että Vartiotorni-Seura kannattaisi niitä ja sanoisi, että niiden käyttäminen on oikein ja sopivaa. Mutta rokotus on itse asiassa väistämätön toimitus monissa osissa nykyistä yhteiskuntaa, ja kristitty voi saada jotain lohdutusta näissä olosuhteissa siitä seikasta, että tällainen käyttö ei ole todellisuudessa ruokkimis- eli ravitsemismenetelmä, mikä nimenomaan kiellettiin, kun Jumala sanoi, että ihmisen ei tule syödä verta, vaan se on ihmiselimistön saastuttamista.

Kuten Vartiotornin joulukuun 1. päivän numerossa 1958 sivulla 551 sanottiin, ”on siis yksityisen itsensä ratkaistava, hyväksyykö hän tämänkaltaisen lääkinnän vai ei”. Tämä on yhä Seuran kanta asiassa. – Gal. 6:5.

Mutta kypsä kristitty ei yritä löytää tästä oikeutusta niin moneen muuhun veriainesten lääketieteelliseen käyttöön kuin mahdollista. Päinvastoin, koska hän ymmärtää koko tällaisen käytön moitittavuuden, niin hän koettaa pysytellä niin kaukana siitä kuin voi ja pyytää muita hoitomenetelmiä, mikäli niitä on saatavissa.