Maallinen työ ja omatuntosi

KRISTITYN täytyy tehdä päätöksiä koko elämänsä ajan. Toisia hän havaitsee olevan vaikea tehdä, toisia taas helppo. Jotkin päätökset ovat tekemisissä sen kanssa, minkä työpaikan hän ottaa vastaan sopusoinnussa 1. Tim. 5:8 kanssa, joka osoittaa, että kristityn velvollisuus on pitää huolta omasta perheestään. Hänen tulee ensiksikin tarkastella ongelmaansa puolueettomasti ja varmistautua siitä, että hän tietää tarkoin, mitä kyseiseen työhön liittyy. Sitten hänen tulee tarkastella, liittyykö siihen mitään raamatullista lakia tai periaatetta. Vaikka toisinaan voikin olla vaikea ratkaista jotain asiaa Raamatun lakien ja periaatteiden mukaisesti, kun ne soveltuvat kristityn omaan elämään, niin hänen tulee tehdä niin, koska hän on antautunut Jehovalle ja hänen täytyy tehdä Jehovan tahto. Jos kristitty tahallisesti rikkoo Jumalan lain, hän ei varmastikaan voi pitää itseään syyttömänä, sillä Jumala ei ota sellaista näkökantaa. Salomo sanoi: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” – Saarn. 12:13.

Kristitty joutuu harkitsemaan Jumalan käskyjä valitessaan maallista työtään. Toisen Mooseksen kirjan 20. luku luettelee kymmenen Jumalan käskyä, ja toisessa niistä kielletään kuvien teko palvottaviksi. Myös 1. Joh. 5:21 kehottaa kristittyjä kavahtamaan epäjumalia. Kristitty voisi siksi helposti päättää olla ottamatta työtä, missä valmistettaisiin kuvia tai mitaleja väärään uskonnolliseen käyttöön. Tälle on sukua Ilm. 18:4, 5 oleva henkeytetty lausunto, mikä panisi kristityn, hänen sitä harkittuaan, kieltäytymään säännöllisestä työstä väärässä uskonnollisessa järjestössä.

Muita Jehovan käskyjä ovat: Sinä et saa murhata; sinä et saa tehdä aviorikosta; sinä et saa varastaa. (Room. 13:8–10, Um) Antautunut kristitty voi siksi helposti päättää, ettei hän voi mennä työhön järjestöihin, joiden liiketoimina ovat murhat, luvattomat sukupuolisuhteet tai varkaudet, eikä hän henkilökohtaisesti harjoittaisi sellaisia. Tämän maailman poliittisiin asioihin sekaantumisen suhteen hän tarkastelee kypsästi sellaisia raamatunkohtia kuin Joh. 17:14; 15:19 ja Dan. 2:44. Harkitessaan Jes. 2:2–4 ja Miika 4:3 kristitty voi päättää, onko hänen seuransa tai käytöksensä yhteydessä niissä mainittujen rauhan periaatteiden rikkomiseen. Jes. 65:11, 12:n ja 1. Kor. 6:9, 10:n valossa kristitty ei myöskään voisi omantuntonsa perusteella työskennellä sellaisen yrityksen hyväksi, jonka koko toiminta perustuu uhkapeliin tai arpajaisiin tai muihin riistämismenetelmiin. Kristitty ei ilmeisestikään voisi olla oikeutetusti missään sellaisessa työssä, joka olisi ristiriidassa Jumalan sanan vanhurskaitten lakien ja periaatteiden kanssa.

VEREN KARTTAMINEN

Kristittyjä käsketään karttamaan verta. (Apt. 15:20, 28, 29) Miten pitkälle se menee? Mitä Raamattu vaatii antautuneelta Jumalan palvelijalta? Jos tapat eläimen, niin mukautuaksesi Jumalan lakiin ja valmistaaksesi eläimen oikealla tavalla ravinnoksi, sinun täytyy vuodattaa veri pois. Jumalan lain mukaan sinun täytyy kieltäytyä syömästä verta tai ottamasta sitä, kuten verensiirrossa, elämän ylläpitämiseksi. 1. Moos. 9:3, 4 ja 5. Moos. 12:23, 24 sisältävät raamatulliset käskyt. 3. Moos. 17:10 osoittaa, että ne, jotka muinaisessa Israelissa tahallisesti söivät verta, Jehova hävitti kansasta. Mutta jos israelilainen sattui syömään sellaisen puhtaan eläimen lihaa, joka oli kuollut itsestään tai jonka peto oli raadellut, hänet julistettiin saastaiseksi iltaan asti, edellyttäen, että hän puhdistautui. (3. Moos. 17:15, 16) Samoin jos kristityistä joku söisi sellaisen eläimen lihaa, josta sen teurastuksen jälkeen veri ei ollut oikealla tavalla vuodatettu, ja jos tämä teko ei olisi tahallinen hänen puoleltaan ja hän katuisi sitä myöhemmin kun hän saisi tietää asiasta ja välttäisi sellaisen väärinteon toistumista, niin Jehova antaisi armollisesti hänelle anteeksi.

Useat nykyiset veren käyttötavat ovat raamatulliselta kannalta katsoen vastustettavia. Verta voitiin käyttää alttareilla eräissä tapauksissa muinaisessa Israelissa, ja ellei sitä käytetty sillä tavoin, se oli heitettävä pois. (3. Moos. 17:11–14) Verta ei käytetä ainoastaan nykyisessä lääketieteessä, vaan kerrotaan, että verta käytetään nykyään useissa tuotteissa, kuten vanerin, lastulevyn, kovalevyn, pullonkorkkien suojuksien, huonekalujen ja soittimien liimauksessa. Verta käytetään myös kumiyhdisteiden polymeroinnissa, hyönteismyrkkyjen sidonta-aineissa, saostettaessa teollisuuden jäteaineita, veden puhdistuksessa (paperiteollisuudessa), uraanin puhdistuksessa, vaahdotusaineena kevytbetonin valmistuksessa, sammutusvaahdossa, viinin selkeytyksessä, paperin liidutuksessa ja sideaineissa, paperin vaahdotusaineissa ja liimauksessa, kaseiinin korvaamisessa lateksiemulsioissa, emulgoidussa asfaltissa, korkkimassassa, kemigrafiassa laatansyövytysliuoksissa, nahan viimeistelyssä, värien vettä hylkivissä sidonta-aineissa puuvillakankaiden väripainatuksessa, lannoitteissa, eläinten ravinnossa ja aminohappojen, kuten esim. histidiinin ja histamiinin, valmistuksessa. Muita veren käyttötapoja tulee kenties päivänvaloon tulevaisuudessa. Maailmassa verta käytetään lukuisilla eri tavoilla, eikä yksikään niistä ole sopusoinnussa Raamatun veren käsittelystä antamien ohjeiden kanssa, veren, joka on vuodatettava maahan. Kristitty ei kuitenkaan ole vastuussa maailmallisesta veren väärinkäytöstä, siitä, mitä muut ihmiset sille tekevät, eikä hän voi käyttää kaikkea aikaansa ryhtymällä yksityiskohtaisesti tutkimaan monia tapoja, joilla verta käytetään väärin, varsinkaan tapoja, jotka eivät koske syötäviä tuotteita. Jos hän tekisi niin, häneltä jäisi vähemmän aikaa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen. Joillekuille voi maallisen työn valitseminen olla vaikea ratkaisu. Se on loppujen lopuksi omantunnonkysymys.

Israelilaisia käskettiin: ”Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Muukalaiselle, joka sinun porteissasi on, sinä saat antaa sitä syötäväksi, tahi myy se vieraalle; sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa.” (5. Moos. 14:21) Kaupassa työskentelevälle kristitylle on siis omantunnon asia, haluaako hän myydä verituotteita, kuten esim. verimakkaraa, maailman ihmisille, jotka haluavat maksaa niistä. Samoin on henkilökohtainen asia, haluaako joku toinen kristitty myydä rohdoskaupasta verituotteita maailman ihmisille tai haluaako hän levittää verilannoitetta maailmallisen työnantajan pellolle tämän vaatimuksesta. Kristityn ei olisi tietenkään oikein kehottaa ihmisiä hankkimaan jotakin verituotetta ennemmin kuin jotain veretöntä eikä hän voisi puhua minkään veren väärinkäytön puolesta. Meidän täytyy antaa kuitenkin yksityisen kristityn omantunnon ratkaista, mitä hän tekee joutuessaan käsittelemään tällaisia tuotteita. Toisen kristityn ei tule arvostella toista kristittyä hänen tekemästään päätöksestä, samoin kuin toinen israelilainen ei voinut aiheellisesti arvostella toista israelilaista siitä, että hän oli myynyt vieraalle itsestään kuolleen eläimen, josta ei veri ollut laskettu oikealla tavalla pois.

Veren käyttö liimoissa vanerin ja muiden yleisesti käytettyjen raaka-aineiden valmistuksessa on nyt tullut kristittyjen tietoon, ja me käytämme vaneria esimerkkinä. Suuri osa vanerista valmistetaan käyttämällä veriliimaa, mutta osa vanerista on veretöntä. Kristitty ostaja tai urakoitsija voi yrittää hankkia veretöntä vaneria mikäli hän voi, mutta jos hän päättää käyttää kaikkia vanerilaatuja, niin asia täytyy jättää hänen omalletunnolleen. Aina ei ole mahdollista ratkaista, miten vaneri on tehty. Koska jossain vanerilaadussa voidaan käyttää verta, niin se ei merkitse, ettei kristitty voisi ostaa, myydä tai vuokrata asuntoa tai hankkia asuntovaunua, johon on käytetty vaneria. Hänen itsensä on ratkaistava, missä määrin hän tarkistaa tällaisia asioita.

Edelleen, jos kristitty työskentelee yhtiössä, joka käyttää veriliimaa vanerissa tai muissa tuotteissa, hänen ei tarvitse välttämättä lopettaa työtään. Hän voi työskennellä metsässä ja kaataa puita. Osa puutavarasta käytetään yhdellä, osa toisella tavalla. Työntekijä ei ole vastuussa siitä, mitä puulle tapahtuu sen jälkeen kun hän on tehnyt työnsä. Tietysti jos kristitty työskentelisi vaneritehtaassa ja häntä vaadittaisiin valmistamaan veriliimaa tai sivelemään sitä vaneriin, hänestä voisi tuntua, ettei hänen omatuntonsa sallisi hänen tehdä sitä. Hän saattaisi pyytää työnantajaansa antamaan hänelle jotain muuta työtä, missä ei veren käyttö tulisi kysymykseen. Mutta tämäkin on henkilökohtainen asia. Tekemällä muuta työtä saman yhtiön hyväksi esimerkiksi kuorma-autonkuljettajana, myyntimiehenä jne. henkilöstä voi tuntua, ettei hän ole vastuussa mistään veren väärinkäytöstä. Koska verta käytetään teollisuudessa niin monissa tavallisissa tuotteissa, niin kristitylle käy miltei mahdottomaksi välttää kaikkea kosketusta niihin – nahkatavaroihin, huonekaluihin, pullontulppiin, puuvillakankaisiin jne. Siten se, mitä kristitty tekee, on omantunnon asia, eikä toisten tule arvostella häntä. Kristittyjen ei totisesti olisi sopivaa repiä kristillisen seurakuntansa ykseyttä jollain paikkakunnalla sekaantumalla yksityiskohtaisiin keskusteluihin ja väittelyihin tässä suhteessa tehtävästä henkilökohtaisesta ratkaisusta. – Ps. 133:1; Sananl. 26:21; Jaak. 3:16–18.

Seura ei kannata mitään veren nykyistä lääketieteellisistä käyttötavoista, kuten esim. veren käyttöä rokotusten yhteydessä. Rokotus on kuitenkin käytännöllisesti katsoen väistämätön joissakin osissa yhteiskuntaa, ja siksi me jätämme kunkin omalletunnolle ratkaisun siitä, antaako hän rokottaa itsensä seerumilla, joka sisältää veren aineosia, vasta-aineiden kehittämiseksi jotakin sairautta vastaan. Jos joku tekisi näin, hän voisi niissä olosuhteissa lohduttautua sillä, ettei hän suoranaisesti syö verta, mikä on selvästi kielletty Jumalan sanassa. Sitä ei käytetä ravinnoksi tai menetetyn veren korvaukseksi. Kristityn täytyy itse tehdä tässä omaantuntoon perustuva ratkaisunsa. Siitä syystä se, antautuuko kristitty seerumrokotukseen tai antavatko lääkärit tai sairaanhoitajat, jotka ovat kristittyjä, sellaisen rokotuksen, riippuu henkilökohtaisesta ratkaisusta.a Kristityt lääkärit ovat yksilöinä vastuussa ratkaisuistaan. Heidän on kannettava seuraukset tekemistään päätöksistä sopusoinnussa Gal. 6:5 esitetyn periaatteen kanssa. Jotkut lääkärit, jotka ovat Jehovan todistajia, ovat antaneet verensiirtoja maailman ihmisille sitä vaadittaessa. He eivät kuitenkaan anna niitä Jehovan antautuneille todistajille. 5. Moos. 14:21 mukaisesti veren antaminen maailmallisille ihmisille sitä vaadittaessa jää kristityn lääkärin omalletunnolle. Tämä muistuttaa tilannetta, joka on kristityn lihakauppiaan tai siirtomaatavarakauppiaan edessä, jonka on päätettävä, salliiko hänen omatuntonsa myydä verimakkaraa maailmalliselle ihmiselle.b

PÄÄTÖKSESI TEKEMINEN

Nämä muutamat esimerkit siitä, miten kristityt voivat ryhtyä päätöksen tekoon maallisen työnsä suhteen, voivat olla hyödyksi, kun joudutaan harkitsemaan edellä mainittuja maallisen työn lajeja. Kristityn pitäisi aina ajatella Jumalan lakeja kaikessa, mitä hän tekee, ja kaiken mitä hän tekee, hän tekee Jehovalle. (1. Kor. 10:31) Ellei se, mitä hän tekee, ole vastoin Jumalan lakia ja ”keisarin” oikeudenmukaisia lakeja, hänellä on oikeus tehdä se, eikä kenelläkään ole oikeutta arvostella häntä. Kun kristitty ei tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, hänen tulee rukoilla Jehova Jumalaa. (1. Piet. 5:6, 7) Hänen tulee lukea Raamattua ja tutkia kristillisiä julkaisuja, jotka käsittelevät hänen ongelmaansa. (Vartiotornin julkaisujen hakemistossa, engl., on monia viittauksia kohdassa ”Employment”.) Hän voi puhua seurakunnan valvojan kanssa. Kun kaikki tämä on tehty, niin henkilön itsensä, joka tietää kaikki olosuhteet ja seuraukset, täytyy eritellä asiat ja sitten päättää. Toiset eivät voi päättää hänen puolestaan, jos on kysymyksessä omantunnonasia.

Kun edessäsi on ratkaisu, niin sinusta voi tuntua etukäteen siltä, että omatuntosi vaivaisi sinua, jos päättäisit tietyllä tavalla. Siksi on vältettävä sellaista, mikä aiheuttaisi huonon omantunnon. Kristityt haluavat miellyttää Jehovaa, ja siksi heidän maallisen työnsä, millaista se sitten onkin, tulee olla sellaista, että he voivat tehdä sitä puhtaalla omallatunnolla Jehovan edessä. ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille.” – Kol. 3:23; 1. Tim. 1:18, 19; 1. Piet. 3:16.

[Alaviitteet]