Lukijain kysymyksiä

● 3. Mooseksen kirjan 3:17 sanoo: ”Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö.” Nehemian 8:10 sanoo: ”Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia.” Miten nämä kaksi käskyä voidaan saattaa sopusointuisiksi? – E. Z., Yhdysvallat.

3. Mooseksen kirjan 3:17 ja Nehemian 8:10 eivät ole ristiriidassa keskenään. 3. Mooseksen kirja tarkoittaa eläinruumiitten rasvakerroksia, joita ei pitänyt syödä. Nehemia tarkoittaa sanoilla ”rasvaisia ruokia” meheviä osia, mitkä eivät ole laihoja, kuivia, vaan mehukkaita, mukaanlukien kasvisöljyin valmistetut maukkaat ruoat. ”Rasvaa” käytetään usein kuvaannollisesti ilmaisemaan runsautta tai mehevyyttä tai menestystä. Tällaisia tapauksia ovat ”maan lihavuus”, ”lihavuus, hänen leipänsä”, ”he löysivät lihavan ja hyvän laitumen”, ”he valloittivat varustetut kaupungit ja lihavan maan”, ”avarassa ja lihavassa maassa, jonka sinä olit heille antanut”, ”hyvillä ruokamailla minä heitä kaitsen” ja ”hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin”. – 1. Moos. 27:28, 39; 49:20; 1. Aikak. 4:40; Neh. 9:25, 35; Hes. 34:14; Dan. 11:24. [”Englantilainen hyväksytty käännös” käyttää kaikissa näissä kohdissa samaa sanaa, mikä on suomennettu kahdessa ensimmäisessä kohdassa ”rasvaiseksi”.]

Me emme ole nyt 3. Mooseksen kirjan rasvaa koskevan kiellon alaisia, koska me emme ole Mooseksen lain alaisuudessa, minkä lain Jehova teki tehottomaksi Jeesuksen kuoleman kautta: ”Hän antoi ystävällisesti meille anteeksi kaikki meidän rikkomuksemme ja pyyhki pois meitä vastaan olleen käsinkirjoitetun asiakirjan, joka sisälsi säädöksiä ja joka oli meitä vastaan, ja Hän on poistanut sen naulaamalla sen kidutuspaaluun.” – Kol. 2:13, 14, Um.

Merkitseekö tämä sitä, että me emme ole enää verta koskevan Lain kiellon alaisia? Ei, koska veren syömistä tai juomista koskeva kielto annettiin kauan ennen Mooseksen lakiliittoa, Nooan päivinä heti vedenpaisumuksen jälkeen. Tämä kielto verta vastaan otettiin Mooseksen lakiliittoon ja lausuttiin uudelleen siinä sen painottamiseksi jälleen, mutta ihmiskunta oli silti yhä luomuksen veren pyhyyttä koskevan Nooalle annetun määräyksen velvoitusten alainen. Kun siis juutalaisia sitova lakiliitto raivattiin pois siten, että Jehova naulasi sen Jeesuksen Kristuksen kidutuspaaluun, niin juutalaiset ovat yhä olleet veren syömistä ja juomista koskevan kiellon alaisuudessa muun ihmiskunnan kanssa tähän päivään asti. Kristityille huomautettiin nimenomaisesti tästä verta koskevasta jatkuvasta kiellosta: ”Heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.” – Apt. 21:25.

Mutta rasvaa koskeva kielto otettiin pois poistamalla Mooseksen lakiliitto. Toiset juutalaisen lakiliiton alaisuudessa saastaisiksi luetellut ravintoaineet vapautettiin samoin kiellosta tuon liiton lakkauttamisella, ja juutalaiskristityt samoin kuin pakanoitten joukosta tulleet kristityt voivat syödä sellaisia ruokia täysin hyvin omintunnoin kiittäen Jumalaa siitä, että sellaiset ruoat voidaan pyhittää rukouksella.

● Te kirjoitatte toisinaan julkaisuissanne Jehova Jumalaa ja Kristusta Jeesusta tarkoittavat pronominit isolla alkukirjaimella, mutta ette yleensä. Miksi ette? – W. S., Yhdysvallat.

Joidenkuiden tapa kirjoittaa kaikki Jehovaa ja Kristusta koskevat persoonapronominit isolla alkukirjaimella näyttää olevan pelkästään mielipidettä tai tyyliä koskeva seikka eikä minkään Jumalan Sanan periaatteen velvoittama. Jehovan ja Kristuksen ylistäminen ja kunnioittaminen ei tapahdu pelkästään kirjoittamalla heitä tarkoittavien persoonapronominien alkukirjaimet isoiksi, vaan tutkimalla ja palvelemalla, tottelemalla ja saarnaamalla. Vanhimmissa saatavissa olevissa Raamatun käsikirjoituksissa ovat kaikki kirjaimet samanlaisia. Isojen alkukirjaimien käyttö on saanut alkunsa verraten äskeisinä aikoina. Sir Frederick Kenyon sanoo kirjassaan ”Textual Criticism of the New Testament”, sivuilla 19, 20, 25: ”Isoja kirjaimia, joita käytetään toisinaan asiapapereissa ilmaisemaan lauseen alkua, ei ole papyruskirjallisuudessa . . .” On kiinnostavaa havaita, että eivät edes arvostetun ”Kuningas Jaakon” eli ”Hyväksytyn käännöksen” kääntäjät kirjoittaneet aina Jehovaa ja Kristusta tarkoittavia persoonapronomineja isolla alkukirjaimella. – Katso 1. Moos. 15:4–13; Joh. 1:1–4, KJ.

Meidän tapamme on kirjoittaa pienellä alkukirjaimella Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta koskevat pronominit kaikissa julkaisuissamme, mutta isoja kirjaimia käytetään, kun virkkeen toiset pronominit saattaisivat tehdä merkityksen epäselväksi. Jos esim. jossakin virkkeessä mainitaan sekä Jehova että Jeremia ja sitten tuossa virkkeessä esiintyy ”hän”, niin ”h” voi olla iso kirjain, jos pronomini tarkoittaa Jehovaa, ja se voi olla pieni, jos se tarkoittaa Jeremiaa.

Päivän tutkistelut maaliskuussa