”Denarin” kiitollinen käyttö

”Kun . . . tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin.” – Matt. 20:9.

 1. Ketkä ovat vuodesta 1919 lähtien kiitollisina käyttäneet ”denaria”, ja minkä profeetallisen säännön mukaan tämä on tapahtunut?

KETKÄ ovat käyttäneet kiitollisina tätä arvokasta ”denaria”? He ovat kaikkein ”viimeisiä” maan päällä olevia, joita kristikunnan eturivin uskonnolliset johtajat odottaisivat! Vuoden 1919 jälkeiset luotettavat aikakirjat osoittavat tämän. Vaikka se oli vastoin yleistä odotusta, niin se oli täysin kauan sitten profeetallisesti asetetun säännön mukaista: ”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” – Matt. 20:16.

 2. Missä sillä, mitä on tapahtunut, on esikuvansa, ja miten tämän esikuvan tutkimisemme auttaa meitä ymmärtämään, miten sääntöä on sovellettu meidän aikanamme?

² Sillä, mitä on tapahtunut meidän aikanamme, on todella esikuvansa siinä, mitä tapahtui tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Se, mitä tapahtui silloin, täytti tämän säännön ensimmäisten ja viimeisten aseman muuttamisesta päinvastaisiksi. Se täyttymys oli myös kuvaus siitä, mitä piti tapahtua meidän aikanamme tämän profeetallisen säännön kaksoistäyttymykseksi. Jos me tutkimme, miten tämä sääntö toteutui ensi kerralla sovellettaessa, se auttaa luonnollisesti meitä ymmärtämään, mitä on sattunut tämän säännön sovellutuksessa meidän aikamme oudoissa tapahtumissa ja yllätyksissä. Siten voimme nähdä, keitä ne ovat, joiden asemat vaihtuivat päinvastaisiksi säännön mukaisesti. Kääntäkäämme siis taaksepäin historian sivuja.

3, 4. a) Mikä oli sen rikkaan nuoren hallitusmiehen pulmana, joka juoksi Jeesuksen luo Pereassa? b) Mitä Jeesus sanoi hyvyydestä, ja mitkä käskyt hän käski nuoren miehen pitää?

³ Lähestyi juutalaisten pääsiäinen vuonna 33. Jumalan valtakunnan suuri Saarnaaja Jeesus Kristus oli menossa siihen juhlaan Jerusalemiin, mutta oli Jordanin virran itäpuolella Pereaksi kutsutulla alueella. Nuori mies tuli juosten hänen luokseen. Hän oli rikas mies ja myös juutalaisten hallitusmiehiä. Sellaisena hän kuului kansansa ensimmäisiin eli etumaisiin, varsinkin koska hän piti niin tunnontarkasti Jumalan Israelin kansan kanssa tekemän liiton. Mikä hänen pulmansa oli? Hänen Jeesukselle lausumansa sanat ilmaisivat sen: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?” Vastauksessaan Jeesus osoitti, että Jumala on todellisuudessa hyvyyden, jalomielisyyden personoituma. Hän sanoi tuolle nuorelle hallitusmiehelle: ”Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä.” Jeesus tarkoitti Jehova Jumalaa.

⁴ Muistutettuaan rikkaalle nuorelle hallitusmiehelle, kuka tämä Hyvä on, Jeesus jatkoi: ”Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.” Rikas nuori hallitusmies kysyi Jeesukselta: ”Mitkä?” Nyt Jeesus viittasi kymmeniin käskyihin, jotka oli annettu Israelin kansalle profeetta Mooseksen välityksellä. Hän sanoi: ”Nämä: ’Älä tapa’, ’Älä tee huorin’, ’Älä varasta’, ’Älä sano väärää todistusta’, ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.”

 5. Miten nuori mies olisi voinut tulla täydelliseksi, kuten Jeesus sanoi?

⁵ Rikas nuori hallitusmies vastasi: ”Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?” Jeesus vihjasi hänelle, etteivät mitkään hänen hyvät lainpitoyrityksensä olleet aikaansaaneet hänelle inhimillistä täydellisyyttä, vastaamalla: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua.” Siten hän jakelisi rahan köyhille, jotka eivät voisi maksaa takaisin hänelle, ja tulisi sitten Jeesuksen opetuslapseksi. Sen sijaan että hän olisi edelleen korkeasti kunnioitettu rikas mies, juutalaisten ensimmäisiä, hän muuttaisi asemansa ja tulisi yleisesti halveksitun Jeesuksen aineellisesti köyhäksi seuraajaksi.

 6. Mitä Jeesus sanoi rikkaista sen johdosta, miten nuori mies menetteli?

⁶ Se oli liian suuri hinta sen täydellisyyden saavuttamisesta, mistä Jeesus puhui. ”Kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ’Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.’”

 7. Minkä kysymyksen opetuslapset tällöin tekivät, ja mitä Jeesus vastasi Jumalan valtakuntaan pääsemisen mahdollisuudesta?

⁷ Jos nyt tämän maan väestön ensimmäisiin kuuluvan rikkaan nuoren hallitusmiehen kaltainen lakia noudattava henkilö ei voinut päästä Jumalan valtakuntaan, niin kuka muu voisi, varsinkaan sellaisista tavallisista yhteiseen kansaan kuuluvista kuin Jeesuksen kaksitoista apostolia, kuten entinen kalastaja Simon Pietari? Ei ihme, että oltiin hämmästyneitä! ”Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: ’Kuka sitten voi pelastua?’ Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: ’Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista’.” Näin ei ollut ainoastaan siksi, että Jumala on kaikkivoipa, vaan myös siksi, että hän on Hyvä, jalomielinen, rakastava.

 8. Mitä Jeesus sanoi niiden saavan, jotka olivat jättäneet kaiken seuratakseen häntä, ja minkä säännön hän sitten lausui?

⁸ Rikas nuori hallitusmies oli kieltäytynyt jättämästä kaikkea aineellista taakseen ja seuraamasta Jeesusta yhtenä hänen opetuslapsistaan, mutta Simon Pietari ja ne muut kahdestatoista apostolista olivat tehneet niin, ja heillä oli jo ollut eräitä kokemuksia Jeesuksen kanssa. Mutta mikä oli oleva lopputulos? Simon Pietari oli halukas tietämään. ”Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ’Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?’ Niin Jeesus sanoi heille: ’Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.’” – Matt. 19:16–30; Mark. 10:17–31; Luuk. 18:18–30.

9, 10. a) Miten tämä sääntö soveltui rikkaaseen nuoreen hallitusmieheen? b) Miten tämä sääntö oli soveltuva Jeesuksen opetuslapsiin?

⁹ Siinä on profeetallinen sääntö sovellettu tästä näkökulmasta. Rikas nuori hallitusmies kuului Juudan kansan ensimmäisiin. Hän oli sitä paitsi sen lakiliiton sisältämien käskyjen uskollinen noudattaja, jonka Israelin kansa oli tehnyt Jumalan kanssa. Hän oli sen tähden kovin lupaava nuori mies, ja hänestä voitiin odottaa paljon.

¹⁰ Mutta hän yritti lain noudattamisellaan vanhurskauttaa itsensä saadakseen itselleen ansiota vanhurskaana juutalaisena. Hän oli myös materialisti. Sellaisissa olosuhteissa oli kamelin helpompi päästä ompeluneulan silmän läpi kuin hänen Jumalan valtakuntaan ja istumaan valtaistuimelle Jeesuksen Kristuksen kanssa tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa. Tämän vastakohtana Pietari ja hänen opetuslapsitoverinsa olivat viimeisiä, joiden omavanhurskas juutalainen ajatteli saavuttavan valtaistuimen Jumalan valtakunnassa. Kuitenkin Jeesuksen Kristuksen opetuslapset, jotka kuuluivat maan kansaan, josta ylemmät juutalaiset fariseukset käyttivät nimeä am-ha-arets, tulivat saamaan etumaisen aseman, nimittäin valtaistuimen Jumalan valtakunnassa. Se oli tapahtuva tulevassa asiainjärjestelmässä. Tämän lisäksi heidän piti nykyisenä aikana saada satakertaisesti enemmän, kuin he olivat jättäneet taakseen, luonnollisesti vainojen ohella. (Mark. 10:29, 30; Luuk. 18:29, 30) Miten päinvastaisiksi asiat kääntyivätkään!

11. Minkä Jeesus liitti lausuttuun sääntöön, ja miksi hän lopuksi toisti tämän säännön?

¹¹ Tätäkö Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi”? Tätä, koska hän heti jatkoi valaistakseen tätä profeetallista sääntöä vertauksella. Hän yhdisti tämän vertauksen esitettyyn sääntöön aloittamalla välittömästi seuraavan vertauksen konjunktiolla ”sillä”. Hän sanoi: ”Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa.” (Matt. 19:30–20:2) Sen, että vertaus tarkoitti tämän profeetallisen säännön valaisemista, todistaa lisäksi se, että Jeesus lopetti vertauksen lisäten sanat: ”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” – Matt. 20:16.

12. Miksi tämä sääntö tuli merkitsemään jotain opetuslapsille?

¹² Koska Jeesuksen Kristuksen kokemukset ja hänen aikansa olosuhteet tekivät tarpeelliseksi esittää vertauksen viinitarhasta, on ilmeistä, että vertauksella oli täyttymys kahdentoista apostolin aikana, joille Jeesus esitti ja kuvaili mainitun säännön. Muuten se ei olisi merkinnyt heille mitään eikä se olisi todellisuudessa soveltunut heihin. Kuinka asiat sitten toteutuivat Jeesuksen vertauksen mukaan?

”VIINITARHA”

13, 14. a) Kuka oli vertauksen ”perheenisäntä”, ja mikä oli viinitarha? b) Mikä Jesajan ennustus saattoi olla Jeesuksen mielessä tämän viinitarhan tunnistamiseksi?

¹³ Viinitarhaa koskevan vertauksen ”perheenisäntä” on Jehova Jumala, suuren kuvaannollisen viinitarhan Omistaja. Viinitarha on Israelin kansa, jolla oli silloin kansallinen sopimus Jehova Jumalan kanssa sen lakiliiton kautta, jonka profeetta Mooses oli välittänyt Siinain vuorella vuonna 1513 eaa.

¹⁴ Kun Jeesus puhui tästä kuvaannollisesta viinitarhasta, hänellä oli epäilemättä mielessään Jes. 5:1–4, 7:ssä olevat Jehova Jumalan sanat: ”Minä laulan ystävästäni, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä. Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä, . . . Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä. Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt? . . . Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen iloistutuksensa.”

15. a) Mihin Jehova istutti Egyptistä ottamansa viinipuun? b) Miten roomalainen ”denari” joutui käyttöön siellä, ja mikä arvo sillä silloin oli?

¹⁵ Jeesuksella on saattanut olla mielessään myös Ps. 80:9–12, missä psalminkirjoittaja Aasaf puhuu Jehova Jumalalle, joka vapautti Israelin kansan Egyptin orjuudesta, ja sanoo: ”Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen [Palestiinaan]. Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan. Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit. Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufratvirtaan saakka.” Jeesuksen päivinä juutalaiset asuivat yhä Jumalan heille antamassa maassa mutta Rooman valtakunnan alamaisina. Siksi roomalainen ”denari” tuli käyttöön koko maassa. Sen arvo oli 1600-luvulla noin 40 penniä. Jeesuksen päivinä tällä rahalla oli siinä määrin arvoa, että se maksettiin palkkana 12-tuntisen päivän työstä. Sen tähden Jeesuksen kuvauksen täyttymyksessä ”denari” kuvaa jotakin, minkä arvo ei ole vähäinen.

16. Mikä palkka oli oleva heidän palvelemisestaan Jehova Jumalan hedelmällisenä viinitarhana?

¹⁶ Jehova Jumala toi työmiehiä viinitarhaansa työhön ottamalla heidät profeetta Mooseksen välittämään lakiliittoon ja määräämällä heille tehtäviä. Mikä oli oleva palkka palvelemisesta Korkeimman Jumalan hedelmällisenä viinitarhana? Jehova Jumala mainitsi sen silloin, kun hän esitti lakiliiton Jeesuksen päivien juutalaisten esi-isille, sillä hän sanoi: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” (2. Moos. 19:5, 6) Pitämällä lakiliiton juutalaiset eivät näin ollen ainoastaan saisi iankaikkista elämää ihmisluomuksina, vaan heistä tulisi myös ”pappisvaltakunta” Jumalan käyttöön koko muun ihmiskunnan siunaamiseksi.

17. a) Mikä suhde Jeesuksella oli lakiliittoon, ja millaiseksi se merkitsi hänet? b) Miksi Jeesuksen sopi puhua taivaallisesta Isästään Viinitarhurina?

¹⁷ Taivaasta tullut Jumalan Poika Jeesus syntyi Juudan kansaan lakiliiton alaisena. Hän oli ainoa juutalainen, joka piti sen täydellisesti. Hän ei ollut sen tähden tuon liiton lain tuomitsema, niin kuin kaikki muut juutalaiset olivat, vaan laki leimasi hänet täydelliseksi mieheksi, täysin vapaaksi synnistä, sellaiseksi, joka ei menettänyt oikeuttaan iankaikkiseen elämään. Pitämällä lakiliiton täydellisesti hän ansaitsi oikeuden olla kuningas ja pappi maallisella tavalla. Koska Jeesus syntymänsä puolesta kuului Jehova Jumalan istuttamaan juutalaiseen ”viinitarhaan”, oli täysin sopivaa, että hän vertasi taivaallista Isäänsä Jehova Jumalaa viinitarhuriin sanoessaan apostoleilleen: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Minä olen viinipuu, te olette oksat.” (Joh. 15:1, 2, 5) Toisin kuin lakiliiton alaiset epätäydelliset juutalaiset Jeesus ja hänen ”oksansa” ovat kuitenkin hengellinen viinipuu, joka ei jätä kantamatta paljon hedelmää suurelle Viinitarhurille Jehova Jumalalle, jotta hän tulisi kirkastetuksi.

18–20. a) Elivätkö ensiksi ”viinitarhaan” palkatut Mooseksen aikana vai keiden päivinä? b) Ketkä erityisesti olivat ensiksi palkattuja, ja mitkä Jeesuksen sanat osoittavat heidän pitäneen itseään tällaisina ”ensimmäisinä”?

¹⁸ Jeesuksen päivien juutalaiset saatettiin lakiliittoon niiden esi-isiensä jälkeläisinä, jotka Jehova Jumala toi Egyptistä ja istutti Palestiinan maahan. Koska Jeesuksen vertauksella viinitarhasta oli ensimmäinen täyttymyksensä Jeesuksen kahdentoista apostolin aikana, se ei voinut soveltua noihin muinaisiin esi-isiin, joiden kanssa lakiliitto tehtiin henkilökohtaisesti Mooseksen välityksellä. Sen tähden ne, jotka suuri Perheenisäntä palkkasi ”varhain aamulla” työskentelemään kaksitoista tuntia ”viinitarhassaan”, eivät voineet olla noita juutalaisia esi-isiä kuudenneltatoista vuosisadalta eaa. Niinpä työmiehet, jotka palkattiin auringonnousun aikaan eli noin kello 6 aamulla, kuvasivat juutalaisia, jotka elivät apostolien päivinä.

¹⁹ Se, että he työskentelivät 12 tuntia päivässä, viittaisi siihen, että he olivat kokoajan työntekijöitä Jumalan asioissa, toisin kuin apostolit Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes, jotka olivat olleet kalastajia vuoden 30 kevääseen asti. Nuo koko päivän työskentelevät kuvaisivat sen tähden Israelin kansan uskonnollisia johtajia, jollaisia olivat ylipapit Hannas ja Kaifas ja alipapit sekä temppelissä palvelevat leeviläiset, viralliset kirjanoppineet, fariseusten ja saddukeusten lahkoihin kuuluvat ja ne, jotka olivat perehtyneitä Mooseksen lakiin. Koska he käyttivät jatkuvasti aikansa juutalaisessa uskonnollisessa palveluksessa Israelissa, he olisivat niitä, jotka palkattiin ensiksi. He olisivat myös kansan huomattavimpia eli eturivin ihmisiä. Seuraavista Jeesuksen sanoista käy ilmi, että he pitivät itseään sellaisina:

²⁰ ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. [He] rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ’rabbi’. – Matt. 23:2, 6, 7.

21, 22. a) Ketkä olivat sitten osa-ajan työntekijöitä? b) Miten Jeesuksen vertaus osoitti, että se, miten paljon palkkaa osa-ajan työmiehet saisivat, oli epämääräinen?

²¹ He odottivat täyttä palkkaa täyden päivän työstä, ja tällä perusteella he suostuivat palvelemaan Jehovan viinitarhassa, joka oli Israelin kansa. Kaikki toiset, jotka otettiin Jehova Jumalan palvelukseen heidän jälkeensä tai jotka kuuluivat alempaan säätyyn kuin kokoajan työntekijät, olisivat vain osa-ajan työntekijöitä. Sen tähden heidän mahdollisuutensa täyden palkan saamiseen ei ollut niin varma. Siksi Jeesuksen vertaus viinitarhasta sanoo Perheenisännästä:

²² ”Hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille’. Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: ’Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?’ He sanoivat hänelle: ’Kun ei kukaan ole meitä palkannut’. Hän sanoi heille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani’.” – Matt. 20:3–7.

VIIMEISEN ELI ”YHDENNENTOISTA HETKEN” TYÖNTEKIJÄT

23. Ketkä olivat yhdennentoista hetken työntekijöitä, ja miksei kukaan ollut palkannut heitä ennen sitä hetkeä?

²³ Ne, jotka palkattiin yhdennentoista hetken vaiheilla eli noin kello 17 (tuntia ennen auringonlaskua), olivat viimeiset, jotka palkattiin. Israelin kansan uskonnolliset johtajat pitivät niitä, joita yhdennellätoista hetkellä palkatut kuvasivat, viimeisinä, jotka Jumala ottaisi palvelukseensa. He olisivat niitä, joiden mahdollisuudet tulla kutsutuiksi Jumalan palvelukseen olivat huonoimmat. Niinpä Israelin uskonnollisten johtajien mielestä ’kukaan ei ollut palkannut heitä’ yhdenteentoista hetkeen mennessä. Uskonnollisten johtajien halveksiva asenne noita alhaisia ihmisiä kohtaan kuvastui heidän sanoistaan: ”Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen [Jeesukseen] tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu.” (Joh. 7:48, 49) Nämä ihmiset olivat halukkaita työskentelemään Jumalan palveluksessa, mutta sokaistuneiden uskonnollisten johtajien takia heille ei kerrottu, mikä olisi ollut oikein tehdä, eikä heitä pantu tekemään sitä. Kun he olivat tuhlanneet käytännöllisesti katsoen koko päivän, heidän täytyi etsiä jotakuta, joka näkisi, miten heitä voitaisiin käyttää Jumalan palveluksessa, ja joka määräisi heidät johonkin palvelukseen Jumalan uskonnollisessa ”viinitarhassa”.

24, 25. a) Milloin ja miten suuri Perheenisäntä kutsui yhdennentoista hetken työntekijät palvelukseen? b) Miten Jumalan Tilanhoitajaa käytettiin lähettämään työmiehet ”viinitarhaan”, ja miten kauan he työskentelivät siinä?

²⁴ Työpäivä Israelin viinitarhassa Mooseksen välittämän lakiliiton ehtojen alaisena alkoi lähestyä loppuaan. Jehova Jumala, suuri Perheenisäntä ja viinitarhan Omistaja, tiesi sen ja kutsui Israeliin lähettämiensä edustajien välityksellä nuo yhdennentoista hetken työntekijät palvelukseen ”viinitarhaansa”. Vuoden 29 keväällä hän lähetti Johannes Kastajan ”näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan”. (Luuk. 1:13–17) Noin kuusi kuukautta myöhemmin suuri Perheenisäntä lähetti oman Poikansa Jeesuksen, josta tuli hänen ”tilansa hoitaja”, ikään kuin Jumalan ”viinitarhan” esimies.

²⁵ Jeesus otti vastaan Johannes Kastajan kokoamat opetuslapset ja jatkoi edelleen opetuslasten kokoamista pannen heidät työskentelemään israelilaisessa ”viinitarhassa”. Jeesus Kristus lähetti esimerkiksi kahdentoista apostolin lisäksi myös seitsemänkymmentä evankelistaa työhön ”viinitarhaan”. Hän neuvoi heitä kaikkia saarnaamaan Jumalan taivaallista valtakuntaa ja kertomaan ihmisille: ”Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” (Luuk. 9:1–6; 10:1–11) Naisiakin liittyi Jeesukseen ja hänen apostoleihinsa heidän saarnaamistyössään ja tarjoutui auttamaan palvelemalla ”heitä varoillansa”. (Luuk. 8:1–3) Tällä tavalla he käyttivät jonkin aikaa Jehovan valtakunnan palveluksessa luonnollisten, ympärileikattujen israelilaisten kansan ollessa yhä Jehova Jumalan ”viinitarha”. He olivat viimeisiä Omistajan palkkaamia viinitarhan työntekijöitä, ja he työskentelivät Israelissa Jeesuksen kuolemaan asti, vuoteen 33.

26. a) Minkä aika tuli päivän työn päätyttyä Jumalan lain mukaan? b) Mitä osa-ajan työntekijöitten piti joka tapauksessa saada?

²⁶ Lakiliiton alainen työ luonnollisen Israelin ”viinitarhassa” päättyi niin kuin 12-tuntisen päivän työ. Sitten tuli työntekijöitten palkan maksuaika. Tavallisten ihmisten välittömien jokapäiväisten tarpeiden vuoksi vanhan, Mooseksen välittämän liiton alaisuudessa oli Jumalan lakina, että työmiehille piti maksaa päivän työn päättyessä eikä siis viikon tai kuukauden lopussa. (3. Moos. 19:13; 5. Moos. 24:15) Ne, jotka olivat työskennelleet ”viinitarhassa” täyden ajan, päivänvalon kaksitoista tuntia, olivat varmoja, että he saisivat ”denarin” Perheenisännän kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Mitä saisivat myöhemmin saapuneet osa-ajan työntekijät? Mitä tahansa se olisikin, se olisi ”kohtuus”, niin kuin Perheenisäntä oli sanonut niille, jotka hän palkkasi työhön työpäivän kolmannella hetkellä. Yleensä työntekijät, jotka palkattiin ainoastaan päivän kahdenneksitoista tunniksi, voivat odottaa saavansa hyvin vähän palkkaa.

27. Missä järjestyksessä vertauksen työmiehille maksettiin, kuinka paljon ja miten eräät siihen suhtautuivat?

²⁷ Palkanmaksun aika osoittautuikin yllätysten ajaksi, ja Jeesuksen esittämä epätavallinen sääntö pantiin voimaan. Huomaa tämä tosiasia, kun Jeesuksen vertauksessa jatketaan: ”Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti’. Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan ja sanoivat: ’Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen’. Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: ’Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?’ Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” – Matt. 20:8–16.

ILTA JA MAKSUAIKA

28. Milloin ”ilta” tuli työpäivän päättymiselle vertauksen ensimmäisessä täyttymyksessä?

²⁸ Vertauksen ensimmäisessä täyttymyksessä tuli ilta ja työpäivä päättyi, kun Jeesus Kristus pidätettiin vuoden 33 pääsiäisyönä ja hän kuoli kidutuspaalussa Golgatalla seuraavan päivän iltapäivällä. Jeesus oli ilmaissut sen profeetallisesti, kun hän sanoi apostoleilleen noin kuusi kuukautta ennen kuolemaansa: ”Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus.” (Joh. 9:3–5) Kun Jeesus oli kuolleena osia kolmesta päivästä (14.–16. niisan-kuuta 33 ya.), hän ei voinut työskennellä ihmisenä Jumalan ”viinitarhassa”, Israelissa. (Saarn. 9:5, 10) Myöskään hänen yksitoista uskollista apostoliaan eivät voineet, sillä heidät hajotettiin kuin lampaat ilman paimenta. He kokoontuivat suljettujen ovien takana, koska he pelkäsivät vihamielisiä juutalaisia. (Joh. 16:32; Matt. 26:31; Mark. 14:27; Sak. 13:7; Joh. 20:19, 26) He eivät aloittaneet uudelleen julkista työtä ennen helluntaita.

29. a) Mikä luonnollinen Israel lakkasi olemasta Jeesuksen kuollessa ja miksi? b) Mikä suurella Viinitarhan Omistajalla oli nyt siitä huolimatta, että suosiota jatkettiin Israelille kolme ja puoli vuotta sen jälkeen?

²⁹ Jeesus Kristus surmattiin juutalaisten uskonnollisten johtajien, kansan ”ensimmäisten”, yllytyksestä. Silloin Israelin kansa lakkasi olemasta Jumalan ”viinitarha”. Jeesuksen kuolema paalussa oli Jumalan keino lopettaa Israelin kansan kanssa tehty lakiliitto. Hänen kuolemansa kautta lunastusuhrina ”käskyjen laki säädöksinensä” tehtiin tehottomaksi. ”Se kirjoitus säädöksineen, joka oli meitä vastaan”, pyyhittiin pois; se poistettiin naulaamalla se, kuvaannollisesti puhuen, Kristuksen kidutuspaaluun. (Ef. 2:15; Kol. 2:14) Tosin Jehova Jumala osoitti erikoissuosiota luonnolliselle Israelille kolme ja puoli vuotta sen jälkeen antaen sille ensimmäiset tilaisuudet Valtakuntaan, mutta kansa lakkasi olemasta Hänen ”viinitarhansa”. Jumala oli pannut nyt alulle hengellisen ”viinitarhan”, jossa hänen Poikansa Jeesus Kristus oli Viinipuu ja hänen opetuslapsensa oksat. (Joh. 15:1–8) Silloin Jeesuksen kuolema Golgatalla todellakin päätti 12-tuntisen työpäivän Jumalan luonnollisen Israelin viinitarhassa.

30. Milloin palkanmaksuaika tuli, ja miten Jumala käytti ”tilansa hoitajaa” palkan maksamisessa?

³⁰ Milloin palkan maksun aika näin ollen tuli? Tapahtuiko se Jeesuksen noustessa kuolleista kolmantena päivänä, niisanin 16:ntena vuonna 33? Ei, vaikka Jeesus ilmestyikin tämän jälkeen yksinomaan opetuslapsilleen neljänkymmenen päivän aikana ja teki siten vain heistä ylösnousemuksensa todistajia. (Apt. 1:1–8; 10:40–42) Mutta näitä suosittuja Jeesuksen opetuslapsia ei saatettu mitenkään avoimesti esille, ei edes kymmeneen päivään hänen taivaaseen kohoamisensa jälkeen. Sitten tuli vuoden 33 helluntaijuhlan päivä ja sen mukana palkanmaksun aika. Silloin viinitarhan herra eli isäntä, Jehova Jumala, käski ”tilansa hoitajaa” maksamaan työmiehille. Jumala käytti kirkastettua Jeesusta Kristusta taivaassa taloudenhoitajanaan eli ”tilansa hoitajana”, sillä Jumala käytti häntä vuodattamaan pyhän hengen työmiehille helluntaipäivänä. (Joh. 1:32–34; 14:16, 17; 15:26; 16:7; Luuk. 24:49; Apt. 1:4–8; 2:32, 33) Maksaessaan työmiehille heidän palkkansa taivaassa oleva Jeesus Kristus noudatti sitä epätavallista sääntöä, jonka hän oli esittänyt täällä maan päällä.

31. Keille maksettiin helluntaina ensiksi, ja millaisiksi heidät oli siihen saakka arvioitu?

³¹ Ketkä sitten olivat ensimmäisiä, joille maksettiin helluntaina? Pyhän hengen vuodattaminen niille, jotka olivat Jerusalemissa helluntaina, vehnänkorjuun uutisten päivänä, paljasti sen. He olivat ne ”viimeiset”, jotka oli lähetetty luonnollisen Israelin viinitarhaan ja jotka olivat työskennelleet hänen ”tilansa hoitajan”, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. He olivat myös ”viimeisiä”, joiden Israelin kansan uskonnolliset johtajat odottivat saavan täyden päivän palkan, kuvaannollisen ”denarin”, viinitarhan suurelta Perheenisännältä Jehova Jumalalta.

32. Miten tehtiin tunnetuksi todistus siitä, keille työmiehille oli maksettu ensiksi, ja ketkä kokoontuivat todistamaan tämän?

³² Juutalaisten odotusten vastaisesti ensimmäiset, joille maksettiin, olivat Jeesuksen Kristuksen kaksitoista halveksittua apostolia ja muut siitä 120 opetuslapsen seurakunnasta, joka kokoontui hiljaisesti eräässä yläsalissa vetäytyneenä eroon juutalaisten ja käännynnäisten joukosta, joka vietti helluntaita Jerusalemin temppelissä. Todiste siitä, kenelle Jumalan ”viinitarhan” työmiehistä maksettiin ensiksi, tehtiin kuitenkin tunnetuksi ihmeellä. Se tapahtui, kun pyhä henki vuodatettiin 120 opetuslapsen ylle ja yli kolmetuhatta juutalaista ja käännynnäistä tuli tämän oudon näytelmän todistajiksi. – Apt. 1:5; 2:1–13, 41.

33. Miten Pietari selitti, minkä he näkivät tapahtuvan, ja kuinka monet koettivat käyttää hyväkseen hengen lahjaa?

³³ ”Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ’He ovat täynnä makeata viiniä’.” Niin apostoli Pietari nousi ensinnä ja selitti, etteivät hengen täyttämät Kristuksen opetuslapset olleet juovuksissa, vaan että tämä oli Jooelin ennustuksen täyttymys (2:28, 29). Hän selitti myös, että ylösnoussut Jeesus Kristus oli korotettuna Jumalan oikealle puolelle taivaissa vastaanottanut luvatun pyhän hengen ja vuodattanut sen opetuslapsilleen maan päällä Jooelin 2:28, 29:n täyttymykseksi. Sitten kaikki kaksitoista apostolia selittivät, että tämä luvattu pyhän hengen lahja oli myös muiden juutalaisten saatavissa, jos he katuisivat ja ottaisivat kasteen Jeesuksen Kristuksen nimessä ja tulisivat hänen opetuslapsikseen. Noin kolmetuhatta tarkkailijaa ja kuulijaa teki siten ja tuli osaksi hengellisen Israelin seurakunnasta, Jumalan uudesta ”viinitarhasta”. – Apt. 2:37–42.

34. Mikä oli siis ”denari”, ja milloin ja missä sen saajien tuli käyttää sitä?

³⁴ Näin ollen kuvaannollinen ”denari” ei ollut pyhän hengen lahja itsessään. Se oli etu, joka seurasi pyhän hengen saamista, nimittäin etu olla hengellisen Israelin jäsen, valtuutettu ennustamaan Jooelin 2:28, 29:n täyttymykseksi, voideltu saarnaamaan Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista. Täten he olisivat Jumalan hengellisen viinipuun, Herran Jeesuksen Kristuksen, hedelmää kantavia oksia. Heidät otettiin uuteen liittoon, jonka Jeesus Kristus välitti Jehova Jumalan ja näiden kuvaannollisen viinipuun oksien seurakunnan välillä. (Jer. 31:31–34; 1. Tim. 2:5, 6; Hepr. 8:6–9:15) Kuvaannollinen ”denari” oli sen tähden sellaista, mistä heidän elämänsä oli riippuvainen, sellaista, mikä merkitsi heidän iankaikkista elämäänsä Jumalan uudessa järjestyksessä. Se oli sellaista, jota he käyttäisivät täällä maan päällä, eivät taivaassa.

35. Mitä ”varhain aamulla” palkatut kuulivat ja näkivät, ja miten ”denari” oli heidänkin saatavissaan?

³⁵ Entä ne, jotka palkattiin ensiksi, ikään kuin ”varhain aamulla”, työskentelemään Jumalan luonnollisen Israelin viinitarhassa? Nämä ”ensimmäiset”, juutalaiset ylipapit, alipapit, leeviläiset, kirjanoppineet, Mooseksen lakiin perehtyneet lainoppineet, kuulivat ja huomasivat pian, että Jeesuksen opetuslapsille oli maksettu myöhäisestä työstään Jumalan luonnollisen Israelin viinitarhassa. He näkivät heidän käyttävän kuvaannollista ”denaria”. Täyden päivän palkka oli myös heidän saatavissaan erityisesti sen vuoksi, että Jehova oli jatkuvasti tekemisissä ainoastaan Israelin kansan kanssa noin kolme ja puoli vuotta sen jälkeen.

36. a) Kenen kautta heidän oli kuitenkin otettava ”denari” vastaan? b) Mitä heidän siihen asti nauttimaansa sen vastaanottaminen oli kuitenkin maksava heille?

³⁶ Uskonnollisten johtajien täytyi kuitenkin hyväksyä täyden päivän palkka, ”denari”, Jumalan Tilanhoitajan, kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, kautta. Mutta tämän tekeminen merkitsisi sen tekemistä, mitä Herra Jeesus Kristus oli käskenyt rikasta nuorta hallitusmiestä tekemään. (Matt. 19:21) Se merkitsisi luopumista asemista, joihin liittyi kunniaa, tärkeyttä, mahtia ja aineellista tuloa Jerusalemin temppelissä, synagoogissa ja sanhedrinissa, se merkitsisi luopumista ”Mooseksen istuimella” istumisesta, rabbin nimen kantamisesta ja asemasta, jonka Rooman hallitus tunnusti ja salli. Näistä he olivat nauttineet hyvänä palkkana palveluksistaan, joita he olivat suorittaneet Jumalan viinitarhassa, Israelissa, vuoden 33 helluntaihin asti. He olivat tosin sopineet suuren Perheenisännän, ”viinitarhan” Omistajan, kanssa pyhän hengen lahjasta Jooelin 2:28, 29:n täyttymykseksi. Mutta luopuminen nyt kaikista tähänastisista uskonnollisista eduista Israelissa ja Jeesuksen Kristuksen vuodattaman pyhän hengen vastaanottaminen ja siten voitelun saaminen Jeesuksen Kristuksen opetuslasten työn tekemiseksi yhdessä hänen apostoliensa kanssa, jotka olivat ”viimeiset” yhdennentoista hetken työmiehet, kaikki tämä olisi heille liian suuri hinta.

37. Olivatko he sen tähden tyytyväisiä saamaan vain ”denarin”, ja miten heidän asenteensa ilmeni ”viimeisiä” työmiehiä kohtaan?

³⁷ He halusivat maksuksi Jumalalta enemmän kuin vain pyhän hengen ja sen ihmelahjat ja siihen liittyvät Valtakunnan edut. He halusivat siis enemmän kuin kuvaannollisen ”denarin”. Sen tähden nämä ”ensimmäiset” työntekijät napisivat ”viinitarhan” Omistajaa vastaan ja olivat haluttomia hyväksymään ainoastaan ”denaria”, samoin kuin rikas nuori hallitusmieskin epäilemättä teki apostoli Pietarin vastakohtana. Heidän napinansa ja vastustuksensa ilmeni vainona, jonka he kohdistivat Kristuksen opetuslapsiin, ”viimeisiin” työntekijöihin, jotka palkattiin ”viinitarhaan”. – Matt. 20:10–12.

38. Mikä osoittaa, kieltäytyivätkö kaikki ”ensimmäiset” työmiehet ”denarista”, ja missä jotkut halusivat mieluummin työskennellä?

³⁸ Tosin jotkut temppelissä palvelevat leeviläiset, kuten Joosef Barnabas Kyprosta, hyväksyivät ”denarin”. (Apt. 4:36, 37) Ja senkin jälkeen, kun kaksitoista apostolia vangittiin ja kun he olivat tutkittavina Jerusalemin sanhedrinin edessä sen vuoksi, että käyttivät ”denaria” Jumalan palveluksessa, Apt. 6:7 mainitsee, että ”Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.” Jopa Saulus Tarsolainenkin, juutalaisen ylimmäisen papin henkilökohtainen ystävä, hyväksyi ”denarin”, vaikka olikin ollut fariseus. (Apt. 9:1–22; Fil. 3:4–6) Mutta useimmat näistä ”ensimmäisistä” työntekijöistä, näistä juutalaisuuden uskonnollisista johtajista, jatkoivat työskentelyään siihenastisten uskonnollisten etujensa hoitamisessa luonnollisessa Israelissa ja nauttivat säännöllistä palkkaansa työstään Mooseksen lain sallimalla tavalla kieltäytyen ”denarista”.

39. Miten kauan he jatkoivat tämänkaltaista uskonnollista palvelusta, mutta mitä Jeesuksen opetuslapset jatkuvasti käyttivät?

³⁹ He pitivät yllä tällaista uskonnollista palvelusta vuoteen 70 asti, jolloin heidän temppelinsä Jerusalemissa otettiin heiltä pois. He menettivät toimensa siinä, ja roomalaiset tulivat ja ottivat pois sekä heidän paikkansa että kansansa, ei sen takia, että he olisivat hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen, vaan sen tähden, että he hylkäsivät hänet ja kieltäytyivät ”denarista”. (Joh. 11:47, 48) Heidän silmänsä oli nurja sen tähden, että Jehova oli hyvä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsille. Opetuslapset taas, apostoli Johannes mukaan luettuna, käyttivät jatkuvasti ”denariaan” suorittaakseen Jumalan valtakunnan palvelusta ja hankkiakseen itselleen iankaikkisen elämän vainosta huolimatta. – Mark. 10:29, 30; Ilm. 1:9.

[Kuva s. 160]

Denari

[Kuva s. 161]

”Menkää tekin viinitarhaani”

[Kuva s. 164]

”Saivat he kukin denarin”