Kuuliaisuus on koetus

 1, 2. Mitä kuuliaisuus merkitsee, miten Kristus Jeesus on siitä esimerkki, ja keille Jehova uskoo Valtakunnan edut?

SANAA ”kuuliaisuus” ei ole Kuningas Jaakon eikä Amerikkalaisessa standardikäännöksessä. Kuitenkin on Raamatussa monta sanaa, joilla on täsmälleen sama merkitys. Sitä on käytetty 5. Mooseksen kirjan 13:4:nnessä Moffattin käännöksessä, mihin se on käännetty heprealaisesta sanasta dabák, mikä merkitsee ”liittyä tiukasti tai olla takertuneena, riippua kiinni, tarttua”. Se on latinalaisesta sanasta legalis johtuva ranskalainen sana, mikä merkitsee ”laillista”, vanhan ranskalaisen muodon ollessa loial, mistä on tullut englantilainen sana ”loyal” juuresta ”law” [laki]. [Esiintyy suomessakin muodossa ”lojaali (nen)” = lainkuuliainen.] Tätä sanaa käytetään merkitsemään uskollista rakkaudessa tai velvollisuudentäytössä, sanassaan pysymistä tai sellaista, joka pysyy kapina-aikoina uskollisena ylemmilleen. Se merkitsee sitä, mikä tehdään tarkkaan Jumalan lain mukaisesti. Kuuliainen ihminen on sellainen, joka on luotettava, ei laiminlyöpä, vaan uskollinen velvollisuuden suorittamisessa ja sydämeltään sopusoinnussa Jumalan järjestelyjen kanssa. Tästä on esimerkkinä Kristus Jeesus. Hänestä on kirjoitettu: ”Avoimen korvan sinä annoit minulle; minä vastasin: ’Tässä minä tulen tekemään sinun Kirjassa antamasi käskyn; sinun miellyttämisesi ja palvelemisesi on minun iloni, sinun lakisi on syvällä sydämessäni.’” (Ps. 40:6–8, Mo) Hän piti tarkasti ja lujasti kiinni Jumalan laista joka aika, aivan kuin hän olisi ollut se laki, joka ei koskaan hairahdu syrjään. ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:8) Jehova Jumala on aina johdonmukainen eikä laiminlyö milloinkaan omia lakejaan ja periaatteitaan. ”Jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” – Jaak. 1:17.

² Jehova valmentaa yhä uskollisiaan heidän nykyiseen ja tulevaan palvelukseensa, eikä kukaan ole pätevä käyttämään johtovaltaa, ennenkuin hän on oppinut tottelemaan ja olemaan kuuliainen johtovallalle. Jotkut Jumalan palvelijoista eivät ole olleet suurta ”luonnollista kyvykkyyttä” omaavia ihmisiä siinä merkityksessä, kuin tämä maailma sen sanonnan ymmärtää, mutta heillä on ollut todellista kyvykkyyttä Herran silmissä, ja he ovat olleet läpeensä luotettavia ja kuuliaisia Jehovalle ja hänen tahdolleen. Jumala uskoo nyt Valtakuntansa edut niille, jotka ovat osoittaneet kuuliaisuutensa koetuksessa mukautuen yhtä tarkasti Jumalan lakiin, kuin Kristus antamassaan näytteessä. Sen täytyy olla seuraus henkilön omakohtaisesta vakaumuksesta.

 3. Ketkä pysyvät uskollisina Jumalan lakia kohtaan, ja mille valtiaille he ovat kuuliaisia?

³ Jonkun kuuliaisuus voi tosin tehota ja tehdä vaikutuksensa toisiin, mutta sitä ei esitetä sitä varten, vaan uskollisuuden tähden. Eikä kenenkään kuuliaisuus saa olla hallitseva tekijä toisten pakoittamiseksi samaan johtopäätökseen. Mutta missä kaikilla ryhmään kuuluvilla on sama mielipide ja päättäneisyys henkilökohtaisesta vakaumuksesta ja missä kaikki ovat vapaaehtoisesti yhteenliittyneet, siellä on kuuliainen ryhmä. Jehovan todistajat ovat nykyään ainoa ihmisjoukko, joka on uskollinen Jumalan lakia, hänen toiminnanohjettaan, kohtaan. He ovat kuuliaisia kaikkeuden korkeimmille valtiaille, Jehovalle ja Kristukselle Jeesukselle, ja pitävät uskollisesti kiinni teokraattisesta hallituksesta osoittaen horjumatonta alamaisuutta sille ja sen Kuninkaalle. Nämä todistajat tunnustavat myös sen järjestelyn, minkä Jehova on tehnyt muodostamalla ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan”, joka on nyt täysin vastuussa koko Mestarin omaisuudesta maan päällä. He tunnustavat alttiisti ja halukkaasti Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan” lailliseksi palvelijaksi ja ovat kuuliaisia sille samoin kuin totuudelle ja uskossa oleville veljilleenkin. Kuuliaisuus tunnetaan vain, kun se ilmenee, ja se näkyy todellisuudessa silloin, kun on ahdistusta, vastoinkäymistä ja kiusauksia. Mutta kun se ilmenee, niin on siitä seurauksena luottamus kuuliaista kohtaan.

 4. Mikä on kuuliaisuuden avain, ja miten sitä kehitetään?

⁴ Palvelus ja kuuliaisuus ovat toisistaan erottamattomia. Jehovan palveluksessa täytyy jatkaa horjumatta, ja tämä on kuuliaisuuden kehittämisen avain. Valtakunnan etujen iloinen ja altis palveleminen, käyttäen täysimmin määrin hyväksi pieniä samoin kuin suuriakin tilaisuuksia, on välttämätön, jos tahdomme olla kuuliaisia. Niiden, jotka haluavat olla kuuliaisia, täytyy tutkia Jehovan Sanaa ja oppia tuntemaan hänen tiensä, ymmärtää ne periaatteet, joiden mukaan hän toimii, ja hänen vaikuttimensa sekä samalla oppia tietämään, miten on erottava jumalattomien teistä. ”Onnellinen se mies, joka ei koskaan kulje jumalattomien neuvon mukaan, . . . vaan löytää ilonsa Iankaikkisen laista, miettien sitä kiinteästi päivät ja yöt.” – Ps. 1:1, 2, Mo.

 5. Miten Jehovan nimi liittyy meidän kuuliaisuuteemme?

⁵ Todistajat ovat kuuliaisia Jehovan nimeä kohtaan, vaikka se onkin nyt pilkattu ja häväisty. He pysyvät totisina ja uskovat Häneen eivätkä kiinnitä huomiota siihen häväistykseen ja pilkkaan, mitä maailman ihmiset kasaavat heidän kannettavakseen. Profeetallinen sana puhuu tästä tilanteesta sanoen: ”Sinun tähtesi minä olen kärsinyt herjauksia, solvaukset peittivät minut häpeällä, . . . Into sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut, ja sinuun kohdistetut häväistykset osuvat minuun. Kun minä kuritin sieluani paastolla, niin ihmiset tekivät pilkkaa minusta; kun minä pukeuduin säkkipukuun, niin minusta tuli heidän sananpartensa; ihmiset tekevät minusta pilaa julkisesti, he panevat minut päihtymyslauluihinsa.” (Ps. 69:7–12, Mo) Jos me haluamme olla kuuliaisia, niin meidän täytyy kantaa tällainen. Apostoli Paavali sanoi: ”Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin on kirjoitettu: ’Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun’.” (Room. 15:3) Me olemme hänen nimelleen otettua kansaa, ja meidän täytyy elää hänen nimensä mukaisesti ja sentähden tietää, mitä tämä nimi merkitsee, mitä se edustaa, miksi me olemme hänen kansaansa, ja myös, miten sitä tulee ylistää ja korottaa. Meidän täytyy tosiaan kasvaa rakastamaan sitä niin paljon, että meitä loukkaa, kun ihmiset puhuvat siitä pahaa, että me puolustamme sitä niinkuin puolustaisimme itseämmekin. Jehova on kunnioittanut meitä paljastamalla nimensä ja asettamalla sen keskellemme, minkä vuoksi meidän on opittava tietämään, miten tulee totella kaikkia käskyjä, mitkä tulevat tässä nimessä Siionin suurelta Kuninkaalta, Herralta Jeesukselta Kristukselta. Hän on se Valittu, ’huippukulmakivi’, Jumalan suuri Profeetta, ja häntä täytyy kuunnella ja totella tarkkaan.

 6. Selitä, miten uskottomuus voi ilmetä veljien keskuudessa.

⁶ Itsessään Herran järjestössä voidaan ilmaista kuuliaisuutta tai uskottomuutta niin monella tavalla. Joku voi päätellä, että hänelle määrätty asema on vähäisempi kuin jonkun toisen asema, ja koska hänellä on enemmän valistusta ja inhimillistä kykyä, niin hän tuntee olevansa sitä ylempi, jonka Herra on pannut ylempään asemaan. Kun hänellä on tällaisia ajatuksia, niin hän pudottaa uskon kilven ja sallii myrkyllisten nuolien päästä mieleensä, ja hän voi tulla hyvin nopeasti kapinalliseksi. Kuuliainen veli taas muistaisi, kuka hän on, miten totuus on valistanut hänen mielensä ja miten kaikki, mitä hän tietää Jehovasta, Kuninkaasta ja Valtakunnasta, on tullut ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan” suorittaman palveluksen välityksellä. Hän tietää, että samoin kuin Jehova antoi totuuden tuntemuksen, hän voi ottaa sen poiskin. Harkitessaan näitä seikkoja hän ei näin ollen korota itseään veljeään vastaan, vaan pitää etuna hänen kanssaan palvelemista. Hän ilmaisee siten kuuliaisuutta toimintasääntöä kohtaan. Tai jonkun kuuliaisuutta voidaan koetella näennäisesti epäoikeudenmukaisella kohtelulla. Toinen ei kenties ilmaise katumusta eikä esitä mielipahaansa, ja hän saattaa tuntea olevansa kovin murheissaan, mutta hänen kuuliaisuutensa ilmenee siinä, että hän kestää iloisesti ja kärsivällisesti tämän koetuksen tietäen Jumalan panevan kaikkien tekojensa ’yhdessä vaikuttamaan niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat’. (Room. 8:28) Jonkun toisen veljen voi kenties hylätä hänen lihallinen perheensä tai jotkut, joiden hän luuli olevan ystäviään. Mitä hän tekee? Pitää kuuliaisesti kiinni Jumalan toimintasäännöstä. – Luuk. 14:26.

 7, 8. Anna esimerkki kolmekymmentä vuotta takaperin ilmenneestä kuuliaisuudesta ja uskottomuudesta sekä seurauksista.

⁷ Jumalan kansan keskuudessa oli ankaria koetuksia vuosien 1918–1922 ahdistavina aikoina. Herra oli ilmaantunut temppeliin tuomitsemaan. Kysymys oli: Kuka pysyisi kuuliaisena Jehovan puolella, jäisi lujaksi, järkkymättömäksi? ”Mutta kuka saattaa kestää hänen tulopäivänsä? Ja kuka voi seisoa, kun hän ilmaantuu? Sillä hän on kuin puhdistajan tuli ja kuin vanuttajan alkali.” (Mal. 3:2, Ro) Jehova koetteli temppelissä olevan Tuomarinsa kautta kansansa sydämen ja hylkäsi tuhansia, koska he olivat itsekkäitä ja kapinallisia. Kun monia oli ravittu ja ohjattu uskollisen laillisen hallitsevan elimen, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran, kautta kolmekymmentä vuotta, niin he sanoivat: ”Jehova toimii toistenkin välikappaleitten kautta.” He voivat edistää siten omia itsekkäitä etujaan. Kuuliaiset seisoivat Herran järjestön rinnalla. He esittivät todistuksia hänen ohjauksestaan ja vastustivat niitä, jotka olivat kapinallisia. He taistelivat Jehovan menettelytapojen puolesta, ja vaikka taistelu jatkui vuosikausia, niin kuuliaiset voittivat, ja kapinalliset poistettiin. Totuuden tuntemuksessa on tämän johdosta nykyään satojatuhansia onnellisia.

⁸ Kapinalliset olisivat tosiaan ehkäisseet totuuden joutumasta yleensä ihmisille, sillä he sanoivat: ”Elonkorjuu on ohitse, ja Herran työ on tehty. Meidän on nyt vain odotettava tulevamme kootuiksi Herran tykö taivaaseen.” Kuuliaiset sanoivat: ”Jehova paljastaa lisää totuutta. Työ ei ole ohitse, ja me aiomme jatkaa tätä työtä teidän laiminlyönnistänne ja niistä syytöksistänne huolimatta, ettei Herra toimi Vartiotorni-Seuran kautta.” Uskoen omaavansa totuuden nuo kapinalliset lähtivät ja koettivat saada lisää valoa, mutta sekin kipinä, mikä heillä oli, sammui kokonaan, niinkuin kaikki kipinät tekevät, kun ne eristetään päätulesta. Ne häipyvät ilmaan, ja niin tekivät kapinallisetkin. Tämän pahan järjestelmän loppupäivinäkin on muutamia, jotka ilmaisevat väärän sydämentilansa kapinallisella menettelyllään. Älä välitä siitä, että nämä kapinalliset näyttävät omistavan valon kipinän, vaan katso, mistä he saivat sen kipinän ja mihin se johtaa heidät. Saattaako se läheiseen yhteyteen ja yksimielisyyteen Jumalan kansan kanssa, vai työntääkö se pois siitä? Yhdistääkö se tosiaan uskolliset, vai onko se petos, mikä saattaa seuraamaan toisten ihmisten ajatuksia?

 9. Mitä merkitsee ’selän kääntäminen’?

⁹ Tällaiset menettelyt aiheuttavat todellisuudessa epäsopua, sillä joku menee toista tietä ja muut toista. Silloin herää kysymys: Kuka on oikeassa? Tällöin on jo olemassa hajaannus eikä ykseys. Ne, jotka rakastavat Jehovan menetelmätapoja, ovat kuuliaisia ja uskollisia eivätkä horju koetuksessa. Me tavoittelemme Jehovan kunniaa ja kunniaansaattamista emmekä kenenkään yksilön. Jos he eivät ryhdy täysin voimin auttamaan Herran työn edistämistä, niin jätä heidät selviytymään parhaan kykynsä mukaan. ”Älkää miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan. Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät selkänsä.” (Sak. 7:10, 11) ”Kuitenkin he menettelivät ylpeästi eivätkä kuunnelleet sinun käskyjäsi, ja he tekivät syntiä sinun säädöksiäsi vastaan, joiden johdosta ken hyvänsä maan lapsista, joka ne pitää, on elävä, ja käänsivät kapinallisesti selkänsä ja jäykistivät niskansa eivätkä kuunnelleet.” (Neh. 9:29, Ro) Onnettomuus kohtaa niitä, jotka tuntevat Jehovan tien, jotka ovat ravinneet itseään Herran pöydässä ja jotka sitten kääntävät kapinallisesti selkänsä. Heidän vastuunsa on suuri, koska he ovat kapinallisia Jumalan järjestöä kohtaan ja johtavat toisia uskottomuuteen.

10. Onko kuuliaisuus yhä koetuksella? Selitä.

¹⁰ Kaikkien Jehovan todistajien kuuliaisuus koetellaan tavalla tai toisella. Usein koetuksen muodostaa pikkuseikat. Koetusaika ei ollut ainoastaan 1918:sta 1922:een, vaan se on jatkunut noiden päivien jälkeenkin, sillä suuri vaino alkoi kohdata seurakuntaa Saksassa vuonna 1933 nykyään hävinneen ja häpeään joutuneen natsijärjestön kautta. Sitten tuli Jumalan kansalle vuodesta 1939 lähtien toisen maailmansodan kautta suurin koskaan sitä kohdannut vaino itse asiassa kaikissa osissa maailmaa, mutta uskolliset seisoivat kuuliaisina Jumalan tahdolle. Tuo suuri ottelu kansojen välillä tarjosi väärille uskonnoitsijoille sen tilaisuuden, mitä he kaipasivat purkaakseen vihansa Jumalan valituille, ja heille aiheutettiin kauheaa vahinkoa. Mutta tottelevaiset olivat totisesti kuuliaisia Jehovan toimintasääntöä kohtaan. He kieltäytyivät sovittelemasta, murtumasta tai poikkeamasta pois totuudesta. He olivat kuuliaisia.

RAAMATULLISIA ESIMERKKEJÄ KUULIAISUUDESTA

11. Kerro lyhyesti Daavidin kuuliaisuus siihen aikaan, jolloin arkkia tuotiin Jerusalemiin.

¹¹ Daavidin palveluksen puhtaus on aina mieluista ajatella, ja hän antaa esimerkin kaikille vanhurskauden tosi rakastajille. Hänellä oli tosin inhimilliset heikkoutensa, joille hän pyysi aina anteeksiantoa katuvin sydämin, mutta hän ei ollut koskaan ulkokultainen eikä julkea. Hän pysyi totisena Jehovaa kohtaan ja ylisti Häntä aina. Esimerkiksi kun arkkia tuotiin gatilaisen Oobed-Edomin talosta: ”Daavid pyöri kaikin voimin Iankaikkisen edessä tanssissa kantaen ainoastaan pellavaista sonnusta vyötäisillään; näin Daavid ja koko Israelin huone toivat Iankaikkisen arkin huudoin ja torvenpuhalluksin.” Jälkeenpäin ”Daavid meni kotiin tervehtimään perhettään, mutta Saulin tytär Miikal tuli ulos kohtaamaan Daavidia sanoen: ’Israelin kuningas sai tänään hienon kunnian paljastaessaan itsensä naisten edessä, omien palvelijainsa edessä, niinkuin kuka hyvänsä kevytmielinen mies, joka paljastaa itsensä säädyttömästi!’ Daavid sanoi Miikalille: ’Minä tanssin Iankaikkisen läsnäollessa! Siunattu olkoon Iankaikkinen, joka valitsi minut eikä sinun isääsi tai ketään hänen perheestään määräten minut Israelin, Iankaikkisen kansan, ruhtinaaksi! Kun minä kisailen Iankaikkisen läsnäollessa, niin pidän itseäni liian alhaisena siihen kunniaan! – Minä en kunnioita itseäni!’” (2. Sam. 6:14, 15, 20–22, Mo) Daavid seisoi kuuliaisena Jehovan kunnian puolella, ja kun hänen oma vaimonsa pilkkasi ja vihasi häntä sen johdosta, hän ei järkähtänyt eikä peräytynyt. Oli myös ne kaksi tilaisuutta, joissa hän olisi voinut surmata kuningas Saulin. Miksi hän säästi hänet? Ei siksi, että hän olisi rakastanut häntä, eikä sen johdosta, että hän oli nainut hänen tyttärensä, vaan kuuliaisuudesta Jehovaa ja hänen Sanaansa kohtaan, mihin sisältyi voideltu kuningaskin. ”’Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni’.” (1. Aikak. 16:22) Tämä sääntö vahvistettiin satoja vuosia aikaisemmin Aabrahamin aikaan. Jehovan voideltu on hänen silmäteränsä. – 1. Moos. 26:11; 5. Moos. 32:10; Sak. 2:8.

12. Miten Joosef ilmaisi kuuliaisuutta Potifarin talossa, ja miten me voimme hyötyä siitä?

¹² Joosefin kokemus Potifarin talossa valaisee myös tätä kuuliaisuutta. Hän oli niin luotettava, että kaikki hänen isäntänsä asioita koskeva oli jätetty hänen käsiinsä, ja hänellä oli todellisuudessa yhtä suuri valta. Naisten irstailu oli siihen aikaan peloittavan yleistä, eikä Potifarin vaimo ollut mikään poikkeus. Hän ahdisti Joosefia epäilemättä tämän kauneuden, voiman, tarmokkuuden ja miehekkyyden takia häpeämättömästi ja toistamiseen tungetellen. Useimmat miehet olisivat langenneet sellaisessa tilanteessa, mutta Joosef piti kiinni nuhteettomuudestaan, ei ainoastaan luottavaa työnantajaansa, vaan myös Jumalaansa, Jehovaa, kohtaan. Hän sanoi vastaukseksi tuon naisen houkutuksiin: ”Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!” Hän vihasi syntiä eikä voinut jäädä esittämään vastalauseitaan, jottei tulisi voitetuksi. Hän karttoi sentähden sitä seuraa, mikä voisi johtaa siihen. Kun Potifarin vaimon epäpyhä himo muuttui katkeraksi vihaksi, niin hän käytti viattoman Joosefin vaippaa syyttääkseen häntä väärin. Raivoisa aviomies panetti Joosefin rautoihin. Jehova ei unohtanut häntä, sillä koko vankilan kurinpito pantiin aikanaan hänen valvontaansa. Hänen on täytynyt olla siellä melkoisen kauan, koska kolmentoista vuoden pituinen aika kului siitä, jolloin häntä koskeva kertomus alkoi, siihen hetkeen, jolloin hän seisoi faraon edessä vapautettuna vankilasta. – 1. Moos. 39:9, 22; 37:2; 41:46.

13. Millä tavalla Mooses ei osoittautunut kuuliaiseksi? Mikä oli seurauksena?

¹³ Aaronin, Mirjamin ja eräässä tapauksessa Mooseksenkin kokemuksista nähdään, että Jehova paheksuu palvelijoittensa kapinallisia tekoja. Mooseksen tapaus sattui Meribassa viimeisenä autiomaassa vietettynä vuonna, kun Israelin lapset nurisivat häntä vastaan, koska hän oli tuonut heidät tähän paikkaan, missä heillä ei ollut vettä. Jehova käski Moosesta: ”Ota sauva ja kokoa seurakunta, sinä ja veljesi Aaron, ja puhukaa heidän silmiensä edessä kalliolle, niin se antaa vettä, ja sinä saat vettä tulemaan heille kalliosta.” Mooses kokosi kansan ja sanoi: ”’Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?’ Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä.” Jehova sanoi sitten Moosekselle: ”Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä teille annan.” (4. Moos. 20:5–12) Vaikka Mooses herätetäänkin kuolleista ja vaikka hänelle annetaan palkka uudessa maailmassa, niin Jumalan epäsuosio ilmeni kuitenkin Meribassa, sillä hän ei katso henkilöön. Aaron olisi voinut ehkäistä Mooseksen hillittömät sanat ja teot, mutta ei tehnyt sitä, ja senvuoksi hänkin oli syypää syntiin, ja häntä rangaistiin ottamalla häneltä kallisarvoiset edut pois. – 4. Moos. 20:24–28.

14, 15. Selitä, miten Mirjam ja Aaron olivat kapinallisia. Mitä opetuksia me saamme siitä, ja miten jotkut noudattavat nykyään heidän esimerkkiään?

¹⁴ Mirjam oli kapinallinen, kun ei tunnustanut veljeään Moosesta Jehovan ainoaksi valituksi palvelijaksi. Aaronkin osallistui tähän kapinalliseen tekoon. He sanoivat: ”Onko Jehova puhunut tosiaan ainoastaan Mooseksen kanssa? Eikö hän ole puhunut meidänkin kanssamme?” (As) Jehova tunsi heidän ajatuksensa, kokosi nuo kolme yhteen ja puolusti palvelijaansa Moosesta ja löi tyytymättömyydessään Mirjamin spitaalilla, mikä parantui myöhemmin Mooseksen rukoiltua hänen puolestaan. (4. Moos. 12:1–16) Mirjam kuoli sen jälkeen Kaadeksessa. Jehova ei suvainnut kapinallisuutta valittua palvelijaansa kohtaan.

¹⁵ Samoin on nykyään, vaikka me olemmekin niin kovin lähellä uutta maailmaa. Vaikka Jehova on ilmaissut niin selvästi hyväksyvänsä ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan”, niin jotkut käyttävät melkein samoja sanoja: ’Onko Jehova puhunut ainoastaan ja yksinomaan ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan” kanssa? Eikö hän ole puhunut myöskin meidän kauttamme?’ Tällaiset ihmiset ovat yllyttäneet itsensä suuriin ajatuksiin, sallineet ylpeyden ja itsekkyyden saada vallan ja päätelleet, että heitä on käytetty kuluneina vuosina, joten miksi hekin eivät saisi osallistua hengellisen Israelin hallitsemiseen nykyään? Eikö heitäkin pitäisi kuulla? Nämä ihmiset ottavat itsensä aivan liian tärkeästi, he ovat julkeita ja kapinallisia. Saattaa olla, että he eivät aseta kyseelliseksi ”uskolliselle ja arvosteluälyiselle orjalle” kuuluvaa kunniaa, vaan haluavat tietää, miksi heitäkin ei pitäisi kuulla. Täsmälleen sama vaivasi Mirjamia ja Aaroniakin! On huomaamisen arvoista, että kaikki nuo kolme, Mooses, Mirjam ja Aaron, eivät päässeet Luvattuun maahan, koska he kaikki kuolivat autiomaavaelluksen neljäntenäkymmenentenä vuonna. – 4. Moos. 33:38; 20:1; 5. Moos. 34:1, 5.

KUULIAISUUS YHTÄ PYHÄKKÖÄ KOHTAAN

16. Miksi Jehovalla oli ainoastaan yksi pyhäkkö luonnollisessa Israelissa? Ja miksi hänellä on vain yksi nytkin? Selitä.

¹⁶ Palvontapaikka on alttari, ja se on määrätty uhraamispaikka. Palvontapaikan täytyy olla ensiksi Jehovan valitsema, ja lain mukaan sallitaan käyttää ainoastaan pyhitettyä paikkaa. (2. Moos. 20:24; 5. Moos. 12:5, 11) Pyhäkön on oltava ainoastaan yksi, jotta Jumalan kansa säilyisi teokraattisessa ykseydessä. (1. Kun. 12:27) Israelin päivinä muodostui joukko paikkoja, mitkä edistivät epäjumalanpalvonnan kasvua. Tabernaakkeli oli Israelin keskus Jumalan valitsemassa paikassa, missä hän näki hyväksi asustaa. Kuningas Salomon kuoleman jälkeen syntyi Jumalan kansan keskuudessa suuri kapina, ja kansa jakaantui, ja Israelin kuningas sanoi: ”’Jos tämä kansa menee uhraamaan uhreja Jerusalemissa olevaan Jehovan huoneeseen, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen sen herran, Juudan kuninkaan Rehabeamin, puoleen; . . .’ Minkä jälkeen kuningas neuvotteli ja teki kaksi vasikkaa kullasta; ja hän sanoi heille: ’Teille on liikaa mennä Jerusalemiin; katso jumaliasi, Israel, jotka toivat sinut Egyptin maasta.’ Ja hän asetti toisen Beeteliin ja pani toisen Daaniin. Ja tämä koitui synniksi.” (1. Kun. 12:27–30, As) Jerobeam ei noudattanut Jumalan toimintasääntöä. Jehovan laki tuli pilkatuksi, ja kuningas oli täysin kapinallinen Jehovaa ja hänen valitsemaansa pyhäkköä kohtaan. Jotkut jättävät näinä viimeisinä päivinä huomioonottamatta valitun kokoontumispaikan, missä Jumala puhuu kansalleen, ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan” yhteydessä, käyttäen aina Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraa. Tämä on valittu paikka ja osoitettu siksi jo lähes seitsemänkymmentä vuotta. Ne, jotka valitsevat omat palvonta- ja palveluspaikkansa ja opettavat toisiakin tekemään siten, joutuvat alttiiksi sille vaaralle, että heidät erotetaan kokonaan seurakunnasta, niinkuin kävi esikuvalliselle kansallekin. (3. Moos. 17:4) He ovat kapinallisia Jehovaa ja hänen valitsemaansa järjestöä kohtaan.

17. Mitä Mooseksen kuuliaisuus väärää palvontaa kohtaan ilmaisi? Miksi meidän ei tule väsyä?

¹⁷ Kun Aaron rakensi kultaisen vasikan myöntyen kansan vaatimuksiin, niin Mooses seisoi kuuliaisena Jehovan puolella tätä väärää palvontaa vastaan. Hän otti paikkansa leirin portilla ja sanoi: ”’Joka on [Jehovan puolella], se tulkoon minun luokseni’. Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset.” (2. Moos. 32:26) Oli tehtävä ratkaisu, sillä Jehovaa oli herjattu, ja hänen järjestelynsä oli jätetty huomioonottamatta. Samalla tavalla väsyvät jotkut nyt odottamiseen ja ajattelevat, että ”uskollinen ja arvosteluälyinen orja” on mennyt jotenkin väärään, koska tapahtumat eivät toteudukaan, niinkuin he uskovat niiden pitävän toteutua. Väsyminen odottamaan viettelee monet kiusaukseen. Jos me odotamme, niin me emme menetä työtämme, mutta ne, jotka alkavat tehdä omia tekojaan, menettävät sen varmasti, ja he hylkäävät lisäksi Herran ja hänen tunnustamansa palvelijan ja herjaavat näitä.

18. Mitä niiden kolmen heprealaisen lapsen kuuliaisuus osoittaa, ja miten heidän kuuliainen asenteensa auttaa meitä nykyään?

¹⁸ Kolme heprealaista lasta ilmaisi tosi kuuliaisuutta, ja tämä opettaa selvästi, että niin suuri kuin ero lieneekin kuninkaan ja alamaisen välillä, niin se eroavaisuus katoaa kuitenkin, kun Jehovaa kohtaan osoitettava kuuliaisuus ja velvollisuus törmää vastakkain ihmisten laeille osoitettavan tottelevaisuuden kanssa. Nämä kolme miestä olivat tottelevaisia laille, ja tottelevaisuutta ja sille osoitettavaa kuuliaisuutta koskeva laki oli ensimmäinen laki. He eivät olleet tehneet mitään kuningasta uhmaavaa, vaan olivat vain kieltäytyneet (mutta eivät kerskaillen) mukautumasta käskyyn, mikä loukkasi omantunnon oikeutta. Heidän kieltäytymisensä omantunnon takia ei koitunut selvästikään toisten vahingoksi. He eivät kehoittaneet toisia tekemään samoin, vaikka heidän kuuliainen pysymisensä Jumalan laissa vahvistikin toisia israelilaisia. He olivat jyrkkiä mielessään tuossa koetuksessa, ja valmis vastaus kuului: ”Tiedä se, kuningas.” Nämä miehet ’antoivat keisarille hänelle kuuluvan’ ja varmistivat sen, että Jehova sai sen, mikä kuului hänelle. Kun keisari vaatii röyhkeästi itselleen sitä, mikä kuuluu Jehovalle, niin hänen virkavaltaansa on vastustettava silloin. Jumala ei halua keisarille kuuluvaa. Näillä miehillä oli kysymys takaisinkääntymisestä tai palamisesta, mutta tosi antaumus ja kuuliaisuus Jehovalle tyynnyttää hengen pulmallisina aikoina, ja he antoivat esimerkillisellä tyyneydellä vastauksensa. He olivat vannoneet tyynempinä päivinä olevansa uskollisia ja kuuliaisia Jumalan tahdolle, ja nyt tuli koetus. He kohtasivat sen kestäen kaiken vastustuksen, kuninkaan uhkauksenkin ja tulipätsissä kärsittävän rangaistuksen. Älä anna nytkään kalliin ajan luisua käsistäsi toivoen kuitenkin parhainta koetuksessa. Käsitä nyt ja ole henkilökohtaisesti vakuuttunut, niin että kun joudut kohtaamaan millaisen odottamattoman tapauksen hyvänsä, niin tiedät mitä tehdä. Silloin voit antaa oikean vastauksen, eikä sinun tarvitse hävetä eikä pelätä omaksua sitä, mitä uskot. Totuuden suoma luja vakaumus pelastaa sinut kieltämästä Jehovaa ja hänen Poikaansa.

SUOLALIITTO

19. Mikä on ”suolaliitto”, ja miksi se tehtiin Daavidin kanssa?

¹⁹ Kahdeksantoista vuotta Israelin kapinan jälkeen soti Jerobeam, Israelin kuningas, Abiaa, Juudan kuningasta, vastaan, ja Abia huusi ennen taistelua kapinalliselle kuninkaalle: ”Eikö teidän pitäisi tietää, että Jehova, Israelin Jumala, antoi Israelin valtakunnan Daavidille ainiaaksi, hänelle ja hänen pojilleen suolaliiton kautta?” (2. Aikak. 13:5, 6, As) Mikä on ”suolaliitto”? Jehova käski: ”Ja jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liittosuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa.” (3. Moos. 2:13; katso myös 4. Mooseksen kirjan 18:19.) Suola suojelee mädäntymästä ja pilaantumasta ja ilmaisee sentähden puhtautta ja pysyvyyttä. Sen muuttumattomuus osoittaa lujuutta ja entisellään pysymistä. Muinaisajoilta kerrotaan, että suolan syöminen toisen kanssa merkitsi vieraanvaraisuutta ja uskollisuutta, kestävän ystävyyden sidettä ja uskollisuuden panttia. Se oli kuuliaisuuden pantti. (Esra 4:14) Siksi se suolaliitto, minkä Jehova teki Daavidin kanssa, oli pysyvä iäti murtumattomana, ja Abia muistutti tätä petollista, kapinallista kuningasta tuosta liitosta, mutta turhaan. Hän hyökkäsi Abian kimppuun kaksi kertaa suuremman armeijan voimalla, mutta joutui häviölle.

20, 21. Mitä Jeesus tarkoitti Markuksen 9:49, 50:nnessä olevalla lausunnollaan?

²⁰ Herra Jeesus sanoi: ”Sillä jokainen täytyy suolata tulella. Suola on erinomaista, mutta jos suola milloin menettää voimansa, niin mihin sinä sekoitat sitä? Olkoon suola teissä itsessänne ja säilyttäkää rauha keskenänne.” (Mark. 9:49, 50, Um) Vainon kuumuus ei vahingoita epäilemättä keitään, jotka ovat kuuliaisia, ja suuren Tuomarin läsnäolosta johtuvat koetukset ja tutkinnat koituvat Jumalan kansan puhdistamiseksi. (Mal. 3:2–4) Jollei hengellistä suolaa ole, niin seuraa mätäneminen ja pilaantuminen. Jos meillä ei ole Jumalalle antamassamme uhrissa uskollisuutta, luotettavuutta ja kuuliaisuutta, niin me emme kelpaa mihinkään. On hyvin tärkeää, että meillä on se luottamus veljiin, että he huolehtivat palveluksestaan ja ovat luotettavia siinä. Meidän täytyy olla rauhassa, mutta se on mahdotonta, jollei meillä ole kuuliaisuutta, luotettavuutta ja nuhteettomuutta itsellämme. Meillä täytyy olla ’suolaa itsessämme’. Se pitää meidät palveluksessa, tarmokkaina, nopeina, otollisina, perusteellisina ja veljellisessä rakkaudessa.

²¹ Niiden, jotka tarjoutuvat vapaaehtoisesti Jehovan palvelukseen, täytyy odottaa joutuvansa vainon tulen uhriksi. Kuten jokainen uhri valmistetaan ensin suolalla, ennenkuin tuli sen kuluttaa, niin meidänkin täytyy olla puhtaita sydämeltämme, kuuliaisia, varmistautuen siitä, että se on uhri Herralle. Me jopa erottaudumme kaikesta, mikä olisi esteenä sopimuksen meille kuuluvan osan suorittamiselle. ”Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.” (Hepr. 10:23) ”Suolaliittoon” osallistumisen täytyy merkitä meille sitä, että meidän Jehovan kanssa tekemässämme sopimuksessa ei ole petosta, epärehellisyyttä eikä ulkokultaisuutta, että me emme tee milloinkaan mitään hänen häpäisemisekseen eikä pettämisekseen. Suolan syöminen merkitsee totisesti kuuliaisuutta. Miten moitittava ja kauhea olikaan näin ollen Juudas Iskariotin teko, kun hän istui syömässä Herran pöydässä! ”Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut.” ”Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä.” Syö samassa pöydässä ja harkitsee kuitenkin samalla pettämistä! – Matt. 26:23; Luuk. 22:21.

22. Miten tärkeää on pysyä kuuliaisena Jehovan palvelijaa kohtaan, ja miten Jehovan kansaan kuuluvat ovat nykyinen maan suola?

²² Kuinka kauhea onnettomuus kohtaakaan niitä, jotka ovat nauttineet hengellistä leipää ja suolaa Herran pöydässä nykyään ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan” tarjoilemana ja jotka sitten vetäytyvät pois ja asettavat oman pöytänsä sekä toivovat vetävänsä Herrankin mukanaan! He eivät ole ainoastaan itse rikkoneet ystävyyttä ja osoittaneet uskottomuutta, vaan ovat myöskin kehoittaneet toisia tekemään samoin. Ymmärtäkäämme tilanne oikein. Siitä ei ole kysymystäkään, etteivätkö Jehovan todistajat ole maan suola, niinkuin Nooa oli silloisen maailman hävitessä. Samoin kuin suola pelastaa turmeltumasta, niin Nooa ja hänen perheensäkin olivat pelastettu jäännös. He aloittivat maan väestön, mikä on kasvanut miljooniksi sen jälkeen eläneiksi. Samaten on nytkin. ”Ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” – Matt. 24:22.

JEHOVAN LAKI

23. Mitkä ovat kaksi suurinta käskyä, ja jos me olemme kuuliaisia niitä kohtaan, niin mikä on tuloksena, ja mitä meidän tulee tehdä ollaksemme Jumalan hyväksymiä?

²³ ”Jeesus vastasi: ’Ensimmäinen on tämä: ”Kuule, Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova, ja sinun täytyy rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi ja koko voimallasi.” Toinen on tämä: ”Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Mitään muuta suurempaa käskyä kuin nämä ei ole.’” (Mark. 12:29–31, Um) Tämä merkitsee kaiken antamista Jehovalle, eikä voida päätellä, että niin kauan kuin joku rakastaa Jehovaa, hänellä on vapaus vahingoittaa toisia, sillä toista käskyä täytyy totella, eikä kukaan voi rakastaa Jumalaa ja samalla vahingoittaa lähimmäistään. Jaakob sanoi tätä ”kuninkaalliseksi laiksi”. Kun raamatulliset velvollisuudet perhettämme kohtaan ovat vähäiset, niin Jehovalle antautuneitten tulee kysyä itseltään, ilmaisevatko he antautuneisuutensa täysimmin palveluksessa. Meitä ei käsketä rakastamaan keisaria koko voimallamme, eikä ole mahdollistakaan antaa koko rakkauttamme ja voimaamme Jehovalle ja keisarille samanaikaisesti. Koska muut kuin Jehova voivat asettaa vaatimuksia ajallemme ja voimallamme, niin tulee koettelemuksia, ja kunkin täytyy päättää, ketä hän tottelee ensiksi. Ehkä sinua neuvotaan suorittamaan jokin teko, mikä merkitsisi tottelemattomuutta tätä ”kuninkaallista lakia” kohtaan kirjoitusten mukaan: ”Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Jaak. 2:8, Um) Kysy itseltäsi: Vahingoittaisitko sinä itseäsi sillä tavalla? Jollet, niin silloin täytyy totella ensin Jumalaa. Sinun kuuliaisuutesi Jehovaa ja hänen lakiaan kohtaan antaa sinulle kirkkaan ja puhtaan omantunnon ja tuottaa sinulle palkinnon. Jehovan lait ovat maailmankaikkeuden korkeimmat. Odottamattomien tilanteitten ja julmien olosuhteitten johdosta asetetaan veljille vaatimuksia, mutta pidä aina mielessäsi, että mikään tilanne ei voi poistaa sinun ensisijaista vastuutasi kaikkivoivalle, kaikkivaltiaalle ja kaikkiviisaalle Luojalle. Kuuliaisuus on koetus. Tottele Jumalaa ensiksi ja turvaa häneen täysin, niin tulos on hyvä, kun taas, jos sinä annat perään uskottomuudelle, niin lopputulos on sinulle itsellesi tuhoisa. Harkitse Jumalan Sanaa ja tahtoa ja toimi sitten sen mukaisesti. Kuule Jehovan suurta Profeettaa, Kristusta Jeesusta, niin sinä saat elää.