Jumalan palvelus on ilon aihe
”Jehovan ilo on teidän linnoituksenne.” – Neh. 8:10, Um
1, 2. Mikä erityisesti vaikutti Daavidiin hänen ollessaan paimenena, ja miten hän myöhemmin ilmaisi tunteensa?
ULKONA Palestiinan kukkuloilla, kaukana ihmisasunnoista paimen voi tuntea olevansa lähellä Jehovaa, suurta Luojaa. Hänellä on aikaa miettiä ja tarkastella silmillään tuon Kaikkivaltiaan luomistöitä. Kun hän yöllä lepää tähtitaivaan alla, hän voi ihmetellä Luojan viisautta ja voimaa, joka ilmenee ihanien taivaitten valmistamisessa. Niihin verrattuna hän on niin pieni ja mitätön, että hänellä on syytä iloita siitä, että niiden Tekijä on tietoinen ja kiinnostunut hänestä. Kuningas Daavid Juudan suvusta sai tällaisen kokemuksen, kun hän paimenpoikana vietti useita öitä ulkona avoimilla kedoilla hoitaessaan isänsä lampaita.
2 Daavidilla oli tarkka havaintokyky ja aito rakkaus Jumalaansa Jehovaan. Kuten oli odotettavissakin, Jehovan luomistyöt vaikuttivat häneen syvästi, erittäinkin tähtitaivas, jonka kauneutta hän oli ihaillut kovasti paimenpoikana. Ilmaisten tunteensa hän sanoi: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” Puhuen sitten ihmisen asemasta enkeleitä alempana hän sanoi: ”Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon [jumalankaltaisen, Um], sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. Herra [Jehova, Um], meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!” – Ps. 8:4–10.
3. a) Selitä, miten ihminen sai muut maalliset luomukset hallintaansa. b) Kuka ihminen Aadamin jälkeen kykeni oikein käyttämään tätä hallintavaltaa, ja miten Daavidin lausunto viittasi häneen?
3 Kun Jehova Jumala loi ihmisen, hän antoi hänen valtaansa kaikki muut maan luomukset sanoen hänelle: ”Vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.” (1. Moos. 1:26) Tämä oli Jumalan ihmiselle antama velvollisuus, jota hän ei ole oikealla tavalla täyttänyt epätäydellisessä tilassaan. Ihmisen asemaa koskevalla Daavidin henkeytetyllä ilmaisulla on erityinen merkitys, koska se viittasi profeetallisesti Häneen, joka tuli täydelliseksi ihmiseksi, Jeesukseen Kristukseen. Hänet tehtiin jumalankaltaisia eli enkeleitä alhaisemmaksi, kun hän luopui elämästään henkenä tullakseen ihmiseksi. Täydellisenä ihmisenä hän kykeni oikein hallitsemaan Jumalan käsien maallisia töitä. Hänen Jumalalle suorittamansa uskollisen palveluksen tähden hänet kruunattiin kunnialla ja kirkkaudella. (Hepr. 2:9) Daavid ei nähnyt ennalta sen profeetallista merkitystä, mitä hän kirjoitti, mutta hän näki, miten Jumala oli siunannut ihmistä. Niinpä Daavid antoikin kunnian Jehovalle sen ihmeellisen aseman tähden, minkä Jumala soi ihmiselle maan päällä, ja niiden ihmeteltävien luomistöitten johdosta, joita ihminen voi katsella hämmästellen, ja sanoi: ”Kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!”
4. Miten Daavid osoitti kunnioitusta tosi Jumalaa kohtaan?
4 Daavid osoitti arvostuksensa tosi Jumalaa kohtaan siten, ettei hän koskaan palvellut aikansa kansojen ihmistekoisia jumalia. Hän sai suurimman mahdollisen ilon palvellessaan Jehovaa, Häntä, joka loi kaiken hänen ihmettelemänsä. Tämä oli kuin linnoitus, joka oli omiaan suojelemaan häntä. Ilmaisten ilonsa siitä, että kykeni palvelemaan Luojaansa, Daavid sanoi: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:9) Daavid osoitti läpi elämänsä, että Jumalan laki oli todella hänen sisimmässään, lähellä hänen sydäntään, hänen vaikuttimiensa tyyssijaa. Pyrkien aina tottelemaan tätä lakia, antaen sen aina ohjata tekojaan ja panemalla alituisesti Jumalan tahdon ensi sijalle elämässään Daavid ilmaisi iloa, mikä hänellä oli palvellessaan kaikkeuden suurta Hallitsijaa.
MITÄ JUMALAN PALVELUS SISÄLTÄÄ
5, 6. Mikä on pääasiallisin tapa palvella Jumalaa? Mainitse esimerkkejä vastauksesi todisteeksi.
5 Koska Daavid oli täysin perehtynyt siihen, mitä Mooses oli henkeytetty kirjoittamaan, hän tiesi, että Jehovan palvelus sisälsi joukon asioita, mm. yksinomaisen palvonnan. Tämä tehtiin selväksi siinä, mitä Mooses sanoi Israelin kahdelletoista sukukunnalle juuri ennen niiden marssimista Jordanin yli Luvattuun maahan: ”Pelkää Herraa [Jehovaa, Um), sinun Jumalaasi, ja palvele häntä ja vanno hänen nimeensä. Älkää kulkeko muiden jumalien perässä, niiden kansain jumalien, jotka asuvat teidän ympärillänne – sillä Herra, sinun Jumalasi on kiivas [yksinomaista antaumusta vaativa, Um] Jumala sinun keskelläsi – ettei Herran, sinun Jumalasi, viha syttyisi sinua vastaan ja hän hävittäisi sinua maasta.” (5. Moos. 6:13–15) Jos israelilaiset vaeltaisivat muiden jumalien jäljessä palvoen niitä, niin he palvelisivat niitä jumalia. Heitä varoitettiin yhä uudelleen tekemästä tätä: ”Älä myöskään palvele heidän jumaliansa, sillä se tulee sinulle paulaksi.” – 5. Moos. 7:16.
6 Israelilaisten ollessa orjina Egyptissä Mooses pyysi faaraota päästämään heidät Egyptistä, jotta he olisivat palvelleet Jehovaa. Mooses teki tämän Jumalan neuvosta, sillä Jumala sanoi hänelle: ”Mene faraon tykö ja puhu hänelle: ’Näin sanoo Herra, hebrealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua.’” (2. Moos. 9:1) He halusivat palvella häntä palvoen häntä, niin kuin he tekivätkin lopulta vapauduttuaan Egyptistä. Jehova Jumalan palvonta on ihmisen pääasiallisin tapa palvella häntä.
7. Selitä tottelevaisuuden ja Jumalan palvelemisen välinen suhde.
7 Toinen tapa, jolla Jumalaa voidaan palvella, on hänen käskyjensä totteleminen. Tämän tärkeys tehtiin selväksi israelilaisille joka kerta, kun he olivat tottelemattomia ja Jumala pani heidät kärsimään sen takia. Tottelemattomuus Luvatussa maassa johti usein siihen, että hän luovutti heidät heidän vihollistensa käsiin. Tottelemalla he voivat osoittaa Jehovanpalvontansa tulevan sydämestä eikä olevan tyhjää muodollisuutta. Tästä syystä profeetta Samuel sanoi heidän ensimmäiselle kuninkaalleen Saulille: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.” (1. Sam. 15:22) Tottelemalla Jehovan vanhurskaita käskyjä ihminen voi palvella häntä niin kuin nöyrä palvelija isäntäänsä. Sellainen Jumalan palveleminen merkitsee sitä, että hän vaeltaa tietä, mikä miellyttää Korkeinta, ja siitä tulee ilon lähde niin kauan kuin hän jatkaa tällä tiellä. Tästä syystä on viisaasti kirjoitettu: ”Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!” – Ps. 119:1.
8, 9. a) Selitä, miten leeviläiset palvelivat Jumalaa eräällä lisätavalla ja miksi tämä palvelus oli huomattava. b) Miten leeviläisten palvelusmuotoa voitiin pitää ilon aiheena?
8 Palveluksen suorittaminen Jumalalle ei käsitä ainoastaan palvontaa ja tottelevaisuutta, vaan myös toimintoja, joiden toteuttamisen hän on neuvonut. Leeviläisillä liittyi Jumalan heille antama työmääräys tabernaakkelipalvelusten yhteyteen. Jehovan läsnäolo siellä esitettiin ihmeellisillä tavoilla, jotka painoivat kaikkien mieleen siellä palvelemisen tärkeyden ja edun. Niin arvokas tämä palvelusetu oli, että siitä tuli leeviläisten perintö, sen sijaan että he olisivat saaneet maata niin kuin toiset sukukunnat. Jehova sanoi heille: ”Minä itse olen sinun osuutesi ja perintöosasi israelilaisten keskellä.” (4. Moos. 18:20) Tämä oli tunnusomainen palvelusetu, mistä leeviläiset saattoivat iloita.
9 Oli ilo olla lähellä Jumalan huonetta, missä yliluonnollinen šekinavalo loisti kaikkeinpyhimmässä vertauskuvaten hänen läsnäoloaan. Kaikkeuden suuren Jumalan palveleminen täällä oli todella haluttavaa. Ilmaisten rakkautensa tätä paikkaa kohtaan, mikä liittyi niin läheisesti Jehovan palvontaan, Daavid sanoi: ”Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.” (Ps. 26:8) Leeviläiset, jotka säilyttivät saman asenteen, saivat suuren ilon Jehova Jumalan palvelemisesta tässä paikassa.
PALVELUSTA KAIKILLE
10, 11. a) Miten kahdellatoista sukukunnalla oli etu palvella Jumalaa tabernaakkelin ja myöhemmin temppelin yhteydessä? b) Miten he suhtautuivat tähän palvelukseen?
10 Tilaisuuksia palvella Jumalaa toimeliaalla tavalla annettiin kaikille sukukunnille. Yksi näistä tilaisuuksista oli silloin, kun ryhdyttiin valmistamaan tabernaakkelia. Kansa sai edun antaa lahjoituksia sen rakentamista varten, ja näitä lahjoituksia tehdessään sillä oli ilo osallistua sellaiseen, mikä oli hyvin tärkeätä heidän tosi Jumalan palvonnassaan. Heidän ylenpalttinen anteliaisuutensa ilmaisi heidän saavan iloa tästä palvelusedusta. Lahjoituksien vastaanottoa hoitavat miehet tulivat Mooseksen luo ja sanoivat: ”Kansa tuo enemmän, kuin mitä tarvitaan sen työn valmistamiseksi, jonka Herra on käskenyt tehdä.” (2. Moos. 36:5) Tämä kansa ilmaisi jälleen ilonsa saada palvella Jumalaa arvoesineillä satoja vuosia myöhemmin, kun lahjoituksia annettiin Jehovan temppelin Jerusalemiin rakentamista varten.
11 Kun Daavid teki kansalle tunnetuksi suunnitelmat temppelin rakentamiseksi poikansa Salomon hallitessa, niin hän kysyi: ”Tahtooko kukaan . . . tänä päivänä tuoda vapaaehtoisesti, täysin käsin, lahjoja Herralle?” (1. Aikak. 29:5) Heidän vastauksensa oli lahjoitusten tulva – kultaa, hopeaa, kalliita kiviä ja vaskea. He iloitsivat tilaisuudesta palvella Jehovaa tällaisin teoin. ”Ja kansa iloitsi heidän alttiudestaan, sillä he antoivat ehyellä sydämellä vapaaehtoiset lahjansa Herralle; ja kuningas Daavid oli myös suuresti iloissaan.” (1. Aikak. 29:9) Mutta oli muitakin tapoja, joilla ne kaksitoista sukukuntaa voivat palvella Jumalaa teoin.
12. Millä muilla toimeliailla tavoilla kaksitoista sukukuntaa voivat palvella Jumalaa?
12 Jehovan päätös oli, että Israelin kansa ottaa haltuunsa Luvatun maan perintönä häneltä, mutta saadakseen tämän perinnön israelilaisten oli ryhdyttävä toimintaan, joka oli suoranaisessa yhteydessä tähän päätökseen. Heidän oli poistettava maasta sen omavaltaisesti anastaneet pakana-asukkaat ja hävitettävä niiden kansojen palvomat väärät jumalat. Voitot, jotka he saivat Jehovan avulla täyttäessään tätä Jumalan päätöstä, olivat ilon aiheita. He olivat onnellisia palvellessaan Jehova Jumalaa, vaikka he panivatkin henkensä alttiiksi siten tehdessään. Kun he sitten olivat valloittaneet maan, he voivat palvella häntä toimeliaasti tulemalla Jerusalemiin kolmesti vuodessa juhlille, jotka Jumala käski heidän viettää. Tämä vaati paljon vaivannäköä heiltä, erityisesti niiltä, jotka asuivat kaukana Jerusalemista. Heidän osallistumisensa näihin juhliin oli Jumalan toimeliasta palvelemista, mikä liittyi erottamattomasti heidän hänelle suorittamaansa palvontaan. Vaikka nämä olivat riemullisia tilaisuuksia, niin ne eivät olleet juopottelun eivätkä mässäilyn aikoja, niin kuin kävi pakanoiden viettäessä juhliaan. Israelilaisten piti viettää Jumalan juhlaa pyhällä tavalla.
13. Mikä uusi tapa palvella toimeliaasti Jumalaa alkoi kristillisyyden ilmaantuessa?
13 Kristillisyyden alettua Jumalan toimeliaan palvelemisen tavat muuttuivat jonkin verran. Jumalaa ei voitu enää palvella juhlilla, niillä uhreilla, joita kansa oli tuonut temppeliin, eikä leeviläisten temppelipalveluksilla. Kristuksen uhrin lopettaessa lakiliiton Jumala lopetti nämä palvelusmuodot. Kristillisestä evankeliuminpalveluksesta tuli uusi tapa palvella toimeliaasti Korkeinta. Jumalan totuuksien ja päätösten ja sen varauksen julkinen julistaminen ja opettaminen, minkä hän teki ihmisen pelastamiseksi Kristuksen kautta, oli uusi ja erittäin iloinen tapa palvella häntä. Se oli todellakin tapa, millä ihminen voi esittää ylistysuhrin hänelle. ”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.” – Hepr. 13:15.
JUMALAN PALVELUKSESTA TULEVA ILO
14. Selitä, miten ihmisellä voi olla iloa, vaikkei hän kuuluvasti ilmaise sitä.
14 Ilo, mitä ihminen saa Jumalan palvelemisesta, ei ilmene aina kuuluvalla tavalla. Se saattaa olla mieluisa tyydytyksen tunne, kun hän tietää tekevänsä sitä, mikä on miellyttävää korkeimman Jumalan silmissä. Kun hän tietää suorittavansa hyvää työtä, joka hyödyttää muita ihmisiä, edistää Jehovan etuja maan päällä ja kirkastaa Häntä, niin se aikaansaa tyytyväisyyden tunteen ja sisäisen tyyneyden, mikä heijastaa Jumalan iloa. Tämä on pysyvää iloa, joka ei vaadi kuuluvaa ilmaisua. Mutta on aikoja, jolloin tapahtuu jotain huomattavaa, joka herättää henkilön sisimmässään tunteman ilon hetkellisen ilmaisun.
15. Mainitse esimerkkejä huomattavista tilaisuuksista, jotka oikeuttivat ilmaisemaan kuuluvasti ilon.
15 Kun israelilaiset siirsivät liitonarkin Oobed-Edomin talosta Jerusalemiin, niin he pulppusivat iloa. Se oli suurenmoinen tilaisuus heidän uskonnollisessa elämässään ja täytti heidät onnellisuudella, joten he ilmaisivat sen. ”Koko Israel toi Herran liitonarkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa, torvien, kymbaalien, harppujen ja kannelten soidessa.” (1. Aikak. 15:28) Toinen tilaisuus, joka aiheutti ilonilmaukset, oli Saulin ja Daavidin palatessa Israelin sotajoukon mukana filistealaisista saadun voiton jälkeen. ”Ja kun he olivat tulossa, silloin kun Daavid palasi takaisin surmattuansa filistealaisen, menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista laulaen ja karkeloiden kuningas Saulia vastaan, riemuiten, vaskirumpuja ja kymbaaleja lyöden.” (1. Sam. 18:6) Nämä olivat huomattavia tilaisuuksia, jotka kannustivat israelilaiset ilmaisemaan ilonsa kuuluvasti.
16. Mitä ei tule erehtyä pitämään kuuluvina jumalisen ilon ilmauksina? Miksi?
16 Kuuluvat ilonilmaukset, jotka tulevat luonnostaan onnellisesta sydämestä siksi, että jotakin erinomaista on tapahtunut Jehovan palvonnan tai päätösten yhteydessä, eivät ole samoja kuin ihmisten tunnepurkaukset uskonnollisessa innossa. Näiden ihmisten tolkuton huuto ja villi laulu eivät ole Jumalan hengen hedelmä, joka henki kehittää muun muassa lempeyttä ja itsehillintää. Se ei ole se ”hiljaisen ja rauhaisan hengen” vaatetus, mitä Jumalan palvelijan odotetaan kantavan, vaan päinvastoin sellaisten villien, hillitsemättömien tunteitten ilmaisemista, joita demonit huomaavat helpoksi käyttää hyväkseen. (1. Piet. 3:4) Jumalan palvelijain onnellisesta sydämestä tuleva kuultava ilonilmaus liittyy sen sijaan heidän järjenkykyynsä ja on heidän valvonnassaan. Se ei ole säännöllistä vaan sellaista, mikä johtuu huomattavista tapahtumista Jumalan päätösten täyttyessä ja hänen etujensa edistyessä sekä mieluisista kokemuksista, jotka tuottavat hänelle kunniaa.
17. Miten ihminen saa kauan kestävän ilon Jumalan palvelemisesta?
17 Kauan kestävä ilon tunne, joka jää ilmaisematta, on sellainen, jota ihminen kehittää kasvaessaan Jumalan sanan ja päätösten tuntemisessa ja ymmärtämisessä. Kun hän kasvaa ymmärryksessä ja uskossa, niin hänen ilonsakin kasvaa. Sitä ruokkii se, että hän miettii Jehovan tekoja ja ohjeita ja ravitsee jatkuvasti itseään hengellisesti. Henkilö, joka laiminlyö tämän, voi menettää Jumalan palvelemisen ja hänen kanssaan läheisessä yhteydessä olemisen ilon.
18. a) Keitä Jumala rakastaa, vahvistaa ja varjelee? b) Mikä lisää heidän iloisuudentunnettaan?
18 Läheinen iloa syttävä suhde Kaikkivaltiaan kanssa on mahdollinen niille, jotka antautuvat palvelemaan häntä ja pysyvät uskollisina antaumukselleen. Teoillaan he ilmaisevat tämän antaumuksensa. Tällaisia hän rakastaa, vahvistaa ja varjelee, niin kuin on kirjoitettu: ”Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.” (Ps. 145:18) ”Hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät.” (Ps. 85:10) Tietäen tämän ja ollen selvillä siitä, että häneen voidaan luottaa täysin, antautunut henkilö voi kokea iloa, joka johtuu hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunteesta, mikä on ilmaistu Ps. 23:4:ssä: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.”
JEESUS KRISTUS ON SEURATTAVA ESIMERKKI
19. a) Miten Jeesus ilmaisi ilonsa Jumalan palvelemisessa? b) Mikä ilmaisee, että hänellä oli Jumalan palveluksen ilo jo ennen maan päälle tuloaan?
19 Kaikkien tosi Jumalaa palvelleitten joukossa Jeesus Kristus on paras esimerkki niistä, jotka löytävät ilon Jehovan palveluksesta. Hän osoitti sen lempeällä ja hiljaisella tavalla, kuten siinä onnessa, mitä hän ilmaisi Isänsä tahdon tekemisessä ja ihmisten auttamisessa tuntemaan Isänsä suurenmoisia päätöksiä. Hän sai todella iloa Jumalan palveluksesta kauan ennen maahan tuloaankin. Ollessaan vielä taivaissa mahtavana henkiluomuksena, Jumalan ensiksi luomana, hän oli ihastunut Hänen palveluksestaan. Puhuen viisauden varjolla hän sanoo Sananlaskujen kirjassa: ”Silloin minä hänen sivullansa hoidokkina [mestarityöntekijänä, Um] olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin [iloitsin, Um] hänen edessänsä kaikin ajoin; ja ihastukseni olivat ihmislapset.” (Sananl. 8:30, 31; Kol. 1:15; Ilm. 3:14) Ilo, minkä hän sai Jumalan palvelemisesta taivaissa, jatkui hänellä hänen maan päällä ollessaankin.
20. Miten Jumalan ainosyntyinen Poika suhtautui etuun palvella Jumalaa maan päällä?
20 Kun Jehova avasi rakkaalle henki-Pojalleen uuden palveluskentän, mikä vaati häntä syntymään täydelliseksi ihmiseksi, niin tuo uskollinen Poika iloitsi. Tästä on kirjoitettu: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil. 2:5–8) Mitä ikinä hänen Isänsä halusi hänen tekevän, sen hän oli halukas tekemään rakkaudesta Häneen. Tällä erinomaisella asenteellaan Jeesus Kristus antoi loistavan esimerkin kaikille, jotka haluavat palvella tosi Jumalaa.
21. Esitä joitakin tapoja, joilla Jeesus palveli Jumalaa.
21 Maan päällä ollessaan hän ei palvellut Jumalaa ainoastaan palvomalla Häntä ja noudattamalla Jumalan lakeja, vaan myös julkisesti julistamalla ja opettamalla totuutta Hänestä. Hän auttoi ihmisiä muuttamaan ajatusmaailmansa ja elämänsä, niin että heistä voi tulla Jumalan hyväksymiä palvelijoita. Hän opetti heitä rakastamaan Jumalaa, toisiaan ja vihollisiaan sekä antoi heille Jumalan oman maailmanhallituksen toivon ja kuolleistanousemistoivon. Tämä veti ihmiset lähelle Jehova Jumalaa ja kiihotti heidän haluaan palvella häntä saastattomalla tavalla. Tästä jumalisesta palveluksesta Jeesus sai ilon. Mutta erittäin suurena ilon lähteenä oli hänelle osallisuus Isänsä hyvän nimen puhdistamiseen siitä pilkasta, mitä Hänen vihamiehensä ja Hänelle uskottomiksi osoittautuneet palvojansa olivat sille aiheuttaneet.
22, 23. a) Mikä oli erittäin suuri ilo Jeesukselle, ja miten se kävi välttämättömäksi? b) Miksi Jeesus Kristus on ollut innoitus Jumalan palvojille?
22 Vanhurskauden suuri vihollinen Saatana oli saattanut Jumalan luomusten nuhteettomuuden kyseenalaiseksi. Tämä tapahtui uskollisen miehen Jobin päivinä, jolloin Saatana sanoi Jumalalle: ”Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” (Job 2:4, 5) Tämä haaste ei saattanut ainoastaan ihmisen nuhteettomuutta Jumalan edessä kyseenalaiseksi, vaan myös Jumalan ainosyntyisen Pojan nuhteettomuuden, Pojan, joka oli erittäin suositussa asemassa taivaissa. Luhistuisiko hänen nuhteettomuutensa koetuksissa, niin kuin Saatana väitti ihmisen nuhteettomuuden tekevän? Koetus tuli, kun tämä Poika syntyi ihmiseksi. Hän säilytti nuhteettomuutensa väkivaltaiseen kuolemaankin asti ja todisti Saatanan valehtelijaksi. Hänen uskollisuutensa koitui Jehova Jumalan kunniaan saattamiseksi. Jehovan nimen kunniaan saattamisen toive oli ilo Jeesukselle Kristukselle.
23 Puhuen Jeesuksen nuhteettomasta vaelluksesta Raamattu kertoo: ”Sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun halveksien häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Hepr. 12:2, Um) Ilo saada osallistua Jehovan suuren nimen kunniaan saattamiseen auttoi häntä kestämään kidutuspaalun kuolemaan asti. Palkinnoksi hänen uskollisesta palveluksestaan Jehova herätti hänet kuolleista ja ennallisti hänet enkelisotajoukkojen maailmaan sekä antoi hänelle suuremman voiman ja kunnian kuin hänellä aikaisemmin oli ollut. Täten hänen esimerkkinsä Jumalan iloisessa palveluksessa on ollut innoitus kaikille tosi Jumalan palvojille aina tähän päivään asti.
24. Selitä, miten ilo on elämän säilyttävä linnoitus.
24 Kun otamme huomioon, miten Jumalan palveleminen on ollut ilon aihe uskollisille ihmisille kautta aikain, niin voimme nähdä, että sellainen ilo on elämänsäilyttävä linnoitus. Niille, jotka kehittävät sitä ja säilyttävät sen, Jehovasta tulee voiman ja suojeluksen lähde. Hänen totuutensa suojaa heidät tämän pirullisen maailman mieltä vääristäviltä valheilta. Hän auttaa heitä kestämään heidän uskonsa koetuksissa, ja kun tämä vanha asiainjärjestelmä on pyyhkäisty pois hänen taivaallisilla sotajoukoillaan, niin hän varjelee heidät näkemään sen uuden maan, jonka hän aloittaa. Ilo auttaa säilyttämään vahvan, suojaavan uskon kilven. Heille voidaan sen tähden sanoa: ”Jehovan ilo on teidän linnoituksenne.” (Neh. 8:10, Um) Se pitää heidät hengellisesti elossa hengellisesti kuolleessa maailmassa.
25. Miksi voimme tuntea Jumalan palveluksessa samaa iloa kuin Daavid tunsi?
25 Samoin kuin paimen Daavidilla, johon tähtitaivaat tekivät niin syvällisen vaikutuksen, että hän ilmaisi ilonsa palvelemalla niiden Luojaa, meilläkin on nyt yllin kyllin syitä tuntea samanlaista iloa. Mekin voimme ihailla hänen ihmeellisiä luomistekojaan ja kääntyä henkeytettyjen Kirjoitusten puoleen oppiaksemme tuntemaan hänen tekojaan ja ollaksemme hänen opettamiaan. Kehittämällä arvostusta hänen elämänantavia totuuksiaan ja ihmiskuntaa koskevia suurenmoisia päätöksiään kohtaan me voimme löytää nyt Jumalan palvelemisesta suuren ilon aiheen.
[Kuva s. 352]
Israelilaiset siirtävät arkin Jerusalemiin iloisin huudoin