Viha ja närkästys
”Olkoon jokainen ihminen . . . hidas vihaan, sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.” – Jaak. 1:19, 20.
1. Minkälaatuinen luonteenominaisuus viha on, ja mitä kristittyjen tulee tehdä sen suhteen?
VIHA on lempeän luonteen vastakohta. Jälkimmäinen on ominaisuus, minkä kehittäminen on kristityille erittäin toivottavaa. Edellinen on vanhan maailman luonteenominaisuus, mikä on saatettava alistetuksi niin pian kuin mahdollista. On totta, että lihan halut käyvät ilmi monissa tilaisuuksissa, ja tämän ilmaiseminen näkyy usein vihanpurkauksissa. Joku voi epätäydellisyydessään ärsyttää toisia, mutta hänen ei pitäisi antaa vihansa päästä valtaan, niin että hän tekee veljestään vihollisensa.
2. Jos viha syttyy kahden kristityn välille, niin mitä heidän tulee tehdä sen suhteen ja milloin?
2 Vihan ei tule antaa viipyä mielessä sen tähden, että se kasvaa pian eripuraisuuden vuoreksi. Paavali mainitsi tässä yhteydessä neuvoissaan: ”’Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö’. Älkää antako auringon laskea vihanne yli.” Toisin sanoen, jos joku on ärsyyntynyt vihaan tai raivostuu toista kohtaan, niin näiden asianosaisten kesken tulee aikaansaada ystävällinen selvittely eli yhteisymmärrys. Se tulee toteuttaa samana päivänä, jotta epäterveen ja epäkristillisen tilan ei sallittaisi vallita. Psalminkirjoittaja neuvoo niin: ”Kiihtykää, mutta älkää tehkö syntiä.” Tässä suositellaan siis jälleen kristillisen ajattelun ohjaamista Jehovan periaatteisiin ja lempeään mielenlaatuun. – Ef. 4:26, 27, 31; Ps. 4:4, Um.
3. Miksi tulee olla ”hidas vihaan”?
3 Viha on riitaisa luonteenpiirre, mitä on vältettävä. Meitä tämän suhteen valistava raamatullinen kehotus on ilmaistu tällä tavalla: ”Älä ole koskaan hätäinen vihassasi; ainoastaan tyhmät hellivät vihaa. Älä kysy koskaan, miksi entisyys oli parempi kuin nykyisyys; se on tyhmä kysymys.” Viha on lihallinen vaikutusvoima, synnynnäisesti vanhasta maailmasta kulkeutunut, ja kristityn tulee pyrkiä poistamaan se mielestä ja noudattamaan neuvoa: ole ”hidas vihaan”. – Saarn. 7:9, 10, Mo; Jaak. 1:19.
4. a) Minkä muiden ominaisuuksien joukkoon Jumalan Sana luokittelee vihan? b) Miksi ärtyisiä ihmisiä tulee karttaa?
4 Rajusta vihasta puhutaan Jumalan Sanassa siinä määrin kielteisesti, että se luokitellaan haureuden, saastaisuuden, irstauden, vihamielisyyden, riidan ja juonien joukkoon. (Gal. 5:19–21) On hyvä karttaa niitä, jotka ilmaisevat ärtyisyyttä ja ovat aina sen vaivaamia, koska siitä voi saada tartunnan ja vihanpuuskassa saattaa maksaa samalla mitalla. Meidän on vältettävä sellaisia ihmisiä, koska heidän kanssaan seurusteleminen turmelisi pian. ”Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa, että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.” Sama kirjoittaja sanoo meille myöskin jyrkän vastakohdan: ”Hyvien ihmisten puhe on kuin kallis hopea; pahan miehen näkemykset ovat vähän arvoiset.” – 1. Kor. 15:33; Sananl. 22:24, 25; 10:19, 20, Mo.
RAAMATUN ESIMERKKEJÄ VIHASTA
5. Missä määrin Saulin viha syttyi Daavidia kohtaan?
5 Kun Saul ajoi Daavidia takaa aikoen tappaa hänet, niin hän pyysi poikaansa Joonatania auttamaan, jotta Daavid olisi surmattu vihollisena. Koska Joonatan asettui Daavidin puolelle, niin Saulin välitön vihanpurkaus ja kiivastus kohosi huippuunsa, kuten on kerrottu 1. Samuelin kirjan 20:30–33:ssa: ”Silloin Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: ’Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä olet mieltynyt Iisain poikaan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle. Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni sillä hän on kuoleman oma.’ Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi: ’Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?’ Silloin Saul heitti keihään häntä kohti surmataksensa hänet. Niin Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.” Saul yritti raivoissaan tappaa Daavidin ja kohdisti myöhemmin raivonsa omaan poikaansa Joonataniin.
6. a) Miten Ussia suhtautui papin neuvoon ylitettyään velvollisuutensa kuninkaana suitsutuksen polttamiseen nähden temppelissä? b) Mikä Jehovan tuomio kohtasi häntä?
6 Toinen klassillinen esimerkki on Ussian tapaus, kun hän hallitsi kuninkaana. Kohta kun hän tuli mahtavaksi korkeassa asemassaan, hänen sydämensä ylpistyi, koskapa hän toimi ylimielisesti Jumalan Sanaa vastaan mennessään temppeliin polttamaan suitsutusta. Pappi Asarja kiinnitti toisten pappien kanssa Ussian huomion tähän sanomalla: ”Ei ole sinun asiasi, Ussia, suitsuttaa Herralle, vaan pappien, Aaronin poikien, . . . Mene ulos pyhäköstä, sillä sinä olet ollut uskoton.” Mutta kuningas kapinoi, kuten huomaamme kertomuksesta: ”Niin Ussia vihastui, ja hän piti juuri suitsutusastiaa kädessään suitsuttaaksensa. Mutta kun hän vihastui pappeihin, puhkesi hänen otsaansa pitali pappien läsnäollessa temppelissä, suitsutusalttarin ääressä.” Jehovan vanhurskas tuomio ilmeni hänen pappisedustajansa hyväksi. – 2. Aikak. 26:16–19.
7. Miten Mooses ja Aaron hairahtuivat ilmaisemalla vihansa Israelin kansan edessä?
7 Vaikka Mooses oli ollut uskollinen palvelija monta vuotta, niin on kiinnostavaa huomata, mitä tapahtui eräässä tilanteessa, kun israelilaiset riitelivät Mooseksen kanssa kapinoidessaan Jehovaa vastaan sanoen, että heidän olisi ollut parempi kuolla faaraon edessä, kuin että heidät tuotiin autiomaahan kuolemaan veden puutteeseen. Sen sijaan että Mooses ja Aaron olisivat käsitelleet asian tyynesti ja toimineet Jehovan tahtoon alistuen, he ilmaisivat ärtynyttä henkeä, kuten näkyy 4. Mooseksen kirjan 20:10:nnen sanoista: ”Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” Huomaa tästä lausunnosta, että Mooses ja Aaron eivät antaneet Jehovalle kunniaa veden varaamisesta ihmeen avulla, vaan ottivat silminnähtävästi kunnian itselleen, sen sijaan että olisivat kirkastaneet Jehovaa seurakunnan edessä.
8. a) Mitä Haaman yritti tehdä raivon täyttämänä? b) Mitä hänelle tapahtui sen johdosta?
8 Amalekilainen Haaman sai oveluudessaan julkaistuksi kuninkaallisen määräyksen, että kaikkien piti kumartua hänen edessään. Mutta Jumalan todellinen palvelija, Mordokai, ei halunnut mukautua sellaiseen Jumalan tuomitseman vihollisen kunnioittamiseen. (2. Moos. 17:14–16) Kun Haaman huomasi, ettei juutalainen Mordokai halunnut antautua eikä heittäytyä maahan, niin kertomus sanoo: ”Tuli Haaman kiukkua täyteen. . . . Haaman etsi tilaisuutta hävittääkseen kaikki juutalaiset . . . Ahasveroksen koko valtakunnasta.” Haamanin sydän paatui jatkuvasti, ja hän oli päättänyt hirtättää Mordokain ja tuhota Jumalan kansan. Me tiedämme tietysti Jumalan Sanasta, että lehti kääntyi Haamanin häviöksi ja hänet hirtettiin ja Mordokai, Ester ja juutalaiset vapautettiin julistuksen vaikutuksen alaisuudesta käskemällä heitä seisomaan henkensä puolesta. – Est. 3:5, 6; 8:10–12.
9. Miten eräät juutalaiset menettelivät, sen sijaan että he olisivat suhtautuneet suotuisasti Jeesukseen, kun hän puhui synagoogassa?
9 Kun Jeesus puhui ihmisjoukolle synagoogassa ja luki erikoisesti Jesajan kirjakääröstä ilmoittaen heille, että juuri sinä päivänä tuo raamatunkohta täyttyi, niin monet kuulijat eivät ottaneet ilmoituksesta vaarin eivätkä tunnustaneet Messiasta, vaan sen sijaan, kuten meille kerrotaan Luukkaan 4:28, 29:nnessä, ”tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas”. Niin, me havaitsemme jälleen niiden, jotka tunnustivat olevansa liittosuhteessa Jehovaan, vihamielisyyden puuskassa ei ainoastaan hylkäävän hänen Poikaansa, vaan myöskin yrittävän tappaa hänet.
10. Miten kansanjoukko menetteli kuunneltuaan Stefanuksen kertovan juutalaisten historian?
10 On kiinnostavaa panna merkille, miten Stefanus sanhedrinin eteen tuotuna kertoi juutalaisten historian ja elämän Messiaan tuloon asti. Hän ilmoitti rohkeasti heille myöskin, miten he vainosivat niitä, jotka olivat kuuluttaneet edeltäkäsin tuota Vanhurskasta, ja että he eivät olleet pitäneet lakia. Siitä Stefanusta kohtaan johtuva viha on kerrottu Apostolien tekojen 7:54–58:ssa: ”Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. . . . he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät.” Pirullisesti raivostuneina he tappoivat Stefanuksen.
VANHURSKAS NÄRKÄSTYS
11. Miksi Jehovan viha ei ole sopimaton?
11 Tulee silti pitää mielessä, että vihan ja vanhurskaan närkästyksen välillä on ero. Me tiedämme, että Jehovan viha vuodatetaan jumalattomien vihollisten tuhoksi, niin kuin hän on hyvin usein sanonut Sanassaan. Vaikka Jehova on hidas vihaan, niin se ei merkitse sitä, että väärä käyttäytyminen ei voisi herättää hänen vihaansa. Profeetta Naahum sanoo (1:6, As): ”Kuka voi seisoa hänen närkästyksensä edessä, ja kuka voi kestää hänen vihansa tulisuudessa? Hänen vihansa vuotaa kuin tuli, ja hän murskaa vuoret palasiksi.” Yhtä suuressa määrin kuin Jehovan suojaava käsi on uskollisten palvelijoitten ja niiden yllä, jotka ovat häneen kohdistuvan yksinomaisen rakkauden täyttämät, hänen vihansa ja tuhoavat voimansakin toimivat jumalattomia vastaan, eivätkä he pääse pakoon.
12. a) Mitä Daavid sanoi Jehovan vihasta? Milloin se ilmenee huipussaan? b) Voivatko kristityt osoittaa närkästystä?
12 Daavid osoittaa hänen vihansa ilmestymisen Psalmissa 69:25, 26: ”Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku. Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.” Me näemme siis Jehovan omista sanoista ja hänen uskollisen palvelijansa sanoista, että on oikein ilmaista vanhurskasta närkästystä Jumalan vihollisia kohtaan. Hänen kammonsa jumalattomuutta kohtaan saavuttaa huippunsa sen hävityksessä Harmagedonissa. Mekin voimme näin ollen kristittyinä osoittaa ylenkatsetta tämän maailman asioita kohtaan, koska ne ovat Jehovaa vastaan. Meitä ei vaadita antamaan anteeksi väärämielisyyttä. Päinvastainen on paikallaan – meidän täytyy rakastaa oikeamielisyyttä ja vihata vääryyttä. Kummallekin on aikansa, kuten meille sanotaan: ”Kaikella on määräaika, . . . Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.” – Saarn. 3:1, 8.
13. Mitä asioita Jehova vihaa?
13 On mitä kiinnostavinta panna merkille eräitä seikkoja, mitkä ovat tympäiseviä Jehovalle. Tämä tieto annetaan seuraavin sanoin: ”Näitä kuutta Herra vihaa ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.” Kun menemme hiukan eteenpäin, niin meille ilmoitetaan: ”Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta [itsekorotusta, Um] ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.” Meillä on siis kylliksi syytä valittaa, ja me voimme sopivasti valittaa sitä, mitä Jehova vihaa. – Sananl. 6:16–19; 8:13.
14. Mitä Daavid vihasi, ja mitä hän rakasti?
14 Eräs Kaikkivaltiaan Jumalan palvelija lausui toisessa tilaisuudessa: ”Minä käyttäydyn ymmärtäväisesti sinun määräystesi perusteella. Siksi minä olen vihannut jokaista väärää polkua. . . . Minä olen pitänyt kaikkia kaikkea koskevia määräyksiä oikeina; jokaista väärää polkua minä olen vihannut. Kaksimielisiä minä olen vihannut, mutta sinun lakiasi minä olen rakastanut. Vääryyttä minä olen vihannut, ja minä inhoan sitä jatkuvasti.” – Ps. 119:104, 128, 113 (reunam.), 163, Um.
15. Miten kristityt evankeliuminpalvelijat voivat nyt suhtautua niihin, jotka rikkovat Jehovan oikeita periaatteita?
15 Jos jotkut seurakunnassa rikkovat Jehovan lakeja ja halveksivat hänen periaatteitaan tekemällä aviorikoksia, harjoittamalla haureutta, herjaamalla tai olemalla juoppo, niin tämän huomioon ottaen odotetaan seurakuntaan kuuluvien luonnollisesti inhoavan niitä, jotka tällaista harjoittavat. Siitä syystähän on juuri tärkeätä, että seurakunnan komitea poistaa heidät seurakunnan yhteydestä erottamalla heidät. He vihaavat tuollaisia menettelyjä. Vastaavasti niillä, jotka sellaisia tekevät, ei ole sijaa Jehovan kunniallisessa ja puhtaassa järjestössä.
16. Miten uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvat voivat suhtautua vihaan ja närkästykseen?
16 Miten tärkeätä onkaan näin ollen arvioida oikein Jumalan ajatukset ja toiveet, tunnustaa ne täydellisiksi ja muuttumattomiksi. Hän vihaa epätäydellisen ihmisen vihaa ja vihastuksen syntiä. Tietäen tämän kristitty koettaa aina ohjata tiensä niin, että se mukautuu Jehovan teihin ja ajatuksiin. Jokainen kristitty on sen tähden hidas vihaan ja karttaa vihastumista. Entä miten on närkästyksen laita? Olkoon se, mitä ilmaistaan, Jehovan närkästystä, sillä hän tekee sen vanhurskaudessa, ja siten hän tuhoaa ainiaaksi ne vihattavat asiat, mitkä rikkovat hänen periaatteensa.