Jehova siunaa uskolliset

”Oi te, jotka rakastatte Jehovaa, vihatkaa pahaa. Hän varjelee uskollistensa sielut.” – Ps. 97:10, Um.

 1. Miksi Jehovalla on oikeus odottaa uskollisuutta meiltä, ja mihin toimenpiteisiin hänellä on oikeus ryhtyä?

JEHOVA on korkein Kuningas ja ainoa tosi Jumala sen perusteella, että hän on kaikkien taivaassa ja maan päällä elävien Luoja. Raamattu puhuu hänestä ”iankaikkisena kuninkaana”. (Jer. 10:10) Eikö hänellä näin ollen ole oikeus vaatia uskollisuutta alamaisiltaan, jotka hän on luonut? (Ef. 4:24) Eikö ole näin ollen vain kohtuullista, että hän toimeenpanee rangaistuksia uskottomille mutta siunaa uskollisia? Eivätkö ihmishallitsijat tee samoin?

 2. Kenelle useimmat ihmiset ajattelevat ensisijaisen uskollisuutensa kuuluvan? Miksi tämä on väärin?

² Nykyään maan päällä olevista yli kolmesta miljardista ihmisestä suhteellisen harvat ajattelevat lainkaan velvollisuuttaan olla uskollisia Suurelle Suvereenille Jehova Jumalalle. He näkevät likinäköisesti ainoastaan sen kansallisen ihmishallituksen, joka on aivan heidän yläpuolellaan. He ajattelevat, että uskollisuus sitä hallitusta kohtaan täytyy asettaa kaiken muun edelle. Sen vaatimuksesta he ovat halukkaita rikkomaan Jumalan lakeja, tekemään sellaista, mikä on pahaa hänen silmissään. Mutta eikö tämä ole vääristynyt näkemys siitä, ketkä ovat ylempiä? Se on samanlaista kuin jonkin liikkeen työntekijät katsoisivat esimiesten vallan olevan suurempi kuin omistajan. Ihmishallitsijain valta ei ole suurempi kuin Hänen, joka on kaiken yläpuolella oleva Kuningas.

 3. Miten eräät miehet ensimmäisellä vuosisadalla osoittivat uskollisuutensa Jumalaa kohtaan?

³ Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla osoitti eräs ihmisryhmä oikeaa näkemystä, kun ihmishallitsijain joukko asetti sille vaatimuksia, jotka sisälsivät tottelemattomuuden Korkeimmalle Suvereenille. He osoittivat uskollisuutensa häntä kohtaan vastauksellaan, sillä he sanoivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Tämän kaltaisessa suuressa asiassa ei ehkä ole vaikeata olla uskollinen Jumalalle, mutta miten on näennäisesti pienten asiain laita? Entä asioiden, jotka saattavat näyttää vaarattomilta, mutta jotka voivat johtaa vielä vakavampiin uskottomuuden tekoihin?

 4. Mitä ajatuksia sanaan ”uskollisuus” sisältyy?

⁴ Sanaan uskollisuus eli lojaalisuus sisältyy ajatus uskollisesta antaumuksesta jollekulle hallitsijalle tai johtajalle tai hänen uskollisesta kannattamisestaan. Siihen liittyy myös ajatus antaumuksesta jollekin tai jollekulle sekä luotettavana pysymisestä kenelle tai keille hyvänsä, jolle tai joille on oltava uskollinen. Raamatun hepreankielisessä osassa ”uskollisuutta” vastaava heprealainen sana viittaa hyvyyteen. Kuitenkin se sisältää enemmän kuin ajatuksen hellästä huomaavaisuudesta eli hyvyydestä, joka juontaa juurensa rakkaudesta, vaikka se sisältää tämän, joten tämä heprealainen sana käännetään usein ”rakkaudelliseksi hyvyydeksi” tai ”uskolliseksi rakkaudeksi”. Se on hyvyyttä, joka rakkaudellisesti kiintyy kohteeseen, kunnes sen tarkoitus tuon kohteen suhteen täyttyy, ja on sitä, mitä Jumala ilmaisee palvelijoitaan kohtaan ja jota he ilmaisevat häntä kohtaan. Täten voidaan nähdä, että uskollisuus voi olla kaksisuuntaista. Sitä voivat osoittaa alamaiset hallitsijaa kohtaan, ja hallitsija voi osoittaa sitä alamaisiaan kohtaan. Jehovasta on kirjoitettu 2. Sam. 22:26:ssa (Um): ”Uskollista kohtaan sinä toimit uskollisesti.” Tämä on osoittautunut todeksi, koska hän ei ole koskaan jättänyt täyttämättä yhtään lupausta uskollisille palvelijoille.

ISRAELIN KUNINGAS

 5. Miten Jehova ilmaisi uskollisuutta israelilaisille?

⁵ Kun luomme katseemme taaksepäin muinaiseen Israelin kansaan, niin voimme nähdä, miten Jumala toimi uskollisesti sen suhteen. Tuo kansa oli ainoalaatuisessa suhteessa hänen kanssaan. Hän oli vapauttanut kansan väkevällä kädellä Egyptin orjuudesta ja tuonut sen turvallisesti Arabiassa sijaitsevan Siinain vuoren juurelle. Siellä hän teki sen kanssa liiton eli sopimuksen, jollaista hän ei ollut tehnyt minkään muun kansallisen ryhmän kanssa. Hän antoi israelilaisille lakikokoelman ja hallitsi heitä heidän näkymättömänä Kuninkaanaan. Tästä epätavallisesta suhteesta Mooses sanoi heille: ”Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on.” (5. Moos. 7:6) Täten hän oli israelilaisten todellinen Kuningas. Jehova ilmaisi myös uskollisuutensa heille antamalla heille voittoja viholliskansoista, jotka olivat väekkäämpiä ja mahtavampia kuin he. – 5. Moos. 9:1–3.

 6. Mitä hän odotti heiltä, ja miten hän teki sen selväksi heille?

⁶ Jehova odotti syystä heidän ilmaisevan uskollisuutta häntä kohtaan olemalla haluamatta muita jumalia. Tämä esitettiin selvästi hänen heille antamissaan laeissa. Ensimmäinen kuuluisista kymmenestä käskystä sanoo: ”Minä olen Herra [Jehova, Um], sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (2. Moos. 20:2, 3) Kenen tahansa tuohon kansaan kuuluvan kääntyminen vieraitten jumalien palvontaan olisi ollut vakava uskottomuuden teko häntä, heidän Jumalaansa ja Kuningastaan, kohtaan.

 7. Miten israelilaisten huomio kiinnitettiin uskollisuuteen Mooabin arolla?

⁷ Kun he olivat monta vuotta myöhemmin Mooabin arolla valmistautumassa menemään siihen maahan, jonka Jumala oli luvannut heille, niin Mooses varoitti niistä rangaistuksista, jotka heidän näkymätön Kuninkaansa tuottaisi heille, jos he menettelisivät uskottomalla tavalla. Hän sanoi muun muassa: ”Kirottu olet sinä kaupungissa ja kirottu olet kedolla.” (5. Moos. 28:16) Hän mainitsi myös siunaukset, jotka tulisivat heille, jos he olisivat uskollisia. – 5. Moos. 28:1–14.

 8. Mikä kannustin israelilaisilla oli olla tottelevaisia ja uskollisia?

⁸ Israelilaisilla oli siinä, mitä Jumala oli tehnyt heidän hyväkseen, hyvin todellinen kannustin häntä kohtaan osoitettavan tottelevaisuuden ja uskollisuuden tien jatkuvaan kulkemiseen. Hän oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta ja oli pitänyt huolen heidän kaikista tarpeistaan heidän 40-vuotisen erämaavaelluksensa aikana. Hän antoi heille ihmeellistä mannaa ravinnoksi, varasi heille vettä, antoi heille hygieenisyyttä koskevat ohjeet, jotka suojelivat heidän terveyttään, estipä heidän kenkänsä ja vaatteensakin kulumasta sinä aikana. – 5. Moos. 29:5.

 9. Miten mooabilaiset ja midianilaiset suhtautuivat israelilaisten läsnäoloon Mooabin arolla?

⁹ Heidän 40-vuotisen erämaavaelluksensa lopulla hyökkäsivät amorilaiset heidän kimppuunsa kuningasten Siihonin ja Oogin johdolla. Jehova auttoi Israelia näiden vihollisten voittamisessa. (5. Moos. 2:32–36; 3:1–13) Mooabilaiset panivat merkille tämän voiton ja tulivat kovin pelokkaiksi, varsinkin kun he näkivät israelilaisten laajan leirin levinneenä Mooabin arolle. ”Mooab kauhistui israelilaisia.” (4. Moos. 22:1–3) Paimentolaiselämää viettävät midianilaiset olivat myös huolestuneita, ja niin heidän vanhimpansa neuvottelivat mooabilaisten vanhinten kanssa. Jälkimmäiset sanoivat: ”Nyt tuo lauma syö puhtaaksi kaiken meidän ympäriltämme, niinkuin härkä syö kedon vihannuuden.” (4. Moos. 22:4) Tapahtumat kehittyivät sellaisiksi, että ne saivat näennäisesti pienen seikan tulemaan vakavaksi koetukseksi israelilaisten uskollisuudelle Jehovaa, heidän Kuningastaan, kohtaan.

BAALAK PUNOO JUONIA ISRAELIA VASTAAN

10. Miksi Baalak etsi apua Bileamilta, ja mikä oli hänen anomuksensa?

¹⁰ Koska Baalak, mooabilaisten kuningas, tiesi, etteivät he voi saada voittoa sodassa israelilaisista ilman Jumalan apua, niin hän etsi apua Bileamilta, mieheltä, joka asui kaukaisessa Petorin kaupungissa, ilmeisesti Eufratin yläjuoksulla laaksossa lähellä Harrania. Vaikka Bileam ei ollutkaan israelilainen, niin hän tiesi ja tunsi jotakin tosi Jumalasta Jehovasta. Baalak ja hänen midianilaiset liittolaisensa lähettivät lähetystön Bileamin luo pyytämään häntä tulemaan ja kiroamaan israelilaiset. He välittivät Baalakin anomuksen: ”Tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa, sillä se on minua väkevämpi; ehkä minä sitten saan sen voitetuksi ja karkoitetuksi maasta. Sillä minä tiedän, että jonka sinä siunaat, se on siunattu, ja jonka sinä kiroat, se on kirottu.” (4. Moos. 22:6) Bileam torjui pyynnön tiedusteltuaan Jehovalta ja sanoi: ”Menkää takaisin maahanne, sillä Herra ei ole sallinut minun lähteä teidän kanssanne.” – 4. Moos. 22:13.

11. Miten Bileam paljasti sydämensä vaikuttimen?

¹¹ Baalak lähetti toisen lähetystön, jossa oli kunnianarvoisempia sanansaattajia. He tarjosivat Bileamille runsasta palkkaa, jos hän tulisi ja kiroaisi Israelin. Siitä huolimatta, että Jumala oli ensimmäisen lähetystön käynnin yhteydessä kieltänyt Bileamia menemästä, Bileam yritti jälleen saada luvan mennä, koska hän halusi ahneesti runsasta palkkaa. Jehova salli Bileamin tehdä itse ratkaisunsa ja menetellä sen mukaan, mitä hänen sydämessään oli, mutta kun Bileam valitsi lähetystön mukaan lähtemisen, niin Hän oli tyytymätön ja lähetti enkelinsä tekemään vastarintaa. Tämä enkeli sanoi: ”Katso, minä olen tullut sinua estämään, sillä ajattelemattomasti sinä olet lähtenyt tälle matkalle vastoin minun tahtoani.” (4. Moos. 22:22–32) Välittämättä tästä Jehovan tyytymättömyyden todisteesta Bileam teki edelleen sen mukaan, mitä hänen sydämessään oli, kun enkeli sanoi, että hän voi mennä miesten mukana. – 2. Piet. 2:15, 16; Juud. 11.

12. a) Kuvaile seuraukset Bileamin yrityksistä kirota israelilaiset. b) Minkä toisen suunnitelman hän esitti Baalakille ja midianilaisille vanhimmille?

¹² Saavuttuaan Mooabiin Bileam yritti kolmesti kirota Israelin, mutta Jehova pani joka kerran Bileamin lausumaan siunauksen. Kuningas Baalak oli ymmärrettävästi raivoissaan. ”Minä kutsuin sinut vihollisiani kiroamaan, ja nyt sinä olet siunannut heidät jo kolme kertaa.” (4. Moos. 24:10) Tämä lisätodistus Jumalan tyytymättömyydestä Bileamin haluun kirota Israel ei vähentänyt Bileamin ahnetta palkansaantihalua. Hän päätteli nyt Baalakin ja myös midianilaisten hallitusmiesten kanssa, että jos he voisivat saada israelilaiset uskottomiksi Jehovalle, niin Jehova itse kiroaisi heidät. Bileam ehdotti, että he viekoittelisivat israelilaiset ryhtymään Peorin Baalin sukupuolipalvontaan. (4. Moos. 31:16) Ilm. 2:14 sanoo tästä, että Bileam ”opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat”. Se oli ovela juoni.

USKOLLISUUDEN KOETUS

13. a) Mihin heikkoon kohtaan Bileam suunnitteli iskeä? b) Miten tämä heikkous oli jo pannut heidän uskollisuutensa Jumalaa kohtaan näennäisesti pikkuseikkojen koettelemaksi?

¹³ Noudattamalla Bileamin suunnitelmaa mooabilaiset ja midianilaiset iskivät israelilaisten heikkoon kohtaan, heidän lihallisiin himoihinsa. Tämä heikkous oli jo aiheuttanut heille vaikeuksia. Eräässä tilaisuudessa matkansa varrella erämaan halki he kaipasivat eräitä ruokalajeja, joita he olivat nauttineet Egyptissä ollessaan. Kysymys ei ollut siitä, että he olisivat olleet nälkäisiä, vaan heidän sortumisestaan lihalliseen haluunsa saada sellaista ruokaa, josta he pitivät. He olivat tyytymättömiä siihen, mitä Jumala oli varannut heille, ja niin he valittivat: ”Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa. Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa.” (4. Moos. 11:4–6) Tämä kiittämättömyyden ilmaus aiheutti heille Jehovan suuttumuksen, koska kysymyksessä oli hänen varaustensa hyljeksiminen. Eräässä toisessa tilanteessa he puhuivat mannasta epäkunnioittavasti ”huonona ruokana”. (4. Moos. 21:5) Niin pieni asia kuin ruoka kykeni saamaan heidät valittamaan heidän näkymätöntä Kuningastaan vastaan. Bileam suunnitteli käyttää tätä lihan heikkoutta, joka näyttäisi vähäiseltä asialta, johdattaakseen heidät vakavaan uskottomuuden tekoon Jumalaa kohtaan.

14. Kuvaile, miten Bileam on saattanut esittää suunnitelmansa mooabilaisille ja midianilaisille.

¹⁴ Esittäessään suunnitelmaansa Baalakille ja hänen liittolaisilleen Bileam on saattanut puhua tähän tapaan: ’Katsohan, kuinka kauniita ovat Mooabin ja Midianin naiset. Ja tansseissaan he ovat erittäin puoleensavetäviä ja houkuttelevia. Ja eivätkö israelilaiset ole olleet erämaassa 40 vuotta ja eikö heidän Jumalansa ole antanut heille vain mannaa syötäväksi? Eikö voisi olla niin, että he katsoisivat maan tuotteita nälkäisin silmin? Jos nyt Mooabin ja Midianin naiset osoittaisivat vieraanvaraisuuttaan, niin eivätkö nämä erämaan vaeltajat olisi valmiita tulemaan tosi pitoihin, joissa tarjottaisiin Mooabin parasta ruokaa ja viiniä? Hehän voivat istua syömään ja juomaan, maistamaan Mooabin houkuttelevia ruokia, ja hehän voivat sitten lämmetä Midianin väkevästä viinistä. Kun he ovat tähän tapaan tottuneet, niin naisethan tietävät, miten voivat houkutella heidät suhteisiin kanssaan. Ja niin kumartakoon Israel Mooabin jumalia.’

15, 16. a) Millä tavalla jotkut israelilaiset miehet ovat saattaneet päätellä, kun he saivat mooabilais- ja midianilaisnaisten esittämän kutsun? b) Miksi heidän järkeilynsä oli vaarallista?

¹⁵ Kun kauniit mooabilais- ja midianilaisnaiset esittivät israelilaismiehille kutsunsa tulla heidän juhlaansa, niin se näytti epäilemättä miehistä viattomalta vieraanvaraisuuden ilmaisulta. He ovat saattaneet päätellä tällä tavalla: ’Mitä vahinkoa voisi olla mooabilaisten ja midianilaisten ystävällisen vieraanvaraisuuden vastaanottamisesta? Eihän ruoan ja viinin nauttimisessa olisi mitään pahaa. Tanssit olisivat rentouttavaa ajanvietettä. Amorilaisten kanssa käydyn kovan taistelun jälkeen meillä on toki oikeus vähän rentoutua.’ Sellainen järkeily oli sellaisten tekojen vaarallista selittelyä, jotka tulivat saattamaan heidät hyvin uhanalaiseen tilanteeseen.

¹⁶ Mooabilaisten ja midianilaisten vieraanvaraisuuden vastaanottaminen ja heidän houkuttelevan herkullisten moninaisten ruokiensa syöminen näytti pikku seikalta. Mutta kysymyksessä oli huono seura. Nuo ihmiset olivat sukupuolipalvontaa harjoittavia pakanoita, jotka antautuivat Baalin palvontaansa kuuluviin irstaileviin menoihin, joihin sisältyi palvontamuodon mukainen prostituutio. Toistuva seurustelu tällaisten ihmisten kanssa erityisesti juhlan rentoutuneessa ilmapiirissä ei ollut turvallista. Hyvä ruoka ja runsaat määrät viiniä olivat omiaan luomaan hilpeän hengen ja heikentämään sen vastustamista, mikä on pahaa Jumalan silmissä. Eivätkö israelilaiset miehet olisi tällaisissa olosuhteissa tulleet vietellyiksi nähdessään hyvin kauniitten kevyesti pukeutuneitten naisten tanssivan aistillisesti heidän pitopöytiensä edessä? Eivätkö he olisi myöntyneet näiden naisten houkuttelevaan kutsuun osallistua heidän kanssaan Baalin palvonnan irstaileviin menoihin? Siten huono seura oli johtava heidät vakaviin uskottomuuden tekoihin heidän Jumalaansa ja Kuningastaan kohtaan. – 2. Moos. 34:12–15; Hoos. 4:11.

17. a) Miksi juhlissa ei ollut kysymys vain ruoasta ja juomasta? b) Miten he kietoivat luokseen saapuneet israelilaiset ansaan?

¹⁷ Noiden pakanakansojen juhlat olivat uskonnollisia joka suhteessa. Heidän musiikkinsa, tanssinsa ja irstaat menonsa kuuluivat kaikki heidän Baalin palvontaansa. Tanssit, joita heidän naisensa tanssivat jumaliensa kunniaksi, olivat tarkoitetut kiihottamaan läsnä olevien sukupuolihimoja. Ne israelilaiset miehet, jotka osallistuivat tuohon juhlaan, sortuivat tosiaan heidän eteensä asetettuihin houkutuksiin. Heidän lihalliset himonsa johtivat heidät kuin teuraaksi vietävän härän ensin näennäisesti viattomaan juhlaan ja sitten irstaaseen ja epäjumalia palvovaan käytökseen, mikä kaikki oli syntiä Jumalaa vastaan. (Sananl. 7:22) ”Kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa.” – 4. Moos. 25:1, 2.

18. Mihin näennäisesti vähäinen seikka, kutsun noudattaminen, lopulta johti, kun israelilaiset ilonpitäjät palasivat leiriinsä?

¹⁸ Kuten Bileam ennusti, Jehovan suuttumus nousi näiden miesten pahuuden ja uskottomuuden johdosta. Hän pani tappavan vitsauksen pyyhkäisemään läpi israelilaisten leirin, ja se surmasi 23 000 henkeä. (1. Kor. 10:8) Neljännen Mooseksen kirjan 25. luku ei mainitse nimenomaan, kuinka monta epäjumalanpalvelijaa Israelin tuomarit tappoivat, mutta luultavasti ne sisältyivät vitsauksen uhrien pyöristettyyn lukumäärään 24 000, joten ilmeisesti he tappoivat 1 000 henkeä. Kutsun noudattaminen mennä näennäisesti viattomaan juhlaan johti siis nuo israelilaiset tähän onnettomuuteen.

19. Miten vitsaus saatiin israelilaisten leirissä loppumaan, ja millä sanoilla Hoosea muistutti israelilaisille satoja vuosia myöhemmin täällä tapahtuneesta uskottomuudesta?

¹⁹ Vitsaus saatiin viimein loppumaan, kun Piinehas, ylimmäisen papin Eleasarin poika, lävisti keihäällä Simrin ja midianilaisen naisen Kosbin, jonka hän oli tuonut telttaansa moraalittomia suhteita varten. Hyvin todennäköisesti Simri oli johtava henkilö noiden uskottomien joukossa. Koska prostituutio kuului Baalin palvonnan menoihin, niin Simrin voitiin katsoa tuovan Baalin palvonnan Israelin leiriin, kun hän toi Kosbin telttaansa ja oli siellä sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. (4. Moos. 25:6–8) Satoja vuosia myöhemmin Jehova muistutti israelilaisia tästä uskottomuudesta häntä kohtaan, kun hän pani profeettansa Hoosean kirjoittamaan: ”He tulivat Baal-Peoriin, vihkiytyivät häpeäjumalalle ja tulivat kauhistaviksi, niinkuin tuo heidän rakastettunsa.” – Hoos. 9:10.

20. Miksei Bileamin juoni onnistunut, ja miten se aiheutti vastaiskun?

²⁰ Vaikka Bileamin juoni aiheutti suurta vahinkoa israelilaisille, niin se ei onnistunut, koska uskolliset israelilaiset torjuivat lihalliset houkutukset tekemään sitä, mikä on pahaa Jumalan silmissä. Juoni aiheutti todellisuudessa vastaiskun midianilaisille, sillä Jumala käski uskollisia israelilaisia lyömään heidät. ”Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Ahdistakaa midianilaisia ja tuhotkaa heidät. Sillä he ahdistivat teitä viekkailla juonillansa, joilla he houkuttelivat teidät Peorin ja sisarensa Kosbin, midianilaisen päämiehen tyttären, ansaan, hänen, joka surmattiin Peorin vuoksi tapahtuneen vitsauksen päivänä.’” (4. Moos. 25:16–18) Midianilaiskaupungit ja muurein ympäröidyt leirit alueella luovutettiin tulen ruoaksi. Viisi midianilaista kuningasta, kaikki miehet ja jokainen nainen, joka oli ollut sukupuoliyhteydessä, sekä Bileam surmattiin. (4. Moos. 31:1–20) Mooabilaisia, jotka olivat Aabrahamin veljenpojan Lootin jälkeläisiä, ei teloitettu, mutta koska he olivat osallistuneet juoneen, Jumala esti heitä tulemasta Jehovan seurakuntaan ”edes kymmenennessä polvessa koskaan”. – 5. Moos. 23:3, 4.

USKOLLISIA SIUNATAAN

21, 22. Miten Piinehas oli esimerkki uskollisuudesta Jehovaa kohtaan, ja mitä voimme oppia siitä, mitä tapahtui uskottomille?

²¹ Pappi Piinehas osoittautui yhdeksi uskollisista, ja koska hän toimi nopeasti Simriä ja Kosbia vastaan, hän sai kiitosmaininnan. Hän ”kiivaili” Jehovan palvonnan puolesta, ”ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Tästä syystä hänelle suotiin Jehovan kanssa rauhan liitto, joka oli oleva ”hänelle ja hänen jälkeläisillensä ikuiseksi pappeuden liitoksi”. – 4. Moos. 25:11–13; Ps. 106:30, 31.

²² Meidän tulee haluta noudattaa tätä uskollisen Piinehaan erinomaista esimerkkiä nykyään eikä niiden esimerkkiä, jotka sortuivat lihallisiin himoihin. Se, mitä tapahtui niille uskottomille, on varoittavana esimerkkinä meille. (1. Kor. 10:11) Se on esimerkki siitä, miten väärien halujen helliminen, vaikka ne olisivatkin näennäisesti pieniä ja merkityksettömiä, voi johtaa tuhoon. – Jaak. 1:14, 15.

23. Miten uskollisten kristittyjen asema nykyään on rinnakkainen uskollisten israelilaisten asemalle Mooabin arolla, ja mitä siunauksia he odottavat?

²³ Samoin kuin ne Piinehaan kaltaiset israelilaiset, jotka pysyivät uskollisina Jehovaa kohtaan, siunattiin edulla päästä Luvattuun maahan, nekin nykyiset kristityt, jotka säilyttävät uskollisuuden Jehovalle, voivat odottaa saavansa suuria siunauksia, joita Jumalalla on varattuna niille, jotka rakastavat häntä. He pääsevät siihen suurenmoiseen uuteen aikakauteen, jonka on luvattu tulevan hänen voidellun Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen hallituskautena. ”Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton.” Hän on hallitseva ”tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti”. (Jes. 9:6) Miten tämä kannustaakaan olemaan antamatta koskaan periksi lihallisille kiusauksille ja olemaan ryhtymättä uskottomuuden tekoihin Jumalaa kohtaan!

24. Mitä meidän täytyy tajuta lihan himoista, ja miksi tilanteemme on samanlainen kuin israelilaisilla heidän ollessaan Mooabin arolla?

²⁴ Tämän edessämme olevan uuden aikakauden toivossa meillä on voimakas syy torjua kiusaukset sellaisen tekemiseen, mikä on pahaa Jehovan silmissä. Mutta meidän täytyy tajuta, että lihan himot ovat ihmisen heikko kohta nyt niin kuin ne olivat niiden israelilaistenkin aikana, jotka leiriytyivät Mooabin arolle. Kiusaukset antautua noihin himoihin ovat hyvin suuret, koska me olemme sellaisten maailman ihmisten ympäröimiä, jotka ovat antautuneet irstaaseen käytökseen ja sukupuoliseen saastaisuuteen. He harjoittavat eräässä merkityksessä sukupuolipalvontaa niin kuin mooabilaiset ja midianilaiset. Heidän kirjallisuutensa, näytelmänsä, elokuvansa ja televisio-ohjelmansa esittävät kaikkia lihan turmeltuneita himoja, joita rappeutunut mieli voi kuvitella. Meidän täytyy vastustaa sitä huonoa vaikutusta. Siihen sortuminen ja antautuminen johdettavaksi tekemään sitä, mikä on pahaa Jumalan silmissä, voi olla kohtalokasta meille, niin kuin se oli niille 24 000 israelilaiselle, jotka tuhoutuivat uskottomuutensa takia.

25. Mitä meidän tulee muistaa kohdatessamme lihallisia kiusauksia?

²⁵ Kun sinä siis kohtaat kiusauksia, jotka saattavat näyttää pikkuseikoilta, mutta jotka voivat todellisuudessa johtaa tekemään sitä, mikä on pahaa Jumalan silmissä, niin muistathan tämän uskollisuuden koetuksen, joka tapahtui Mooabin arolla. Valitse uskollisten menettelytapa ja pidä mielessäsi, mitä on kirjoitettu Psalmissa 97:10 (Um): ”Oi te, jotka rakastatte Jehovaa, vihatkaa pahaa. Hän varjelee uskollistensa sielut.”

[Kuva s. 12]

Kun israelilaiset ottivat vastaan sen, mikä on saattanut näyttää midianilaisten vieraanvaraisuuden ilmaisulta, heidät houkuteltiin vakaviin synnin tekoihin tosi Jumalaa kohtaan