minkä Kyyros oli suorittava Jehova Jumalan puolesta. Kyyroksen toimeenpanema Babylonian kukistus maailmanvallan asemasta oli sen tähden esikuva siitä, miten Messias eli Kristus tulee hävittämään meidän 20. vuosisatamme Suuren Babylonin, joka on ennustettu Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilm. 17. ja 18. luvussa.

21. Mitä muuta Babylonia vastaan käyty taistelu oli kuin juutalaisten vapauttamistaistelu?

²¹ Tämä taistelu muinaista Babylonia vastaan ei tapahtunut ainoastaan juutalaisten vapauttamiseksi. Se oli myös jumalien välinen taistelu, kuten näemme seuraavasta numerosta.

Lukijain kysymyksiä

● Miksi Moosekselle annettu laki vaati, että todistajain käden piti ensimmäiseksi nousta kuolemaan tuomittua vastaan? Voisimmeko me soveltaa sitä jollain tavoin nykyään tai saada siitä opetusta?

Israelin tuomioistuimen kuolemaan tuomitsemista henkilöistä sanoo 5. Mooseksen 17:5–7: ”. . . kivitä heidät kuoliaaksi. Kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuolemaan tuomittu surmattakoon; . . . Todistajien käsi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Poista paha keskuudestasi.”

Eivät ainoastaan kansan tuomarit ja vanhemmat miehet olleet vastuussa sen poistamisesta, mikä oli pahaa, vaan koko Israelin piti olla innokas puolustamaan tosi palvontaa, halukas katsomaan, ettei Jumalan nimelle tuotettu mitään häpeää, että järjestö pysyi puhtaana ja vältti yhteiskunnan tuomion. Todistajien täytyi näyttää intonsa siten, että he olivat ensimmäisinä panemassa tuomioita täytäntöön. Leeviläiset ilmaisivat sellaista intoa toimiessaan israelilaisveljiään vastaan, jotka harjoittivat vasikan palvontaa Siinailla, ja leeviläinen Piinehas teki samoin surmatessaan simeonilaisen Simrin, kun 24 000 israelilaista kuoli moraalittomuuden takia Baal Peorin yhteydessä. (2. Moos. 32:25–29; 4. Moos. 25:6–9) Vanhempia vaadittiin viemään uppiniskainen, parantumaton poikansa tuomareille, eivätkä he saaneet suojella häntä kuolemantuomiolta. Jos jostakusta tuli väärä profeetta tai luopio, niin rakkaus Jehova Jumalaan ja kuuliaisuus häntä ja hänen järjestöään kohtaan oli tärkeämpi kuin läheisimmätkään luonnolliset siteet, kuten esim. suhde poikaan tai tyttäreen. – 5. Moos. 21:18–21; 13:6–11.

Asiaan liittyi toinenkin periaate. Todistaa jotakuta vastaan oikeudessa oli aivan toinen asia kuin panna tuomio täytäntöön, vuodattaa todella ihmisen veri. Se sai todistajan hyvin tarkasti harkitsemaan antaessaan todistusta. Jos todistaja olisi esittänyt väärän todistuksen tietoisena siitä, että hän olisi myös ensimmäisenä surmaamassa tuota miestä tai naista, hän olisi ollut hyvin paatunut.

Samoin on asianlaita nykyään. Jos joku harjoittaa jumalattomuutta kristillisessä seurakunnassa, niin seurakunnan tuomarintehtäviä hoitavalla komitealla on vastuu tutkia ja erottaa, puhdistaa pois se, mikä on pahaa. Mutta jokaisen seurakuntalaisen tulee olla yhtä innokas seurakunnan puhtauden puolesta sekä sen hyvästä maineesta Jehovan edessä, vaikka syyllinen olisi niin läheinen kuin oma poika tai tytär. Jokaisen tulee olla innokas todistamaan mitä tietää tapauksesta salaamatta tietoja tai todisteita läheisten sukulaisuus- tai ystävyyssiteitten takia. Hänen tulee tyytyä komitean tuomioon ja tukea sen toimenpidettä. – Sak. 13:3.

Saamme tästä toisenkin opetuksen. Meidän tulee olla hyvin huolellisia, että annamme oikean todistuksen väärän tai epävarman sijasta. Emme saa sallia ennakkoluulon tai ennakkokäsityksen taivuttaa itseämme antamaan väärää, hätiköityä, huolimatonta tai virheellistä todistusta. Me olemme vastuussa suurelle Tuomarille Jehova Jumalalle. Meidän on muistettava, että Jumalan Israelille antaman lain mukaan väärä todistaja sai sen rangaistuksen, jonka hän oli tarkoittanut henkilölle, josta hän todisti väärin. – 5. Moos. 19:18–20.

Tästä Israelille annetusta laista voimme siis soveltaa nykyaikaamme sen periaatteen, että on oltava innokas puhtaan, nuhteettoman Jehovan palvonnan puolesta, sekä toisena periaatteena sen, että todistuksen antamisessa on oltava totuudellinen ja hyvin huolellinen tietäen, että olemme suuren Tuomarin Jehovan edessä, joka tuomitsee meidät noissa tilanteissa puhumiemme sanojen perusteella. – Matt. 12:36, 37.