heti sen jälkeen sekä sen käytännöllisen sovellutuksen että ne surkeat seuraukset, mitkä johtuvat siitä, ettei toimita johdonmukaisesti sitä noudattaen. Huomaa esimerkiksi Johanneksen muistutukset, mitkä seuraavat hänen esitystään, että ”Jumala on valo”, ja mitkä osoittavat, että meidän ei ole ainoastaan uskottava ja rakastettava totuutta, vaan että meidän täytyy myöskin ”harjoittaa totuutta”. (1. Joh. 1:5, 6, Um) Kukaan ei voisi osua paremmin kohdalleen eikä olla suuremmaksi avuksi kuin Johannes, kun hän osoittaa, miten me voimme tuntea ”antikristukseen” kuuluvat, ”jotka yrittävät eksyttää teitä”. (1. Joh. 2:18–26, Um) Eikä hän epäröi mainita kolmannessa kirjeessään nimeltä erästä vahingollista juoruilijaa, Diotrefestä, eikä lisätä muutamia selviä neuvoja. Ei hyödyttäisi paljoakaan, jos yrittäisi kätkeä jotakin Johanneksen läpitunkevalta katseelta. – 3. Joh. 9–11.

25. Miksi johdonmukainen toimintatapa on niin tärkeä?

²⁵ Voitaisiin tietysti sanoa paljon enemmänkin vastuustamme ”valon lapsina” sekä mieleen ja sydämeen ja käyttäytymiseen että myös palvelukseen nähden. Mutta meidän täytyy ennen kaikkea toimia johdonmukaisesti ”harjoittaessamme totuutta” voidaksemme olla aina valon Jumalan yhteydessä, jossa ”ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa”. – Jaak. 1:17. Katso myös Luukkaan 11:33–36; Efesolaiskirjeen 5:6–14.

26. Nähdäänkö valistuksen ja rakkauden välillä läheinen suhde?

²⁶ Runollisesti sanoen me ajattelemme taivaan Isämme hyväksynnän hymyä verraten sitä lämpimään auringonpaisteeseen. (4. Moos. 6:25) Ja se pitääkin paikkansa. Valo ja rakkaus käyvät käsi kädessä johdattaen meitä kirkkaaseen voittoon ja tehden meidät pelottomiksi Jumalan palveluksessa. Jos meidän syventymisemme aiheeseen ”Jumala on valo” on auttanut meitä läheisempään yhteyteen Jumalan ja hänen Poikansa kanssa, niin meillä on täysi syy uskoa, että me saamme vielä enemmän hyötyä tarkastellessamme tuota Jumalaa koskevaa toista määritelmää: ”Jumala on rakkaus”. – 1. Joh. 4:16.

Rakkauden yhteydessä

 1. a) Mitä on vältettävä Raamatun totuuden suoman valistuksen saamiseksi? b) Mikä kysymys auttaa meitä ymmärtämään, että ”Jumala on rakkaus”?

MEIDÄN käsityksemme Jehovasta riippuu kokonaan siitä, mitä hän näkee hyväksi paljastaa itsestään. Kaikkein suurin valistus annetaan hänen Sanansa kautta, kuten psalminkirjoittaja esitti: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105) Kun me siis tutkimme tätä henkeytettyä lausuntoa, että ”Jumala on rakkaus”, niin me emme päätä sen merkitystä omien otaksumiemme eikä tunteittemme mukaan. Vielä vähemmän kiinnitämme huomiota siihen, mitä maailman viisaat ovat sanoneet aiheesta rakkaus. Kaikkein vähemmän annamme itseämme johtaa väärän uskonnon opetusten, mikä saarnaa rakkauden Jumalaa ja samassa hengenvedossa iankaikkisen vaivan Jumalaa. Teemme sen sijaan itsellemme tämän kysymyksen: Onko Kirjoituksissa mitään, mikä olisi esitetty erityisesti täydellisimpänä Jumalan rakkauden ilmaisuna? Jos siellä on, niin silloin me voimme hankkiessamme huolellisesti tiedon kaikesta mahdollisesta tätä ilmaisua koskevasta olla vakuuttuneita siitä, että meidät on opastettu arvostamaan oikein sitä ylevää totuutta, että ”Jumala on rakkaus”. Eikä tässä kaikki, vaan kun me tarkkaamme jatkuvasti tätä ilmaisua mukautuen siihen yhä enemmän, niin me voimme odottaa luottavaisina tulevamme saatetuiksi aina läheisempään yhteyteen rakkauden kanssa. Katsokaamme siis, minkä vastauksen Jumalan Sana antaa kysymykseemme.

 2. Mitkä Jeesuksen sanat osoittavat meille vastauksen, ja miten kristikunta väärinsoveltaa ne?

² Meistä näyttää aivan varmalta, että Johannes itse osoittaa meille vastauksen siinä kertomuksessa, mikä hänet henkeytettiin antamaan Jeesuksen Nikodeemuksen kanssa käymästä keskustelusta, kun hän puhui tälle siitä, mitä Jumala rakasti niin paljon, ”että hän antoi ainokaisen Poikansa”, sydämensä kalleimman aarteen. Mitä hän rakasti näin? Jeesus sanoi: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut.” (Joh. 3:16) Tämä on suosituin raamatunkohta koko kristikunnassa, mutta eniten väärinymmärretty. Miten niin? Kristikunta haluaa ajatella Jeesuksen tarkoittaneen ”maailmaa”, mistä se itse muodostaa osan, tätä ”nykyistä pahaa asiainjärjestelmää”, ’niitä taivaita ja sitä maata, mitkä ovat nyt olemassa ja mitkä on varattu tulelle’. (Gal. 1:4, Um; 2. Piet. 3:7) Kristikunta lavertelee tällä perusteella mielellään ”Jumalan isyydestä ja ihmisen veljeydestä” soveltaen sitä nykyiseen sukupolveen ja asiaintilaan. Millaista häpäisyä ja totuuden vääristelyä! Minkä tahansa Raamatun lausunnon oikean ymmärtämisen täytyy olla aina sopusoinnussa tekstiyhteyden kanssa sekä poikkeuksetta kaikkien muiden samaa asiaa koskevien kirjoitusten kanssa. Soveltakaamme tätä sääntöä tässäkin tapauksessa.

 3. Miten Johanneksen 3:16:nnen vertaaminen Johanneksen 1:1–13 auttaa meitä saamaan oikean käsityksen edellisestä?

³ Huomaa, että Johanneksen evankeliuminsa 1:1–13 esittämät selitykset ovat samankaltaiset kuin Johanneksen 3:16–21 mainitut Jeesuksen sanat ja ilmaisevat seuraavaa: Tosi valo tuli maailmaan, jotta kaikenlaiset ihmiset voisivat uskoa hänen nimeensä. Ihmisillä oli vapaa tilaisuus ottaa tämä valo vastaan, ja maailmalla oli mahdollisuus tulla pelastetuksi. Ei Jumala ehkäissyt heitä eikä vaikuttanut heihin vastustavasti. Mutta mitä tapahtui? Maailma ei ollut tietävinäänkään hänestä. Ihmiset rakastivat pimeyttä eikä valoa. Oli kuitenkin joitakuita poikkeuksia, jotka uskoivat häneen. Ja miten heidän kävi? He voivat pelastua siltä tuholta, mikä on kohtaava lopulta maailmaa sen tuomiopäivänä, kun he uskoivat häneen, josta