Kaste osoittaa uskoa

”Katso, minä tulen; . . . Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” – Ps. 40:8, 9.

 1. Kuka on ihmisen paras esimerkki uskosta, ja miten hän alkoi osoittaa uskoa nuoruudessaan?

JEESUS KRISTUS on ihmisen paras esimerkki luomuksesta, joka on osoittanut uskoa Luojaansa. Kertomus siitä, mitä hän teki ihmisenä maan päällä, tarjoaa meille oppaan, mitä me kipeästi kaipaamme yrittäessämme maksaa Jumalalle sen, mikä hänelle kuuluu. Jeesus syntyi kansasta, jolla oli Jumalan kirjoitettu laki ja jota liitto velvoitti tottelemaan sitä. Vaikkeivät monet kansasta tehneetkään siten, niin Jeesus näytti varhaisvuosistaan lähtien lujan uskonsa Jehovaan sillä, mitä hän teki. Hän valitsi edistyvän elämäntien, joka oli johtava Jumalan suosioon. Hänen nuoruudestaan on kirjoitettu: ”Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, . . . palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. . . . Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.” (Luuk. 2:41–47, 52) Jo nuoruudessaan hän oli vakavasti kiinnostunut suhteestaan Jumalaan.

 2, 3. a) Mitä Jeesus teki Ps. 40:8, 9:n täyttymykseksi? b) Mikä todistaa Jumalan mieltyneen tähän uskon ilmaukseen?

² Esimerkillisessä vaelluksessaan edistyen tiedossa ja viisaudessa Jeesus kasvoi uskossa. Hän tunsi Jumalan tahdon, ja tämä tieto ynnä usko ja hänen vahva halunsa täyttää velvollisuutensa Jumalaa kohtaan johtivat hänet tarjoutumaan Jehovalle ja tekemään Jumalan tahdon. Profeetallisesti oli hänestä kirjoitettu Ps. 40:8, 9:ssä: ”Katso, minä tulen; . . . Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” Hän oli noin 30-vuotias, kun hän omavalintaisesti saattoi luopua aikaisemmasta elämäntavastaan ja tulla Jehovan erityiseksi palvelijaksi. ”Ja hän, Jeesus, oli aloittaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha.” (Luuk. 3:23) Tämä vaati uskoa. Mutta miten Jeesus teki tunnetuksi, että hän omaksui tämän vaelluksen uskossa ja tottelevaisuudessa Jumalan tahtoa kohtaan?

³ ”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: ’Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus’. Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” – Matt. 3:13–17.

 4. Mikä kristillisen kasteen merkitys on, ja onko se välttämätön?

⁴ Jeesus ei ollut syntinen! Hänen upottamisensa veden alle ei tapahtunut syntien pois ottamiseksi. Hän ”ei syntiä tehnyt”, sanoo 1. Piet. 2:22. Kristillinen kaste ei sen tähden tapahdu syntien poistamiseksi, vaan on tapa, jolla julkisesti ilmaistaan ehdoton tarjoutuminen Jumalalle keskellä vieraantunutta asiainjärjestelmää. Se oli välttämätön Jeesukselle, ja sitä vaaditaan niiltä, jotka haluavat täyttää velvollisuutensa Jumalaa kohtaan nytkin. Jumalalle antautuminen ja kaste vaativat nykyään uskoa, ja siihen täytyy liittyä Jumalalle osoitettu rukous. – Luuk. 3:21.

 5. Miten Jeesus osoitti uskonsa kohta kasteen jälkeen?

⁵ Todistus tosi uskosta ei tule ainoastaan kasteen aikaan, vaan, niin kuin Jeesus näytti, uskoa ilmaisevan menettelyn täytyy seurata jatkuvasti sen jälkeen. Jeesus Kristus osoitti uskonsa palvelemalla Jehovaa. Häntä vaadittiin ensiksikin puolustautumaan painostusta vastaan, jonka tarkoituksena oli vieroittaa hänet tottelevaisuudestaan Jehovaa kohtaan. Tällöin hänen ahkeran tutkimisen ja mietinnän sekä uskon avulla kokoamansa täsmällinen raamatullinen tieto tuotti hänelle tärkeän voiton. Saatana vastustaa niitä, jotka haluavat täyttää velvollisuutensa Jumalaa kohtaan. Jeesuksen suhteen Saatana yritti käyttää hyväkseen tilannetta asettamalla kiusauksia vasta voidellun Jeesuksen eteen. Mutta joka kerta, kun kiusaava ehdotus esitettiin, Jeesus vastasi mitä voimakkaimmalla tavalla – raamatunkohdilla. Ensimmäinen vastaus oli: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”, mikä oli lainaus 5. Moos. 8:3:sta. Toinen vastaus oli otettu 5. Moos. 6:16:sta, kun hän sanoi: ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.” Kolmas ja viimeinen vastaus perustui 5. Moos. 5:9:ään ja 6:13:een sekä Joos. 24:14:ään, kun hän selitti: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” – Matt. 4:4–10.

 6. a) Mitä Jeesus teki kiusauksen jälkeen? b) Miksi Jeesuksen ja apostolien ei tarvinnut opiskella pappisseminaarissa?

⁶ Jeesus aloitti evankeliuminpalveluksensa kasteen ja kiusauksen jälkeen. ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” (Matt. 4:17) Se oli valtakunnan sanoma, jonka olisi pitänyt olla hyvä uutinen kansalle, mutta tähän saarnaamistyöhön ryhtyminen vaati vahvaa uskoa, koska vain harvat kuulijoista olivat valmiit uskomaan. Ne harvat, jotka uskoivat, mitä hän saarnasi, liittyivät häneen hänen seuraajinaan ja osallistuivat lopulta saarnaamis- ja opettamistyöhön. Saarnattiin vuorilla, järvenrannoilla, synagoogissa tai kodeissa, missä vain ihmisiä tavattiin. Muistiinmerkinnät kertovat, että pääasiallisena työnä oli Jehovan nimen ylistäminen ja hänen valtakunnastaan puhuminen; sen sijaan että olisi kerjätty rahaa ja sitten annettu sitä hyväntekeväisyystarkoituksiin tai perustettu orpokoteja, sairaaloita, yliopistoja, luostareita tai sosiaalisia toimintakeskuksia, suoritettiin opetustyötä, ystävällisesti, myötätuntoisesti ja ymmärtäen. Jeesus tiesi, että karttunut tieto on uskon lujuuden perustus. Tietoa oli opetettava. On merkille pantavaa, ettei Jeesus eivätkä hänen apostolinsa käyneet teologisia kouluja eivätkä seminaareja, jotta olisivat varustautuneet suorittamaan elämässään palvelusta Luojalle. Kristillinen tapa on sen sijaan tutkia ja opettaa Jumalan henkeytettyä sanaa. – Joh. 7:14–18.

 7. Mitkä raamatunpaikat todistavat, että Jeesuksella oli usko panna hengelliset asiat ensi sijalle elämässään?

⁷ Jeesus ei tavoitellut aineellisia asioita ensisijaisesti elämässään, vaan hän pani uskossa hengelliset asiat ensi tilalle, ja Jehova huolehti siitä, että hänelle varattiin kaikkea riittävästi koko hänen palveluksensa ajan. Jeesus kehotti rikasta nuorukaista tulemaan seuraajakseen, sillä hän tiesi, että hänen oma elintapansa miellytti Jumalaa ja täytti ihmisen velvollisuudet Jumalaa kohtaan. Mutta tuolla nuorella miehellä ei ollut uskoa sen tekemiseksi. – Matt. 6:20, 33; 8:20; 10:9, 10; 19:21; Luuk. 12:34.

 8. a) Selitä se esimerkillinen uskoon perustuva kanta, minkä Jeesus omaksui aikansa vääriin uskontoihin ja politiikkaan nähden. b) Miten Jeesus osoitti ylösnousemuksensa jälkeen edelleen, että hänen pyhittäytymisensä Jumalalle oli loputon?

⁸ Kristus Jeesus näytti myös, miten voidaan välttyä sekaantumasta ympärillä vallitseviin vääriin uskontoihin. Hän tunsi Jumalan lain eikä pelännyt lausua siitä suoria sanoja, vaikka se teki hänestä vastustuksen ja henkilökohtaisten loukkausten kohteen. Hänen tarkka vanhurskaudentajunsa ilmeni ihmisten edessä, kun hän tuomitsi väärän uskonnon perinnäissäännöt, jotka tekivät Jumalan sanan tyhjäksi. Hän puhui selvästi vääriä oppeja ja ulkokultaisia palvojia vastaan osoittaen siten vastustavansa babylonilaista uskontoa. (Matt. 15:1–9; 16:6, 12; 23:16–36) Samaten hän selitti seuraajilleen, että on tärkeätä suhtautua puolueettomasti tämän asiainjärjestelmän toimiin, joihin kuului sen ajan moraalittomuus ja politiikka, vaikka se saattaisi johtaa joidenkuiden kristittyjen tappamiseenkin. (Joh. 15:18–21; 16:1, 2, 33; 17:14–16) Usko ja tottelevaisuus pitivät Jeesuksen erillään pyhitettynä Jehova Jumalalle. Hän tiesi, että kuolema oli hänen edessään, mutta hän uskoi Jehovaan ja Jumalan kuolleistaherättämisvoimaan. Ylösnousemuksensa jälkeenkin hän antoi todisteen loputtomasta pyhittäytymisestään Luojalle opettamalla jatkuvasti Jumalan päätöksiä: ”Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. . . . Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” (Luuk. 24:27, 45) Nämä ovat vain muutamia Jeesuksen Kristuksen suorittamia huomattavia uskon töitä. Lukemalla huolellisesti Raamatun kertomuksia me voimme tulla tuntemaan monia muita Jeesuksen suorittamia uskon töitä esimerkeiksi niille kristityille, jotka haluavat maksaa Jumalalle sen, mikä kuuluu hänelle. – 1. Piet. 2:21–25.

JEESUKSEN JÄLJESSÄ TULEVILLE

 9. Millaisen työn piti seurata Jeesuksen evankeliuminpalvelusta?

⁹ Niille, jotka haluavat antautuneina palvella Jehova Jumalaa seuraten Kristuksen evankeliuminpalvelusta, Jeesus antoi Matt. 28:19, 20:ssä seuraavan käskyn: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppuun saakka.” (Um) Miksi tämä käsky? Jumala ei toiminut enää minkään maanpäällisen kansan kanssa pitäen sitä valittuna kansanaan. Uusi asiainjärjestelmä oli tullut. Nyt oli yksilöiden, kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten, asia valita ja tulla sopusointuun Jumalan kanssa antautuneina miehinä ja naisina. Se, mitä Jeesus oli sanonut, ilmaisee, että on harkittava koko joukko asioita, ennen kuin kaste tapahtuu oikealla tavalla.

10. Mikä on yksi välttämättömistä vaatimuksista ennen kastetta?

¹⁰ Ensiksi täytyy tehdä opetuslapsia, olla opetusohjelma. Ihmisten täytyy kuulla Jehova Jumalasta, Jeesuksen Kristuksen Isästä, saada perustuntemus hänen käskyistään, laeistaan ja periaatteistaan. Heidän täytyy alkaa palvoa Jumalaa ja arvostaa hänen asemaansa Korkeimpana. Jumalan tuntemus ja usko edeltävät kristityn antaumusta ja kastetta. Näin ollen ymmärrämme, ettei kukaan synny kristittynä, minkä vuoksi veden pirskottaminen lapsen päälle tai hänen kastamisensa ei ole kristillinen kaste. Ihmisen on saatava tietoa ennen kastetta ja valittava elämäntapansa, mikä on ilmeisesti mahdotonta vastasyntyneelle lapselle.

11. Mitä ihmisen täytyy ymmärtää Jumalan Poikansa kautta tekemästä varauksesta?

¹¹ Vaatimuksena on ’Pojan nimen’ eli hänen Jumalan päätösten yhteydessä omaamansa aseman arvostaminen. Ihmisen on tultava ymmärtämään Jehovan Kristuksen kautta synnin poistamiseksi tekemän varauksen, lunastusuhrin, tarve. Hän näkee itsensä oikeassa valossa syntisenä, joka tarvitsee katumusta. ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista . . . Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.” (Apt. 3:19, 26) Jos joku katuu, niin hän osoittaa uskoa Jehovan varaukseen ja tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Jehovan voidelluksi Kuninkaaksi alistuen halukkaasti ja iloiten Jehovan asiainjärjestelyyn ja haluten jäljitellä Jumalan Pojan esimerkkiä eläessään Jeesuksen opetusten mukaisesti.

12. Mikä pyhä henki on, ja miten ihminen osoittaa asianmukaisesti tunnustavansa sen?

¹² Emmekä me saa jättää ottamatta huomioon Jehovan pyhää henkeäkään. Pyhä henki ei ole persoona. Jehova lähettää henkensä eli toimivan voimansa yhtä näkymättömänä ihmissilmille kuin tuulenhenki, ja se voi täyttää ihmiset. (Apt. 2:1–4) Jumalan sanaa tutkiva tulee tuntemaan, miten Jehovan henki vaikuttaa hänen luomusten muodostamaan järjestöönsä ja miten Jehova käyttää toimivaa voimaansa. Raamatun kirjoittaminen henkeytettiin Jehovan hengellä, ja hänen henkensä välityksellä selviää sen ymmärtäminenkin. Ei siis saa vastustaa Jehovan hengen toimintaa eikä hänen henkeytettyä Sanaansa. – Apt. 7:51; 2. Piet. 1:21.

13. Mitkä korkeat henkilökohtaiset mitat täytyy täyttää, ennen kuin voidaan pätevästi antautua Jehovalle?

¹³ Tässäkö on kaikki, mitä voidaan vaatia siltä, joka haluaa päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa antautumalla ja upotuskasteessa? Ei, henkeytettyjen Kirjoitusten tutkiminen osoittaa, että on otettava huomioon muitakin näkökohtia. Jumalan sana asettaa kristillisen elämän mittapuut ja vaatii ihmisiä puhdistautumaan tietyistä usein maailmassa noudatetuista tavoista. Paavali kirjoitti henkeytettynä korinttolaisille heidän opastuksekseen ja meidänkin: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, . . . Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (1. Kor. 6:9–11) On tärkeätä ymmärtää tässä käytettyjen sanojen merkitys. Vaikka joku olisikin harjoittanut tällaisia menneisyydessä, hänen täytyy puhdistautua täysin sellaisista ollakseen pätevä antautumaan ja kasteelle, niin kuin eräitten korinttolaisten oli tehtävä. Hän osoittaa vahvan uskonsa vaikutukset, jos hän niin tekee.

14. Minkä muun vaatimuksen Raamattu ilmaisee välttämättömäksi sille, joka tahtoo olla pätevä Jumalan palvelijaksi?

¹⁴ On enemmänkin huomioon otettavaa. Puhuen profeetallisesti palvelijoistaan Jehova pani profeetta Jesajan kertomaan seuraavat Jes. 2:2–4:ssä olevat sanat: ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana’. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Tämä ilmaisee Jumalaa palvelevien toimivan rauhaisalla tavalla. Jeesuksen esimerkillinen vaellus antaa meidän jälleen tietää mitä tehdä. – Matt. 26:52.

15. Miksi ihmisen täytyy katkaista kaikki yhteydet väärään palvontaan?

¹⁵ Harjoittaako joku jotain väärää palvontaa? Hänen täytyy tutkia itseään ja katkaista kaikki yhteydet sellaiseen palvontaan, mitä harjoitettiin muinaisessa Babylonissa ja mitä nykyään harjoitetaan sen väärän uskonnon maailmanmahdin suojassa, joka Raamatun kielellä on kuvattu Ilm. 18:2:ssa Suurena Babylonina. Ihmisen, joka haluaa täyttää velvollisuutensa elävää Jumalaa Jehovaa kohtaan, täytyy ottaa huomioon taivaallinen neuvo: ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.’” (Ilm. 18:4, 5) Jos joku kuuluu sellaisiin järjestöihin tai palvojain ryhmiin, jotka ovat Suuren Babylonin yhteydessä, tai työskentelee niiden hyväksi, niin hänen on sopivaa erota niistä muistaen, miten Jeesus itse ei millään tavalla ollut väärä palvoja esittäytyessään Jumalalle ja kasteelle. Vain siten tehden ihminen voi omistaa Jehovalle yksinomaisen antaumuksensa. – 2. Moos. 20:5, Um.

16. a) Miten kertomus Korneliuksesta auttaa meitä tietämään, kuinka antautuminen tapahtuu oikealla tavalla? b) Mitä tärkeitä kysymyksiä täytyy harkita ennen Jumalalle antautumista?

¹⁶ Raamatun kertomus Korneliuksesta, sotaväen upseerista, ilmaisee miehen, joka hylkäsi aikaisemman elintapansa ja tuli kristityksi evankeliuminpalvelijaksi. Apt. 10:30–32 kertoo, miten hänen Jehovalle esittämänsä hartaat rukoukset toivat enkelin vastauksen ja miten Pietari ohjattiin hänen kotiinsa. Antautuneilla miehillä on oikeus suorittaa kastaminen, minkä vuoksi Pietari lähetettiin. Sitä, joka haluaa antautua Jumalalle, kiinnostaa erityisesti rukouksena tunnettu uskon teko. Kun henkilö antautuu, hän rukoilee Jehovaa Jeesuksen Kristuksen, Pojan, Jumalan ja ihmisen välisen Välittäjän, nimessä. Haluatko sinä antautua palvelemaan Jumalaa ja oletko rukoillut Jehovaa kertoaksesi sen hänelle? Oletko tutkinut itseäsi nähdäksesi, oletko Raamatun mukaan pätevä eli puhdas vastenmielisistä maailmallisista tavoista, niin että sinun sopii antautua Jehovalle palvelemaan Häntä? Antautuminen on juhlallinen päätös, mikä tehdään ehdoitta, ja se on uskon teko. Kykenetkö vastaamaan ”Olen” niihin kahteen kysymykseen, jotka säännöllisesti esitetään, kun kristilliselle kasteelle esittäytyy ihmisiä?

1) Oletko tunnustanut Jehova Jumalan edessä olevasi syntinen, joka tarvitsee pelastusta, ja oletko tunnustanut hänelle, että tämä pelastus tulee häneltä, Isältä, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä?

2) Oletko sinä tämän Jumalaan ja hänen pelastusvaraukseensa omaamasi uskon perusteella antautunut ehdoitta Jumalalle tehdäksesi hänen tahtonsa tästä lähtien sellaisena, kuin hän paljastaa sen sinulle Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun välityksellä pyhän hengen valistavan voiman avulla?

Jos näin on, niin me sanomme: ”Ja nyt, miksi vitkastelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi huutamalla avuksesi hänen nimeään.” – Apt. 22:16, Um.

MUISTA, MIKÄ SEURAA ANTAUTUMISTA

17, 18. a) Miksi antautumista ja kastetta voidaan sanoa ”hyväksi aluksi”? b) Mikä niiden päämäärä on, jotka ryhtyvät Jumalan palvelukseen Kristuksen yhteydessä?

¹⁷ Antautumista täytyy seurata usko ja teot. Ei ainoastaan kaste tapahdu Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä, vaan myös sen jälkeen täytyy osoittaa uskollisesti arvostusta Isään, Poikaan ja pyhään henkeen omaamaansa suhdetta kohtaan. Antautumista ja kastetta voitaisiin kutsua hyväksi aluksi, ja niitä täytyy seurata kestävyys Jehovan tahdon jatkuvassa tekemisessä. Se on hengellisesti virkistävää työtä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. (Matt. 11:28–30) Jeesus on Jumalalle esittäytymisemme jälkeen erityinen uskon ja kestävyyden esimerkkimme, johon meidän tulee kiinteästi katsoa: ”Koska meillä on siis niin suuri pilvi todistajia ympäröimässä itseämme, niin pankaamme mekin pois jokainen paino ja synti, joka helposti kietoo meidät, ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu, katsoessamme kiinteästi uskomme Päämieheen ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun halveksien häpeää, ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, mitä syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ettekä hellittäisi sieluissanne.” – Hepr. 12:1–3, Um.

¹⁸ Kaste kuuluu osana elämään johtavan kilpajuoksun eli vaelluksen alkuun. Se on kilpajuoksu, missä kestävyys on eräs päätekijä. Jumalan tahto on nykyään Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen, eikä se ole vielä suoritettu loppuun. (Matt. 24:14) Kristityillä on antaumuksensa perusteella velvollisuus Jumalaa kohtaan, ja heidän onnensa johtuu siitä, että he ottavat vaarin uskosta. Kastettu apostoli Paavali saattoi luottavaisena sanoa palveluksensa lopussa: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” (2. Tim. 4:7) Yksi vaatimuksista on saarnaamisen ja opettamisen jatkaminen, kunnes tämä osa Jumalan työstä on päättynyt. Myöhemmin annetaan toisia siunattuja etuja Jehovaa palveleville uskollisille luomuksille. – Jes. 32:1.

19. Mikä suunta täytyy säilyttää antautumisen ja kasteen jälkeen Jumalan totuudensanan avulla?

¹⁹ Toisetkin asiat vaativat valppauttamme. Antautuneitten palvelijoitten täytyy säilyttää asemansa puhtaana Suuresta Babylonista ja muusta Saatanan asiainjärjestelmästä. Ennen Jumalan suurta Harmagedonin-taistelua on tärkeätä, että Jumalan palvelijat ovat hajallaan yli koko maan kertomassa Valtakunnan hyvää uutista. Tämän tähden he eivät voi välttää joutumasta kosketuksiin maailman ihmisten kanssa, mutta he eivät salli kietoa itseään uudelleen paulaan. Koska he ottavat tarkkaan huomioon totuuden, Jumalan sanan, niin se pitää heidät vahvoina ja valppaina saastaisuutta vastaan. He palauttavat mieleensä, miten Jeesus rukoili ennen kuolemaansa taivaallista Isäänsä: ”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta [paholaisesta, Um]. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” – Joh. 17:15–17.

20. Miten ja miksi Jehovan antautuneet palvelijat tutkivat totuutta?

²⁰ Paras tapa pitää luja ote totuudesta on säännöllisesti tarkastella totuutta toisten uskossa olevien kanssa seurakunnassa. Se käy yhä tärkeämmäksi, kun lähestymme Saatanan hallinnon loppua. Seurakunnan raamatuntutkistelukokoukset ovat Jehovan varaus palvelijoittensa rakennukseksi kunkin avoimesti julistaessa totuuksia Raamatusta. Ihmisen velvollisuudeksi Jumalaansa kohtaan tulee siis säännöllisen yhteyden horjumaton ylläpitäminen kristilliseen seurakuntaan jättämättä ”omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan [kehottaen] toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän”. (Hepr. 10:23–25) Totuuden hankkimisella ei voi olla loppua, vaan sen täytyy jatkua, jos aiomme saavuttaa iankaikkisen elämän. Jeesus lausui sen Jehova Jumalalle esittämässään rukouksessa tällä tavalla: ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää, että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja siitä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” – Joh. 17:3, Um.

21. a) Miten me ponnistelemme kypsyyteen? b) Millaista hedelmää kypsät tuottavat?

²¹ Vahva usko voidaan säilyttää täsmällisen tiedon avulla. Vähä tieto antaa kristitylle alun tiellä, mutta me emme saa tyytyä siihen, mitä olemme oppineet kastetuiksi tulemiseemme mennessä. Kaste on vain yksi alkeisopeista. On tartuttava siihen, minkä apostoli Paavali kuvailee vahvaksi ruoaksi, ja käytettävä sitä. Palvellaksemme hyvin Jumalaa meidän täytyy haluta laajentaa hänen päätöstensä tuntemista, jotta edistyisimme kypsyyteen Jumalan avulla. Me voimme tehdä näin, jos käytämme Jumalan sanaa, ja se auttaa meidät asemaan, missä me voimme ohjailla itseämme sellaisessa elämässä, joka miellyttää Jumalaa, kun kykenemme valitsemaan oikean ja hylkäämään väärän. ”Vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.” (Hepr. 5:14–6:3) Ne, jotka vaeltavat nöyrästi Jumalansa kanssa, ponnistelevat kypsyyteen vuosi vuodelta, ja se varustaa heidät palvelemaan hyvin nyt sekä tulevina vuosisatoina, jos he ovat uskollisia. Tällä viisaalla menettelyllä on varma vaikutus jokaiseen Jumalan palvelijaan. Mitä kehittyneemmäksi hän tulee Jumalan antautuneena palvelijana, sitä enemmän hänen havaitaan elävän Jumalan hengen mukaisesti. Meidän jokaisen sydämen halunamme pitäisi olla ilmaista hengen hedelmiä, jotka ovat ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus [usko, Um], sävyisyys, itsensähillitseminen”, ja samalla paaluunnaulita liha ”himoineen ja haluineen”. – Gal. 5:22–24.

22. Miten antautuminen ja kaste koettelevat uskoamme?

²² Tämä antautumiseen ja kasteeseen sekä sen jälkeen omaksuttavaan vaellukseen liittyvien Jumalan vaatimusten lyhyt tarkastelu auttaa meitä ymmärtämään, mitä Jeesus Kristus tarkoitti käskiessään tekemään opetuslapsia ja suorittamaan opettamistyötä kaikkien kansojen ihmisten keskuudessa, jotta he voisivat noudattaa kaikkia niitä käskyjä. (Matt. 28:19, 20, Um) Meitä käsketään käyttämään sitä älyä ja vapaata tahtoa, mitkä Jumala antoi ihmiselle, kun teemme antautumislupauksen. Kun olemme tehneet niin kuin Jumala haluaa meidän tekevän ja olemme antautuneet, niin Jehova odottaa meidän palvelevan häntä jatkuvasti niin kauan kuin elämme, siis ehkä ikuisesti. (Saarn. 5:3) Tämä vaatii uskoa. Mutta meidän tulee uskoa, että Jehova auttaa meitä täyttämään velvollisuutemme. Uskolliset apostolit tekivät niin ja heitä siunattiin menestyksellä. Kun katsomme nykyaikaa, niin yksistään viime vuonna 64 393 henkeä vertauskuvasi antautumisensa Jumalalle siten, että heidät upotettiin veteen, ja Jehova auttaa heitä. Jumalalle antautuneilla on myös koko veljien seura auttamassa ja rohkaisemassa heitä. Kristityille kaste on iloinen askel kohti Jehova Jumalan iankaikkista valvontaa.

SEN TEKEMINEN, MITÄ MEIDÄN TULEE TEHDÄ

23, 24. a) Mitä jokaisen tulisi tehdä? b) Onko Jehova välinpitämätön ihmisen ja maan suhteen?

²³ Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että ihminen on todella Jumalalle kiitollisuuden velassa kaikesta? Onko järkevää, että Jumala odottaa kaikkea tätä ihmiskunnalta? Älkäämme unohtako, mistä ihminen sai elämän, jota ilman ei mistään voida nauttia. Mutta jos me palvelemme Jehovaa, me emme saa ruveta kerskumaan. Jeesus käytti seuraavaa vertausta opettaakseen meille erään tärkeän seikan: ”Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: ’Käy heti aterialle’? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kun minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä’? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään’.” – Luuk. 17:7–10.

²⁴ Ydin on se, että kun me palvelemme Jumalaa, niin se on vain sitä, mitä meidän pitääkin tehdä. Se on oikein. Jehova Jumala tietää, mikä on hyvä ihmiselle. Me olemme oikeassa asemassa palvellessamme Häntä. Suuret joukot ihmisiä menettelivät päinvastoin Nooan aikana ja kuolivat tuhossa. Muinainen Israel meni harhaan, ja se tuotti sille vain vaikeuksia. Jehova Jumala ei ole välinpitämätön ihmiskunnasta eikä siitä, mitä täällä maan päällä tapahtuu. Israel luuli niin: ”He sanovat: ’Ei Herra meitä näe; Herra on hyljännyt tämän maan’.” (Hes. 8:12, 13) ”Ei Herra tee hyvää eikä pahaa.” (Sef. 1:12) Mutta siten ajattelevat ihmiset ovat väärässä. Jehova on tietoinen kaikesta väkivallasta ja pahuudesta sekä nimeensä kohdistuvasta välinpitämättömyydestä ja sitä vastaan suunnatuista häpäisyistä, ja hän ryhtyy toimenpiteisiin kaikkia väärintekijöitä vastaan. – Ilm. 11:17, 18.

25. Mitä Jumala haluaa meidän tekevän uskomme todistamiseksi?

²⁵ Jehova ei luonut ihmistä ihmisten eikä maankaan väkivaltaiseksi tuhoojaksi. Ihmisen oletetaan ennen kaikkea pitävän kaksi suurta käskyä. ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen [kaltainen, Um], on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” (Matt. 22:37–40) Jehovan tie on rakkauden tie. ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ’Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse; ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” (Room. 13:8–10) Rakkauden ilmaiseminen Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan on myönteinen teko. Jos joku tulisi välinpitämättömäksi tai huolimattomaksi eikä kestäisi siinä kokosieluisena, niin hänen täytyisi odottaa hylkäämistä sopimattomana palvelemaan Jumalaa. (Ilm. 3:16) Kun pidämme toisen näistä suurista käskyistä osoittamalla rakkautta veljiämme, lähimmäisiämme, kohtaan, niin meidän täytyy aina muistaa, mikä tulee ensiksi: Luojamme Jehova Jumalan jatkuva rakastaminen. Se koettelee, onko uskomme todellinen ja otollinen Jumalalle.

26. Mikä on ihmisen velvollisuus?

²⁶ Jos harkitsemme antautumista ja kastetta, niin meillä on nyt erinomainen tilaisuus tutkia asemaamme ja ottaa askeleet, jotka johtavat meidät sopusointuun Jehova Jumalan kanssa. Tai jos olemme jo antautuneet, niin nyt on hyvä aika ottaa selville, elämmekö me velvollisuuksiemme mukaan ja ponnistelemmeko kohti kristillistä kypsyyttä. Tarkasteltuaan tätä asiaa, joka koskee ihmisen suhdetta Luojaansa, jokaisen pitäisi tietää, mitä hän on velkaa Jumalalle. ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” – Saarn. 12:13.

[Kuva s. 458]

”Valmista minulle ateria.”