Uskollisuuden ilmaiseminen Jehovaa ja hänen Sanaansa kohtaan
1. Miten kirkon jäsenten ilmaisemat mielipiteet Raamatusta ovat usein epäjohdonmukaisia, ja miksi tilanne on tällainen?
TÄSSÄ nykyisessä materialistisessa maailmassa ei ole lainkaan harvinaista kuulla esitettävän epäilyksiä Raamatun luotettavuudesta. Kun kirkon jäseniltä kysytään, pitävätkö he Raamattua Jumalan sanana, he saattavat kyllä auliisti myöntää pitävänsä, mutta usein nämä samat ihmiset jo samaan hengenvetoon sanovat, että Raamatussa on kohtia, joihin he eivät usko. Ongelma voi olla siinä, että heiltä puuttuu tietoa, taikka epäilijöiden lausunnot ovat voineet vaikuttaa heihin. Mutta riippumatta siitä, mikä on ollut syynä, heidän asenteensa ei heijasta uskollisuutta Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan.
2. Millä tavalla monet papit ilmaisevat suhtautuvansa Raamatun kertomuksiin? Valaise.
2 Yhä useammat papitkin ilmaisevat julkisesti epäuskonsa Raamattuun. Raamatussa kerrotut ihmeet ovat jatkuvien hyökkäysten maalitauluina. Ja useimmiten on Jeesuksen neitseellinen syntymä joutunut pilkan kohteeksi. Eräs Englannin kirkon pappi sanoi siitä: ”Voisiko kukaan älykäs 20. vuosisadan ihminen uskoa . . . että Jeesus syntyi neitsyestä ilman ihmisisää? Jos jokaista, joka ei usko neitseelliseen syntymään, pyydettäisiin eroamaan Englannin kirkosta, syntyisi ankara pappispula, ja teologisiin tiedekuntiimme jäisi tuskin yhtään professoria.” – The Sunday Express, 6.8.1967.
3. Miksei se, ettei neitseellisiä syntymiä tapahdu meidän aikanamme, ole pätevä peruste olla uskomatta Jeesuksen neitseelliseen syntymään?
3 Mutta miksi kukaan, joka väittää uskovansa Jumalaan, pitäisi vaikeana uskoa Raamatun kertomukseen, jonka mukaan juutalainen neitsyt Maria tuli raskaaksi Jumalan pyhästä hengestä ja synnytti Jeesuksen? (Luuk. 1:30–35; Matt. 1:18–25) On totta, että neitseellisiä syntymiä ei tapahdu meidän päivinämme naisten keskuudessa. Mutta onko se terve syy olla uskomatta? Uskovatko nuo papit vain sellaisiin tapahtumiin, joiden silminnäkijöinä he ovat henkilökohtaisesti olleet? Kieltäytyvätkö he uskomasta, että maapallolla on ollut alku, vain siksi, etteivät he nähneet sitä? Hylkäävätkö he senkin ajatuksen, että maallisella elämällä on ollut alku?
4. Miksei ole järjenvastaista uskoa, että Luoja voisi saada neitsyen synnyttämään?
4 Kumpi olisi oikeastaan vaikeampaa: sekö, että Jumala panee lapsen sikiämään elävän neitsyen kohdussa, vai ensimmäisen elävän ihmisen luominen elottomasta aineesta? On täysin järkevää päätellä, että kaikkivaltias Luoja, joka rakensi naisen ja antoi hänelle kyvyn synnyttää lapsia, voisi myös saattaa naisen raskaudentilaan näkymättömän toimivan voimansa, pyhän henkensä, avulla. Kukaan ihminen ei tosin voi selittää yksityiskohtaisesti, miten Maria saattoi neitsyenä tulla raskaaksi, mutta sen ei pitäisi hämmästyttää meitä. Kukaan ihminen ei täysin ymmärrä sitäkään, miten lapsi saa alkunsa ja kehittyy äitinsä kohdussa normaalitapauksessa. Pelkkä ajatus siitä, että koko ihmisen ja kaikkien hänen tarvitsemiensa elimien kasvun ohjelma mahtuu yhteen ainoaan hedelmöityneeseen soluun, saattaa mielikuvituksen ymmälle. (Ps. 139:14–16) Kuka siitä huolimatta väittäisi, ettei raskautta ole eikä lapsia synny?
5. Minkä muun Raamatun perusopetuksen papit hylkäävät kieltäessään Jeesuksen neitseellisen syntymän ja miksi?
5 Sitä paitsi jokainen, joka kieltää Jeesuksen neitseellisen syntymän, hylkää myös lunastusuhrin pelastuksen perustuksena. Miten niin? Koska ihmiskunnan lunastamiseksi tarvittiin täydellisen ihmisen elämä, joka vastaisi täydellisen Aadamin elämää. (1. Tim. 2:5, 6) Jos Jeesus olisi ollut vain aineellistunut henki, hän ei olisi täyttänyt tätä ehtoa. Jos ihmisisä olisi ollut vastuussa hänen syntymästään, hän olisi perinyt Aadamin epätäydellisyyden. (Job 14:4) Mutta koska Jumala oli hänen isänsä, niin se oli takeena hänen täydellisyydestään; ja koska ihmisäiti synnytti hänet, niin hän itse oli kuitenkin ihminen. Lisäksi profeetta Jesaja (7:14) oli ennustanut satoja vuosia etukäteen hänen neitseellisen syntymänsä. On siis selvää, että se, mitä Raamattu sanoo Jeesuksen neitseellisestä syntymästä, on sopusoinnussa muun Jumalan sanan kanssa. Jos me siis käytämme vähänkin tervettä järkeä, niin havaitsemme, että on täysi syy uskoa siihen, mitä Raamattu sanoo Jeesuksen syntymästä, ja kehottaa toisiakin tekemään samoin.
6. Mikä on todellinen syy siihen, etteivät nämä papit usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään, ja miten tosiasiat osoittavat näin olevan?
6 Miksi nämä papit sitten sanovat, etteivät he usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään? Voisiko se johtua siitä, etteivät he usko Jumalaan ja että he siksi hylkäävät ajatuksen siitä, että Jumala puuttuisi millään tavalla ihmisten asioihin? Huomaa, mitä eräs kanadalainen pappi sanoo vastaukseksi tähän kysymykseen kirjassaan A Church Without God (Kirkko ilman Jumalaa): ”Werner Pelz, joka antoi eräälle kirjalle nimen God Is No More (Jumalaa ei enää ole), on eräs Englannin kirkon kirkkoherra; . . . Isä Jackson, joka sanoo: ’Jos on olemassa Jumala, niin me emme voi puhua hänestä korkeimpana olentona’, on yliopiston kappalainen; Thomas Altizer, joka kirjoitti kirjan The Gospel of Christian Atheism (Kristillisen ateismin evankeliumi) on raamatuntutkimuksen apulaisprofessori eräässä Amerikan yliopistossa; minä olen erään anglikaanisen seurakunnan palveluksessa Torontossa. Väitän olevani kristitty ja anglikaani; voin kuitenkin sanoa aivan tosissani, että Jumalaa ei ole olemassa.” (Sivu 39) Tällainen asenne ei ole harvinainen papiston keskuudessa. Eräässä National Observer -lehdessä olleessa raportissa sanotaan: ”90 prosenttia alle 40-vuotiaista protestanttisista teologeista ajattelee, että ’Jumala on kuollut’.” On siis ilmeistä, että papiston keskuudessa rehottaa avoin epäusko Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan. Mutta sinun ei tarvitse olla samaa mieltä heidän kanssaan.
RAJOITUSTEMME TUNNUSTAMINEN
7, 8. a) Miten ainoastaan voimme osoittautua uskollisiksi Jehovaa ja hänen Sanaansa kohtaan? b) Pitäisikö meidän odottaa tietävämme kaiken Jehovasta ja siitä, miten ja miksi hän teki kaiken, mistä Raamattu antaa hänelle kunnian?
7 Voidaksesi osoittautua todella uskolliseksi Jehovalle ja hänen Sanalleen sinun täytyy tietää, mitä Raamattu sisältää. Sinun täytyy olla vakuuttunut siitä, että Raamattu on todella Jumalan henkeyttämä. Sinun tulee nähdä siinä todiste Jumalan korkeimmasta viisaudesta ja rakkaudesta, ja ne onkin ilmaistu siinä niin selvällä kielellä, että lapsikin voi sen tajuta. (Matt. 5:44, 45; 1. Joh. 4:8–10) Mutta onko meidän järkevää odottaa, että ymmärtäisimme kaiken Jehovasta ja siitä, miten ja miksi hän teki kaiken sen, mistä Raamattu antaa hänelle kunnian? Ei, on asioita, joita mielemme inhimillisine rajoituksineen ei täysin tajua. Eräs Jeesuksen Kristuksen apostoli tunnustikin viisaasti Room. 11:33:ssa: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” Vaikka apostoli Paavali myönsi, ettei hän kykene pääsemään perille kaikista Jumalan tuomioista, niin hän uskollisesti tunnusti Jumalan oikeuden Luojana toimia tahtonsa mukaan, koska – kuten Paavali kirjoitti 36. jakeessa – ”hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti!” – Ks. myös Ilm. 4:11.
8 Tämä henkeytetty raamatunkirjoittaja kehottaa meitä siis tarjoutumaan Jumalalle hänen pyhään palvelukseensa, ei sokeasti eikä ymmärtämättömästi, vaan käyttäen järjenkykyämme niin kuin Room. 12:1 sanoo: ”Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne”. Järjenkykyä täytyy kuitenkin käyttää oikein.
9. Miksi kohtaamme vaikeuksia, jos odotamme Raamatun olevan oman henkilökohtaisen käsityksemme mukainen?
9 Jotkut ihmiset ajattelevat alkaessaan tutkia Raamattua, että sen pitäisi olla heidän oman henkilökohtaisen käsityksensä mukainen. Se tekee heille luonnollisesti vaikeaksi ymmärtää, mitä Raamattu todella sanoo. Miksi? Koska – kuten Raamattu osoittaa – ’Jumalan tiet ovat korkeammat meidän teitämme, ja hänen ajatuksensa ovat korkeammat meidän ajatuksiamme’. (Jes. 55:9) Me kaikki olemme epätäydellisiä ja taipuvaisia erehtymään. Kuningas Salomo, joka oli viisaimpia maan päällä koskaan eläneistä miehistä, tunnusti tämän sanoen: ”Sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee.” (1. Kun. 8:46) Ihmisen kokemukset osoittavat, miten totta tämä on. Jos siis joku katselee asioita epätäydellisen ihmisajattelun valossa, niin Jumalan tuomiot voivat näyttää hänestä oudoilta. Mutta jos Raamattu olisi meidän oman rajoitetun inhimillisen näkemyksemme mukainen, niin todistaisiko se sen olevan Jumalasta? Ei! – Hes. 18:29, 30.
10. Miten meidän tulee suhtautua Jehovan menettelyjen tutkimiseen?
10 Oppiessamme tuntemaan Jehovan teitä meidän tulee olla valmiit tekemään muutoksia ajattelutavassamme. Sen sijaan että väittelisimme siitä, miten Jumalan olisi pitänyt meidän mielestämme menetellä joissakin asioissa, meillä pitäisi olla halu oppia siitä, mitä hän teki. Jos osoitamme oikeaa mielentilaa, niin hän auttaa meitä. ”Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.” – Ps. 25:9.
JUMALAN TUOMIOPÄÄTÖKSISTÄ OPPIMINEN
11. Kun asiaa tarkastellaan oikeasta näkökulmasta, niin miten voimme hyötyä Jehovan kanaanilaisille langettaman tuomion tutkimisesta?
11 Katsokaamme esimerkin vuoksi, mitä voidaan oppia Jehovan tuomiopäätöksestä hävittää kanaanilaiset. Siinä yhteydessä annetut ohjeet voivat avartaa henkilön näkemystä, vahvistaa hänen uskoaan ja auttaa häntä arvostamaan velvollisuuksiaan, vaikka hänellä ei aikaisemmin olisi ollut tällaista arvostusta. Kerratkaamme yhdessä tämä Raamatun kertomus.
12. Mitkä ohjeet Mooses antoi israelilaisille, ennen kuin he menivät Kanaanin maahan?
12 Jehova oli tuonut israelilaiset pois Egyptin orjuudesta, ja he olivat nyt leiriytyneet uuden maan rajalle, minne hän oli johtanut heidät. Hänen profeettansa Mooses puhui kansalle sanoen: ”Kun Herra, sinun Jumalasi, vie sinut siihen maahan, jota menet ottamaan omaksesi, ja kun hän sinun tieltäsi karkoittaa suuret kansat, . . . nuo seitsemän kansaa, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät, ja kun Herra, sinun Jumalasi, antaa ne sinulle alttiiksi ja sinä voitat ne, niin vihi heidät tuhon omiksi; älä tee liittoa heidän kanssansa äläkä osoita heille armoa.” (5. Moos. 7:1, 2) Mutta miksi?
13. Mitä se, että Jehova antoi maan Israelille, osoittaa Hänen totuudellisuudestaan?
13 Mooses selitti: ”Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi . . . täyttääksensä, mitä Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.” (5. Moos. 9:5) Yli neljäsataa vuotta aikaisemmin Jehova oli tehnyt muodollisen liiton uskollisen palvelijansa Aabrahamin kanssa luvaten juuri tämän maan hänelle ja hänen jälkeläisilleen, ja tämän lupauksen hän oli toistanut Iisakille ja Jaakobille. Nyt oli tullut aika täyttää lupaus. Jehova ei ollut unohtanut sitä. Hän ei muuttanut mieltänsä siksi, että kanaanilaiset asuivat tuossa maassa. Jumala ei valehtele. (1. Moos. 15:5–21; Tiit. 1:2) Hän ei lupaa jotakin palkintoa ja anna sitten jotakin muuta. Hänen sanansa on luotettava, ja siitä me voimme olla kiitollisia. – Hab. 2:3.
14. Aiheuttiko kanaanilaisten karkottaminen kärsimyksiä viattomille ihmisille?
14 Mutta aiheuttiko tämä toiminta aiheettomia kärsimyksiä viattomalle kansalle, niille, jotka silloin asuivat maassa? Ei suinkaan! Mooseshan sanoi Israelille: ”Näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi.” (5. Moos. 9:5) Raamattu samoin kuin arkeologiakin osoittaa heidän olleen äärimmäisen turmeltuneita. Aviorikos, homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen oli tavanomaista heidän keskuudessaan, ja he harjoittivat Moolok-epäjumalan palvelusta lapsiuhreineen. (3. Moos. 18:3, 20–25) Näistä ihmisistä professori Merrill Unger huomauttaa: ”Kanaanilaisten jumaluustaruston raakuus, himokkuus ja riettaus oli paljon pahempaa kuin missään muualla lähi-idässä tuohon aikaan. Ja sen kanaanilaisten jumalien hämmästyttävän piirteen, että niiltä puuttuivat kokonaan moraaliset hyveet, on täytynyt jättää mitä pahimmanlaatuiset jäljet niiden palvojiin ja johtaa moniin tuon ajan kaikkein turmelevimpiin tapoihin, kuten pyhään prostituutioon, lapsiuhreihin ja käärmeenpalvontaan. . . . Kanaanin uskonnon luonne sellaisena, kuin se kuvastuu Ugaritin kirjallisuudesta, varaa riittävän taustan osoittamaan, miten täsmällisiä . . . Raamatun lausunnot ovat kuvatessaan Kanaanin maan asukkaiden äärimmäistä moraalista ja uskonnollista turmeltuneisuutta.”
15. Mistä me havaitsemme Jehovan suhtautumisen jumalattomuutta kohtaan sekä hänen pitkämielisyytensä ihmisiä kohtaan olevan uusi vakuutus kerratessamme Jehovan turmeltuneille kanaanilaisille antamia tuomioita?
15 Mitä me opimme tästä? Eräs asia on varma: vaikka Jehova rakastaa vanhurskautta, niin hän myös vihaa vääryyttä. (Ps. 45:8) Tapahtumain kulku ilmaisee myös selvästi sen, ettei Jehova tuhoa hätäisesti epätäydellisiä ihmisiä, kun heissä ilmenee ensimmäiset merkit rikkomuksesta. Kuten nähdään 1. Moos. 15:16:sta, niin Jumala oli pannut merkille Kanaanin amorilaisten asukkaitten pahuuden yli 400 vuotta aikaisemmin, mutta hän ei hävittänyt heitä silloin. Hän osoitti tavatonta pitkämielisyyttä. Ja silloinkin, kun tuomion toimeenpanon aika kanaanilaisia vastaan oli tullut, Jehova salli jerikolaisen Raahabin ja Gibeonin ja sen naapurikaupunkien asukkaiden pelastua, koska he osoittivat uskoa Jehovaan ja jakoivat kohtalonsa Israelin kanssa. Tämä on meille uusi vakuutus. Se antaa meille perustellut syyt uskoa, ettei Jehova salli ikuisesti jumalattomuutta, vaikka hän onkin pitkämielinen ja sääliväinen luomuksiaan kohtaan. – Hes. 33:11; 2. Piet. 3:15.
16. Mitä tapahtui kanaanilaisten lapsille, ja mitä piilevää vaaraa meidän täytyy karttaa hyötyäksemme siinä osoitetusta periaatteesta?
16 Me opimme jotakin myös siitä, mitä tapahtui kanaanilaisten lapsille. Heitä ei säästetty silloin, kun heidän jumalattomat vanhempansa surmattiin. Tämä on merkittävää, ja ellemme salli liikatunteellisuuden himmentää näkemystämme, me voimme hyötyä suuresti siitä periaatteesta, mikä tässä on havainnollistettu.
17, 18. a) Kuten Raamattu osoittaa, kenelle Jumala on määrännyt täyden vastuun alaikäisistä lapsista? b) Miksi näin ollen olisi epäjohdonmukaista, jos Jumala ryhtyisi suojelemaan lapsia sen vaikutuksilta, mitä vanhemmat tekevät?
17 On etu saada lapsia, mutta tämä etu tuo mukanaan vastuun. Raamattu osoittaa, että Jumala pitää alaikäisten lasten vanhempia täysin vastuullisina heistä. Omalle kansalleen Jumala ilmoitti profeetta Mooseksen kautta: ”Minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni.” (5. Moos. 30:19, 20) Elämäntavallaan israelilaiset valitsivat joko elämän tai kuoleman sekä itselleen että lapsilleen.
18 Emme voi väistää sitä tosiasiaa, että lapset joko hyötyvät tai kärsivät vanhempiensa menettelyn seurauksista. Jos vanhemmat ovat ahkeria, rakkaudellisia ja Jumalalle antautuneita, niin lapset hyötyvät siitä suuresti. Mutta jos isä on laiska tai juoppo, niin onko hänellä oikeus odottaa Jumalan suojelevan lapsiaan väärän menettelynsä seurauksilta? Onko Jumala velvollinen omaksumaan vanhempien vastuun tai määräämään sen jollekulle toiselle, jotta heidän jälkeläisensä eivät joutuisi kärsimään? Olisiko Jumala johdonmukainen, jos hän ryhtyisi yhteistoimintaan sellaisen miehen kanssa, joka pakoilee vastuutaan? Ilmeisesti ei.
19. Ketkä todellisuudessa valitsivat kanaanilaisten lasten kuoleman? Olisivatko he voineet tehdä toisin?
19 Kanaanilaiset vanhemmat olisivat voineet valita elämän itselleen ja lapsilleen. Raahab teki niin, samoin tekivät Gibeonin ja kolmen muun kanaanilaisen kaupungin asukkaat. He käsittivät, että tosi Jumala johti Israelia, ja siksi he asettuivat sen puolelle. Tämän vuoksi heidät ja heidän lapsensa säästettiin. (Joos. 2:1–21; 6:25; 9:3–21) Muut olisivat voineet tehdä samoin, mutta he kieltäytyivät. Siten menetellessään he valitsivat kuoleman itselleen ja jälkeläisilleen.
20. Miten vanhemmat osoittavat nykyään, välittävätkö he todella siitä, mitä heidän alaikäisille lapsilleen tapahtuu Jehovan koston päivänä?
20 Onko tällä merkitystä meille tänä aikana? Varmasti on. Jos vanhemmat valitsevat moraalittoman elämäntavan, heillä ei ole mitään syytä uskoa, että Jumala säästää heidän alaikäiset lapsensa vain näiden nuoruuden takia, kun nopeasti lähestyvä Jumalan kostonpäivä tulee. Vanhemmilla on vastuu antaa esimerkki oikeassa palvonnassa ja johtaa lapsiaan sillä tiellä. (Ef. 6:4) Miten paljon lapsesi merkitsevät sinulle? Elätkö sinä vastuusi mukaisesti? Oletko antautunut Jehova Jumalalle ja todistatko uskollisuutesi häntä kohtaan tekemällä hänen tahtonsa? Jos näin on, niin sinä osoitat ymmärtäväsi sen periaatteen, jota se, mitä tapahtui Kanaanin asukkaille, niin havainnollisesti valaisi, ja osoitat uskollisesti noudattavasi sitä. – Sananl. 2:7, 8.
USKOLLISUUS PAINOSTUKSEN ALAISUUDESSA
21. Millä tavalla monet kristityt nuoret osoittavat uskollisuutta Jumalan sanaa kohtaan koulussa painostuksen alaisinakin?
21 Uskollisuus tai sen puute käy erikoisen ilmeiseksi silloin, kun henkilö joutuu vaikeuksiin tai painostuksen alaiseksi. Ja jokainen Jeesuksen Kristuksen askeleissa kulkija on kokenut sellaista. (2. Tim. 3:12) Ei ole vaikeata puhua Jumalan sanan mukaisesti niiden seurassa, jotka ovat samaa mieltä kanssasi. Mutta mitä teet, kun joudut vastatusten sellaisten ihmisten kanssa, jotka väheksyvät Raamattua? Jos esimerkiksi käyt koulua, niin mitä tapahtuu, kun opettajat tai oppilaat esittävät halventavia huomautuksia Raamatun kertomuksesta? Näytätkö silloin olevasi uskollinen Jumalan sanalle? Kaikkialla maailmassa on kristittyjä nuoria, jotka tekevät niin ja käyttävät tällaisia tilaisuuksia hyväkseen puhuakseen totuuden puolesta. Joskus luokkatoverit alkavat pilkata. (1. Piet. 2:19, 20) Toisissa tapauksissa se on avannut oppilaalle tilaisuuden selittää laajasti uskonsa perustusta, ja seurauksena on ollut hyvä todistus Jehovasta ja hänen päätöksistään.
22. Miten kolme heprealaisnuorukaista muinaisessa Babyloniassa osoitti uskollisuutensa Jehovaa ja hänen lakiaan kohtaan?
22 Jehovan uskolliset palvelijat ovat kaikkina aikoina seisseet lujina antaumuksessaan hänelle. Muinaisessa Babyloniassa heprealaisia nuorukaisia painostettiin rikkomaan epäjumalanpalvontaa koskevaa Jehovan lakia vastaan. Nebukadnessar, valtakunnan hallitsija, raivostui saatuaan kuulla, että he eivät olleet totelleet hänen kuninkaallista käskyään kumartaa hänen pystyttämäänsä korkeaa kuvapatsasta. Se ei johtunut siitä, että kuningas olisi kieltäytynyt kokonaan tunnustamasta juutalaisten uskontoa. (Dan. 2:46–49) Mutta ylpeys sumensi nyt hänen järkensä. Hän vaati näitä nuoria miehiä mukautumaan käskyynsä. Sadrak, Meesak ja Abednego eivät halveksineet kuningasta, mutta he tunsivat Jehovan lain, joka kielsi kuvien palvonnan. He tunnustivat Jehovan Korkeimmaksi Suvereeniksi, joten heidän uskollisuutensa kuului hänelle. He osoittivat uskollisuutensa tottelemalla Jumalan lakia, vaikka Babylonian kuningas uhkasi heitä kuolemalla. – Dan. 3:13–24.
23, 24. Miten Jehovan todistajat osoittavat nykyään uskollisuutensa Jehovalle ihmishallitusten vaatimuksista huolimatta?
23 Jeesuksen Kristuksen apostolit joutuivat samanlaiseen uskollisuuden kokeeseen. Heidät vietiin Jerusalemin korkeimman oikeuden eteen ja heille annettiin määräys lopettaa saarnaaminen Jeesuksen nimessä. Heitä ei kielletty lukemasta Raamattua eikä puhumasta näistä asioista muille. Mutta tämän yhden asian viranomaiset pitivät sopimattomana. (Apt. 4:15–18) Joissakin maissa valtion viranomaiset ilmoittavat samalla tavalla Jehovan todistajille nykyään, ettei heillä ole mitään sitä vastaan, että Jehovan todistajat lukevat Raamattua tai keskustelevat siitä keskenään, mutta he eivät tahdo heidän saarnaavan, että ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman”. (Matt. 4:10) He eivät halua heidän sanovan ihmisille, kuten Jeesus sanoi, että tosi kristityt ”eivät ole maailmasta”. (Joh. 17:14) He haluavat kansalaistensa sekaantuvan maailman asioihin ja osoittavan halukkaasti antautumisensa valtiolle määrätyillä palvontateoilla.
24 Mitä Jehovan todistajain pitäisi tehdä, kun hallitukset esittävät heille sellaisia vaatimuksia? Olisiko heidän sopivaa pimittää osia Raamatusta ihmisiltä miellyttääkseen maailmallisia hallitsijoita? Mitä sinä tekisit? Jeesuksen Kristuksen apostolit Pietari ja Johannes osoittivat, mitä uskollinen menettely merkitsee, sanoessaan juutalaiselle tuomioistuimelle: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Ja kun apostolit tuotiin toisen kerran oikeuden eteen, niin he ilmaisivat jälleen selvästi kantansa: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Apt. 4:19, 20; 5:29.
RAAMATUN MORAALIMITTAPUUN USKOLLINEN KANNATTAMINEN
25–27. Mitä todisteita on siitä, etteivät papit kannata uskollisesti Raamatun moraalimittapuuta?
25 Apostolien vastakohtana Jerusalemissa oli niitä, jotka väittivät olevansa Jumalan pappeja, mutta jotka varsin halukkaasti korvasivat Jumalan käskyt ihmisten määräyksillä. (Matt. 15:1–9) Kristikunnan nykyinen papisto osoittaa omaavansa samanlaisen mielentilan. Sen kuullaan usein julkisesti hylkäävän Raamatun kannan eri asioista. Eräs aihe, jonka suhteen se on ollut erikoisen suorapuheinen, on sukupuolimoraali.
26 Jokainen Raamattua tutkinut tietää, mitä se sanoo tästä asiasta: ”Älä tee huorin.” (Room. 13:9) ”Paetkaa haureutta.” (1. Kor. 6:18) ”Eivät . . . hekumoitsijat eikä miehimykset . . . saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9, 10) Nämä raamatunpaikat eivät ole moniselitteisiä: Jumala tuomitsee aviorikoksen, haureuden ja homoseksuaalisuuden. Mutta antaako papisto kannatuksensa sille, mitä Jumalan sana sanoo? Kun Joseph Fletcher episkopaalisesta teologisesta seminaarista selosti niin sanottua ”uutta moraalia”, niin hän sanoi, että ”tämän etiikan mukaan avioliiton ulkopuolisissa sukupuolisuhteissa ei ole mitään väärää sellaisenaan, ja joissakin tapauksissa ne ovat hyväksi”. (Commonweal, 14.1.1966) Presbyteeripappi Gordon Clanton ei tyytynyt tähänkään, vaan hän sanoi Christian Century -lehdessä (8.1.1969): ”Nyt meidän on mentävä pitemmälle ja julistettava, että oikein ymmärrettynä ja rakkaudellisesti harjoitettuna avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ovat ehdottomasti hyväksi.” Ja hän julistaa uskovansa, että kirkon tehtävä on höllentää otetta, joka ankarammalla moraalilla vielä voi olla yhteiskunnasta. Mutta suuntaus ei pysähdy tähänkään.
27 Selostaessaan brittiläistä lakiehdotusta, jonka mukaan homoseksuaalisuuteen suostuvia aikuisia ei pitäisi enää rangaista rikoslain mukaan, New York Times (12.2.1966) totesi: ”Etupäässä kirkot ovat vaatineet uudistusta. Englannin kirkko ja roomalaiskatoliset sekä metodistiset ryhmät ovat kaikki vaatineet [kumoamis]suosituksen hyväksymistä.” Vuonna 1967 julisti 90 episkopaalisen kirkon pappia New Yorkissa pitämässään kokouksessa, että kirkon pitäisi tunnustaa, että homoseksuaalisuus ”saattaa olla jopa hyvä asia”. Ja Alankomaissa eräs roomalaiskatolinen pappi ”vihki avioliittoon” kaksi mieshomoseksualistia. Inhottavinta asiassa on se, että tällaisiin tekoihin syyllistyvät miehet sanovat olevansa kristittyjä pappeja! – Tiit. 1:16.
28. Miten me henkilökohtaisesti osoitamme, olemmeko uskollisia Raamatun moraalimittapuun kannattajia?
28 Raamattua lukevat ihmiset tietävät, että nämä papit tekevät väärin eivätkä toimi sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, joka tuomitsee heidät. (Room. 1:32) Mutta jos joku uskoo heidän olevan väärässä, niin tarvitaan muutakin kuin sanoja sen todistamiseksi. Riippumatta siitä, mitä joku sanoo suullaan, jos hän itse salaa harjoittaa haureutta, aviorikoksia, homoseksuaalisuutta tai irstasta käytöstä, joka voi johtaa tähän, niin hän on saastainen Jumalan silmissä. Riippumatta siitä, mikä hän itse tunnustaa olevansa tai mitä muut ihmiset ajattelevat hänestä, hän ei ole uskollinen Jumalalle, jos hän harjoittaa sellaista. – 1. Tess. 4:7, 8; Hoos. 4:12.
29, 30. Mitä yhteyttä on sillä, miten joku sydämessään suhtautuu moraaliin, ja hänen uskollisuudellaan Jehovaa kohtaan?
29 Uskollisuuteen liittyy sydän, ja sydän edustaa ihmisen syvintä olemusta. (Luuk. 5:22) Jehova ei näe ainoastaan meidän ulkonäköämme vaan myös meidän sydämemme. ”Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.” – Sananl. 21:2.
30 Kun Jumala arvioi sinun sydämesi, niin mitä hän havaitsee? Onko sen tila hyvä? (Jes. 65:14) Näkeekö hän sydämen, joka on kätkenyt hänen sanansa ja iloitsee hänen laistaan? (Ps. 119:11, 97) Havaitseeko hän, että sinä täysin vilpittömästi, olemuksesi sisimmässä, suhtaudut moraalittomaan käytökseen samalla tavalla kuin hän? Vihaatko todella pahaa? Raamatun psalminkirjoittaja kehottaa sinua tekemään niin: ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut.” (Ps. 97:10) Jos me noudatamme tätä ohjetta, niin se todistaa meidän uskollisuudestamme ja me voimme olla varmat siitä, että meidän sielumme on Jehovan silmissä kallis.
ASENNOITUMISESI JEHOVAN USKOLLISTEN PUOLELLE
31. Jos joku todella uskoo mitä Raamattu sanoo, niin miten se ilmenee?
31 Nyt on aika tehdä selvääkin selvemmäksi, mikä on suhteemme Jehova Jumalaan ja hänen Sanaansa. Uskotko todella, mitä Jumala sanoo Sanassaan Raamatussa? Jos uskot, niin puheesi heijastaa sitä. Käytöksesi osoittaa sen. Se näkyy myös ystäviesi valinnasta. Sinä pidät tärkeänä myös toimia sopusoinnussa Psalmin 149:1:n kanssa, missä sanotaan: ”Ylistäkää Jahia! Laulakaa Jehovalle uusi laulu, ylistäkää häntä uskollisten seurakunnassa.” (Um)
32, 33. Mistä kristikunnan kirkkoja koskevista tosiseikoista pitäisi henkilön olla tietoinen, kun hän etsii niiden seurakuntaa, jotka ovat uskollisia Jehovaa ja hänen Sanaansa kohtaan?
32 Kuten olemme nähneet, eivät kaikki seurakunnat, jotka kokoontuvat palvomaan, koostu niistä, jotka ovat uskollisia Jehovalle ja hänen Sanalleen. Jotkut saattavat ottaa Raamatun mukaan kirkkoon. Saarnassa ehkä lainataan jokin raamatunpaikka. Monet kirkon opit ja tavat ovat kuitenkin ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Kristikunta on todella eksynyt niin kauas Jumalan sanan opetuksista, että Christian Century -lehti (5.9.1962) sanoi: ”Jos olemme todella rehellisiä, niin eikö suljettu, pölyn peittämä Raamattu, jonka lehtien välit ovat täynnä kellastuneita kuolinilmoituksia, olisi parempi tunnus protestantismin nykyisestä tilasta?” Ja kirjoittaessaan Luxemburgissa vallitsevasta tilanteesta katolinen sanomalehti Luxemburger Wort (16.1.1965) huomautti: ”Eikö ole surullista, että . . . ylivoimaisesti suurin osa katolilaisistamme, niin, papeistammekin, ei ole koskaan lukenut Raamattua kokonaan, ei edes Uutta testamenttia?”
33 Tämä tilanne ei ole uusi. Jo vuonna 1929 haastateltiin viittäsataa teologian opiskelijaa, jotka edustivat kongregationalistisia, episkopaalisia, evankelisia, luterilaisia, baptisti-, metodisti- ja presbyteerikirkkoja. Heiltä kysyttiin: ”Uskotteko Raamatun olevan täysin vapaa legendoista tai taruista?” Kieltävän vastauksen antoi 95 prosenttia. Ilmeisesti he eivät pidä Raamattua Jumalan sanana.
34. Miten sadattuhannet ihmiset ympäri maailman ovat ilmaisseet haluavansa osoittautua uskollisiksi Jehovalle ja hänen Sanalleen?
34 Ellet ole samaa mieltä kuin he, niin on tärkeätä, että ilmaiset sen. Sadattuhannet ihmiset kaikkialla maailmassa ovat ilmaisseet sen. He eivät halua olla missään tekemisissä minkään uskonnollisen järjestön kanssa, joka on uskoton Jehova Jumalalle ja hänen Sanalleen, Raamatulle. (2. Kor. 6:14–17; Ilm. 18:4) Siitä syystä he ovat eronneet kirkoista, mutta he eivät ole lakanneet palvomasta Jumalaa. Yli 25 000:ssa Jehovan todistajain seurakunnassa kautta maailman he kokoontuvat palvomaan säännöllisesti. He uskovat mitä Raamattu sanoo. He kannattavat sen moraalimittapuita. Melkein jokaisella paikkakunnalla heidän voidaan nähdä joka viikko käyvän naapureittensa kodeissa kannustamassa heitä tutkimaan Raamattua. He ovat iloisia voidessaan esittää kaikille vilpittömille ihmisille murskaavat todistukset siitä, että Raamattu on todella Jumalan sana. Sen lisäksi he tarjoavat iloiten ihmisille maksutonta Raamatun kotitutkistelua auttaakseen heitä saamaan täsmällistä tietoa Jumalan sanasta, jotta he voisivat elää sopusoinnussa sen kanssa.
35. Millainen tulevaisuus odottaa niitä, jotka osoittautuvat uskollisiksi Jehovalle?
35 Miten suurenmoinen tulevaisuus sellaisilla Jehovan uskollisilla palvelijoilla onkaan! Sillä Jumalan oma henkeytetty sana julistaa: ”Herra . . . ei hylkää hurskaitansa [uskollisiaan, Um]; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomien siemen hävitetään. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” – Ps. 37:28, 29.