Voidaanko oikullisen sään suhteen tehdä jotakin?
SÄÄ merkitsee nykyään todellisuudessa elämää tai kuolemaa sadoille miljoonille ihmisille eri puolilla maailmaa. Siitä saattaa riippua, onko saatavilla edes jonkin verran ruokaa vai joutuuko nälkäkuoleman tai sairauksien uhriksi.
Jos sinulla toisaalta on runsaasti syötävää, sinusta saattaa tuntua, että sää ei vaikuta sinuun kovinkaan haitallisesti. Todellisuudessa oikullinen sää on viime vuosina vaikuttanut meihin kaikkiin vakavasti. Lisäksi monista tuntuu, että tulevina vuosina koemme vielä pahempia seurauksia. Eräs kansainvälinen sääongelmia tutkiva ryhmä sanoo:
”Monet ilmastollisia muutoksia koskeneet tutkimukset osoittavat, että uudenlaiset sääolosuhteet ovat nyt muotoutumassa. . . .
”Me uskomme, että tämä ilmaston muuttuminen on uhka maailman ihmisille.”
Miksi tutkijat sanovat siten? Ja mitä yleensä hyödyttää puhua säästä, kun kukaan ei voi tehdä mitään sen suhteen?
On tietysti olemassa niitä, jotka uskovat, että jotakin voidaan tehdä sään suhteen. Monet nälkää näkevät ihmiset esittävät rukouksia ja uhreja jumalilleen sateen toivossa. Mutta onko Jumala vastuussa oikullisesta säästä, jota nykyään esiintyy tietyillä alueilla? Jos ei ole, mistä tilanne johtuu? Onko olemassa mitään keinoa huonolta säältä säästymiseksi?
Miksi se vaikuttaa sinuun?
Säänmuutokset ovat vaikuttaneet huomattavalla tavalla ruoan hintaan. Miten? Huono sää merkitsee pienentyneitä satoja. Jos näin käy, ruoan hinnat kohoavat ennemmin tai myöhemmin.
Vuonna 1972 monin paikoin maailmaa oli sadon kannalta huono sää. Neuvostoliittoon iski ankara kuivuus. Korvatakseen valtavan satovajauksen Neuvostoliitto osti suunnattomia määriä ruokaa muista maista. Tämän lisääntyneen kysynnän tähden ruoan hinnat nousivat. Esimerkiksi vuoden 1971 lopulla yhdysvaltalaisen vehnän hinta oli 1,05 dollaria buššelilta (noin 14 p/kg). Mutta syyskuussa 1974 hinta oli 4,40 dollaria (noin 58 p/kg).
Yhdysvaltain hallituksen taloustieteilijä Don Paarlberg sanoi vuodesta 1974: ”Vuosi 1974 oli vuosi, jona ilmatieteilijä veti koko ajan vääristä vivuista.” Yhdysvaltain sää oli nykyisten aikojen huonoimpia. Ensin keväällä oli tuhoisia tulvia. Sitten tuli kesä ja pahin kuivuus vuosikymmeniin. Lopuksi syyskuussa halla iski liian varhain. Yksi seuraus oli se, että maissisato, josta toivottiin 6,7 miljardin buššelin suuruista, jäi noin 2 miljardia buššelia pienemmäksi!
Myös Neuvostoliitto koki vuonna 1974 epäsuotuisaa säätä ja osti jälleen maailmanmarkkinoilta ruokaa. Intian huomattavimmissa viljaa tuottavissa maakunnissa esiintyi ankaraa kuivuutta. Yli puolet Bangladeshin kansasta joutui ankarien tulvien koettelemaksi.
Niinpä vuonna 1974 huono sää verotti ankarasti maailman ravintovaroja. Maailman viljantuotanto laski edellisen vuoden tuotannon alapuolelle. ”Normaaleina” aikoina onnettomuus ei olisi niin suuri. Mutta se on nyt, koska maailman ravintovarastoista riittää enää vähempään kuin kuukauden tarpeeseen, mikä on alhaisin määrä toisen maailmansodan jälkeen. Kuitenkin tuon vuoden aikana maailman väestö lisääntyi lähes 80000000 ihmisellä! Sellainen vaikea ravintotilanne merkitsee hintojen kohoamista elintarvikemyymälöissä.
Miten suuri ongelma on?
Monet säätieteilijät uskovat maapallon kokevan parhaillaan yhtä pitkän aikavälin historiallisista ilmastonmuutoksista. Esimerkiksi lämpötilat ovat muuttumassa. Tilastot osoittavat, että 20. vuosisadan ensimmäinen puolisko oli suhteellisen leudon sään aikaa, jolloin myös sadot olivat hyviä.
Monet säätieteilijät kuitenkin sanovat suuntauksen muuttuneen. Erään eurooppalaisen sääntutkimusjärjestön johtaja Hubert Lamb sanoo: ”Uskomme, että vuodesta 1945 lähtien lämpötilat ovat kaikkialla maapallolla laskeneet keskeytymättä pisimmän aikaa satoihin vuosiin.”
Jotkut ajattelevat viilenemisen liittyvän viimeiset kuusi vuotta kestäneeseen Afrikan ennen näkemättömään kuivuuteen. Kuivuusalue Saharan eteläpuolella oli noin 5000 kilometriä pitkä ja noin 1500 kilometriä leveä ja käsitti noin viidenneksen Afrikan mantereesta. Viilenemisen ajateltiin työntäneen napaseutujen ilmamassaa etelämmäs ja pakottaneen myös monsuunisateet kauemmas etelään. Siten sateet tulivat seuduille, joilla jo satoi kylliksi, tai ne osuivat valtamereen. Vaikutus oli sama myös monsuunisateisiin, joita tarvitaan kipeästi Pohjois-Intiassa.
Säätieteilijöiden ydinajatus on, että sää on tullut entistä oikullisemmaksi, ts. epävakaisemmaksi ja äärimmäisyyteen meneväksi, niin että on useammin tulvia, kuivuutta, ankaria pakkasia ja helleaaltoja. Kaikki se on kasvavalle viljalle vahingoksi.
Joseph Fletcher Yhdysvaltain kansallisesta tiedesäätiöstä Washingtonista (D.C.) mainitsee, että on olemassa ”selviä todisteita siitä, että yleensä epäsuotuisia muutoksia on tapahtumassa”. Eräs sääasiantuntijaryhmä päätteli samaten:
”Ilmastonmuutoksen suuntaus tietää suuria katovuosia melko varmasti vuosikymmenen sisällä. Jos tämä jätetään huomioon ottamatta aikana, jolloin on tuskin lainkaan viljavarastoja, siitä koituu ainoastaan suuria kärsimyksiä ja joukkonälkiintymistä.”
Voivatko ihmistekoiset järjestelmät ratkaista pulman?
Voivatko nykyiset poliittiset ja taloudelliset järjestelmät voittaa tämän kasvavan ongelman? Vai ovatko ne sen sijaan tulleet ongelman osaksi?
Jotkut uskovat, että tilanne voidaan hoitaa kuten aikaisemminkin: kun jollakin seudulla on vaikeata, maailman toinen osa voi tuottaa ylijäämää auttaakseen vaikeuksiin joutuneita alueita. Menneisyydessä esimerkiksi Intian kaltaiset kuivuudesta kärsineet maat saivat jossakin määrin täytettyä vajaustaan ostamalla tai ottamalla lahjaksi ylijäämäviljaa Yhdysvalloista. Yksi syy tällaisiin ylijäämiin oli se, että lähes viime vuosiin asti sääolot olivat Yhdysvalloissa erittäin suotuisat. Mutta nyt hallituksen säätieteilijä James McQuigg sanoo: ”Todennäköisyys, että saisimme toiset 15 perättäistä yhtä hyvää vuotta, on noin yksi kymmenestätuhannesta.”
Koska Yhdysvallat on ollut maailman johtavia ravinnonviejiä, sen satoa kohdanneet onnettomuudet olisivat tuhoisia maille, jotka ovat riippuvaisia sen ylijäämästä. Ja viime vuosina siellä on ollut vaikeuksia. Lisäksi, koska maailman väestö lisääntyy niin nopeasti, myönnetään, että riippuvaisuus Yhdysvaltain ylijäämistä ei voi jatkua enää kauan.
Nykyiset ihmistekoiset järjestelmät eivät ole ainoastaan joutuneet suuriin vaikeuksiin muuttuneiden sääolojen tähden, vaan monista tiedemiehistä tuntuu myös siltä, että inhimilliset järjestelmät saattavat olla ainakin osittain vastuussa epäsuotuisasta säästä! Ensinnäkin ihminen järkyttää luonnon tasapainoa monilla alueilla riistämällä metsistä ja pelloilta niiden kasvullisuuden ja jättämällä maan alttiiksi auringolle, tuulelle ja pakkaselle. Missä näin tapahtuu, sateentulo usein vähenee.
Kirja The Challenge of Climate esittää ranskalaisen arkeologin Henri Lhoten näkemyksen Saharan alueesta: ”Ihminen itse on ollut aiheuttamassa tätä ilmaston epäsuotuisaa muutosta. ’Me olemme hyvin tietoisia’, hän kirjoittaa, ’että kaikilla muutoksilla, joilla ihminen on järkyttänyt luonnon tasapainoa, saattaa olla tuhoisia seurauksia. Saharan tapauksessa muinaiset paimentolaiset ovat itse saattaneet olla ainakin osaksi vastuussa autiomaan leviämisestä, samoin kuin meidän omana aikanamme tuaregi-, mauri-, arabi- ja tibbupaimentolaiset kaatamalla harvat jäljelle jääneet puut – joko polttoaineeksi tai ruokkiakseen eläimiään niiden latvaoksilla – lakkaamatta edistävät autiomaan leviämistä.”
Mutta eräs toinen ihmisen toiminta on nyt joutunut epäilyksen alaiseksi. Erityisesti teollisuusmaat ovat vuosittain syytäneet satoja miljoonia tonneja tomua ja kaasua ilmakehään. Jotkut tiedemiehet ovat sitä mieltä, että tämä ilmakehän suursaastutus on osaltaan vastuussa säässä viime aikoina tapahtuneesta muutoksesta.
Ei ole myöskään todennäköistä, että mitkään tiedemiesten ehdottamista monista suunnitelmista sään muuttamiseksi osoittautuisivat käytännöllisiksi. Yksi sellainen suunnitelma on Pohjoisen jäämeren jäätikön poistaminen. Miten se voitaisiin suorittaa? Jotkut ehdottavat padon rakentamista Alaskan ja Neuvostoliiton välillä olevan Beringinsalmen yli ja Pohjoisen jäämeren veden pumppuamista sitten Tyyneenmereen, niin että tämän pinta nousee. Tällöin vuorostaan lämpimämpää vettä työntyisi Atlantin valtamerestä jäämereen ja sulattaisi jäätikön. Toiset suosittelevat jäätikön särkemistä ydinpommeilla tai sen peittämistä nokikerroksella, joka imisi itseensä enemmän auringonsäteitä ja edistäisi jään sulamista.
Sellaiset suunnitelmat kuuluvat tieteiskuvitelmien, elleivät kuvitelmien maailmaan. Ne eivät ole käytännöllisiä eivätkä nykyajan teknologian mahdollisuuksien rajoissa. Vaikka ne olisivatkin, ei ole mitään takeita siitä, että sellaisesta peukaloinnista olisi apua. Tilanne saattaisi aivan yhtä hyvin vaikeutua entisestään.
Entä tulevaisuus?
Millaista sää on oleva tulevaisuudessa? Tuleeko aina olemaan kuivuutta, tulvia ja muunlaista äärimmäisen huonoa säätä vitsaamassa ihmiskuntaa?
Jotkut tosin sanovat, että emme voi koskaan olla turvassa vahingolliselta säältä. Mutta sellaiset synkät ennusteet unohtavat kaikkein tärkeimmän seikan tulevaisuuden suhteen. Ne unohtavat Luojan, Jehova Jumalan, tarkoituksen. Hänen oma Sanansa kertoo selvästi, että hänen tarkoituksensa ei ole sallia maan kokea vaikeuksia loputtomasti. Hän ei salli luonnonvoimien aiheuttaa jatkuvasti sattumanvaraista vahinkoa ihmiselle.
On totta, että Jumalan sana osoittaa Jehova Jumalan panneen sääilmiöt toimintaan. (Matt. 5:45) Mutta merkitseekö se sitä, että Jumala valvoo nyt suoranaisesti säätä ja on vastuussa tulvista, kuivuudesta ja muista onnettomuuksista?
Ei, asian laita ei ole niin. ihmisen kapinoidessa Jumalaa vastaan Eedenissä ihmisperhe menetti Jumalan suosion, eikä hän näin ollen puutu suoranaisesti estääkseen luonnonvoimien aiheuttamia tuhoja. Kansat ovat hylänneet hänen ohjauksensa ja toimivat oman päänsä mukaan. Jumala on sallinut tätä tiettyyn aikaan asti. Nekään ihmiset, jotka pyrkivät tekemään Jumalan tahdon, eivät voi välttyä tämän vaikutuksilta, vaikka Jumala siunaakin heidän ponnistelunsa ainakin elämän välttämättömyyksien saamiseksi ja vaikka hän varmasti suojelee heitä hengellisesti.
Mutta tarvitaan Jumalalta tulevaa ohjausta, joka auttaa ihmistä työskentelemään sopusoinnussa luomakunnan kanssa, jotta vältyttäisiin huonojen sääolojen aiheuttamalta tuholta. Malliksi siitä, mitä Jumala tekee koko ihmiskunnalle tulevaisuudessa, hän vuosisatoja sitten sanoi Israelin kansalle, että tottelevaisuus hänen laeilleen toisi siunauksia:
”Jos nyt tottelette minun käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, niin minä annan teidän maallenne sateen ajallansa, syyssateen ja kevätsateen, ja sinä saat korjata viljasi ja viinisi ja öljysi. Ja minä annan sinun karjallesi ruohoa kedoillasi; ja sinä syöt ja tulet ravituksi.” – 5. Moos. 11:13–15.
Mutta entä jos ihmiset eivät toimineet tämän mukaisesti? Entä jos he ryhtyivät rikkomaan Jumalan lakeja? Siinä tapauksessa Jumala sanoi:
”Varokaa, ettei teidän sydämenne antaudu vieteltäväksi, niin että poikkeatte pois ja palvelette muita jumalia ja niitä kumarratte; muutoin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän sulkee taivaan, niin ettei tule sadetta eikä maa anna satoansa, ja te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra teille antaa.” – 5. Moos. 11:16, 17.
Viimeksi mainittu tapahtui. Sen tähden suuri osa maasta., jota aikaisemmin kutsuttiin Palestiinaksi, on ollut karua vuosisatoja.
Nykyään yksikään poliittinen kansakunta ei tee Jumalan tahtoa, niin kuin se hänen Sanassaan Raamatussa on esitetty. Siksi niillä ei ole hänen siunaustaan ja ohjaustaan.
Raamatun ennustukset kuitenkin paljastavat, että hyvin pian Jumala puuttuu ihmisten asioihin ja ottaa pois vallan kaikilta nykyisiltä ihmistekoisilta järiestelmiltä. (Dan. 2:44) Sitä seuraavan Jumalan hallitusvallan alaisuudessa Luoja opettaa tottelevaiselle kansalleen oikean tavan luomakunnan käyttämiseksi niin, että ihmisiä siunataan säällä, joka koituu heidän hyväkseen. Tuossa uudessa järjestyksessä Raamatun mukaan jopa ”erämaa ja hietikko” kukoistavat. – Jes. 35:1, 6, 7.
Niinpä vaikka säätieteilijät nykyään ennustavat huonoa tulevaisuutta sään suhteen, Jumalan sana kertoo, että pian on tapahtuva muutos parempaan. Mutta sitä ennen epävakainen sää on osaltaan paljastava ihmisten kyvyttömyyden omien asioittensa hoitamiseksi menestyksellisesti ilman Jumalaa.
[Kartta s. 5]
(Ks. painettu julkaisu)
Katkoviiva osoittaa monsuunisateitten normaalin rajan, ja viivoitetut nuolet osoittavat tuulen normaalin kulun. Mutta viime vuosina tämä raja on työntynyt kauemmas etelään (yhtenäinen viiva ja mustat nuolet). Suuri osa viivojen väliin jäävästä alueesta ei nyt saa riittävästi sadetta. Miksi? Normaalit pohjoisesta tulevat viileämmät tuulet (tumma, leveä nauha) ovat työntyneet kauemmas etelään (vaaleampi nauha) ja aiheuttaneet sen, että suuri osa monsuunisateista putoaa valtamereen eikä mantereille
MONSUUNISATEITTEN POHJOISRAJA
PÄIVÄNTASAAJA