31. a) Mitä Israelin jatkuva rakkaus ja tottelevaisuus Jehovaa kohtaan oli merkitsevä kansalle, mutta mikä oli oleva seurauksena, jos se olisi uskoton Jehovan sille uskomaa luottamustehtävää kohtaan? b) Onko Jehovalla meidän aikanamme kansa, joka on antautunut yksinomaisesti hänelle?

³¹ Jos israelilaiset nyt rakastaisivat ja palvoisivat jatkuvasti Jehovaa ja pitäisivät hänen käskynsä tuossa maassa, se merkitsisi heille elämää onnessa, hyvinvoinnissa ja turvassa, ja he voisivat olla varmoja siitä, että he pysyisivät maassa kansana suorittaen pyhää luottamustehtäväänsä Jumalan vuokratilallisina. Mutta jos he eivät säilyttäisi luottamustehtäväänsä, Jehovan tosi palvontaa, se johtaisi moraaliseen rappeutumiseen ja turmelukseen, jopa sen maan tuhoutumiseen ja autioitumiseen, mikä oli armollisesti suotu heidän haltuunsa. Mitä israelilaiset tekisivät? Miten he saisivat kuninkaan ennen Melkisedekin kaltaisen suuren Kuningas-Papin tuloa, ja miten Jehovan sanat täyttyivät heissä, saamme nähdä. Me saamme nähdä myös, että Jumalalla on nytkin kansa, joka asettaa yhden Jumalan Jehovan rakkauden ja palvonnan kaiken muun yläpuolelle omistaen hänelle yksinomaisen antaumuksensa. Onko Jehova järjestänyt heidät? Mikä se maa on, minkä Jehova antaa heille täällä maapallolla, ja pysyvätkö he siinä? Miten sinä voit saada osasi tällaisessa ihastuttavassa maassa? Näitä seikkoja tarkastellaan myöhemmissä Vartiotornin numeroissa.

Lukijain kysymyksiä

● Olisiko Raamatun lakien rikkomista, jos kristitty sallisi eläinlääkärin antaa verensiirron lemmikkieläimelleen? Entä eläinten ruoka? Voidaanko sitä käyttää, jos on syytä uskoa siinä olevan verta? Entä onko sallittua käyttää lannoitinta, missä on verta?

Psalmista huudahti Psalmissa 119:97: ”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.” Tällainen rakkaus Jumalan lakia kohtaan ja huoli siitä panee varmasti Jumalalle antautuneen palvelijan välttämään kaikkea Jumalan lain rikkomista. Verta koskeva Jumalan laki on hyvin selvä. Verta ei tule käyttää ravintona, ja kun se otetaan ruumiista, se on vuodatettava maahan. (1. Moos. 9:3, 4; 3. Moos. 3:17; 5. Moos. 12:16, 23, 24; Apt. 15:20, 28, 29) Kristityt eivät halua totisesti tehdä mitään verta koskevan Jehovan lain rikkomiseksi. Rakkaus Jumalaa ja hänen Sanansa vanhurskaita lakeja ja periaatteita kohtaan vaatii heitä suhtautumaan näin verta koskeviin asioihin.

Koska Jumalan laki verestä ei ole muuttunut vuosisatojen aikana, niin kristityt huomaavat nyt, että se sitoo heitä. Pane kumminkin merkille, että koston pelko ei saa heitä mukautumaan verta koskevaan Jehovan lakiin. He eivät tottele Jumalan lakia sen kristillisen seurakunnan taholta tulevien rangaistusten vuoksi, mihin he kuuluvat. He rakastavat sitä, mikä on oikein. Ja koska he rakastavat Jumalan lakia, niin he eivät halua selitellä eikä etsiä keinoja, joilla näyttäisi olevan mahdollista kiertää se näennäisesti rankaisutta.

Miten meidän täytyy siis vastata kysymykseen: Olisiko Raamatun lakien rikkomista, jos kristitty sallisi eläinlääkärin antaa verensiirron lemmikkieläimelleen? Totta kai sen tekeminen olisi rikos Raamatun lakeja vastaan. Olisi sopimatonta siirtää verta eläimeenkään. Raamattu osoittaa hyvin selvästi, että verta ei tule syödä. Sitä ei tule sen tähden panna ruumiiseen sen elinvoiman vahvistamiseksi, olkoonpa kysymyksessä ihminen tai lemmikkieläin tai mikä muu eläin tahansa, joka on kristityn hallussa.

Kristitty isä tai äiti ei voisi tämän mukaan järkeillä siten, että lemmikkieläin kuuluu alaikäiselle lapselle, joten tämä kastamaton lapsi voi omalla vastuullaan valtuuttaa eläinlääkärin antamaan verta. Ei. Kastettu isä tai äiti on vastuussa, sillä hänellä on valta lapseen nähden ja lemmikkieläimeen nähden, ja hänen tulee valvoa koko asiaa. Se on hänen vastuunsa Jumalan edessä. – Saarn. 12:13, 14; Jaak. 4:17.

Entä sitten eläinten ravinto? Voidaanko sitä käyttää, jos on syytä uskoa siinä olevan verta? Kristityn kysymyksessä ollen vastaus on kielteinen jo mainittujen periaatteitten perusteella. Jos kristitty havaitsee siis, että veren aineosia luetellaan jonkin koiran tai muun eläimen ruoan pakkauksessa, niin hän ei voi omantunnon tähden antaa sitä tuotetta