eräitä Danielin kertomia ennustuksia ja ymmärtäneet 1 260:n, 1 290:n ja 1 335:n päivän merkityksen, niin ”älä halveksi pienten seikkojen päivää”, vaan ymmärrä näistä asioista tietoisena, että järjestön, joka tarjoaa ennustusten täyttymistodisteita niissä ja niiden kautta, täytyy olla Jehovan kansa. Jumala panee Sanansa täyttymään ja paljastaa pyhät salaisuutensa kenelle haluaa. Käsitä näiden täyttyneitten näkyjen tärkeys, oivalla niiden merkitys, tiedä, että me elämme menestyksen päivää ja että onnellisuuden aika on tullut. Jumalan maan päällä olevat todistajat ovat paljastaneet Hänen Palvelijansa kansoille, ja tämä Palvelija on tunnustettava, ennenkuin niille suodaan Jumalan suosio. Mitään muuta keinoa totuuden tuntemuksen saamiselle ei ole. ”Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini”, sanoo Jehovan Palvelija. (Jes. 8:16) Älä halveksi Jumalan käyttämää välinettä; tarkasta ensin tärkeä sanoma, mitä teokraattinen järjestö tuo, ja todistukset, mitkä esitetään.

20. Mitä Siionin lasten täytyy nyt tehdä sen ihmeellisen ajan tunnustamiseksi, missä elämme?

²⁰ Siionin lapset, teidän Kuninkaanne on tullut. Hän asustaa kaupungin keskellä. Nyt ei ole aikaa odotukseen eikä toimettomuuteen. Tämä kaupunki on oleva koko maan ilo. Mikään kaupunki ei ole sen vertainen, sillä se on ”kaunis sijainniltaan”. (Ps. 48:2, KJ) Heitä selko selälleen portit, ota tervetulleina vastaan palaavat vangit, tarjoa heille kaupungin vieraanvaraisuutta. Laula äänekkäästi ja sointuvasti, niin että ne kuulevat, jotka ovat vielä vankeja, ja rohkaise ja ilahduta heitä. Anna heidän kuulla se hyvä uutinen, mitä he ovat kauan kaivanneet. Huuda ja anna toisten tietää, että Jehova hallitsee, sillä monet vastaavat vielä tähän kutsuun. Puhalla pasuunaa, jotta uniset heräisivät. Kaiuta marssinsäveltä, niin että palajavat vangit voisivat laulaa tullessaan salaperäisestä Babylonista Siioniin, vankeudesta vapauteen, pimeydestä valoon. ”Ylistäkää Jahia, te ihmiset, koska Jehova Jumalamme, Kaikkivaltias, on alkanut hallita kuninkaana.” – Ilm. 19:6, Um.

Lukijain kysymyksiä

Chicagossa äskettäin suoritettu oikeudenkäynti, joka koski Jehovan todistajia ja heidän kantaansa verensiirtoon nähden, aiheutti laajoja arvosteluja lehdissä ja yleensä ihmisten joukossa. Herätettiin monia kysymyksiä. Seuraavat olivat useimmin esiintyviä ja tulivat eri seuduilta.

● Mitä raamatullisia perusteita voidaan esittää verensiirron vastustamisen tueksi?

Jehova teki liiton Nooan kanssa vedenpaisumuksen jälkeen, ja siihen sisältyi tämä käsky: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu [elämä], sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:4) Mooseksen kautta annettu Laki sisälsi seuraavat rajoitukset: ”Mitään rasvaa tai verta älkää syökö.” ”Älkää myöskään, . . . syökö mitään verta.” ”Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa. Sillä lihan sielu [elämä] on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu [elämä] on siinä. Sillä kaiken lihan sielu [elämä] on sen veri, jossa sen sielu [elämä] on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta.” (3. Moos. 3:17; 7:26; 17:10, 11, 14; 19:26) Ja Kreikkalaisissa Kirjoituksissa kristityille annettu neuvo on: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.” – Apt. 15:19, 20, 28, 29; 21:25.

● Eivätkö nämä verta koskevat kiellot tarkoita ainoastaan eläimen eikä ihmisen verta?

Jehova ei käskenyt suinkaan kansaansa vuodattamaan verta pois ihmisruumiista ennen niiden syömistä, koska hän ei oikeuttanut syömään ihmisiä. Vaikka edellämainituissa raamatunkohdissa tarkoitetaan siis ensi sijassa eläinten verta, niin älkää sivuuttako sitä seikkaa, että mainittu kielto sanoo: ”verta, mitä tahansa”. Heidän ei pitänyt syödä ”mitään verta”, ”minkään lihan verta”. Tämä käsittää myöskin ihmislihan. Eläinten veri oli annettu, ”että se tuottaisi teille sovituksen”. Paavali osoitti kuitenkin, ettei tämä uhrieläinten veri aikaansaanut todellista sovitusta, vaan ainoastaan esikuvasi Jeesuksen verta. Jos esikuvallinen eläinten veri oli pyhää, niin kuinka paljon enemmän onkaan sitten vastakuvallinen ihmisveri! Huomaa todistukseksi siitä, että kielto sisälsi myös ihmisen veren, se, mitä tapahtui, kun kolme miestä vaaransi elämänsä saadakseen vettä janoiselle Daavidille: ”Mutta Daavid ei tahtonut sitä juoda, vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle ja sanoi: ’Pois se! Jumala varjelkoon minut sitä tekemästä. Joisinko minä näiden miesten verta, [jotka ovat panneet henkensä alttiiksi], sillä henkensä uhalla he toivat sen.’” (1. Aikak. 11:17–19) Koska tuo vesi oli saatu ihmishengen uhalla, niin Daavid laski sen ikäänkuin ihmisvereksi ja sovellutti siihen verta koskevaa Jumalan lakia vuodattamalla sen maahan. ”Verta älkää syökö, vuodattakaa se maahan niinkuin vesi.” – 5. Moos. 12:16, 23, 24.

● Koska veren luovuttaja ei kuole, joten henkeä ei menetetä, niin miksi Raamatun kielto koskee verensiirtoa?

Viittaamme edellisiin ja kysymme: Kuolivatko ne kolme miestä, jotka hankkivat vettä Daavidille? Eivät. Pitikö Daavid sen tähden tätä lieventävänä asianhaarana, mikä salli hänen juoda tuota vettä, minkä hän katsoi ihmisvereksi? Ei. Verta antavan luomuksen kuolema ei merkitse mitään. Kielto koski veren ottamista elimistöön, eikä tätä yksinkertaista tosiasiaa voida muuttaa kekseliäillä järkeilyillä eikä ovelalla maailmallisella viisaudella.

● Koska kristityt eivät ole Mooseksen Lain alaisia, mikä tähdentää näitä verta koskevia rajoituksia, niin miksi meidän tulisi olla sellaisten määräysten sitomia?

Verta koskevat rajoitukset olivat olemassa jo ennen Mooseksen Lakia, koska ne annettiin vuosisatoja aikaisemmin, kuten on kerrottu 1. Mooseksen kirjan 9:4:nnessä. Ne siirrettiin kristittyjen huomioonotettaviksi senkin jälkeen kun Mooseksen Laki naulattiin Kristuksen kidutuspaaluun. Tässä kysymysten ja vastausten ryhmässä oleva ensimmäinen vastaus osoitti, että tämä verta koskeva rajoitus on kristittyjen perusvaatimuksia, sillä kun pelkästään vähimmäisvaatimuksia koskevat ohjeet lähetettiin, niin tämä suhtautuminen vereen sisällytettiin niihin yhtenä ”näistä välttämättömistä”. Tämä verta koskeva periaate oli olemassa ennen Mooseksen Lakia ja sen jälkeen, mutta se oli kuitenkin niin tärkeä, että se otettiin myös tähän lakiin ja sitä tähdennettiin erityisesti siinä.