vähemmän aikaa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen. Joillekuille voi maallisen työn valitseminen olla vaikea ratkaisu. Se on loppujen lopuksi omantunnonkysymys.

Israelilaisia käskettiin: ”Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Muukalaiselle, joka sinun porteissasi on, sinä saat antaa sitä syötäväksi, tahi myy se vieraalle; sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa.” (5. Moos. 14:21) Kaupassa työskentelevälle kristitylle on siis omantunnon asia, haluaako hän myydä verituotteita, kuten esim. verimakkaraa, maailman ihmisille, jotka haluavat maksaa niistä. Samoin on henkilökohtainen asia, haluaako joku toinen kristitty myydä rohdoskaupasta verituotteita maailman ihmisille tai haluaako hän levittää verilannoitetta maailmallisen työnantajan pellolle tämän vaatimuksesta. Kristityn ei olisi tietenkään oikein kehottaa ihmisiä hankkimaan jotakin verituotetta ennemmin kuin jotain veretöntä eikä hän voisi puhua minkään veren väärinkäytön puolesta. Meidän täytyy antaa kuitenkin yksityisen kristityn omantunnon ratkaista, mitä hän tekee joutuessaan käsittelemään tällaisia tuotteita. Toisen kristityn ei tule arvostella toista kristittyä hänen tekemästään päätöksestä, samoin kuin toinen israelilainen ei voinut aiheellisesti arvostella toista israelilaista siitä, että hän oli myynyt vieraalle itsestään kuolleen eläimen, josta ei veri ollut laskettu oikealla tavalla pois.

Veren käyttö liimoissa vanerin ja muiden yleisesti käytettyjen raaka-aineiden valmistuksessa on nyt tullut kristittyjen tietoon, ja me käytämme vaneria esimerkkinä. Suuri osa vanerista valmistetaan käyttämällä veriliimaa, mutta osa vanerista on veretöntä. Kristitty ostaja tai urakoitsija voi yrittää hankkia veretöntä vaneria mikäli hän voi, mutta jos hän päättää käyttää kaikkia vanerilaatuja, niin asia täytyy jättää hänen omalletunnolleen. Aina ei ole mahdollista ratkaista, miten vaneri on tehty. Koska jossain vanerilaadussa voidaan käyttää verta, niin se ei merkitse, ettei kristitty voisi ostaa, myydä tai vuokrata asuntoa tai hankkia asuntovaunua, johon on käytetty vaneria. Hänen itsensä on ratkaistava, missä määrin hän tarkistaa tällaisia asioita.

Edelleen, jos kristitty työskentelee yhtiössä, joka käyttää veriliimaa vanerissa tai muissa tuotteissa, hänen ei tarvitse välttämättä lopettaa työtään. Hän voi työskennellä metsässä ja kaataa puita. Osa puutavarasta käytetään yhdellä, osa toisella tavalla. Työntekijä ei ole vastuussa siitä, mitä puulle tapahtuu sen jälkeen kun hän on tehnyt työnsä. Tietysti jos kristitty työskentelisi vaneritehtaassa ja häntä vaadittaisiin valmistamaan veriliimaa tai sivelemään sitä vaneriin, hänestä voisi tuntua, ettei hänen omatuntonsa sallisi hänen tehdä sitä. Hän saattaisi pyytää työnantajaansa antamaan hänelle jotain muuta työtä, missä ei veren käyttö tulisi kysymykseen. Mutta tämäkin on henkilökohtainen asia. Tekemällä muuta työtä saman yhtiön hyväksi esimerkiksi kuorma-autonkuljettajana, myyntimiehenä jne. henkilöstä voi tuntua, ettei hän ole vastuussa mistään veren väärinkäytöstä. Koska verta käytetään teollisuudessa niin monissa tavallisissa tuotteissa, niin kristitylle käy miltei mahdottomaksi välttää kaikkea kosketusta niihin – nahkatavaroihin, huonekaluihin, pullontulppiin, puuvillakankaisiin jne. Siten se, mitä kristitty tekee, on omantunnon asia, eikä toisten tule arvostella häntä. Kristittyjen ei totisesti olisi sopivaa repiä kristillisen seurakuntansa ykseyttä jollain paikkakunnalla sekaantumalla yksityiskohtaisiin keskusteluihin ja väittelyihin tässä suhteessa tehtävästä henkilökohtaisesta ratkaisusta. – Ps. 133:1; Sananl. 26:21; Jaak. 3:16–18.

Seura ei kannata mitään veren nykyistä lääketieteellisistä käyttötavoista, kuten esim. veren käyttöä rokotusten yhteydessä. Rokotus on kuitenkin käytännöllisesti katsoen väistämätön joissakin osissa yhteiskuntaa, ja siksi me jätämme kunkin omalletunnolle ratkaisun siitä, antaako hän rokottaa itsensä seerumilla, joka sisältää veren aineosia, vasta-aineiden kehittämiseksi jotakin sairautta vastaan. Jos joku tekisi näin, hän voisi niissä olosuhteissa lohduttautua sillä, ettei hän suoranaisesti syö verta, mikä on selvästi kielletty Jumalan sanassa. Sitä ei käytetä ravinnoksi tai menetetyn veren korvaukseksi. Kristityn täytyy itse tehdä tässä omaantuntoon perustuva ratkaisunsa. Siitä syystä se, antautuuko kristitty seerumrokotukseen tai antavatko lääkärit tai sairaanhoitajat, jotka ovat kristittyjä, sellaisen rokotuksen, riippuu henkilökohtaisesta ratkaisusta.a Kristityt lääkärit ovat yksilöinä vastuussa ratkaisuistaan. Heidän on kannettava seuraukset tekemistään päätöksistä sopusoinnussa Gal. 6:5 esitetyn periaatteen kanssa. Jotkut lääkärit, jotka ovat Jehovan todistajia, ovat antaneet verensiirtoja maailman ihmisille sitä vaadittaessa. He eivät kuitenkaan anna niitä Jehovan antautuneille todistajille. 5. Moos. 14:21 mukaisesti veren antaminen maailmallisille ihmisille sitä vaadittaessa jää kristityn lääkärin omalletunnolle. Tämä muistuttaa tilannetta, joka on kristityn lihakauppiaan tai siirtomaatavarakauppiaan edessä, jonka on päätettävä, salliiko hänen omatuntonsa myydä verimakkaraa maailmalliselle ihmiselle.b

PÄÄTÖKSESI TEKEMINEN

Nämä muutamat esimerkit siitä, miten kristityt voivat ryhtyä päätöksen tekoon maallisen työnsä suhteen, voivat olla hyödyksi, kun joudutaan harkitsemaan edellä mainittuja maallisen työn lajeja. Kristityn pitäisi aina ajatella Jumalan lakeja kaikessa, mitä hän tekee, ja kaiken mitä hän tekee, hän tekee Jehovalle. (1. Kor. 10:31) Ellei se, mitä hän tekee, ole vastoin Jumalan lakia ja ”keisarin” oikeudenmukaisia lakeja, hänellä on oikeus tehdä se, eikä kenelläkään ole oikeutta arvostella häntä. Kun kristitty ei tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, hänen tulee rukoilla Jehova Jumalaa. (1. Piet. 5:6, 7) Hänen tulee lukea Raamattua ja tutkia kristillisiä julkaisuja, jotka käsittelevät hänen ongelmaansa. (Vartiotornin julkaisujen hakemistossa, engl., on monia viittauksia kohdassa ”Employment”.) Hän voi puhua seurakunnan valvojan kanssa. Kun kaikki tämä on tehty, niin henkilön itsensä, joka tietää kaikki olosuhteet ja seuraukset, täytyy eritellä asiat ja sitten päättää. Toiset eivät voi päättää hänen puolestaan, jos on kysymyksessä omantunnonasia.

Kun edessäsi on ratkaisu, niin sinusta voi tuntua etukäteen siltä, että omatuntosi vaivaisi sinua, jos päättäisit tietyllä tavalla. Siksi on vältettävä sellaista, mikä aiheuttaisi huonon omantunnon. Kristityt haluavat miellyttää Jehovaa, ja siksi heidän maallisen työnsä, millaista se sitten onkin, tulee olla sellaista, että he voivat tehdä sitä puhtaalla omallatunnolla Jehovan edessä. ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille.” – Kol. 3:23; 1. Tim. 1:18, 19; 1. Piet. 3:16.

Ennustelun kansansuosio

◆ Kertoessaan ennustelun kansansuosiosta, mikä on todistus pahojen henkivoimien toiminnasta kautta maailman (Apt. 16:16–18), Léon Christiani kirjoittaa teoksessa Evidence of Satan in the Modern World (Todisteet Saatanasta nykyisessä maailmassa): ”Eri ennustelumuotojen nykyinen kansansuosio on miltei uskomaton. Esitämme seuraavat numerotiedot kaikenlaatuisesta ennustelusta Ranskassa: 6 000 ammattilaista poliisin luetteloissa yksistään Pariisissa ja 60 000 koko Ranskassa vuotuisen liikevaihdon noustessa vähintään 60 miljardiin frangiin [40 mrd. mk]. Entiset ennustelumuodot . . . ovat väistyneet korttien, käden viivojen, kahvinporojen tutkimisen ja kaikenlaisten muiden menetelmien tieltä, jotka kaikki ovat yhtä vaikuttavia. Ja samoin kuin menneisyydessäkin, astrologiaa harrastetaan yhä, ja sitä pidetään tyydyttävimpänä keinona ihmiskohtalon ennustamisessa. . . . Meillä on yhtä hyvät syyt ajatella, että Perkele on perin tyytyväinen tällaisiin harhautumiin ja että ennustelu nykyisissä muodoissaan on yksi Saatanan juonista ihmiskunnan kietomiseksi ansaan.”