Ilmestyskirjan ratsastajat

HARVAT Raamatun kirjat ovat kiehtoneet lukijoitaan yhtä paljon kuin sen viimeinen kirja, Ilmestyskirja eli Apokalypsi. Tämä kirja ei ole ”apostoli Johanneksen ilmestys”, kuten usein sanotaan, vaan ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle”, joka vuorostaan esitti sen enkelin välityksellä merkein ”palvelijalleen Johannekselle”. (Ilm. 1:1) Kenelle Johannekselle? Varhaiskristittyjen valvojien, kuten Justinus Marttyyrin, todistus sanoo, että se oli apostoli Johannes. Tämä on yhtäpitävä sen kanssa, mitä me tiedämme Johanneksesta, hänen muista kirjoituksistaan ja itse Ilmestyskirjan sisällöstä. Esimerkiksi on ”Sanaa” käytetty erikoisnimenä ja sovellutettu Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa ainoastaan apostoli Johanneksen kirjoituksissa. – Joh. 1:1, 14; Ilm. 19:13.

Ilmestyskirja sanoo itse olevansa ennustus, joten se tarkoitettiin ymmärrettäväksi jolloinkin. Johtolankana sen ymmärtämiseen näyttävät olevan itsensä Johanneksen sanat, jotka selittävät, miten hän tuli kirjoittaneeksi tämän kirjan: ”Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen, joka sanoi: ’Kirjoita kirjaan, mitä näet.’” Toisin sanoen Johannes näki henkeytyksestä asioita, joiden piti täyttyä Herran päivänä. Koska, kuten on osoitettu kerran toisensa jälkeen tämän lehden sivuilla, ”Herran päivä” alkoi vuonna 1914, niin on järkevää päätellä, että ne asiat, mitkä Johannes näki, koskivat tämän ajankohdan jälkeen toteutuvia tapahtumia. – Ilm. 1:10, 11.

Niiden asiain joukossa, mitkä kiinnostavat meitä, jotka elämme ”Herran päivänä”, on se erityinen ennustus, mikä on Ilmestyskirjan 6:1–8:ssa ja koskee ratsastajia:

”Ja minä näin kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele [kruunu, Um], ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

”Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: ’Tule!’ Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.

”Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: ’Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä.’

”Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.”

Ensiksi kiinnitetään huomiomme Karitsaan, joka ilmaistaan selvästi tekstiyhteydessä Jeesukseksi Kristukseksi, sillä tämän Karitsan sanotaan tulleen teurastetuksi ja verellään ostaneen ”Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista”. Hänen sinettien avaamisensa merkitsee sitä, että hän tekee tunnetuksi asioita, mitkä ovat aikaisemmin olleet kätkettyjä, sellaisia kuin ne asiat, jotka Johannes sai edun nähdä ja joiden täyttymystä me nyt katselemme. – Ilm. 5:6, 9; Jes. 29:11.

Me näemme tässä näyssä myös neljä olentoa [elävää luomusta, Um], kunkin vuorollaan käskiessä Johannesta katsomaan, mitä oli tapahtuva. Näihinkin kiinnitetään huomiomme tekstiyhteydessä: ”Ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä. Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen.” Nämä neljä olentoa kuvaavat sattuvasti sellaisten elävien luomusten muodostamaa Jumalan järjestöä, jotka ilmentävät Jehova Jumalan neljää pääominaisuutta, nimittäin oikeutta (leijona), voimaa (nuori härkä), rakkautta (ihminen) ja viisautta (kotka).a Kunkin näistä neljästä olennosta osoitetaan vuorollaan osallistuvan tähän näytelmään kutsuen Johannesta tulemaan katsomaan, mitä seuraa. – Ilm. 4:6, 7.

HEVONEN RAAMATUN VERTAUSKUVISSA

Saatuamme selville Karitsan, sinetit ja neljä olentoa me tulemme nyt viiteen hevoseen ja niillä ratsastaviin. ”Viisi?” voi joku kysyä. ”Emmekö aina kuule vain ’Ilmestyskirjan neljästä ratsastajasta’?” Kyllä, se on yleinen käsitys, mutta todellisuudessa on ratsastajia viisi. Kuinka niin? Koska kertomus sanoo kuvailtuaan neljännen hevosen ja sillä ratsastavan Kuoleman, että ”Tuonela seurasi hänen mukanaan”. Mutta eivätkö Kuolema ja Tuonela voisi olla sama? Eivät. Tuonela on hauta, kuolleitten olinpaikka, jota vastoin Kuolema on kuoleman aiheuttaja, kuten rutto tai jokin muu laajalle levinnyt syy. Ne eivät ole sama. Ratsastajia oli siis viisi. Vaikkapa Kuolema ja Tuonela ratsastaisivat samalla hevosella, niin ratsastajia olisi silti viisi, mutta hevosia vain neljä. Jos Kuolema ja Tuonela istuisivat kuitenkin samalla hevosella, niin me odottaisimme sen sanotun nimenomaan, koska muilla hevosilla oli vain yksi ratsastaja. Koska Tuonelan sanotaan kuitenkin ”Uuden maailman käännöksen” mukaan ”seuranneen lähellä” Kuolemaa, niin se ilmaisee selvästi hänen olleen eri ratsulla, vaikkei sitä kerrotakaan. (Vertaa Ilmestyskirjan 19:11, 14:nteen.) Ilmestyskirjan näyssä on siis viisi ratsastajaa ratsastamassa viidellä hevosella.

Mitä näillä hevosilla esitetään eli kuvataan? Hevoset yhdistetään kautta Raamatun sotaan, joten ne ovat sodan sopivia vertauskuvia. ”Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.” Tämän mukaan Jehova varoitti israelilaisia, että kun he olisivat asettaneet itselleen kuninkaan, niin ”älköön hän hankkiko itselleen paljon hevosia”. Heidän ei pitänyt turvata sotavarustuksiin, vaan Jumalaansa. – Sananl. 21:31; 5. Moos. 17:15, 16.

Samaa koskevat seuraavat raamatunpaikat: ”Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.” ”Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.” ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta. Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä.” – Ps. 20:8; 33:17; Jes. 31:1, 3.

ENSIMMÄINEN RATSASTAJA

Ensimmäisen ratsastajan osoitetaan kantavan kruunua, hänellä on jousi kädessään, ja hän ratsastaa valkoisella hevosella. Kuka hän on? Jeesus Kristus. Hän on se, jolle hänen Isänsä on antanut kruunun ja jota hän on käskenyt lähtemään vanhurskaaseen sotaan, mitä valkoisella hevosella kuvataan. Tämä kuvaus tuo mieleen psalmistan sanat: ”Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi. Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja. Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi.” – Ps. 45:4–6.

Vielä selvemmin ilmaisevat ensimmäisen hevosen Johanneksen omat sanat, mitkä on kerrottu Ilmestyskirjan 19:11, 13, 14:nnessä: ”Katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. . . . ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.”

Milloin tämä ratsastaja lähti voittamaan? Täyttyneen Raamatun ennustuksen mukaan vuonna 1914. Silloin Jehova sanoi Pojalleen: ”Hallitse vihollistesi keskellä.” (Ps. 110:2) Se ilmaisi ajan, jolloin lohikäärme ja hänen paholaisensa sotivat Miikaelia ja hänen enkeleitään vastaan kohta Jumalan valtakunnan syntymän jälkeen, mikä kuvattiin poikalapsen syntymällä. Tämä kaikki alkoi tapahtua taivaassa, kun ”pakanakansat [olivat] vihastuneet” maan päällä vuonna 1914. – Ilm. 11:18; 12:1–9.

TOISET RATSASTAJAT

Toinen ratsastaja ratsasti tulipunaisella hevosella. Ratsastajalla oli suuri miekka, ja hänen annettiin ottaa rauha pois maasta, mikä johti ihmisten laajamittaiseen teurastukseen. Punainen liittyy sotaan, koska sota merkitsee verenvuodatusta ja veri on punaista. Niinpä muinaiset ihmiset tekivät kiertotähti Marsista sodan vertauskuvan sen punertavan värivivahduksen takia. Tämän ratsastajan työ on mainittu Jeesuksen suuressa ennustuksessa: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” Vuonna 1914 alkanut ensimmäinen maailmansota otti totisesti rauhan pois maasta ja johti paljoon surmaamiseen. – Mark. 13:8.

Kolmas hevonen oli musta, ja sen ratsastajalla oli vaaka. Hänen ohellaan kuultiin ilmoitus korkeista hinnoista: koiniks-mitta nisuja ja kolme koiniksia ohria yhdestä denarista, mikä oli päivän palkka. (Ohraa pidettiin niin paljon vehnää halvempana, että roomalaisia sotilaita rangaistiin toisinaan antamalla heille ohraa vehnäannosten sijasta.) Tämä ratsastaja kuvaa sodasta johtuvaa nälänhätää. Hevonen itse oli sattuvasti musta, sillä musta on nälän vertauskuva: ”Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, ei voi heitä tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä.” Jeesus yhdisti suuressa ennustuksessaan samaten maailmansodan nälkään: ”Kansa nousee kansaa vastaan . . . tulee nälänhätää.” – Valit. 4:8; Mark. 13:8.

Se, että ratsastajalla oli vaaka kädessään, ilmaisee myös puutetilan. Hesekielille sanottiin: ”Ihmislapsi, . . . he saavat syödä leipää painon mukaan ja huolissansa sekä juoda vettä mitan mukaan ja kauhuissansa, niin että he joutuvat leivän ja veden puutteeseen.” – Hes. 4:16, 17.

Siihen erityiseen ohjeeseen, mikä annettiin tälle kolmannelle ratsastajalle: ”Älä turmele öljyä äläkä viiniä”, Jumalan sana itse antaa avaimen, sillä Sananlaskujen 21:17:nnessä sanotaan: ”Eikä rikastu se, joka viiniä ja öljyä rakastaa.” Viini ja öljy ovat ylellisyyden vertauskuvia, ja se, ettei niitä turmella, ilmaisee, että huolimatta yhteistä kansaa kohdanneista nälkätilanteista rikkailla oli yhä ylellisyytensä, kuten osoittautui olevankin.

Neljäs Johanneksen näkemä ratsastaja, joka istui hallavalla eli kalpealta näyttävällä hevosella, on sattuva vertauskuva rutosta, ja niin me havaitsemme jälleen Ilmestyskirjan ennustuksen olevan rinnakkainen Jeesuksen suurelle ennustukselle: ”Tulee ruttoa . . . monin paikoin.” (Luuk. 21:11) Tämä neljäs ratsastaja ja hänen hevosensa kuvasivat tosiaan ruttoja tai vitsauksia ja muita laajakantoisia tuhoja elämässä, varsinkin sodanjälkeisenä aikana. ”Ja heidän [Tuonelan ja Kuoleman] valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.”

Mitä nämä 8. jakeessa mainitut ”maan pedot” ovat? Pedot olivat eräs elämää uhkaava vaara Israelin päivinä. Nykyisinä aikoina on kuitenkin näin ainoastaan autioksi jääneissä paikoissa. Pedot viittaavat sen tähden nykyaikana niihin petomaisiin keinoihin, joilla hallitukset tai järjestöt riistivät elämän ensimmäisen maailmansodan aiheuttamien olosuhteiden takia. Sanonta ”neljäs osa maata” voi hyvin olla kuvaannollinen tapa esittää, että vaikutukset ulottuvat maan neljälle kulmalle, mutta eivät käsitä välttämättä koko maata.

Viidennen ratsastajan osoitetaan olevan Tuonela, hyvin sopivasti viimeinen ratsastaja. Kolme välittömästi hänen edellään ratsastavaa esittivät niitä eri keinoja, joilla kuolema aiheutetaan – sotaa, nälänhätää ja ruttoa sekä petoja. Tämä viimeinen ratsastaja, Tuonela, edustaa sattuvasti noiden kolmen edellisen ratsastajan kaikkien uhrien kohtaloa, tuonelaa eli hautaa.

Jeesus Kristus itse esitti sekä toista läsnäoloaan koskevan suuren ennustuksen, minkä Matteus, Markus ja Luukas kertovat evankeliumeissaan, että sen, mikä koskee Johanneksen Ilmestyskirjan 6. luvussa esittämiä ratsastajia. Ja samoin kuin Jeesus yhdistää evankeliumien kertomuksissa paluunsa sotaan, nälkään ja ruttoon, niin Ilmestyskirjan ennustuksessakin on ensimmäisellä lähtevällä ratsastajalla ilmaistu Kristuksen läsnäolo yhdistetty seuraaviin ratsastajiin, jotka kuvaavat sotaa, nälänhätää ja ruttoa, mitkä täyttävät ihmiskunnan yhteisen haudan. Kun huomaamme, miten hyvin nämä ennustukset ovat sopusoinnussa keskenään ja ovat täyttyneet, meidän uskomme vahvistuu, ja me sanomme entistä useammin: ”Olkoon Jumala totinen”! – Room. 3:4.

[Alaviitteet]