Pyhä Raamattu – Jehovan todistajain kirjoittama kirja

”Pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut”. – 2. Tim. 3:15.

 1. Miten suurin maan päällä oleva kirja on ainoalaatuinen ikäänsä, kirjoitusaikansa pituuteensa ja tekijäänsä katsoen?

MIKÄ on suurin kirja maan päällä tänä ydin- ja avaruusaikana? Se on kirja, mitä alettiin kirjoittaa ennen kristillistä ajanlaskua, ennen budhalaista ajanlaskua (563 eKr.), ennen japanilaista ajanlaskua (660 eKr.), ennen roomalaisten ajanlaskua (753 eKr.) ja ennen kreikkalaisten olympialaista ajanlaskua (776 eKr.). Sen vanha ikä ei ole kuitenkaan himmentänyt sen arvoa. Sen ikä on todellisuudessa lisännyt sen mittaamatonta arvoa. Sitä on myöskin kirjoitettu pisin aika. Siitä kun sen ensimmäinen luku kirjoitettiin, kului noin 1 610 vuotta, ennen kuin sen viimeinen luku oli valmis kristillisen ajanlaskun ensimmäisen vuosisadan lopulla. Kuitenkin oli tämän kirjan tekijä vain yksi persoona.

 2. Missä määrin tekijän nimi esiintyy tässä kirjassa, ja mihin se on johtanut, että on vain yksi tekijä?

² Tämä kirja kirjoitettiin alusta loppuun tämän yhden tekijän omaa nimeä koskevaksi. Tekijän nimi esiintyy tosiaan pitkin kirjaa noin seitsemäntuhatta kertaa. Koska tällä kirjalla on juuri tämä yksi tekijä, niin se ylittää kaikki muut kirjat arvossa, ja se saa vielä suuremman maineen kuin mikä sillä nyt on.

 3. Miten kirjalla, jonka kirjoittaminen vei niin pitkän ajan, voi olla vain yksi tekijä?

³ Yksikään ihminen ei ole elänyt tuhatta kuuttasataa vuotta. Miten voisi siis näin kauan kirjoitettavana olevalla kirjalla olla ainoastaan yksi tekijä? Se johtuu siitä, että tämän kirjan tekijä ei olekaan ihminen, joka kuolee. Tekijän nimi osoittaa tämän tosiasian, koska hänen nimensä on Jehova.

 4. Millä tavalla tekijän nimi esiintyy tämän kirjan lopussa ja alussa?

⁴ Tämän ihmeellisen kirjan neljännessä luvussa lopusta lukien luemme neljä kertaa ylistyshuudahduksen tälle tekijälle, nimittäin sanan Halleluja! Tämä merkitsee suomeksi käännettynä ”Ylistäkää Jehovaa!”a (Ilm. 19:1, 3, 4, 6) Tämä ainoalaatuinen nimi on ainoan elävän ja todellisen Jumalan, kaikkeuden Luojan, nimi, ja tästä syystä tämä kuuluisa kirja asettaa 2. luvun 4. jakeessa hänen nimensä hänen arvonimensä rinnalle seuraavasti: ”Nämä ovat taivaitten ja maan sukupolvet, kun ne luotiin, sinä päivänä, jona Jehova Jumala teki maan ja taivaan.” – As.

 5. Miksi tätä kirjaa kutsutaan, miksi Hän, jonka se nimeää pitkin matkaa, voi olla sen ainoa tekijä, ja minkä ominaisuuden hän tekijänä antaa kirjalle?

⁵ Tämä yksi pyhä kirja, mikä näin selittää alusta loppuun Tekijäkseen Jehova Jumalan, on Pyhä Raamattu. Se sanoo hänen olevan kuolematon. Se puhuttelee häntä 35. kirjansa 1. luvussa, 12. jakeessa, seuraavin sanoin: ”Etkö sinä ole iankaikkisuudesta, Jehova? Sinä, minun pyhä Jumalani, et kuole.”b Myöskin sen 54. kirja, 1. luku, 17. jae siunaa Häntä sanoen: ”Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Hab. 1:12, Um; 1. Tim. 1:17) Koska Jehova on iankaikkinen, katoamaton, kuolematon, ainoa Jumala, niin hän voi helposti olla kirjan ainoa Tekijä. Siksi, että Raamattu on hänen tekemänsä, se on pyhä.

 6. Millaiseksi Raamatun toisen nimen alkuperä osoittaa sen, ja miksi sitä sanotaan myöskin Kirjoituksiksi?

⁶ Pyhä Raamattu, Biblia, on todellisuudessa monien kirjojen kirjasto. Vaikka kullakin kirjalla on nykyään eri nimi, niin Jehova Jumala on niiden kaikkien Tekijä. Jo nimi Biblia kiinnittää huomion tähän tosiasiaan, sillä tämä nimi johtuu muinaisesta kreikkalaisesta sanasta biblía, mikä merkitsee ”pieniä kirjoja”, so. niiden kokoelmaa yhdessä teoksessa. Raamattu itse puhuu kirjoistaan ”pyhinä kirjoituksina, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut”. (2. Tim. 3:15) Siitä syystä niitä kutsutaan myöskin Kirjoituksiksi.

 7. Miten Jehova Jumalan sormi oli Siinain vuorella suoranaisesti mukana Raamatun kirjoittamisessa?

⁷ Paitsi että Jumala varasi yhden yhdistävän aiheen, mikä käy läpi koko näiden kirjojen kirjaston, hän hyvin huomattavalla tavalla ohjasi tämän Kirjan kirjoittamista. Kuuluisat kymmenet käskyt löydetään kirjoitettuina Raamatun toiseen kirjaan. Nämä kymmenet käskyt annettiin Jehovan profeetalle Moosekselle Siinain vuorella Arabiassa 16. vuosisadalla ennen kristillistä ajanlaskua ja kirjoitettiin ensin kivitauluihin. Raamatun kertomus sanoo tästä kirjoittamisesta ja kivitaulujen luovutuksesta: ”Ja kun hän [Jehova Jumala] oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.” ”Ja taulut olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli tauluihin kaiverrettu.” Kansa, jolle kymmenet käskyt annettiin, ei noudattanut niitä, ja niin Mooses rikkoi ne taulut vihanpuuskassa. ”Ja Herra [Jehova] sanoi Moosekselle: ’Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, niin minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, jotka sinä murskasit’.” Kun Mooses laskeutui alas Siinain vuorelta, niin kaksi taulua, joissa oli Jumalan kirjoitus, oli tällä kertaa hänen kädessään. (2. Moos. 31:18; 32:16; 34:1, 29) Mooses jäljensi jälkeenpäin kymmenet käskyt toiseen kirjoitusmateriaaliin ihmisten luettavaksi.

 8. Miten muu osa Raamatusta kirjoitettiin, mutta mikä pysyi koko sen kirjoittamisen ajan samana sen yhteydessä?

⁸ Annettiinko koko muukin Pyhä Raamattu Jumalan kansalle samalla tavalla kuin kymmenet käskyt Jumalan itsensä suoraan kirjoittamana? Ei. Ihmisiä, epätäydellisiä ihmisluomuksia, käytettiin kirjoittamaan loput Raamatusta. Mutta tämä ei todista vääräksi sitä, että koko Raamatulla on ainoastaan yksi Tekijä, Jehova Jumala, ja että se sisältää hänen ajatuksiaan ja lausuntojaan eikä niiden monien ihmiskirjoittajien lausuntoja, jotka kirjoittivat sen eri osat. Näkymätön, toimiva voima vaikutti noihin ihmiskirjoittajiin. Tämä näkymätön, toimiva voima lähti Raamatun yhdestä Tekijästä, ja Hän kohdisti sen noihin kirjoittajiin. Tätä näkymätöntä, toimivaa voimaa kutsutaan hengeksi, ja koska sen alkulähde on pyhyyden Jumala, niin sitä sanotaan ”pyhäksi hengeksi”. Vaikka maanpäälliset kirjoittajat vaihtuivat ajan mittaan, niin yksi muuttumaton pyhä henki pysyi, ja sen alkulähde oli pysyvästi sama, nimittäin kuolematon Jumala, Jehova.

HENKEYTYKSESTÄ KIRJOITETTU

 9. Miten Daavid ja Pietari osoittavat, että muinaiset profeetat puhuivat tai kirjoittivat muun pakottavan voiman kuin omansa alaisina, ja kenen nimessä he kirjoittivat?

⁹ Ottakaamme esimerkiksi Daavid, josta tuli ensimmäinen israelilainen kuningas Jerusalemiin. Hän kirjoitti monta psalmia 11. vuosisadalla ennen kristillistä ajanlaskua. Daavid selitti eräässä tällaisessa Pyhään Raamattuun sisältyvässä pyhässä laulussa, ettei hän kirjoittanut omasta ohjaavasta voimastaan. Hän sanoi: ”Näin puhuu Daavid, Iisain poika, . . . ’Herran [Jehovan] Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni’.” (2. Sam. 23:1, 2) Tuhat sata vuotta Daavidin kuoleman jälkeen Pietari-niminen kristitty apostoli kirjoitti kaksi kirjettä, mitkä sisältyvät Pyhään Raamattuun. Pietari muistutti kristityille, että muinaiset profeetat, kuten Daavidkin, julistivat ennustuksia, mitkä eivät olleet lähtöisin heidän omasta henkilökohtaisesta ajattelustaan eikä tahdostaan, vaan taivaallisesta lähteestä. Pietari sanoi: ”Te tiedätte ensiksi tämän, että mikään Raamatun ennustus ei ole lähtöisin mistään yksityisestä esiintuonnista [tai: ei tule yksityisen ilmisaattamana]. Sillä ennustusta ei ole milloinkaan aikaansaatu ihmisen tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Jumalalta saamaansa, niin kuin pyhä henki heitä opasti.” (2. Piet. 1:20, 21, Um, reunahuom.) Pietari sanoi myöskin: ”Sen Raamatun sanan [kirjoituksen] piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut . . . Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.” (Apt. 1:16; 3:21) Niin, Raamatun kirjoittajat tosin kirjoittivat, mutta he kirjoittivat Jehova Jumalan saman pyhän hengen toimintaan panevan voiman vaikutuksesta. He kirjoittivat Jumalan maallisina välineinä ja kirjoittivat Jumalan pyhässä nimessä.

10. Miten Jeesus osoitti parantaessaan erään miehen, että Jumalan hengellä on riittävästi vaikuttavaa voimaa pakottaakseen ihmisen kirjoittamaan kirjan?

¹⁰ Jumalan pyhä henki voi panna profeetan kirjoittamaan aivan yhtä helposti, kuin se voi ajaa paholaisen pois riivatusta ihmisestä. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, osoitti tämän. Hän saarnasi Jumalan valtakuntaa kansalle ja teki myöskin monia ihmetöitä. Kerran hän ajoi paholaisen riivatusta miehestä, niin että mykkä mies sekä puhui että näki. Mutta Jeesuksen uskonnolliset vihamiehet herjasivat sitä apukeinoa, millä hän oli heittänyt paholaisen pois. Jeesus sanoi heille apostoli Matteuksen mukaan: ”Jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.” (Matt. 12:28) Opetuslapsi Luukas mainitsee Jeesuksen sanoneen silloin: ”Jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.” – Luuk. 11:20.

11. Miten Raamatun voidaan sanoa olevan kirjoitettu Jumalan sormella ottaen huomioon ”sormi”-sanan käytön, ja minkä näkyvä, kosketeltavissa oleva tulos Raamattu näin ollen on?

¹¹ Jeesus puhui Jumalan hengestä Jumalan ”sormena”. Jumalan sormi kirjoitti välittömästi kymmenet käskyt kahteen kivitauluun. Mutta kun Jumala käytti ihmisiä kirjoittamaan Pyhän Raamatun eri kirjat, niin hänen kuvaannollinen sormensa, hänen henkensä, työnsi noiden miesten stylosta eli kynää. (5. Moos. 9:10) Psalmissa 8:4 Daavid sanoo Jumalalle: ”Minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut.” Jehova Jumala käytti Moosesta kauan ennen Daavidia aiheuttamaan kolmannen kymmenestä tuhoavasta vitsauksesta Egyptin maalle. Se oli vitsaus, mitä Egyptin taikuutta harjoittavat papit eivät voineet jäljitellä. Niin he sanoivat hallitsijalleen faaraolle: ”Tämä on Jumalan sormi.” (2. Moos. 8:18, 19) Näiden ”sormi”-sanan käyttöjen mukaisesti me voimme sanoa nyt, että Pyhä Raamattu on kirjoitettu Jumalan sormella, koska Pyhä Raamattu kirjoitettiin Jumalan pyhän hengen eli näkymättömän, toimivan voiman vaikutuksesta. Näin ollen hänen sormensa kirjoitti sen alusta loppuun, Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan. Jumalan pyhä henki eli toimiva voima on näkymätön, mutta se aikaansaa näkyviä, kosketeltavia tuloksia. Pyhä Raamattu on Jumalan hengen, hänen liikkeessä olevan sormensa, näkyvä, kosketeltava tulos. Hän on sen tähden Raamatun taivaallinen Tekijä.

MAALLISTEN RAAMATUN KIRJOITTAJIEN HENKILÖLLISYYS

12. Kuka siis teki todellisuudessa Raamatun, mutta mitä katolisen kirkon uskonnoitsijat väittävät?

¹² Jehova Jumala teki vastaansanomattomasti Pyhän Raamatun maallisten palvelijoitten välityksellä, joita hän käytti valvominaan sihteereinä eli kirjureina. Siksi vaikuttaa aivan tyrmistyttävästi, kun lukee, mitä Toledon (Ohio) Blade (Lehti) kertoi maaliskuun 1. päivän numerossaan 1943. Se mainitsi erään uskonnollisen järjestön papin sanoneen seuraavaa ”Saastattoman sikiämisen kirkossa” edellisenä päivänä: ”Yleensä ei huomata, niin kuin tulisi, että Raamattu kuuluu yksinomaan roomalaiskatoliselle kirkolle. Katolinen kirkko teki Raamatun; se on säilyttänyt sen, ja se selittää sen. Toiset voivat lukea Pyhää Raamattua – ja heitä kehotetaankin tekemään niin – mutta muutoin heillä ei ole minkäänlaista oikeutta sen suhteen. Kaikkivaltias Jumala on pannut tämän kallisarvoisen perinnön yksinomaan katolisen kirkkonsa käsiin. Saattaa näyttää oudolta, kun sanomme, että katolinen kirkko teki Raamatun, sillä me tiedämme, että tämä teos on Jumalan sanaa, jokainen siinä oleva sana on lopullisesti hänen valtuuttamansa. Mutta meidän täytyy palauttaa mieleen se tapa, millä Jumala teki tämän . . . Katolinen kirkko ei ole ainoastaan tehnyt Raamattua, vaan se säilyttikin sen. . . . Kaikkivaltias Jumala . . . asetti myöskin korkeimman oikeusistuimen, katolisen kirkon, ratkaisemaan, mitä hänen perustuslakinsa – Pyhä Raamattu – merkitsee.” Tämän mukaisesti on ilmestynyt monta lentolehtistä ja aikakaus- sekä sanomalehti-ilmoitusta, joissa on ollut tämä röyhkeä otsikko: ”Raamattu on katolinen kirja.”

13. Kuinka monta miestä käytettiin tuhannen kuudensadan vuoden kuluessa koko Raamatun kirjoittamiseen, ja ketkä kuuluvat näihin kirjoittajiin?

¹³ Suuri yleisö, jolle tällaisia uskonnollisia lausuntoja ja väitteitä julkaistaan, on oikeutettu tietämään tosiasiat. Mitkä ovat perustotuudet? Joillakin Pyhän Raamatun kirjoilla on nykyään niiden kirjoittajien nimi. Sikäli kuin voidaan päätellä, käytettiin useampaa kuin kolmeakymmentä miestä tuhannen kuudensadan vuoden kuluessa koko Raamatun kirjoittamiseen. Näihin kirjoittajiin kuuluivat Mooses, Joosua, Samuel, Gaad, Naatan, Jeremia, Esra, Nehemia, Mordokai, Daavid, Salomo, Aagur, Lemuel, Jesaja, Hesekiel, Daniel, Hoosea, Jooel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Naahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja, Malakia, Matteus, Markus, Luukas, apostoli Johannes, Paavali, Jeesuksen velipuoli Jaakob, Pietari ja Jeesuksen velipuoli Juudas.

14. Mikä tosiasia ilmenee selvästi kaikista Raamatun kirjoittajista, ja miksi voidaan kaikkia Jeesuksen askeleissa seuraajia kutsua hengellisesti puhuen?

¹⁴ Kun tutkimme näiden maineikkaitten Raamatun kirjoittajien alkuperää ja taustaa, niin ilmenee eräs hätkähdyttävä tosiasia hyvin selvänä: he olivat kaikki synnynnäisiä heprealaisia, israelilaisia eli juutalaisia. On ihmisiä, jotka uskovat kuitenkin, että Luukas oli kreikkalainen. Ketkään eivät olleet latinalaisia. He polveutuivat Aabrahamista, jonka Siemenessä Jehova Jumala lupasi siunata kaikki maan kansat. Aabraham oli heprealainen. (1. Moos. 12:1–3; 14:13) Hänen Iisakin ja Jaakobin välityksellä polveutuvia jälkeläisiään kutsuttiin heprealaisiksi. (1. Moos. 39:14, 17; 41:12; 2. Moos. 1:15, 16, 19; Joona 1:9) Jumala muutti Jaakobin nimen Israeliksi, ja siksi hänen jälkeläistensä kahtatoista sukukuntaa kutsuttiin israelilaisiksi eikä jaakobilaisiksi. (2. Moos. 9:7) Kuoleva Jaakob eli Israel antoi tulevan kuninkuuden siunauksen pojalleen Juudalle, ja siksi niitä israelilaisia, jotka pysyivät uskollisina Juudan kuninkaalliselle suvulle ja sen suvun kuninkaille, kutsuttiin juudealaisiksi eli juutalaisiksi. (1. Moos. 49:10; 2. Kun. 16:6; Sak. 8:23) Jeesus Kristus oli Juudan sukukuntaa. Kaikki hänen askeleissaan seuraajat, jotka pitävät kiinni hänestä Jumalan lupaamana Kuninkaana, ovat sen tähden juudealaisia eli juutalaisia hengellisessä merkityksessä, ja heidän sydämensä on ympärileikattu vapaaksi saastaisuudesta. – Ilm. 5:5; Hepr. 7:13, 14.

15. Miksi kirjoittaja Paavali kutsui itseään kirjeissään?

¹⁵ Apostoli Paavali, joka kirjoitti neljätoista Raamatun kirjaa, sanoi: ”Olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä.” (Room. 11:1) ”Olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt.” – Fil. 3:5.

16. Millaiseksi kirjaksi Raamattua voitaisiin sen tähden sanoa, ja mitä Paavali kirjoitti ”juutalaisten etuuksista”?

¹⁶ Tältä näkökannalta katsoen ei Raamattua voitaisi sanoa katoliseksi kirjaksi, vaan heprealaiseksi kirjaksi, israelilaiseksi kirjaksi, juudealaiseksi tai juutalaiseksi kirjaksi. Tämän mukaisesti kirjoitti juutalaiskristitty Paavali Roomassa oleville kristityille: ”Ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. Mitä etuisuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin, ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.” – Room. 2:28–3:2.

17. a) Olivatko kaikki Pyhän Raamatun kirjoittajat kristittyjä? b) Mikä sitoi heidän kirjoituksensa yhdeksi kokonaisuudeksi ja osoitti saman hengen vaikuttaneen heihin?

¹⁷ Kaikki juutalaiset profeetat viittasivat eteenpäin Jumalan Voideltuun, Messiaaseen eli Kristukseen. Heidän häneen asettamansa toivo sitoi kaikki muinaiset profeetalliset kirjoitukset yhdeksi kokonaisuudeksi. Mutta kaikki Raamatun kirjoittajat eivät olleet kristittyjä siinä merkityksessä, että he olisivat olleet Kristusta Kuninkaanaan seuraavia miehiä. Ne Raamatun kirjoittajat, jotka edelsivät Jeesusta Kristusta, eivät voineet luonnollisestikaan olla hänen seuraajiaan. Ei, sanoo apostoli Pietari: ”He tutkivat jatkuvasti, minkä erityisen ajan tai millaisen ajan heissä oleva henki ilmaisi Kristuksesta, kun se antoi etukäteen todistusta Kristukselle tulevista kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kunniasta.” (1. Piet. 1:10, 11, Um) Viimeinen esikristillisistä kirjoittajista oli Malakia, jonka kirja lopettaa heprean ja aramean kielillä kirjoitettujen Kirjoitusten kaanonin eli virallisen luettelon. Malakian jälkeen olivat kaikki kahdeksan kirjoittajaa, jotka kirjoittivat Pyhän Raamatun jäljellä olevat kirjat, juutalaiskristittyjä. He osoittivat oman aikansa yleisellä kreikan kielellä kirjoittamissaan kirjoituksissa, miten monet Jehovan muinaisten kirjoittajien ennustukset täyttyivät Jeesuksessa Kristuksessa, Juudan suvun luvatussa Kuninkaassa, ja he itse ennustivat asioita, joiden piti tapahtua hänen yhteydessään. Kaikki kirjoittajat olivat täten täysin sopusoinnussa ja yhtäpitäviä keskenään Messiaan eli Kristuksen hallitsemasta Jumalan valtakunnasta. Tämä todistaa Jumalan saman hengen vaikuttaneen Alkuunpanijana heihin kaikkiin.

HEIDÄN YHTEINEN KUTSUMUKSENSA

18, 19. a) Mikä juutalaisen kansallisuuden lisäksi sitoi kaikki Raamatun kirjoittajat yhteen? b) Saadaksemme tietää, mitä Jumala sanoi vastaukseksi kysymykseen, mikä käsikirjoitus käy erittäin kiinnostavaksi meille?

¹⁸ Vaikka kaikki henkeytetyt Raamatun kirjoittajat eivät olleet kristittyjä, niin heidät kaikki sitoi yhteen eräs seikka heidän juutalaisen kansallisuutensa lisäksi. Mikä se oli? Heidän yhteinen kutsumuksensa. Mikä heidän kutsumuksensa oli? Kuunnelkaamme, mitä Jehova Jumala itse sanoi heidän kutsumuksekseen. Vuonna 1947, keskellä Palestiinan sotaa, heräsi maailmanlaajuinen kiinnostus Pyhään Raamattuun, kun löydettiin eräitä muinaisia käsikirjoituksia, mutta ei Rooman kaupungista, vaan Palestiinasta, läheltä Kuolleen meren luoteispäätä. Näitä käsikirjoituksia alettiin kutsua Kuolleen meren käsikirjoituksiksi. Ei, ne eivät olleet latinankielisiä. Ne olivat hepreaksi kirjoitettuja, ja arkeologien tutkimusten mukaan ne oli kirjoitettu yli sata vuotta ennen kristillisen kirkon eli seurakunnan perustamista Jerusalemiin vuonna 33 (jKr). Huomattavin näistä kirjakääröistä oli se, joka sisälsi miltei kokonaisena Jesajan ennustuksen heprealaisen käsikirjoituksen.

¹⁹ Harper’s Bible Dictionary (1952) (Harperin Raamatun sanakirja) sanoo sivulla 654a: ”Kääröt oli asetettu Kuolleen meren luolaan ennen kuin Jeesus syntyi, eikä niitä kaikkia löydetty ennen kuin lähes 2 000 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Luolasta löydetty Jesajan käärö muistuttaa luultavasti sitä, mistä hän luki Jesajaa nuorena miehenä Nasaretissa. (Luuk. 4:16–19) Siinä on harvoja muunnoksia siitä ennustuksesta, mitä me luemme nykyään, lukuunottamatta vähäisempiä kirjoituseroavaisuuksia ja jäljentäjien erehdyksiä.”

20, 21. a) Minkä tämä Kuolleen meren käsikirjoitus sanoo 36. sivupalstalla Jumalan selittävän valitun kansansa kutsumukseksi? b) Miten Jesajan 43:10 on selitetty Raamatun Soncino-kirjoissa (1949)?

²⁰ Tämä käsikirjoitus on yksi niistä hyvin monista, joita roomalaiskatolinen kirkko ei ole säilyttänyt. Käsikirjoitus esittää 36. sivupalstallaan Jesajan 43:1, 10–12:ssa olevan heprealaisen tekstin, mikä käännettynä kuuluu näin: ”Ja näin on nyt Jehova, sinun Luojasi, Jaakob, ja sinun Muodostajasi, Israel, sanonut: ’Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut takaisin. Minä olen kutsunut sinut nimeltäsi. Sinä olet minun.’” ”’Te olette minun todistajiani’, kuuluu Jehovan lausunto, ’minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja jotta te ymmärtäisitte, että minä olen se sama. Ennen minua ei ollut yhtään Jumalaa muodostettu, eikä minun jälkeenikään ollut ketään. Minä – minä olen Jehova, eikä minun ohellani ole ketään pelastajaa.’ ’Minä itse olen ilmoittanut ja olen pelastanut ja olen antanut sen tulla kuulluksi, kun teidän keskuudessanne ei ollut ketään muukalaista. Niin te olette minun todistajiani’, kuuluu Jehovan lausunto, ’ja minä olen Jumala’.”

²¹ Jehova Jumala selitti näillä selvillä sanoilla, että hänen valitun kansansa Jaakobin eli Israelin kutsumus oli hänen ”todistajinaan” oleminen. Selittäessään Jesajan 43:10:ttä teoksessa The Soncino Books of the Bible (1949) (Raamatun Soncino-kirjat) juutalainen toht. Israel W. Slotki sanoo sivulla 207: ”Koska kansat ja niiden jumalat eivät kykene näyttämään toteen väitettään, niin Jumala kutsuu Israelin, joka esitetään Minun todistajinani ja Minun palvelijanani, antamaan todistusta Hänen Jumaluutensa ainoalaatuisuudesta, että ei ole ollut eikä koskaan tule olemaan Hänen kaltaistaan Jumalaa.”

22. a) Kuka Mooses oli, ja mistä lähtien hänestä tuli huomattava todistaja? b) Mikä todistaa Mooseksen olleen tällainen Jehovan todistaja?

²² Ensimmäinen henkeytetty Raamatun kirjoittaja oli profeetta Mooses. Hän kuului Israelin kansan Leevin sukuun. Mooses oli näin ollen, ottaen huomioon Jehovan Jesajan 43:10–12:ssa antaman oman selityksen, yksi Hänen todistajistaan. Ihmeellisellä tavalla palavassa pensaassa olevan pyhän enkelinsä välityksellä ”Jumala sanoi Moosekselle: MINÄ OLEN, MIKÄ MINÄ OLEN; ja hän sanoi: Sinun tulee sanoa Israelin lapsille: MINÄ OLEN on lähettänyt minut teidän luoksenne. Ja Jumala sanoi lisäksi Moosekselle: Näin tulee sinun sanoa Israelin lapsille: Jehova, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja tämä on minun lausuntoni kaikille sukupolville.” (2. Moos. 3:2, 14, 15, As) Mooseksesta tuli siitä pitäen Jehovan huomattava todistaja. Hän käytti viidessä ensimmäisessä Raamatun kirjassa, jotka hän kirjoitti, 1. Mooseksen kirjasta 5. Mooseksen kirjaan, nimeä Jehova (יהוה)c 1 833 kertaa. Kuka voi näin ollen oikeutetusti kieltää, että Mooses oli Jehovan todistaja ja uskollinen kutsumukselleen? Eivät ketkään muut kuin uskonnolliset ulkokultailijat, vilpistelijät ja totuuden kätkijät voisi tehdä sitä! Henkeytetyn Heprealaiskirjeen kristitty kirjoittaja mainitsee 11. ja 12. luvussa Mooseksen Jehovan todistajien joukossa. Mutta Mooses ei ollut ensimmäinen Jehovan todistaja.

23. Kuka oli ensimmäinen uskollinen todistaja, ja minkä alkamisen hänen vaelluksensa loppu ilmaisi?

²³ Heprealaiskirjeen kirjoittaja mainitsee Aabelin, Aadamin toisen pojan, Jehovan ensimmäisenä uskollisena todistajana sanoen: ”Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.” (Hepr. 11:4) Lisäksi on kirjoitettu 1. Mooseksen kirjan 4:4, 5:nnessä: ”Ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen, mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut.” Uskonnollisessa kateudessaan Kain murhasi veljensä Aabelin, koska tämä oli Jehovan uskollinen, otollinen todistaja. Tämä oli alku kaikelle sille väkivallalle, mitä uskonnoitsijat ovat tehneet Jehovan tosi todistajille Aabelin muinaisista päivistä nykyaikaan asti.

24, 25. a) Ketkä Heprealaiskirjeen 11. luku mainitsee luettelossaan? b) Miten Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisee, että edellä mainitut olivat Jehovan todistajia?

²⁴ Heprealaiskirjeen 11. luku käy Aabelin jälkeen läpi Jehovan todistajain luettelon nimeten profeetat Eenokin ja Nooan, patriarkat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin, Aabrahamin vaimon Saaran, Jaakobin pojan Joosefin, profeetta Mooseksen, portto Raahabin, joka varjeltui hengissä muurein varustetun Jerikon kukistuessa, tuomarit Gideonin, Baarakin, Simsonin ja Jeftan, kuningas Daavidin ja profeetta Samuelin. Kirjoittajalla ei ole aikaa mainita muita profeettoja, mutta kun hän viittaa jalopeurain kitojen tukkimiseen, niin kuka muu olisi voinut olla hänen mielessään kuin profeetta Daniel, joka tuli turvallisesti pois jalopeurain luolasta? Kun hän puhui Jehovan todistajain kuolemisesta miekalla surmattuina, niin hänellä on saattanut olla mielessään Johannes Kastaja, joka mestattiin. Kuvailtuaan heidän saamaansa ankaraa kohtelua Heprealaiskirjeen 11. luku loppuu sanoihin: ”Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu, koska Jumala oli varannut meitä [kristittyjä] varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.” (Hepr. 11:39, 40) Mutta miten Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisee heidän olleen Jehova Jumalan todistajia? Hän tekee sen sanomalla seuraavissa jakeissa:

²⁵ ”Kun me siis tosiaan näemme, että meitä ympäröi niin suuri todistajien pilvi, niin juoskaamme, kaikki esteet ja helposti kietova synti poisriisuen, edessämme oleva kilpajuoksu, suunnaten katseemme uskomme ruhtinaalliseen johtajaan ja täydellistäjään, Jeesukseen, joka kesti ristin edessään olevan ilon huomioonottaen halveksien häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” – Hepr. 12:1, 2, Ro.

26. Mikä osoittaa, kenen ’todistajapilvi’ he olivat, ja kuka näin ollen oli Heprealais-aramealaisten kirjoitusten alkuunpanija ja keiden välityksellä?

²⁶ Huomaa, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo niitä, jotka hän nimesi eli kuvaili 11. luvussa ja jotka edelsivät Jeesusta Kristusta, ”todistajien pilveksi”. Mutta kenen todistajia he olivat? On ainoastaan yksi vastaus: Jehovan. Mainitseehan viimeinen ennen Jeesusta Kristusta kirjoitettu Raamatun kirja, nimittäin Malakian ennustus, Jehovan 48 kertaa. Jeesus Kristus itse lainasi tätä Malakian ennustusta osoittaen sen henkeytyksen ja aitouden Jehovan Sanan osana. (Matt. 11:7–15; Mal. 3:1; 4:5, 6) Täten olivat kaikki kanonisten Kirjoitusten kirjoittajat Mooseksesta Malakiaan Jehovan todistajia, ja kaikki heprean ja aramean kielellä kirjoitetut henkeytetyt kirjoitukset olivat Jehovasta alkuisin ja hänen todistajiensa kirjoittamat.

KRISTITYT JEHOVAN TODISTAJAT

27, 28. a) Millaiseksi Jeesus syntyi ja kuinka niin? b) Kenelle poliittiselle hallitsijalle hän tunnusti tämän tosiasian, ja minkä arvonimen hän siten ansaitsi?

²⁷ Heprealaisia kristittyjä, joille tämän kirjeen kirjoittaja kirjoitti, ympäröi tällainen ”todistajien pilvi”, ja heitä käskettiin myöskin suuntaamaan katseensa ”uskomme ruhtinaalliseen johtajaan ja täydellistäjään Jeesukseen”, joka kuoli marttyyrikuoleman. Merkitseekö tämä sitä, että Jeesuskin oli Jehovan todistaja? Kyllä, taivaasta oleva Jumalan Poika Jeesus syntyi kuningas Daavidin sukuhaarasta, Juudan sukukunnasta, Israelin kansasta. Jeesus oli syntymänsä perusteella yksi Israelin kansasta, jolle Jehova Jumala sanoi Jesajan 43:10–12:ssa: ”’Te olette minun todistajiani’, kuuluu Jehovan lausunto.” Jeesus syntyi näin ollen maan päälle ollakseen Jehovan todistaja. Hän ei suostunut kieltämään tätä tosiasiaa edes roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen edessä, joka tuomitsi Jeesuksen kuolemaan. Vastaukseksi Pilatuksen kysymykseen: ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Jeesus sanoi: ”Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut [miksi?], että minä todistaisin totuuden puolesta.” – Joh. 18:37.

²⁸ Painottaakseen sitä, että Jeesus oli Jehovan todistaja, apostoli Paavali puhuu Kristuksesta Jeesuksesta, ”joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen”. (1. Tim. 6:13) Samoin sanoo apostoli Johannes kirjoittaessaan Aasian provinssissa oleville seitsemälle seurakunnalle: ”Armo teille ja rauha . . . Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija.” – Ilm. 1:4, 5.

29. Miten Jeesus tunnusti olevansa todistaja puhuessaan Nikodeemukselle?

²⁹ Me kuulemme edelleen Jeesuksen omasta suusta hänen tunnustuksensa, että hän on Jehovan todistaja, kun hän sanoo Nikodeemukselle, Israelissa olevalle juutalaiselle opettajalle: ”Me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?” – Joh. 3:11, 12.

30, 31. a) Miten Johannes selittää sitten Jeesuksen todistajaksi? b) Miten Jeesus puhui Jumalan sanoja Nasaretin synagoogassa?

³⁰ Muutamia jakeita myöhemmin apostoli Johannes selittää tätä sanoen: ”Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa: ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan. Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen. Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.” (Joh. 3:31–34) Jeesus puhui todella Jumalan sanoja sinä sapattipäivänä, jona hän oli kotikaupunkinsa Nasaretin synagoogassa, ja luki Jumalan Sanasta. Palvelija antoi hänelle senkaltaisen Jesajan kirjakäärön, mikä löydettiin läheltä Kuollutta merta vuonna 1947, ja Jeesus kiersi sen auki 61. luvun 1. ja 2. jakeen kohdalta ja luki:

³¹ ”Herran Jehovan Henki on minun ylläni, koska Jehova on voidellut minut saarnaamaan hyvää uutista nöyrille, hän on lähettänyt minut sitomaan murtunutsydämisiä, julistamaan vapautta vangeille ja vankilan avaamista sidotuille, julistamaan Jehovan suosion vuotta.” – Jes. 61:1, 2, As; Luuk. 4:16–19.

32, 33. a) Mitä Jeesus sanoi sitten osoittautuakseen Jehovan todistajaksi? b) Minkä profeetta Pietari julisti Jerusalemin temppelissä Jeesuksen olevan?

³² Sitten Jeesus selitti: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” Osoittaakseen sen täyttymyksen hän ryhtyi nyt ”julistamaan Jehovan suosion vuotta”, mitä Jehova oli voidellut hänet julistamaan. Jeesus osoittautui täten Jehovan todistajaksi. (Luuk. 4:20–22) Kun Jeesus oli osoittautunut marttyyrikuolemaan asti uskolliseksi todistajaksi, niin apostoli Pietari kertoi julkisesti Jehovan palvojien joukolle Jerusalemin temppelissä, että Jeesus oli se profeetta, josta Mooses oli ennustanut Israelille seuraavin sanoin:

³³ ”Jumalasi Jehova herättää sinulle profeetan sinun keskuudestasi, veljistäsi, minun kaltaiseni; teidän tulee kuunnella häntä; . . . Ja Jehova sanoi minulle: . . . Minä herätän heille profeetan heidän veljiensä keskuudesta sinun [Mooseksen] kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaiken, mitä minä käsken hänen puhua. Ja on tapahtuva, että joka ei kuuntele minun sanojani, mitkä hän puhuu minun nimessäni [Jehova], minä vaadin sen häneltä.” – 5. Moos. 18:15–19, As.

34. Koska Jeesus Kristus oli Mooseksen kaltainen profeetta, niin mikä hänen oli oltava, ja mitä Jeesuksen seuraajien täytyy näin ollen olla noudattaessaan hänen esimerkkiään?

³⁴ Mooses oli profeettana Jehovan huomattava todistaja, ja hän julisti Jehovan nimeä Egyptin mahtavalle faaraollekin. Ei ainoastaan apostoli Pietari, vaan myöskin kristitty marttyyri Stefanus selitti Jeesuksen olevan ennustettu profeetta, joka piti herätettämän, Mooseksen kaltainen, mutta suurempi kuin Mooses. (Apt. 3:20–23; 7:37, 52, 53) Täyttäen Mooseksen ennustuksen Jeesus Kristus oli samanlainen Jehovan todistaja kuin Mooseskin oli ollut, mutta suurempi todistaja kuin Mooses. Kaikkia niitä, jotka ponnistelevat kristillisessä kilpajuoksussa Jumalan uudessa maailmassa saavutettavaa iankaikkista elämää kohti, käsketään katsomaan Jeesukseen, Suurempaan Moosekseen, siinä tarkoituksessa, että he noudattaisivat Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. (Hepr. 12:1, 2) Apostoli Paavali sanoi: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1. Kor. 11:1; 1. Tess. 1:6) Sen tähden käy selväksi, että tosi kristittyjen, Kristuksen todellisten seuraajien, täytyy noudattaa hänen esimerkkiään olemalla Jehovan todistajia. Tosi kristityt ovat Jehovan todistajia.

35. a) Kenen kääntymykseen saakka luonnolliset juutalaiset olivat syntyneet todistajiksi? b) Mitä juutalaisuudesta kristillisyyteen kääntyneistä juutalaisista tuli, mutta mitä kristillisyyden kieltävät juutalaiset lakkasivat olemasta?

³⁵ Jeesuksen Kristuksen juutalaiset apostolit ja opetuslapset olivat todistus siitä, että aidot kristityt ovat Jehova Jumalan todistajia. Jehovan Israelin kansalle Jesajan kirjakäärössä, luvussa 43, jakeissa 10–12, lausumien sanojen valossa kaikki luonnolliset juutalaiset, jotka syntyivät ennen Korneliuksen, ensimmäisen ei-juutalaisen, kristillisyyteen kääntymystä, syntyivät Jehovan palvelijoiksi ja todistajiksi. Kun tällaiset luonnolliset juutalaiset hylkäsivät juutalaisuuden perimätietoineen ja tulivat kristityiksi apostolien päivinä, niin he eivät lakanneet olemasta Jehovan todistajia. Ei, heistä tuli kristittyjä Jehovan todistajia, jollainen heidän Johtajansa Jeesus Kristus, Suurempi Mooseskin, oli. Ne synnynnäiset juutalaiset, jotka kieltäytyivät ottamasta Jeesusta Kristusta vastaan Suurempana Mooseksena, olivat niitä, jotka lakkasivat olemasta Jehovan todistajia sekä Jehovan kansallista ”palvelija”-luokkaa. Toisaalta taas olivat kristityt niitä, jotka tunnustivat Jesajan kirjakäärön 55. luvun 4. jakeessa olevien Jehovan sanojen soveltuvan Jeesukseen Kristukseen: ”Katso! Todistajaksi kansoille minä olen hänet antanut, johtajaksi ja käskijäksi kansoille.” – Ro; As.

36. Mitä voidelluista juutalaisista tuli helluntaina?

³⁶ Jeesuksen juutalaiset seuraajat voideltiin helluntaijuhlan päivänä vuonna 33 jKr. Jehovan pyhällä hengellä samoin kuin Jeesuskin oli voideltu. Heistä tuli täten nyt hengellisiä juutalaisia, erikoisesti voideltuja hengellisen Israelin uudeksi kansaksi, Jehovan palvelijoitten ja todistajien uudeksi kansaksi. – 1. Piet. 2:9.

37. a) Minkä heprealaisen raamatunpaikan Pietari lainasi helluntaina, ja minkä loppuselityksen hän antoi siitä? b) Miksi Pietari osoittautui täten?

³⁷ Selittäessään tuota pyhän hengen vuodatusta juutalaiskristittyihin sinä päivänä apostoli Pietari lainasi seuraavat sanat Jooelin ennustuksen kääröstä: ”On tapahtuva jälkeenpäin, että minä vuodatan Henkeni kaikkeen lihaan; . . . Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Jehovan suuri ja kauhistava päivä tulee. Ja on tapahtuva, että joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, se vapautetaan.” (Jooel 2:28–32, As) Pietari lainasi sitten Psalmista 16:8–11, missä sanotaan: ”Minä olen asettanut Jehovan aina eteeni. . . . Sillä sinä et jätä minun sieluani šeoliin; . . .” (As) Pietari lainasi myöskin Psalmin 110:1, mikä kuuluu näin: ”Jehova sanoo minun Herralleni: Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä teen sinun vihollisistasi sinun astinlautasi.” (As) Selittäen sitten näitä raamatunkohtia Pietari sanoi: ”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme . . . Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [paaluunnaulitsitte, Um].” (Apt. 2:14–36) Pietari osoitti tällä ilmeisellä tavalla heti alussa, että hän oli hengellisenä juutalaisena eli israelilaisena Jehovan voideltu todistaja, tämän Jehovan, joka oli herättänyt Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolleista šeolista ja joka oli vuodattanut pyhän henkensä oikealla puolellaan istuvan Jeesuksen Kristuksen välityksellä.

38. Miten Johannes luokitteli ensimmäisessä kirjeessään itsensä todistajaksi, ja miten Johannes osoitti Raamatun loppuun saakka Jeesuksen olevan todistaja?

³⁸ Apostoli Johannes oli Pietarin kanssa Jerusalemissa helluntaipäivänä. Johannes luokitteli selvästi itsensä sen yhden Jumalan todistajaksi, jonka nimi on Jehova. Apostoli Johannes kirjoittaa 1. Johanneksen kirjeen 4:14:nnessä: ”Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä [Jehova] on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.” Ja Johannes mainitsee Raamatun viimeisessä kirjassa kirkastetun Jeesuksen Kristuksen sanovan hänelle näyssä: ”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.” ”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian’.” Johannes vastaa tähän jälkimmäiseen ilmoitukseen: ”Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 3:14; 22:20) Johannes painotti siis Pyhän Raamatun loppuun asti, että Jeesus Kristus oli taivaallisen Isänsä, Jehovan, todistaja. Johannes todisti myös, että hän itsekin oli tällainen Jehova Jumalan todistaja.

39. a) Keiden välityksellä ja miten Raamatun 27 viimeistä kirjaa varattiin meille? b) Miten Pietari luokitteli apostolien kirjoitukset henkeytettyihin Pyhiin kirjoituksiin kuuluviksi?

³⁹ Johannes, Pietari ja toiset ensimmäisen vuosisadan Jehovan todistajat eivät todistaneet ainoastaan suusanallisesti, vaan myös kirjallisesti. Seurauksena oli, että kristityille varattiin Raamatun viimeiset 27 kirjaa, joita ei ole kirjoitettu muinaisella heprean eikä latinan kielellä, vaan ensimmäisen vuosisadan kansainvälisellä yleiskreikan kielellä. Jehova Jumala henkeytti uuden hengellisen Israelin kansan kahdeksan miestä, kahdeksan voideltua juutalaiskristittyä, täydentämään Pyhän Raamatun meille ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä. Siksi esimerkiksi apostoli Pietari luokittelee apostoli Paavalin henkeytetyt kirjoitukset ”muiden kirjoitusten” joukkoon kirjoittaessaan: ”Lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.” – 2. Piet. 3:15, 16.

40. Keiden välityksellä Pyhä Raamattu pantiin alulle ja keiden avulla tehtiin täydelliseksi, ja keiden kirjoittamaksi kirjaksi sitä näin ollen voidaan sanoa?

⁴⁰ Näin Pyhä Raamattu, jonka ainoa Tekijä on Jehova Jumala, täydellistettiin hänen todistajiensa toimesta, niin kuin se oli aloitettukin heidän toimestaan. Voidaan siis sanoa, koska Raamattu ei missään puhu sitä vastaan, että Pyhä Raamattu on Jehovan todistajain kirjoittama kirja. Ilmestyskirjan 19:1 huudahtaakin: ”Halleluja!”

[Alaviitteet]

[Kuva s. 568]

Yllä oleva Jesajan Kuolleen meren käsikirjoituksen (DSIa) valokopio on ensimmäinen sen 54:stä hyvin säilyneestä heprealaisesta kirjoituspalstasta, mitkä luetaan oikealta vasemmalle. Se sisältää Jesajan 1. luvun jakeet 1–26, viimeksi mainitun osittaisena. Tällä alkusivulla on 29 riviä, ja Jumalan nimen tetragrammaton יהוה on vielä luettavissa täydellisenä seitsemän kertaa riveillä 3, 10, 12, 13, 21 ja 27, ja sen kaksi ensimmäistä kirjainta 5. rivillä.