Kirkastusnäyn tarkoitus

USKOTKO sinä Kristuksen todella hallitsevan maata Kuninkaana? Jos uskot, niin hallitseeko hän maalliselta valtaistuimelta vai taivaalliselta? Vai ajatteletko hänen olleen vain huomattava mies, opettaja?

Kirkastusnäky annettiin kolmelle apostolille ja kertomus siitä säilytettiin kirjoitettuna, jotta näihin kysymyksiin varattaisiin varma, luotettava vastaus ja jotta silminnäkijät vahvistaisivat täsmällisin ja järkkymättömin todistuksin hänen taivaallisen hallituksensa todellisuuden.

Ymmärtääksemme kirkastusnäyn tarkoituksen meidän on palattava siihen keskusteluun, minkä Jeesus kävi opetuslastensa kanssa vain muutamia päiviä aikaisemmin. He olivat läsnä, kun fariseukset ja saddukeukset epäuskoisina vaativat merkkiä – luultavasti sitä, että Jeesus tulisi näkyvästi taivaan pilvien päällä. Mutta Jeesus sanoi niille itsekkäille, pahoille miehille, että he saisivat ainoastaan maallisen merkin – profeetta Joonan merkin. – Matt. 16:4.

Vähän myöhemmin Jeesus kysyi opetuslapsiltaan yleensä ihmisten mielipiteestä: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” He vastasivat: ”Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista.” – Matt. 16:13, 14.

Saatuaan selville ihmisten mielipiteen Jeesus kysyi: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus [Messias], elävän Jumalan Poika.” Jumala oli ilmaissut tämän apostoleille heidän uskonsa takia, mutta heidän tarvitsi saada vielä tietää paljon enemmän Messiaasta, siitä, mitä hänen oli tehtävä ja millaisen kirkkauden Jumala oli antava hänelle. Niinpä Jeesus alkoikin selittää, että hänen täytyy mennä Jerusalemiin ja kärsiä monenlaista sekä tulla surmatuksi. Pietari yritti saada hänet luopumaan siitä ajatuksesta sanoen: ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko.” Pietarin vastaus osoitti, ettei hän täysin käsittänyt, että Jeesuksen oli kuoltava uhrikuolema ja että hänet herätettäisiin taivaalliseen elämään. Pietari ei ymmärtänyt myöskään, että valtakunta alkaisi hallita taivaasta käsin kauan apostolien kuoleman jälkeen, Kristuksen parusian eli kirkkaudessa ja voimassa tapahtuvan näkymättömän läsnäolon aikana. Jeesus oikaisi heti Pietaria sanoen: ”Sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” – Matt. 16:15–23.

Jeesus totesi apostoliensa katselevan hänen valtakuntaansa inhimillisestä näkökulmasta ajatellen hänen hallitsevan maalliselta valtaistuimelta. Mutta näiden miesten, jotka tulivat olemaan pylväitä kristillisessä seurakunnassa, piti välttämättä olla hänen Valtakunnan voimassa toteutuvan tulevan taivaallisen läsnäolonsa totuudellisuuden todistajia. (Gal. 2:9) Heidänhän ei pitänyt vahvistaa tätä suurta totuutta, tätä tärkeää oppia, lujaksi seurakunnassa siihen aikaan, vaan hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Siksi hän esitti heille tämän huomattavan lausunnon:

”Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, . . . Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan.” – Matt. 16:24–28.

KIRKASTUSNÄKY

Kristuksen sanat täyttyivät muutamia päiviä myöhemmin. Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen eräälle korkealle vuorelle. Hänen ei tarvinnut ottaa kaikkia apostolejaan. Kolme todistajaa riitti, kuten laki vaati. (5. Moos. 19:15; 2. Kor. 13:1) Luukkaan kertomus kirkastusnäystä kuuluu:

”Hänen [Jeesuksen] rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa [kreikaksi eksodos], jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa. Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: ’Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi’. Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi. Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen. Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä’. Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin.” – Luuk. 9:29–36.

Näyn on täytynyt tapahtua yöllä, koska he olivat unisia, eivätkä he tulleet alas vuorelta ennen kuin seuraavana päivänä. Mutta he olivat hereillä, kun he näkivät kirkastusnäyn. Kuvittelehan apostolien hämmästystä, kun he näkivät Jeesuksen kasvojen loistavan kuin aurinko ja hänen vaatteittensa olevan säteilevän valkoiset! Kauan aikaisemmin saattoi Mooses palattuaan vuorelta, missä Jumala oli puhunut hänen kanssaan, kätkeä kasvojensa loiston verholla, mutta Kristuksen paljon suurempi kirkkaus teki koko hänen pukunsa säteileväksi, kimaltelevaksi. – 2. Moos. 34:29–35; vrt. 2. Kor. 3:7–11.

TODISTUS KRISTUKSEN TULEVASTA KIRKKAUDESTA

Tässä, apostolien silmien edessä, oli todistus siitä, että Jeesuksen läsnäolo Valtakunnan voimassa oli oleva loistoisa taivaallinen läsnäolo. Näyssä esiintyvien Mooseksen ja Elian keskustelu Jeesuksen poismenosta oli myös todistus siitä, ettei hänen nöyryyttävä kuolemansa ollut vältettävissä, niin kuin Pietari oli halunnut. Tässä kuvaelmassa Mooses, jota Jumala käytti lain antamisessa Israelille, edusti lakiliittoa. Elia edusti toisia profeettoja. Sekä laki että profeetat olivat ennustaneet Kristuksesta, hänen elämästään, hänen kärsimyksestään, hänen uhristaan ja hänen kirkkaudestaan. Kaikki viittasi Kristukseen. Apostoli Paavali sanoikin: ”Laista [on] tullut meille kasvattaja Kristukseen.” (Gal. 3:24; Room. 10:4) Ja toisista profeetoista sanoi enkeli myöhemmin apostoli Johannekselle: ”Jeesuksesta todistaminen innoittaa profetoimista.” – Ilm. 19:10, Um.

Kristus on myös Johtaja ja Vapauttaja niin kuin Mooseskin oli. Hän on uuden liiton Välittäjä, niin kuin Mooses oli lakiliiton välittäjä. (Gal. 3:19; Hepr. 9:15) Jehova oli sanonut Moosekselle: ”Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” – 5. Moos. 18:18, 19; Apt. 3:22, 23, 26.

Kristus oli johtava työtä Elian tavalla. Profeetta Malakia oli merkinnyt muistiin Jehovan lupauksen: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.” Elia oli suorittanut suuren työn puhtaan palvonnan ennallistamiseksi. (1. Kun. 18:25–29, 40) Johannes Kastaja teki tämän Israelille. (Luuk. 1:17; Matt. 17:12, 13) Mutta tämä Johannes oli kirkastusnäyn aikaan kuolleena. Näyssä ilmestynyt Elia ilmaisi sen tähden, että Kristus johtaisi suurempaa työtä, ennallistaisi pysyvästi puhtaan palvonnan. Tämän oli tapahduttava ”ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä”, mikä tapahtuu, kun Jumala toimeenpanee tuomion väärille palvojille ja tälle nykyiselle pahalle asiainjärjestelmälle. – Mal. 4:5, 6.

Näky oli niin todellinen, että Pietari alkoi osallistua kuvaelmaan, ilmeisesti kunnioittavan pelon ja arvostuksen valtaamana. Kun hän havaitsi, että näyn kaksi miestä ”olivat eroamassa [Jeesuksesta] ”, niin hän ei ilmeisestikään halunnut heidän lähtevän, ja niin hän puhui telttojen pystyttämisestä, ”mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi”.

Tapahtuma oli kuitenkin näky, sillä Mooses ja Elia olivat ainoastaan näynomaisia. (Matt. 17:9) Mooseshan oli kuollut ja oli yhä haudassa. (5. Moos. 34:5, 6; vrt. Apt. 2:29.) Elia vietiin ylös tulisissa vaunuissa taivaalle, mutta ei Jumalan taivaaseen. Hänet siirrettiin todellisuudessa toiseen tehtävään maan päällä. Eliahan kirjoitti vuosia myöhemmin vielä elossa olevana profeetallisen kirjeen Juudan kuninkaalle Jooramille. (2. Aikak. 21:12) Elia kuoli myöhemmin, niin kuin kaikki ihmiset kuolevat. Ei häntä eikä Moosesta herätetty iankaikkiseen elämään Kristuksen edellä, hänen, joka on ”kuolleitten esikoinen”. Jeesus itse sanoi maan päällä ollessaan: ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen.” – Ilm. 1:5; Joh. 3:13.

Pietarin puhuessa muodostui pilvi ja peitti heidät. Tämä kuvasi Jehovan näkymätöntä läsnäoloa. (2. Moos. 16:10; 1. Kun. 8:10) Sitten Jehova antoi oman todistuksensa Jeesuksen messiaanisuudesta yhdessä niistä kolmesta tapauksesta, joissa Jehovan oma ääni kuului, ja hän sanoi: ”Tämä on minun Poikani, se valittu, kuulkaa häntä.” – Luuk. 9:35.

LUJEMMAKSI TEHTY PROFEETALLINEN SANA

Miten ratkaiseva ja kunnioittavaa pelkoa herättävä todistus annettiinkaan näille kolmelle apostolille tuossa tilaisuudessa! Kuinka voimakas ja vakuuttava heidän todistuksensa Kristuksen messiaanisuudesta olikaan nyt oleva! He eivät olleet tosiaankaan ’maistaneet kuolemaa’ ennen kuin olivat nähneet tämän dramaattisen näytteen Kristuksen tulevasta läsnäolosta Valtakunnan kirkkaudessa. Yli 30 vuotta myöhemmin kirjoitti apostoli Pietari:

”Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemista [parusia, näkymätöntä läsnäoloa Valtakunnan voimassa], vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” – 2. Piet. 1:16–19.

Apostoli Johanneksella oli noin 66 vuotta kirkastusnäyn jälkeen ilmeisesti tämä kuvaelma vielä elävästi mielessä, kun hän kirjoitti: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” – Joh. 1:14.

”Kointähti”, josta Pietari puhui, on nyt noussut. Jeesus Kristus on asetettu valtaistuimelle Valtakunnan kirkkaudessa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914! Jos olemme ’ottaneet sydämessämme vaarin profeetallisesta sanasta’, niin se on meillä vahvistuneena vielä voimakkaammin kuin apostoleilla. Kristus on täyttänyt sen, mitä hänestä oli profeetallisesti kirjoitettu laissa ja profeetoissa. Hän johtaa nyt kansaansa niin kuin Mooses vanhurskaan paratiisimaan ollessa aivan niiden edessä, jotka nyt ottavat hänet vastaan ja seuraavat hänen johtoaan. Suhtaudutko sinä vakavasti tähän profeetalliseen sanaan ja hänen majesteettiutensa luotettavien silminnäkijäin sanaan? Havaitsetko sinä hänen näkymättömän läsnäolonsa Valtakunnan voimassa? Jos havaitset, niin olet suuresti suosittu nyt, ja edessäsi on suurenmoinen odote.