joutua kärsimään seuraukset? Sellainen asenne osoittaa uskon ja ymmärtämyksen puutetta. Kuinka niin? Koska Jehova on luvannut: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” Mitä muuta voisit haluta? – 1. Kor. 10:13.

Niin, osoita uskoa ja tue uskoasi töillä. Silloin havaitset, että Jehova Jumala pitää lupauksensa. Hän auttaa sinua. Voit sanoa saman, minkä apostoli Paavali havaitsi todeksi omassa elämässään: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13) Jehova opastaa ja vahvistaa meitä henkeytetyn Sanansa, Pyhän Raamatun, kautta, pyhän henkensä eli toimivan voimansa ja näkyvän järjestönsä, paikallisen seurakunnan ja sen vanhimmiston välityksellä. – Sak. 4:6; Matt. 24:45–47.

Näistä lähteistä saamasi avun turvin kykenet elämään Jumalan tahdon tekemiseen antautumisesi mukaan huolimatta lihasi synnynnäisistä heikkouksista, Saatanan ja hänen demoniensa juonitteluista ja tämän pahan asiainjärjestelmän aiheuttamista kiusauksesta. – Ef. 6:11–18.

Jos edellä olevan luettuasi näet, että sinulla on etu tulla kastetuksi, niin mene puhumaan asiasta sen seurakunnan esivalvojalle, jonka yhteydessä olet, saadaksesi häneltä lisätietoja. Älä ole sen raamatuntutkijan kaltainen, joka kastettiin ”Jumalan voiton” konventissa mutta joka ensi kerran kuuli Valtakunnan sanoman jo vuonna 1951 ja kuitenkin odotti 22 vuotta, niin että hänet kastettiin vasta vuonna 1973. Muista, että aika on todella kulumassa loppuun! Älä anna minkään estää itseäsi tulemasta kastetuksi! – Matt. 24:34.

Onko tapanasi pitää se minkä löydät?

MITÄ ajattelet, kun löydät jotakin arvokasta, minkä joku on kadottanut?

Herättääkö se sinussa heti ajatuksen omistamisesta, mikä panee sinut työntämään syrjään ajatukset sen palauttamisesta. Ajatteletko, että on oikein pitää se, minkä löydät?

Tai kenties sinulla ei ole näin paatunutta katsantokantaa. Alatko silloin järkeillä sen palauttamisen suhteen seuraavanlaisin ajatuksin: ’Tuon henkilön ei olisi pitänyt olla niin huolimaton, että kadotti sen’, tai: ’Minä en tiedä, kuka omistaja on. Minun velvollisuuteni ei ole ottaa siitä selvää – sitä paitsi siitä on liian paljon vaivaa’?

Kenen tahansa on hyvin helppoa ajatella tällä tavalla. Mutta miten Jumala suhtautuu tähän kadotettujen tavaroiden palauttamista koskevaan asiaan?

Voimme saada sen selville katsomalla Mooseksen kautta annettua lakia, joka koskee juuri tällaista tilannetta. Se sanoo: ”Jos näet veljesi härän tai lampaan eksyneen, älä jätä sitä siihen; vie se takaisin veljellesi. Jos veljesi ei asu sinua lähellä tai jos et tiedä, kuka hän on, niin korjaa eksynyt taloosi, ja olkoon se sinun huostassasi, kunnes veljesi tiedustelee sitä; anna se silloin hänelle takaisin. Tee samoin, jos veljeltäsi on kadonnut aasi, samoin, jos vaate, samoin, jos mitä muuta hyvänsä, jonka löydät; älä jätä sitä siihen.” – 5. Moos. 22:1–3.

Kun oli kysymys kadonneista eläimistä, niin eläimen ruokkiminen tuli tietysti maksamaan jotakin löytäjälle, kunnes sen omistaja ilmaantui, mutta se ei ollut mikään puolustus sille, että hän olisi pitänyt eläimen itsellään tai antanut sen vaellella kadoksissa, niin että se ehkä olisi joutunut varkaiden käsiin tai koirien tai petojen hyökkäyksen kohteeksi.

Mitä toisaalta tapahtui, jos löytäjä ottikin löytämänsä omakseen eikä palauttanut sitä? Jos hänet tavattiin ja havaittiin syylliseksi, niin häntä pidettiin varkaana. Laki sanoi: ”Jokaisessa anastusasiassa, koskipa se härkää tai aasia tai lammasta tai vaatetta tai mitä tahansa kadonnutta, josta joku sanoo: