Lukijain kysymyksiä

● Onko miehen tai naisen sterilointi luvallinen missään tapauksessa, esimerkiksi naisen elämän suojelemiseksi tai äärimmäisen vaikeassa taloudellisessa asemassa?

Mitä ihmisluomusten steriloiminen merkitsee? Se merkitsee leikkausta, mikä suoritetaan sitä varten, että mieheltä tai naiselta riistettäisiin lisääntymiskyky. The Encyclopedia Americana (Amerikkalainen tietosanakirja) sanoo, että monia sterilointimenetelmiä saatettaisiin sopivammin kutsua sukupuolettomaksi tekemiseksi, koska niillä on tiettyjä ”vahingollisia vaikutuksia sekä ruumiillisesti että henkisesti”. Miesten kysymyksessä ollessa on nykyisin yleisesti käytössä oleva menetelmä se, että poistetaan osa miehen siemenjohtimesta, jota pitkin siitossiemen siirtyy naiseen. Naisilla se on yleensä munatorvien osan poistaminen, joita pitkin hänen munasolunsa kulkeutuu kohtuun. Sterilointi merkitsee siis henkilön suvunjatkamiskyvyn hävittämistä ehkäisemällä Jehova Jumalan antamien sukuelimien toiminnat tai kokonaan poistamalla sukuelimet. – Katso Americana, 1929:n painos.

Mistä sterilointi on saanut alkunsa? Nykyään suorastaan määrätään Amerikan Yhdysvalloissa samoin kuin Suomessakin eräitten henkilöitten sterilointi lakisäädöksellä rotuhygienian tai terapeuttisten vaikutusten tai rangaistuksen takia. Indianan osavaltio sääti vuonna 1907 ensimmäisen sterilointilain, ja toiset Amerikan osavaltiot ovat sen jälkeen säätäneet samanlaisia lakeja. Suomessa vastaava laki säädettiin 1935 ja uusittiin 1950. Mikä on tällaisten lakien päätarkoitus? Se on sellaisten henkilöitten suvunjatkamisen ehkäiseminen, jotka ovat paatuneita rikollisia tai heikkomielisiä tai mielenvikaisia. Sitä näkyy siis puollettavan sillä, että yhteiskuntaa suojellaan siten rikollisuuteen taipuvaisten tai henkisesti tasapainottomien tai kyvyttömien lasten syntymiseltä. Tästä syystä ovat ne valtiot, jotka ovat säätäneet tällaiset sterilointilait, katsoneet olevansa oikeutetut hävittämään tai häiritsemään Jumalan antamia elintoimintoja, joihin luomuksella on luonnollinen oikeus.

Me emme kysy niiden valtioitten arvostelemiseksi, jotka toimivat tällaisten lakien mukaan, vaan omaksi tiedoksemme: Perustuuko tällainen laki Jumalan teokraattiselle järjestölle antamaan lakiin? Alkoiko sterilointi hänen kansansa muodostamasta järjestöstä, vai onko se saanut alkunsa tästä maailmasta, mihin edellä mainitut valtiot kuuluvat?

Miksi Jumala haluaisi hävittää luonnollisen toiminnan, minkä hän pani mieheen ja naiseen pätevää tarkoitusta varten? Miten Jumala voisi johdonmukaisesti olla sellaisen lain alkuunpanija, joka määrää tai sallii steriloinnin, kun hän sulki eunukit seurakuntansa ulkopuolelle tai kielsi valittua kansaansa Israelia tekemästä eunukkeja ja siten hankkimasta kuohittuja miehiä, jotka olisivat olleet israelilaisnaisten vaarattomia makuuhuonepalvelijoita tai luotettavia muissa vastuuasemissa? Jumala ei hyväksynyt sellaista tapaa hankkia vartijoita naisten huoneisiin. ”Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan”, sanoo 5. Mooseksen kirjan 23:1. Noilla elimillähän on olennainen osuus suvunjatkamisessa. Tämän mukaisesti ei kukaan ylimmäisen papin Aaronin perheen jäsen voinut palvella Jumalan temppelissä pappina, jos hän oli vammainen sillä tavalla. (3. Moos. 21:16–21) Jumala halusi pappeja, joista voi tulla toisten pappien isiä, hän halusi israelilaisia, jotka voivat synnyttää toisia israelilaisia.

Jumala on antanut suvunjatkamiskyvyn ihmisluomuksille, ja hän asetti esimerkin laatimalla lait tämän kyvyn suojelemiseksi. Hänen lakinsa sanoi: ”Silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.” (5. Moos. 19:21) Mutta otaksukaamme nyt, että jonkun vaimon mies olisi joutunut riitaan toisen miehen kanssa. Suojellakseen miestään ja varjellakseen häntä tulemasta lyödyksi tai voitetuksi vaimo olisi ojentanut kätensä ja tarttunut tuon toisen miehen sukuelimiin tehdäkseen hänet ottelukyvyttömäksi. Näin tekemällä hän olisi epäilemättä tuhonnut miehen suvunjatkamiskyvyn, hän olisi rikkonut Jumalan lain, mikä on miehen kivesten murskaamista vastaan, ja tehnyt tämän miehen sopimattomaksi Jumalan seurakuntaan. Tämä vaimo ei olisi voinut väittää käyttäneensä jiujitsua ja toimineensa miehensä puolustukseksi ja siten itsepuolustuksekseen. Häntä piti rangaista! Miten?

Hän oli hävittänyt israelilaisen lähimmäisensä suvunjatkamiskyvyn. Määräsikö Jumala siis hänen munatorvensa katkaistaviksi tai hänen sukuelimensä tuhottaviksi, jottei hän olisi saanut lapsia? Vai sanoiko Jumala verran verrasta antamisen perusteella, että koska hän oli pilannut toisen vaimon miehen, niin sen miehen vaimon, jonka sukuelimet hän murskasi, piti murskata hänen oman miehensä sukuelimet? Käskikö Jumala steriloimaan hänet tai hänen miehensä estääkseen rikollisia syntymästä? Jumalan laki arvosti hänen ja hänen miehensä suvunjatkamiskykyä, sillä se sanoi: ”Hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä.” (5. Moos. 25:11, 12) Jumalan laki sanoi näin kohta sen jälkeen kun se oli hyväksynyt lankousavioliittolain perheessä. Tämä laki määräsi, että se mies, joka kieltäytyi toteuttamasta lankousavioliittoa kuolleen veljensä vaimon kanssa, oli häväistävä julkisesti, koska hän kieltäytyi antamasta veljensä leskelle lasta kuolleen veljensä nimissä. – 5. Moos. 25:5–10.

Kaikki tämä antaa meille jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä Jumala ajattelee, jos joku henkilö tai kansa, joka on antautunut hänelle, pilaa suvunjatkamiselimet ehkäisten niiden normaalin toiminnan. Tosin Mooseksen laki, joka sisälsi edellä mainitut toimenpiteet, poistettiin Kristuksessa, mutta Jumala ei ole muuttanut suhtautumistaan sterilointiin. Edellä mainittujen lakien sisältö, voima, pohjimmainen alkuperäinen ajatus ja tarkoitus pysyy voimassa kristittyihinkin nähden, jotka ovat vielä korkeamman lain alaisia kuin se, mikä annettiin Mooseksen kautta. Antautunut kristitty on sen lain alainen, mikä vaatii rakastamaan Jehova Jumalaa koko sydämestä, mielestä, sielusta ja voimasta. Steriloinnin teho ja vaikutus on tätä vastaan, koska sterilointi vahingoittaa sukupuolettomaksi tehtyä henkilöä sekä ruumiillisesti että henkisesti. Kristitty ei ole paatunut rikollinen eikä vähämielinen, joka pitäisi steriloida.

Entä mitä on tehtävä silloin, kun lääkäri väittää, että jos vaimo saa vielä lapsen, se merkitsee kuolemaa hänelle? Silloin on muu keino välttää hänen raskaaksi tuloaan, mikä saattaisi vaarantaa hänen henkensä, kuin Jumalan lain rikkominen, minkä lain koko henki on miehen tai naisen tahallista sukupuolettomaksi tekemistä vastaan. Jos vanhemmat elävät köyhyydessä eikä heillä ole varaa hankkia enää lasta, niin on muu keino huolehtia tästä taloudellisesta asemasta kuin niiden elinten tuhoaminen, mitkä annettiin täydelliselle miehelle ja naiselle ja mitkä liittyvät niin kiinteästi avioelämän ylevään tarkoitukseen. Tarvitaan Herran Jumalan hengen käyttämistä, minkä hengen eräs hedelmä on itsehillintä. – Gal. 5:22, 23.

Kun kristitty ymmärtää sen hyvän tarkoituksen, mitä varten itsehillintää täytyy harjoittaa, niin se näyttää hänestä järkevältä, ja hän vahvistuu noudattamaan sitä Jumalan hengen avulla.

● Vartiotornin huhtikuun 15. päivän numero 1961 mainitsee sivulla 181 Markuksen 13:19, 20:nnen, mikä koskee ahdistuksen päivien lyhentämistä, ja soveltaa sen ilmeisesti Harmagedonin itsensä lyhentämiseen. Koskeeko tämä Jeesuksen lausunto taivaassa vuonna 1918 käydyn sodan lyhentämistä vai Harmagedonin lyhentämistä vai molempia?

Markuksen 13:19, 20 kuuluu: ”Niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule. Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.” Viidennessä kappaleessa tämän raamatunpaikan mainitsemisen jälkeen Vartiotorni sanoo (kappaleessa 8): ”. . . Jumala toteuttaa tuomionsa kansoille tänä heidän tuomiopäivänään, koska tämä maailma eli asiainjärjestelmä on tuhottava, mutta Jumala ei pyyhkäise pois koko ihmisrotua. Jumala säästää lihaa, joka ei ole tästä maailmasta, lyhentämällä suuren ahdistuksen päivät.”

Tästä samasta ahdistuksesta sanoo Matteuksen 24:21: ”Silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta, hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.” Tämä on se suuri ahdistus, mikä kohtaa Saatanan järjestöä, mikä oli keskitetty taivaaseen, jossa Saatanan päämaja oli. Tämä Saatanan järjestöä kohtaava ahdistus lyhennetään. Jeesus ilmaisi esitystavallaan, että Jumala oli määrännyt tälle suurelle ahdistukselle kokonaisuudessaan tietyn aikamäärän ajoittamalla etukäteen sen alun ja lopun. Ahdistus, mikä on tuleva tietyissä vahvistetuissa aikarajoissa, voidaan lyhentää kolmella tavalla: 1) siten, että ahdistusta ei aloiteta sinä aikana, mikä on asetettu tuon ajanjakson alkamiselle, tai 2) lopettamalla suuri ahdistus ennen ajanjakson määrättyä päättymisaikaa tai 3) aloittamalla ja lopettamalla suuri ahdistus ajanjakson alku- ja loppuaikoina, mutta poistamalla jonkin verran, paljon tai enin osa ahdistuksesta noiden kahden päätekohdan väliltä. Ajanjakso kokonaisuudessaan, ”lopun aika”, ”asiainjärjestelmän loppuminen”, jää samanpituiseksi, mutta ahdistuksen kesto lyhennetään keskeyttämällä se tilapäisesti.

Jumalan ennustuksen täyttymys osoittaa, että tämä ”suuri ahdistus” on lyhennetty viimeisellä tavalla. Raamatun mukaan on vuosi 1914 jKr. määrätty vuosi. Se määrättiin ”pakanain aikojen” päättymiselle ja Jumalan messiaanisen valtakunnan syntymiselle taivaissa. (Luuk. 21:24; Ilm. 12:1–5) Valtakunnan syntyminen taivaissa merkitsi sodan alkamista taivaassa Perkelettä ja hänen epäpyhiä enkeleitään vastaan siellä. ”Suuri ahdistus” alkoi tällä sodalla, mikä käytiin taivaassa Perkeleen näkymätöntä järjestöä vastaan. Se vaikutti luonnollisesti Saatanan näkyväänkin järjestöön täällä maan päällä. Sota johti Perkeleen ja hänen paholaistensa poisheittämiseen taivaasta ja heidän toiminta-alueensa rajoittamiseen tänne maahan. Heidän toiminnassa pysymistään maan tienoilla ei estetty, sillä Perkelettä ja hänen paholaisiaan ei heitetty syvyyteen sen jälkeen kun heidän toimintapiirinsä rajoitettiin tämän maan seutuville. (Ilm. 12:6–17) Näin Saatanan järjestöä kohdannut ahdistus keskeytettiin tällä kertaa. Tämä tapahtui ilmeisesti vuonna 1918.

Perkele ja hänen paholaisensa ovat siitä pitäen koonneet kansoja Harmagedonin taistelukentälle. Samalla hän on vainonnut uskollisia Jehovan todistajia. – Ilm. 16:13–16; 12:17.

Koska Jumalalla on nyt täsmällinen aika tämän Saatanan järjestöä kohtaavan ”suuren ahdistuksen” päättymiselle, niin mitä pitemmälle hän jatkaa tätä väliaikaa, jolloin hänen todistajansa saarnaavat tätä Valtakunnan hyvää uutista koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille, sitä kauemmaksi lykkäytyy ”suuren ahdistuksen” loppuosan aika ja sitä lähemmäksi tämän ajanjakson, ”asiainjärjestelmän loppumisen”, viimeisen osan päätepistettä. Se lyhentää sitä aikaa, mikä on sallittu tämän ”suuren ahdistuksen” loppuosan kestolle. Tätä loppuosaa kutsutaan tavallisesti Ilmestyskirjan 16:16:nnessa mainitun taistelukentän, Harmagedonin, nimellä.

Jeesus vertasi tätä Harmagedonin taistelua Nooan ajan vedenpaisumukseen ja sanoi taistelun puhkeamisesta: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36) Vaikka me siis tiedämme lähestyvämme nopeasti Harmagedonin taistelua, niin me emme tiedä, milloin se päättyy, emmekä siis kuinka pitkä se on. Meitä on siihen mennessä käsketty saarnaamaan kaikkialla Valtakunnan uutista, koska ”sitten tulee loppu”. Sen johdosta, mitä me teemme nyt, jonkin verran ”lihaa” pelastuu, joten tämä maa ei tule tyystin asujattomaksi. Tämä väliaika on sen tähden tärkeä niiden pelastumiselle, jotka pelastetaan ja jotka varjeltuvat Harmagedonissa. ”Suuri ahdistus” kokonaisuudessaan lyhennetään tällä sen alkuvaiheen ja sen loppuvaiheen, Harmagedonin, välisellä tauolla. Tämä lyhentäminen auttaa meidän pelastumistamme. Vartiotorni-lehti ei sanonut, että Jumala lyhentää Harmagedonin. Se sanoi: ”Jumala säästää lihaa, joka ei ole tästä maailmasta, lyhentämällä suuren ahdistuksen päivät.” – Matt. 24:14, 22.

● Miten voidaan selittää Jesajan 29:4:nnessä oleva raamatunkohta? – P. M., Yhdysvallat.

Jesaja 29:4 kuuluu (Um): ”Sinun täytyy tulla alhaiseksi, niin että sinä puhut aivan maasta, ja kuin tomusta sinun sanasi kaikuvat alhaalta. Ja kuin henkimeedion sinun äänesi täytyy tulla aivan maasta, ja tomusta sinun omat sanasi uikuttavat.”

Jesajan 29. luvun ensimmäinen jae osoittaa, että nämä sanat on lausuttu Arielille, josta ”Uuden maailman käännöksen” 1958:n painoksen alaviite sanoo: ”’Ariel’. Merkitsee ehkä ’Jumalan alttariliettä’ tai ’Jumalan leijonaa’. Tarkoittaa tässä Jerusalemia.” Tämä ennustus soveltuu sen tähden hengelliseen Jerusalemiin, jota maan päällä edustaa jäännös.

Nämä sanat osoittavat, että Jumalan maallinen järjestö joutuu hyökkäyksen alaiseksi ja että Jumalan viholliset alentavat sen hyvin alhaiseen asemaan. Jumalan kansa tulee ikään kuin muserretuksi maahan Googin hyökätessä sen kimppuun, niin että mitä se lausuukin, minkä äänen se päästääkin, se tulee matalalta alhaalta sen alennustilasta. Se on ääni, joka tulee aivan maan tomusta. On kuin maan tomusta puhuisi henkimeedio. Mutta seuraavat jakeet osoittavat, että Jumala kääntää huomionsa uskolliseen kansaansa, joka on saatettu niin alhaiseksi, ja tekee ihmeitä sen hyväksi vapauttaakseen sen vihollisen vallasta, niin että sen vihollisista ja sortajista tulee kuin tomua ja akanoita, mitkä voimakas myrskytuuli puhaltaa nopeasti pois.

● Ripleyn Believe or Not (Usko tai älä) sanoo, että erään munkin tekemän erehdyksen takia pitäisi vuoden 1961 olla 1967. Mitä tämä vaikuttaa vuoteen 1914 kansain määräaikojen loppuna? – G. B., Yhdysvallat.

King Features Syndicate, jonka julkaisema Believe or Not on, sanoi vastaukseksi kyselyyn:

”Dionysius Exiguus, kuudennen vuosisadan oppinut roomalainen apotti ja monitaitoinen matemaatikko, on vastuussa siitä, että nyt on vasta vuosi 1961 eikä 1967. Hän on kristilliseen aikaan perustuvan kalenterin alkuunpanija. . . . Raamatun mukaan Kristus syntyi kuningas Herodeksen hallitessa, ja tämä kuoli v. 4 eKr. Kuningas määräsi lasten murhaamisen kaksi vuotta aikaisemmin, ja siitä syystä täytyy Kristuksen syntymä sijoittaa joulukuun 25:nneksi vuoteen 7 eKr.”

Edellä sanotulla ei ole mitään vaikutusta kansain määräaikojen loppua koskevaan Raamatun ennustukseen. Kuinka niin? Koska vuosien määrä kuningas Sidkian kukistumisesta niiden tapahtumien alkamiseen, mitkä on lueteltu Jeesuksen ennustuksessa, joka on kerrottu Matteuksen 24. luvussa, on 2 520 vuotta siitä huolimatta, missä muutos tehdään ajan laskemiseksi eKr. ja jKr. Danielin ennustus edeltäkertoi seitsemän aikaa eli 2 520 vuotta, ja näin paljon vuosia oli tosiaan kulunut Juudan valtakuntaa kohdanneesta tuhosta, mikä teki maan autioksi, siihen aikaan, jolloin Jumalan valtakunta perustettiin taivaissa.

Valaisemme asiaa. Esittäköön pitkä viiva ———————————— 2 520 vuotta. Tämän viivan jossakin kohdassa vaihtuu aika eKr:sta jKr:een. Mutta siitä huolimatta, missä tämä muutos tehdään, vuosia on kaikkiaan 2 520. Jos siis, kuten tämä kansantajuinen kirjoitus sanoi, vuoden 1961 pitäisi olla 1967, niin vuotta 1914 pitäisi myös sanoa vuodeksi 1920. Se merkitsee myös sitä, että 607 eKr. olisi 601. Ja vuodesta 601 eKr. vuoteen 1920 jKr. on yhteensä 2 520 vuotta.

Monet esittävät vuoden 4 eKr. siksi vuodeksi, jona Herodes kuoli, koska he laskevat hänen hallituksensa alkaneen siitä ajasta, jolloin Rooman senaatti määräsi hänet, eikä siitä, jolloin hän todellisuudessa alkoi hallita, mikä tapahtui yli kolme vuotta myöhemmin, jolloin hän valloitti Jerusalemin. Laskiessamme hänen hallituksensa alkaneen jälkimmäisestä ajankohdasta hän eli vielä vuonna 1 eKr. tai 1 jKr., mihin aikaan lasten murha tapahtui. – Matt. 2:16.

Tämä laskutapa on sopusoinnussa sen ajan kanssa, mikä ilmoitetaan Raamatussa Messiaan tulolle, kuten on ennustettu seitsemääkymmentä viikkoa koskevassa profetiassa Danielin 9:24–27:ssa, ja se on myös sopusoinnussa Luukkaan 3:1–3, 23:ssa olevan Luukkaan kertomuksen kanssa, mikä puhuu ajasta, jolloin Johannes Kastaja aloitti palveluksensa, nimittäin keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuodesta, mikä kesti vuoden 28 jKr. elokuusta vuoden 29 jKr. elokuuhun. Jeesuksen kaste tapahtui kuusi kuukautta Johanneksen aloitettua palveluksensa, ja siis vielä vuonna 29 jKr. Koska Jeesus oli tullut 30 vuoden vanhaksi tuohon aikaan, niin hänen on täytynyt syntyä vuoden 2 aikana eKr. Toiset raamatunpaikat osoittavat sen tapahtuneen lokakuun 1. päivän vaiheilla, koska hän kuoli ’keskellä viikkoa’ (Um), so. keskellä vuosiviikkoa 29 jKr. – 36 jKr., Danielin viittauksen mukaan eli huhtikuun 1. päivänä vuonna 33 jKr.