9. luku
Lasten valmentaminen pienokaisesta asti
1–4. Mitä todisteita on siitä, että pienellä lapsella on suunnaton oppimiskyky?
VASTASYNTYNEEN lapsen mieltä on verrattu tyhjään sivuun. Todellisuudessa lapsi on saanut monia vaikutteita jo ollessaan äitinsä kohdussa. Lisäksi perintötekijät ovat kirjoittaneet lähtemättömiä lukuja sen mieleen. Mutta lapsella on valtava oppimiskyky syntymästään saakka. On kuin kokonainen kirjasto – eikä vain yksi ainoa sivu – odottaisi, että sen lehdille kirjoitettaisiin tietoja.
2 Vastasyntyneen lapsen aivot painavat vain neljännen osan siitä, mitä ne tulevat painamaan aikuisena. Mutta aivot kasvavat niin nopeasti, että jo kahden vuoden kuluttua ne saavuttavat kolme neljännestä lopullisesta painostaan! Älyllinen kasvu on todella nopeaa. Tutkijat sanovat, että lapsen älykkyys lisääntyy hänen elämänsä neljän ensimmäisen vuoden aikana yhtä paljon kuin kolmentoista seuraavan vuoden aikana. Väittävätpä jotkut, että ”käsitteet, jotka lapsi oppii ennen viidettä syntymäpäiväänsä, kuuluvat hänen elämänsä vaikeimpiin”.
3 Sellaiset peruskäsitteet kuin oikea ja vasen, ylös ja alas, täysi ja tyhjä samoin kuin koon ja painon vertailuasteet tuntuvat meistä kovin luonnollisilta. Mutta lapsen täytyy oppia ne ja paljon muita käsitteitä. Puhetaitokin tulee juurruttaa ja vakiinnuttaa lapsen mieleen.
4 Jotkut luokittelevat kielen ”luultavasti vaikeimmaksi älylliseksi saavutukseksi, minkä toteuttamista ihmiseltä koskaan vaaditaan”. Jos olet joskus yrittänyt oppia uuden kielen, niin luultavasti olet samaa mieltä. Mutta sinulla on ainakin ollut se etu, että ymmärrät kielen toiminnan. Pienokaisella ei ole tätä tietoa, ja kuitenkin se kykenee tajuamaan kielen käsitteen ja käyttämään sitä. Eikä siinä kaikki, vaan pikkulapset, jotka asuvat kaksikielisissä kodeissa tai alueilla, voivat puhua vaivattomasti kahtakin kieltä jo ennen kouluikää! Heillä on siis älyä, joka odottaa vain kehittämistä.
ON AIKA ALOITTAA HETI!
5. Miten pian tulisi lapsen valmentaminen aloittaa?
5 Kirjoittaessaan toverilleen Timoteukselle apostoli Paavali muistutti häntä siitä, että hän oli tuntenut pyhät kirjoitukset ”pienokaisesta asti”. (2. Timoteukselle 3:15) Viisas isä ja äiti ottavat huomioon pienokaisen luonnollisen tiedonnälän. Pikkulapset ovat hyvin tarkkoja, pelkkänä silmänä ja korvana. Ovatpa vanhemmat tietoisia siitä tai eivät, pienokaiset omaksuvat jatkuvasti tietoa, varastoivat sitä, lisäävät aikaisempaan tietoon ja tekevät päätelmiä. Itse asiassa elleivät vanhemmat ole varuillaan, pienokainen voi lyhyessä ajassa oppia hämmästyttävän hyvin käsittelemään heitä mielensä mukaan. Siksi seuraavaa Jumalan sanan kehotusta tulisi soveltaa syntymästä lähtien: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananlaskut 22:6) Ensimmäiset oppitunnit koskevat luonnollisesti rakkautta, mihin liittyy runsaasti rakkaudellista huolenpitoa ja kiintymystä. Mutta sitä seuraa välttämättä hellästi mutta määrätietoisesti annettu oikaisu.
6. a) Millaista kieltä on paras käyttää lapselle puhuttaessa? b) Miten tulisi suhtautua niihin moniin kysymyksiin, joita lapsi saattaa esittää?
6 Älä puhu lapselle ”vauvankielellä”, vaan käytä yksinkertaista aikuisten kieltä, mitä haluat sen oppivan. Kun pikkulapsi oppii puhumaan, hän hukuttaa sinut kysymyksiin: ’Miksi ulkona sataa? Mistä minä olen tullut? Mihin tähdet menevät päivän ajaksi? Mitä sinä teet? Miksi sitä? Miksi tätä?’ Tätä jatkuu loputtomasti. Kuuntele häntä, sillä kysymykset ovat lapsen parhaita oppimiskeinoja. Kysymysten tukahduttaminen voi tukahduttaa henkisen kehityksen.
7. Miten pikkulapsen kysymyksiin voitaisiin parhaiten vastata ja miksi?
7 Mutta muista, mitä apostoli sanoi: ”Kun olin lapsi, niin puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi, järkeilin kuin lapsi.” (1. Korinttolaisille 13:11) Vastaa kysymykseen niin hyvin kuin osaat, mutta yksinkertaisesti ja lyhyesti. Kun lapsi kysyy: ’Miksi ulkona sataa?’, se ei odota monimutkaista, yksityiskohtaista vastausta. Sellainen vastaus kuin: ’Pilvet tulevat raskaiksi vedestä ja vesi putoaa alas’, voi olla riittävä. Lapsen kiinnostus on lyhytaikainen, ja se siirtyy pian toisiin asioihin. Siis aivan samoin kuin sinä annat lapselle maitoa, kunnes se vahvistuu ottamaan vastaan kiinteää ruokaa, anna sille yksinkertaista tietoa, kunnes se voi ymmärtää yksityiskohtaisempia selityksiä. – Vrt. Heprealaisille 5:13, 14.
8, 9. Miten lapselle voidaan opettaa edistyvästi lukemista?
8 Oppimisen tulisi olla edistyvää. Kuten sanottu, Timoteus tunsi Raamattua pienokaisesta asti. Ilmeisesti hänen varhaisimpiin lapsuudenmuistoihinsa sisältyi opetuksen saaminen Raamatusta. Se oli varmasti edistyvää, hyvin samantapaista kuin se, kun isä tai äiti nykyään alkaa opettaa lasta lukemaan. Lue lapsellesi. Kun lapsi on aivan pieni, ota se syliisi, kiedo käsivartesi sen ympärille ja lue miellyttävällä äänellä. Lapsella on silloin lämmin turvallisuuden ja ilon tunne, ja lukemisesta tulee miellyttävä kokemus riippumatta siitä, minkä verran lapsi käsittää. Myöhemmin voit opettaa hänelle aakkoset, esimerkiksi pelinä. Muodostakaa sitten sanoja ja tehkää lopulta sanoista lauseita. Ja tee oppimisesta iloinen tapahtuma mikäli suinkin mahdollista.
9 Muuan pariskunta piti esimerkiksi tapanaan lukea ääneen kolmivuotiaalle lapselleen siten, että he näyttivät jokaisen lukemansa sanan lapselle. Joittenkin sanojen kohdalla he pitivät tauon, ja lapsi lausui tauon kohdalle kuuluvan sanan, kuten esimerkiksi ”Jumala”, ”Jeesus”, ”ihminen”, ”puu”. Vähitellen niiden sanojen lukumäärä, jotka hän osasi lukea, lisääntyi, ja neljän vuoden ikäisenä hän luki useimmat sanat. Lukemista seuraa kirjoittaminen, ensin yksityisten kirjainten, sitten kokonaisten sanojen. Lapsi on ihastuksissaan, kun hän osaa kirjoittaa oman nimensä.
10. Miksi on viisasta auttaa jokaista lasta kehittämään omia kykyjään?
10 Jokainen lapsi on erilainen ja omaa ainutlaatuisen persoonallisuuden. Häntä tulisikin auttaa kehittymään sopusoinnussa omien yksilöllisten perittyjen kykyjensä ja lahjojensa kanssa. Jos valmennat jokaista lasta kehittämään omia perinnöllisiä voimiaan ja kykyjään, niin hänen ei tarvitse tulla kateelliseksi toisten lasten saavutuksista. Jokaista lasta tulee rakastaa ja arvostaa hänen itsensä takia. Auttaessasi häntä voittamaan tai valvomaan vääriä taipumuksiaan sinun ei pitäisi koettaa pakottaa häntä mihinkään ennalta suunniteltuun muottiin. Auta häntä sen sijaan käyttämään parhaalla tavalla hyväkseen omia hyviä persoonallisia piirteitään.
11. Miksi on epäviisasta verrata lasta epäedullisesti toisiin?
11 Vanhemmat voivat edistää itsekästä kilpailuhenkeä vihjailemalla, että joku lapsista on toisia parempi tai huonompi. Vaikka pikkulapsissa ilmenee jo varhain merkkejä synnynnäisestä itsekkyydestä, heillä ei aluksi ole mitään käsitystä arvoasteista, ylemmyydestä tai omahyväisyydestä. Siksi Jeesus saattoi käyttää pientä lasta esimerkkinä, kun hän oikaisi opetuslapsiaan, jotka eräässä tilanteessa osoittivat kunnianhimoisuuden ja henkilökohtaisesta tärkeydestä huolehtimisen henkeä. (Matteus 18:1–4) Vältä siis lapsen vertailemista epäedullisella tavalla toisiin. Lapsi voi kokea sen hylkäämisenä. Ensin hän loukkaantuu ja jos kohtelu jatkuu samanlaisena, hän voi helposti muuttua vihamieliseksi. Toisaalta parempana lapsena pidetty voi ylpistyä ja joutua toisten epäsuosioon. Rakkautesi ja hyväksymyksesi isänä tai äitinä ei pitäisi koskaan olla riippuvainen siitä, millainen lapsi on toiseen verrattuna. Vaihtelu on viehättävää. Orkesterissa on monenlaisia soittimia, jotka antavat sille vaihtelua ja rikastuttavat sitä, ja kuitenkin niiden kaikkien välillä vallitsee harmonia. Erilaiset persoonallisuudet lisäävät perhepiiriin väriä ja tekevät sen kiinnostavammaksi, mutta se ei kuitenkaan vähennä perheen sopusointuisuutta, kun jokainen mukautuu Luojansa oikeisiin periaatteisiin.
AUTA LASTASI KASVAMAAN
12. Mitkä aikuisia koskevat tosiasiat osoittavat, että lapsi tarvitsee oikeaa ohjausta?
12 Jumalan sana toteaa, ’ettei ole miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa’. (Jeremia 10:23) Ihmiset väittävät, että se on. Niinpä he hylkäävät Jumalan ohjauksen ja tunnustavat ihmisen ohjauksen, kulkevat vaikeudesta toiseen ja todistavat lopulta Jumalan olevan kuitenkin oikeassa. Jehova Jumala sanoo, että moni tie voi olla miehen mielestä oikea, vaikka se on lopulta kuoleman tie. (Sananlaskut 14:12) Ihmiset ovat kauan kulkeneet tietä, joka on näyttänyt heistä oikealta, mutta on johtanut sotaan, nälänhätään, sairauteen ja kuolemaan. Jos se tie, joka näyttää oikealta aikuisen, kokeneen miehen silmissä, päättyy kuolemaan, miten se tie, joka näyttää lapsesta oikealta, voi päättyä toisin? Ellei miehen vallassa ole, kuinka hän askeleensa ohjaa, miten se voisi olla lapsen vallassa, joka taapertaa elämäntiensä alussa? Luoja varaa ohjauksen sekä vanhemmille että lapsille Sanassaan.
13, 14. Miten vanhemmat voivat opettaa lapsia sopusoinnussa 5. Mooseksen kirjan 6:6, 7:ssä annetun kehotuksen kanssa?
13 Vanhemmille Jumala sanoo: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7) Opetusta tulee antaa aina, kun tulee sopiva tilaisuus. Jos perhe syö aamiaista yhdessä, niin vaikka aamu voi olla monille kiireinen aika, kun on valmistauduttava työhön tai kouluun, niin kiitoksen esittäminen ruoasta ohjaa ajatukset Luojaan ja siihen voidaan sisällyttää kohtia, joilla on hengellistä merkitystä perheelle. Aika voi sallia jonkin ajatuksen esittämisen edessä olevan päivän toiminnasta tai koulusta ja terveitä neuvoja siitä, miten voidaan selviytyä ongelmista, jotka saattavat herätä. Nukkumaanmenoaika, ”maata pannessasi”, voi olla onnellinen hetki pikkulapsille, jos vanhemmat kiinnittävät heihin silloin hiukan tavallista enemmän huomiota. Iltakertomukset voivat merkitä paljon pienokaisille, ja ne voivat olla erinomainen opetustapa. Raamattu on täynnä aineistoa, jonka esittäminen voi olla erittäin nautittavaa lapselle, kunhan vanhemmat vain käyttävät vähän kekseliäisyyttä ja lämpöä. Henkilökohtaiset kokemukset omasta elämästäsi vetoavat aivan erikoisella tavalla lapsiisi, ja ne voivat selvittää monia tärkeitä asioita. Ja vaikka voi tuntua siltä, että pitäisi keksiä uusia tarinoita kerrottavaksi, niin huomaat usein, että lapsi haluaa kuulla samat uudelleen ja uudelleen. Sinä voit havaita, että varaamalla hiukan ylimääräistä aikaa viestintäyhteydet lapsesi kanssa pysyvät paljon parempina. Rukoileminen pienokaisten kanssa nukkumaan menon aikaan voi myös auttaa löytämään varhain yhteyden Häneen, joka voi parhaiten opastaa ja suojella heitä. – Efesolaisille 3:20; Filippiläisille 4:6, 7.
14 Missä tahansa sinä olet, ’istumassa kotona’ tai kulkemassa ’tiellä’, sinulla on tilaisuuksia valmentaa lastasi kiinnostavasti ja tehokkaasti. Lasta voidaan opettaa myös leikin muodossa. Muuan pariskunta kertoi, miten he käyttivät tätä tapaa auttaakseen lapsiaan muistamaan kohtia raamatuntutkistelukokouksesta:
’Eräänä iltana me otimme mukaamme pikkupojan, joka on kuuden vuoden ikäinen eikä yleensä kovin tarkkaavainen kokouksissa. Matkalla salille sanoin: ”Leikitäänpä sellaista leikkiä, että kotimatkalla koetamme muistaa lauletut laulut ja kokouksen pääkohdat.” Kotimatkalla olimme ihmeissämme. Nuorin poika, joka on tavallisesti hyvin tarkkaamaton, sai ensimmäisen puheenvuoron ja hän muisti monia kohtia. Meidän lapsemme lisäsivät sitten omat huomautuksensa, ja lopuksi me kaksi aikuista esitimme omamme. Sen sijaan, että tämä olisi tuntunut heistä työltä, se oli heistä hauskaa.’
15. Miten lasta voitaisiin rohkaista parantamaan saavutuksiaan?
15 Kun lapsi tulee vanhemmaksi, hän oppii ilmaisemaan ajatuksia, piirtämään, tekemään työtä tai soittamaan jotakin instrumenttia. Hän tuntee saavansa jotakin aikaan. Hänen suorituksensa on tavallaan häntä itseään. Se on hyvin persoonallista hänelle. Jos sinä katsot sitä ja sanot: ”Hyvin tehty”, niin lapsen mieliala nousee. Etsi hänen työstään sellaista, mistä voit vilpittömästi kiittää, niin se rohkaisee häntä. Jos arvostelet häntä suoraa päätä, niin hän todennäköisesti masentuu ja menettää rohkeutensa. Jos näyttää tarpeelliselta, niin herätä kysymys jostakin siihen liittyvästä piirteestä, mutta älä anna sitä vaikutelmaa, että hylkäät hänen työnsä. Esimerkiksi sen sijaan, että ottaisit hänen oman piirustuksensa ja piirtäisit sen uudelleen, voisit tehdä joitakin parannusehdotuksia eri paperille. Se antaa hänelle mahdollisuuden korjata omaa piirustustaan, jos hän haluaa tehdä sen. Rohkaisemalla hänen ponnistelujaan sinä rohkaiset hänen kasvuaan; arvostelemalla häntä ankarasti sinä masennat häntä tai tukahdutat hänen yrittämishalunsa. Galatalaiskirjeen 6:4:ssä esitetty periaate soveltuu todella myös lapsiin: ”Koetelkoon hän, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten.” Lapsi tarvitsee rohkaisua varsinkin ensimmäisissä yrityksissään. Jos tulos on hyvä hänen ikäiselleen, kiitä sitä. Ellei se ole, kiitä yrittämisestä, ja rohkaise yrittämään uudelleen. Eihän hän oppinut kävelemäänkään ensi yrittämällä.
MITEN SELITTÄISIN SUKUPUOLIASIAT?
16. Millaisia vastauksia lapselle tulisi antaa sukupuoliasioita koskeviin kysymyksiin, kun otamme huomioon sen, mitä Raamattu sanoo?
16 Sinä vastaat lapsesi kysymyksiin ja rohkaiset häntä vaihtamaan ajatuksia. Mutta sitten sinulta kysytään yhtäkkiä sukupuoliasioista. Vastaatko suoraan vai annatko jonkin harhaanjohtavan vastauksen? Sanotko esimerkiksi, että pikkuveli tai -sisko saatiin sairaalasta? Jaatko oikeaa tietoa vai annatko lapsen saada huonoja, jopa vääriä vastauksia, ehkä rivossa yhteydessä vanhemmilta lapsilta? Raamatussa on suorasukaisia viittauksia moniin asioihin, jotka liittyvät sukupuolielämään tai sukuelimiin. (1. Mooseksen kirja 17:11; 18:11; 30:16, 17; 3. Mooseksen kirja 15:2) Antaessaan ohjeita kansalleen niistä kokouksista, joissa hänen Sanaansa luettiin, Jumala sanoi: ”Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset . . . että he kuulisivat sen ja oppisivat.” (5. Mooseksen kirja 31:12) Näin nämä pienet lapset kuulisivat kaikki tällaiset maininnat vakavassa, kunnioittavassa ilmapiirissä eivätkä ”katupuheina”.
17–19. Miten sukupuoliasioita koskevat selitykset voidaan antaa edistyvästi?
17 Sukupuoliasioitten selittäminen ei todellisuudessa ole niin vaikeaa kuin monet vanhemmat kuvittelevat. Lapset oppivat tuntemaan ruumiinsa varsin varhain ja näkevät sen eri osat. Opeta niiden nimet lapsellesi: kädet, jalat, nenä, vatsa, takapuoli, siitin, häpy. Pikkulapsi ei ole hämmentynyt, ellet sinä itse ala häpeillen kuiskailla sukuelimistä. Vanhempia kauhistuttaa se, että he luulevat, että heidän on selitettävä aivan kaikki, kun kyseleminen alkaa. Todellisuudessa kysymykset tulevat pala palalta, sitä mukaa kuin lapsi saavuttaa eri kehitysasteita. Eri kehitysvaiheessa sinun ei tarvitse muuta kuin lisätä hänen sanavarastoaan ja esittää hyvin yksinkertainen, yleisluontoinen selitys.
18 Lapsi voi esimerkiksi kysyä sinulta jonakin päivänä: ’Mistä vauvat tulevat?’ Sinä voit vastata tähän vain yksinkertaisesti sanomalla: ’Ne kasvavat äitinsä sisällä.’ Tavallisesti siinä on kaikki, mitä sillä hetkellä tarvitaan. Myöhemmin lapsesi voi kysyä: ’Miten vauva pääsee sieltä ulos?’ ’Sitä varten on erityinen aukko.’ Se tyydyttää hänet yleensä toistaiseksi.
19 Jonkin aikaa myöhemmin hän voi kysyä: ’Miten lapset saavat alun?’ Sinä voit vastata: ’Isä ja äiti haluavat lapsen. Isän antama siemen kohtaa äidissä olevan munasolun, ja niin lapsi alkaa kasvaa aivan samalla tavalla kuin maassa olevasta siemenestä kasvaa kukka tai puu.’ Kysymyksessä on siis jatkokertomus, jonka jokainen luku riittää tyydyttämään lapsen tiedonhalun sillä kertaa. Myöhemmin lapsi voi kysyä: ’Miten isän siemen menee äitiin?’ Sinä voit sanoa yksinkertaisesti: ’Sinähän tiedät, millaisia pojat ovat. Heillä on siitin. Tytöillä on ruumiissaan aukko, johon se sopii. Sillä tavalla siemen pääsee äitiin. Ihmiset on tehty sillä tavalla, että lapset voidaan panna alulle, ja ne kasvavat äidin sisällä ja tulevat sieltä ulos vauvoina.’
20. Miksi on hyvä, että juuri vanhemmat selittävät lapsilleen sukupuoliasioita?
20 Tällainen rehellinen asenne on varmasti parempi kuin valheelliset kertomukset tai salailu, joka saa aiheen tuntumaan jollakin tavalla epämiellyttävältä. (Vrt. Tiituksen 1:15.) Myös lapselle on parempi, että hän kuulee tosiasiat vanhemmiltaan, jotka voivat samalla selittää, miksi lapsia pitäisi syntyä vain aviopareille, jotka rakastavat toisiaan ja jotka ovat omaksuneet vastuun rakastaa lapsiaan ja pitää heistä huolta. Näin tämä aihe pysyttelee terveellä hengellisellä tasolla sen sijaan, että lapsi oppisi siitä olosuhteissa, jotka saattaisivat sen näyttämään likaiselta.
ELÄMÄN TÄRKEIMPIEN OPETUSTEN VÄLITTÄMINEN
21. Minkä lasten taipumuksen takia on tärkeää, että vanhemmat antavat hyvän esimerkin jälkeläisilleen?
21 Jeesus vertasi kerran oman aikansa ihmisiä ’toreilla istuviin lapsukaisiin, jotka huutavat leikkitovereilleen sanoen: ”Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet; me vaikeroimme, mutta te ette lyöneet itseänne murheesta.”’ (Matteus 11:16, 17) Lapset jäljittelivät leikeissään aikuisia ja heidän juhliaan ja hautajaisiaan. Lapsen luonnollisen matkimishalun takia vanhempien esimerkillä on suuri merkitys lapsen valmentamisessa.
22. Mikä vaikutus voi vanhempien käytöksellä olla heidän lapsiinsa?
22 Lapsesi oppii sinulta syntymästään saakka – ei vain siitä, mitä sinä sanot, vaan myös siitä, miten sinä sen sanot, sen äänensävyn perusteella, jota käytät puhuessasi lapselle itselleen, puolisollesi ja muille ihmisille. Se huomioi, miten vanhemmat suhtautuvat toisiinsa, toisiin perheen jäseniin ja vieraisiin. Esimerkkisi näissä asioissa voi välittää lapsellesi paljon tärkeämpiä opetuksia kuin on oppiminen kävelemään, laskemaan tai tuntemaan aakkoset. Se voi laskea perustuksen sille tiedolle ja ymmärrykselle, joka johtaa todella onnelliseen elämään. Tällainen esimerkki voi tehdä lapsesta vastaanottavaisen vanhurskaille periaatteille, kun se on kyllin vanha voidakseen oppia puheesta ja lukemisesta.
23, 24. Jos vanhemmat haluavat lastensa täyttävän tietyt mittapuut, niin mitä heidän itsensä täytyy olla halukkaita tekemään?
23 ”Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa”, kuuluu apostolin kehotus kristityille. Juuri ennen tätä hän osoitti, mitä Jumalan jäljitteleminen vaatii: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella. Mutta tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, antaen toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin Kristuksen kautta on antanut teille auliisti anteeksi. Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset . . .” (Efesolaisille 4:31, 32; 5:1, 2) Jos lapsen kuulemat äänet tai hänen näkemänsä teot välittävät hänelle oppitunnin ärsyyntymisestä, kuten välittävät äänekäs ja terävä puhe, valittava ruikuttaminen, ylimielisyys tai vihanpuuskat, niin sen jättämää jälkeä on vaikea pyyhkiä pois. Jos olet ystävällinen ja huomaavainen kaikille, jos moraalimittapuusi ovat korkeat ja periaatteesi hyvät, niin lapsesi on taipuvainen jäljittelemään sinua niissä. Toimi tavalla, jolla haluaisit lastesi toimivan, ja ole sellainen kuin haluaisit heidän olevan.
24 Vanhemmilla ei pitäisi olla kahdenlaisia periaatteita: toisia, joita he saarnaavat, ja toisia, joiden mukaan he toimivat, toisia lapsia ja toisia heitä itseään varten. Mitä hyötyä siitä on, jos kiellät lapsiasi valehtelemasta ja itse valehtelet. Jos rikot heille antamasi lupaukset, voitko odottaa heidän pitävän sinulle antamansa lupaukset? Miten vanhemmat voivat odottaa lapsensa oppivan kunnioitusta, elleivät he ole kunnioittavia toisiaan kohtaan? Ellei lapsi koskaan kuule isänsä tai äitinsä puhuvan nöyrästi, miten nöyryydestä voi tulla hänen mittapuunsa? Jos vanhemmat pyrkivät antamaan sen vaikutelman, että he ovat aina oikeassa, niin siihen liittyy sellainen vakava vaara, että lapsi voi ajatella vanhempien toimivan aina oikein – silloinkin, kun heidän tekonsa heijastavat epätäydellistä, syntistä luonnetta ja ovat vääriä. Jos sanot, mutta et tee, olet niiden ulkokultaisten fariseusten kaltainen, joista Jeesus sanoi: ”Kaikki, mitä he teille sanovat, se tehkää ja sitä noudattakaa, mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he sanovat, mutta eivät tee.” Jos siis te vanhemmat ette halua pikkufariseuksia perheeseenne, niin älkää olko isoja fariseuksia! – Matteus 23:3.
25. Miten lapsille tulisi opettaa rakkautta?
25 Lapset oppivat ensin rakkaudesta näkemällä sitä, ja he oppivat antamaan rakkautta saamalla sitä. Rakkautta ei voida ostaa. Vanhemmat voivat hukuttaa lapsensa lahjoihin, mutta rakkaus on ennen kaikkea hengellinen ominaisuus, joka tulee sydämestä eikä lompakosta, eivätkä pelkät lahjat voi koskaan korvata aitoa rakkautta. Yritys ostaa rakkautta on sen halventamista. Anna enemmän kuin aineellisia lahjoja itseäsi, aikaasi, tarmoasi, rakkauttasi. Sinulle maksetaan samalla mitalla. (Luukas 6:38) Johanneksen 1. kirjeen 4:19 sanookin rakkaudestamme Jumalaan: ”Me taas rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.”
26, 27. Miten lapsille voitaisiin opettaa antamisen iloa?
26 Lapset voivat oppia antamaan saamalla itse. Heitä voidaan auttaa oppimaan antamisen, palvelemisen ja jakamisen iloa. Auta heitä näkemään, että antamisessa on onnea – teille, toisille lapsille, täysikasvuisille ihmisille. Aikuiset eivät useinkaan halua ottaa vastaan lahjoja lapsilta, koska he ajattelevat virheellisesti ilmaisevansa rakkautta lasta kohtaan antamalla hänen pitää itse ne lahjat, jotka hän haluaisi antaa. Eräs mies sanoi:
”Minulla oli tapana kieltäytyä, kun eräs lapsi tarjosi minulle karamelleja. Luulin olevani ystävällinen, kun en ottanut sellaista, mistä tiesin hänen pitävän kovasti. Mutta kun kieltäydyin ja annoin hänen pitää kaiken itsellään, en nähnyt sitä iloa, jota odotin lapsen osoittavan. Silloin ymmärsin, että torjuin hänen anteliaisuutensa, torjuin hänen lahjansa ja torjuin hänet itsensä. Sen jälkeen olen aina ottanut vastaan sellaiset lahjat, jotta hän voisi tuntea antamisen iloa.”
27 Erään perheen vanhemmat halusivat auttaa pikkupoikaansa tulemaan niiden kaltaisiksi, joista sanotaan 1. Timoteuksen kirjeen 6:18:ssa, että he ovat ”anteliaita, auliita jakelemaan”. Käydessään eräässä raamatuntutkistelupaikassa he antoivat tämän vuoksi lahjoittamista varten varaamansa rahan pojalleen, jotta hän pudottaisi sen lahjalaatikkoon. Tämä auttoi painamaan lapsen mieleen, miten arvokasta on tukea hengellisiä asioita ja auttaa täyttämään niihin liittyviä aineellisia tarpeita.
28, 29. Miten lapsille voitaisiin opettaa, miten tärkeää on pyytää anteeksi väärintekoja?
28 Samoin kuin lapset voivat oppia rakastamaan ja tulemaan anteliaiksi, jos he saavat oikeita ohjeita hyvän esimerkin myötä, he voivat oppia myös pyytämään anteeksi, milloin se on tarpeellista. Eräs isä sanoi: ”Kun teen erehdyksen lasteni suhteen, myönnän sen heille. Kerron heille hyvin lyhyesti, miksi erehdyin ja että olin väärässä. Heidän on helpompi tunnustaa omat virheensä minulle, kun he tietävät, etten ole täydellinen ja että ymmärrän heitä.” Tätä menettelyä kuvaa hyvin eräs tapaus, kun perheessä oli vieras ja isä esitteli hänelle perheensä jäsenet. Vieras kertoi:
”Kaikki läsnäolijat esiteltiin, ja sitten hymyilevä pikku poika tuli huoneeseen. Isä sanoi: ’Ja tämä on meidän nuorin poikamme, jolla on hilloa paidassaan.’ Pojan hymy katosi ja loukkaantunut ilme näkyi hänen kasvoillaan. Kun isä näki, että kiusallinen tilanne oli vähällä nostattaa kyyneleet pojan silmiin, hän veti nopeasti pojan viereensä ja sanoi: ’Minun ei olisi pitänyt sanoa niin. Anna anteeksi.’ Poika nyyhkytti hetken ja poistui sitten huoneesta mutta palasi pian takaisin entistä hymyilevämpänä ja puhdas paita päällään.”
29 Sellainen nöyryys lujittaa varmasti kiintymyksen siteitä. Vanhemmat voivat tietysti myöhemmin selittää lapselle, miten hän voi omaksua tasapainoisen näkemyksen elämän suurista ja pienistä ongelmista. Hän voi auttaa lapsiaan näkemään, ettei pikkuasioihin kannata suhtautua liian vakavasti, että kannattaa osata nauraa itselleen ja ettei koskaan tule odottaa täydellisyyttä toisilta, niin kuin hekään eivät halua, että sitä odotetaan heiltä.
OPETA HEILLE OIKEAT ARVOT
30–32. Miksi vanhempien on tärkeää jo hyvin aikaisessa vaiheessa opettaa lapsilleen, mitkä ovat elämän tosi arvoja?
30 Nykyään monet vanhemmat eivät ole varmoja siitä, mitkä ovat elämän tosi arvoja. Siitä johtuu, että monille lapsille ei koskaan opeteta oikeita arvoja. Jotkut vanhemmat jopa epäilevät, onko heillä edes oikeutta muokata lastensa asenteita. Mutta elleivät vanhemmat tee sitä, niin toiset lapset, naapurit, elokuvat ja televisio tekevät sen. Sukupolvien välinen kuilu, nuorisomellakat, huumeet, uusi moraali ja seksuaalinen vallankumous – kaikki tämä pelottaa vanhempia. Mutta totuus on, että lapsen persoonallisuus on jo pitkälle kehittynyt, ennen kuin nämä kysymykset alkavat nousta esiin hänen elämässään.
31 Erään tieteellisen julkaisun selostamien tutkimusten mukaan ”suurin osa yksilön persoonallisuudesta vakiintuu ennen koulun alkamista. Tunnetaanhan tietysti yleisesti, että lapset ovat ennen kouluikää erittäin alttiita vaikutuksille ja taipuisia. . . . Kuitenkin olemme havainneet, että se, millaisia asenteita ja kokemuksia he ovat saaneet lapsuudessaan, usein vakiinnuttaa pysyviä ja toisinaan muuttumattomia käyttäytymismalleja.”
32 Väärät mallit voidaan korjata, mutta eräs toinen tutkija selittää, mitä tapahtuu, jos arvokkaiden vuosien sallitaan kulua hukkaan: ”Lapsi pysyy taipuisana ensimmäiset seitsemän vuottaan, mutta mitä kauemmin odotat, sitä jyrkemmin sinun täytyy muuttaa hänen ympäristöään – ja muuttumisen todennäköisyys vähenee hiukan vuosi vuodelta.”
33. Mitkä ovat tärkeimmät käsitteet, jotka lapsille tulisi opettaa?
33 Pikkulasten täytyy oppia monia peruskäsitteitä, mutta tärkeimpiä niistä ovat hänen käsityksensä siitä, mikä on totta ja mikä valhetta, mikä oikeaa ja mikä väärää. Kirjoittaessaan Efesoksen kristityille apostoli Paavali kehotti heitä hankkimaan täsmällistä tietoa sanoen: ”Jotta emme enää olisi lapsia, jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne ihmisten juonitellessa ja viekkaasti keksiessä erheitä. Mutta kasvakaamme totuutta puhuen rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus.” (Efesolaisille 4:13–15) Jos vanhemmat ovat hitaita auttamaan pienokaisiaan kehittämään rakkautta totuuteen ja rehellisyyteen, rakkautta siihen, mikä on oikein ja hyvää, lapset jätetään puolustuskyvyttömiksi erheen ja vääryyden suhteen. Vuodet ennen kouluikää kuluvat melkein vanhempien huomaamatta. Älä anna niiden mennä hukkaan; käytä nuo muutamat ensimmäiset tärkeät kehitysvuodet lastesi kanssa antaaksesi heille oikeat arvot. Se voi säästää sinut sydänsuruilta myöhempinä vuosina. – Sananlaskut 29:15, 17.
34. Miksi pysyvät mittapuut ovat tärkeitä, ja mikä on sellaisten mittapuitten paras lähde?
34 ”Tämän maailman näyttämö on vaihtumassa”, kirjoitti henkeytetty apostoli, ja tämä pitää varmasti paikkansa sen materialistisista, tunne-elämään liittyvistä ja moraalisista mittapuista. (1. Korinttolaisille 7:31) Maailmassa on hyvin vähän pysyvyyttä. Vanhempien on ymmärrettävä, että ihmisinä hekin voivat erehtyä tässä suhteessa. Jos he haluavat todella sydämestään lastensa parasta ja ovat kiinnostuneita heidän tulevasta onnellisuudestaan, niin he opettavat lapsilleen sellaiset mittapuut, jotka ovat muuttumattomia. He voivat tehdä tämän painamalla lastensa mieleen pienokaisesta asti, että herätköön millaisia kysymyksiä tahansa, syntyköön millaisia ratkaistavia ongelmia hyvänsä, heidän tulee kääntyä Jumalan kirjoitetun sanan, Raamatun, puoleen löytääkseen sieltä ratkaisevat ja hyödyllisimmät vastaukset. Riippumatta siitä, miten sekavalta ja hämärältä olosuhteet voivat saada maailman näyttämään, tuo Sana tulee olemaan ’heidän jalkojensa lamppu ja valkeus heidän tiellään’. – Psalmi 119:105.
35. Miten tärkeää on omien lasten valmentaminen?
35 Teillä on nyt todellakin kultainen tilaisuus ryhtyä rakentamaan lapsissanne sellaista arvojärjestelmää, joka voi auttaa heitä koko heidän elämänsä ajan. Mikään ura ei ole suurempi eikä mikään työ tärkeämpi kuin lastenne valmentaminen. Sen aloittamisaika on heti, kun he ovat syntyneet, kun he ovat vielä pienokaisia!
[Kuva s. 117]
Tee oppimisesta mieluisa kokemus