moraalitonta seuraa ja huonoja tapoja sinä et todennäköisesti joudu syfiliksen, tippurin etkä eräitten muidenkaan sairauksien uhriksi. Jumalan sanassa esitetty oikea elämäntapa on jo auttanut monia saavuttamaan suurimman mahdollisen vuosimääränsä. – 2. Piet. 3:14–18.

Tämän lisäksi on olemassa suurenmoinen toive elää Jumalan uudessa järjestyksessä. Kun tuo uusi järjestys on todellisuus, puut kuolevat tietysti jatkuvasti. Mutta vanhurskaitten ihmisten loputonta elämää mitataan ”niinkuin puitten päiviä” tuhansilla vuosilla.

Lukijain kysymyksiä

● Miksi Mooseksen laki kielsi rasvan syönnin? – USA.

Israelilaisille annetun lain alaisuudessa katsottiin sekä veren että rasvan kuuluvan yksinomaan Jehova Jumalalle. Laki sanoi: ”Tämä olkoon teille ikuinen [määräämättömään aikaan asti, Um] säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö.” – 3. Moos. 3:17.

Veri edustaa ihmisen tai eläimen elämää. Tästä syystä Raamattu sanoo, että ”sielu on veressä”. (1. Moos. 9:4; 3. Moos. 17:11, 14) Koska ainoastaan Jehova Jumala voi antaa elämän, kuuluu elämä tai se, mikä edustaa elämää, veri, oikeutetusti hänelle.

Rasvaa pidettiin parhaana eli kallisarvoisimpana osana. Tämä ilmenee sellaisista kuvaannollisista ilmaisuista kuin ”maan rasvainen osa”, ”paras [kirjaimellisesti: rasva] öljystä” ja ”paras [kirjaimellisesti: rasva] uudesta viinistä ja viljasta”. (1. Moos. 45:18; 4. Moos. 18:12; Um) Rasvansyömiskielto oli näin ollen ilmeisesti omiaan painamaan israelilaisten mieleen, että ”ensimmäiset” eli parhaat osat kuuluvat Jehovalle, ja ne tulee uhrata hänelle uhrina. Rasvan syönti olisi sen tähden ollut jonkin Jehovalle pyhitetyn laitonta anastusta. Se olisi ollut hänen oikeuksiinsa tunkeutumista. Mutta jos eläin kuoli itsestään tai jos toinen eläin tappoi sen, niin rasvaa voitiin käyttää muihin tarkoituksiin. – 3. Moos. 7:23–25.

Monet raamatunselittäjät uskovat, että rasvansyömiskielto koski ainoastaan uhreiksi kelpaavia eläimiä. Mutta on merkkejä siitä, että tämä rasvansyöntikielto koski kaikkien eläinten rasvaa. Rasvaa koskeva määräys liittyy verta koskevaan määräykseen. Ja kaikkien eläinten verta kiellettiin käyttämästä ravinnoksi. (3. Moos. 17:13, 14; 5. Moos. 12:15, 16) Sen tähden on järkevää, että rasvaa koskeva säädös käsitti samaten kaikkien eläinten rasvan.

Huomattakoon myös, ettei asianmukainen veren vuodattaminen poistanut lihasta jokaista verimolekyyliä, mutta jäljelle jäänyt veri ei tehnyt kuitenkaan lihaa käyttökelvottomaksi. Yhtä vähän rasvansyöntikielto teki lihaa, jossa oli vähän rasvaa, ravinnoksi kelpaamattomaksi.

Rasvaa koskeva kielto ei luonnollisestikaan estänyt ruokkimasta tai lihottamasta lampaita tai nautoja ruoaksi. Mainitseepa Raamattu ”syötetyt hanhet”. (1. Kun. 4:23) Kun otetaan huomioon rajoitus rasvan käytöstä ravinnoksi, lihottamisen eli ’syöttämisen’ tarkoitus ei ilmeisestikään ollut rasvakerrostumien tuottaminen, vaan se, että eläimistä olisi tullut lihakkaita eikä laihoja.

Kun 5. Moos. 32:14:ssä mainitaan ”oinasten rasvaa” annetun israelilaisille, se on kuvaannollista. Se tarkoittaa lauman parhaita (kuten sanotaan esimerkiksi ”kuoria kermat”). Siksi The Jerusalem Bible sanoo ”laidunten runsas ravinto”. Neh. 8:10:n sanat: ”Menkää ja syökää rasvaisia ruokia” on ymmärrettävä samalla tavalla. ”Rasvaiset ruoat” merkitsevät kuvaannollisesti runsaita, herkullisia annoksia, joihin sisältyy epäilemättä kasvisöljyä käyttäen valmistettuja maukkaita ruokalajeja. James Moffattin käännös sanoo: ”Syökää herkullisia paloja.” Joitakin ruokia, kuten viljasta tehtyjä kakkuja, keitettiin ”syvässä rasvassa”. Se ei ollut eläinrasvaa vaan kasvisöljyä, useasti oliiviöljyä. – 3. Moos. 2:7, Um.

Lukuun ottamatta verta koskevaa kieltoa, joka on ollut voimassa koko ihmissukua koskevana Nooan päivien vedenpaisumuksesta lähtien, kristityt eivät ole nykyään ruokia koskevien Mooseksen lain rajoitusten alaisia. (1. Moos. 9:4) Apostoli Paavali kirjoitti henkeytettynä: ”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16, 17) Kuitenkin tulisi rasvaa koskevan lain muistuttaa kristittyjä siitä, että heidän on jatkuvasti annettava kaikkein parhaansa Jehova Jumalalle. (Sananl. 3:9, 10) Tämän pitäisi heijastua kristityn elämän jokaisessa vaiheessa. Raamatun neuvo kuuluu: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön.” – Kol. 3:23, 24.