3. luku
Seitsemän enkeliä joilla on viimeiset vitsaukset
1. Miksi meidän pitäisi nyt kiinnittää huomiota kaikkiin Jumalan vihan ilmauksiin, ja mikä pitäisi olla meidän asenteemme hänen vihansa vuodatuksiin?
JUMALA on vihainen. Mistä syystä? Keille? Me emme varmaankaan halua kuulua niihin, joihin hänen vihansa eli suuttumuksensa kohdistuu nyt ja joiden päälle hänen vihansa vuodatetaan hänen määräaikanaan. (Ps. 7:12) Nyt on siis meidän tilaisuutemme kiinnittää huolellista huomiota kaikkiin hänen vihansa ilmauksiin ja tutkia niitä, ennen kuin huippukohta tulee. Me tiedämme, että hänellä on syytä olla vihainen ja että hänen vihansa ilmaukset ovat vanhurskaita. Sen sijaan, että me henkilökohtaisesti tulisimme tuntemaan nämä hänen vihansa vuodatukset ja pilkkaisimme häntä niiden takia, me haluamme mieluummin olla sopusoinnussa hänen vuodatustensa kanssa, antaa niille tukemme, koska ne vuodatetaan niiden päälle, jotka ansaitsevat ne. Ilmestyskirjan 15. luku paljastaa, että on oleva ihmisiä, jotka ylistävät Jumalaa siitä, että hän ilmaisee vanhurskaan vihansa tuomioaikanaan. Me olemme onnellisia, jos voimme yhtyä heidän kanssaan ylistämään Jumalaa.
2. a) Mikä täyttyy seitsemän viimeisen enkelin tullessa Johanneksen näyssä? b) Mitä nuo seitsemän viimeistä vitsausta vertauskuvaavat, ja mitä etuja on niillä, joita Johannes kuvasi, tämän näyn täyttymyksessä?
2 Apostoli Johannes katseli seuraavaa tärkeätä merkkiä mitä suurinta mielihyvää ja tyydytystä tuntien. Ilmeisesti hän näki itsensä mukana merkissä. Hän sanoo: ”Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä Jumalan viha täyttyy.” (Ilm. 15:1) Kauan sitten ne kymmenen vitsausta, jotka Mooseksen välityksellä vuodatettiin muinaista Egyptiä vastaan, olivat todella kirjaimellisia, mutta meidän aikanamme, siitä lähtien kun Suuri Babylon kukistui vuonna 1919, nämä seitsemän viimeistä vitsausta seitsemän enkelin valvonnassa osoittautuvat vertauskuvallisiksi. Ne ilmoittavat Jumalan vihan ja ovat ilmeisesti paljastuksia Jumalan sanasta. Kuitenkin Suuri Babylon muiden muassa tuntee ne ankarina. Ne osoittavat maailman monenlaiset olosuhteet Jumalan juridiselta näkökannalta katsottuna. Ne ennustavat, mitä maailmalle on tulossa hänen maailman kansoista omaamansa juridisen mielipiteen mukaan. Hänen jäännöksensä, jota Johannes – joka näki tämän suuren ja ihmeellisen merkin profeetallisessa näyssä – kuvaa, täytyy tietenkin tehdä tunnetuksi ja julistaa näitä Jumalan sanan paljastuksia. Kuten Johannes näki profeetallisen merkin, niin jäännökseen kuuluvat näkevät merkin todellisen nykyisen täyttymyksen.
3. Mitä ilmaistaan sillä, että vitsauksia on seitsemän?
3 Koska seitsemän on raamatullinen täydellisyyttä merkitsevä luku, niin näitä vertauskuvallisia vitsauksia ei tarvitse olla seitsemää enempää. Seitsemän riittää saattamaan Jumalan vihan ilmaisemisen loppuun. Enkelit suorittavat osansa niiden ilmaisemisessa.
4–6. Ketkä Johannes näkee ja mitä he laulavat osoitukseksi siitä, että Jumalan valtaistuimen edessä on uskollisia palvojia ennen seitsemän viimeisen vitsauksen vuodattamista?
4 Taivaallisessa merkissä, joka on toteutumaisillaan, ei ole mitään epävanhurskasta. Tämän merkin aloittamisen aikaan Jumalalla on uskollisia palvojia, jotka voivat ylistää häntä. Apostoli Johannes kiinnittää huomiomme heihin ennen seitsemän viimeisen vitsauksen vuodattamista. Johannes sanoo ikään kuin hän olisi nyt Jumalan valtaistuimen edessä:
5 ”Ja minä näin ikään kuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka ovat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan lasisen meren luona, ja heillä oli Jumalan harput. Ja he laulavat Mooseksen, Jumalan orjan, laulua ja Karitsan laulua sanoen:
6 ’Suuret ja ihmeelliset ovat sinun työsi, Jehova Jumala, Kaikkivaltias. Vanhurskaat ja todet ovat sinun tiesi, ikuisuuden Kuningas. Kuka ei tosiaan pelkäisi sinua, Jehova, ja kirkastaisi sinun nimeäsi, koska sinä yksin olet uskollinen? Sillä kaikki kansakunnat tulevat ja palvovat sinun edessäsi, koska sinun vanhurskaat säädöksesi on tehty ilmeisiksi.’” – Ilm. 15:2–4, Um; F. Delitzsch; Salkinson-Ginsburg (hepr.), v:n 1941 painos.
7. Keitä ovat voittoisina selviytyneet, ja miksi heistä on sanottu näin?
7 Keitä ovat ne, jotka ovat selviytyneet voittoisina Saatanan näkyvästä poliittisesta järjestöstä ja Kansainliitosta ja sen seuraajasta Yhdistyneistä Kansakunnista ja siitä epätäydellisyydestä, epäonnistumisesta ja sorrosta, jota vertauskuvallisen pedon nimiluku edustaa? He ovat Jumalan Karitsan 144000 seuraajan vielä maan päällä oleva jäännös. Heidän historiansa tähän päivään saakka todistaa heidän selviytyneen voittoisina; heidän otsansa ja heidän kätensä ovat puhtaat kaikista merkeistä, jotka ilmaisisivat sovintoa, yhteistyötä tai sovittelua vertauskuvallisen pedon ja sen kuvan kanssa. He eivät palvo sellaisia poliittisia laitoksia. Heitä ei ole merkitty sillä numeroista koostuvalla nimellä, joka yhteenlaskettuna on 666. He ovat ottaneet huomioon kolmannen enkelin varoituksen, jonka Ilm. 14:9–12 esittää, ja ovat kestäneet koko maailman vastustuksen ja vainon, koska he ovat uskollisesti pitäneet Jumalan käskyt ja Jeesuksen Kristuksen uskon.
8. Mitkä käskyt he ovat voittoisasti pitäneet ja kenen uskon kaltaista uskoa he ovat osoittaneet?
8 He ovat voittoisasti totelleet Jumalan käskyjä varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta ja saarnata hyvää uutista Jumalan perustetusta valtakunnasta koko asutussa maassa todistukseksi. He ovat ilmaisseet samanlaista uskoa kuin Jeesus Kristus ilmaisi ollessaan maan päällä. (Jaak. 1:27; Matt. 24:14; Mark. 13:10; Joh. 13:15–17) Koska näillä voittoisilla kuvataan olevan ”Jumalan harput” ja heidän kuvataan laulavan, niin heidän täytyy kuulua niihin 144000 laulajaan, joilla on harput ja joista Ilm. 14:1–3 puhuu.
9. a) Mitä heidän harppunsa itse asiassa kuvaavat, ja miten niiden sävelet ovat voimistuneet? b) Mitä Johanneksen näkemä ”lasinen meri” muistutti?
9 Koska heidän harppunsa ovat ”Jumalan harppuja”, niin Jumala on antanut ne heille. Niitä käytetään heidän laulunsa miellyttävältä kuuluvaan säestykseen, tukemiseen ja sointuvan taustan luomiseen. Heidän harppunsa ovat todellisuudessa kirjoitettu Jumalan sana kaikkine opetuksineen, ennustuksineen, ilmestyksineen ja Jumalan teoista kertovine historioineen. Maan päällä olevalla 144000:n jäännöksellä on Jumalan sanan lisäksi monia painettuja apuneuvoja Raamatun ymmärtämiseksi ja selittämiseksi, kuten sidottuja kirjoja, kirjasia, traktaatteja ja lehtiä, jotka on valmistettu sellaisissa kirjapainoissa, joissa kaikki työntekijät ovat Jehovan täysin antautuneita ja kastettuja todistajia. Kun he laulavat Jumalan sanomaa sellaisella säestyksellä, niin he seisovat ikään kuin lasisen meren edessä. Tuon ”meren” on täytynyt muistuttaa suunnatonta vesiallasta, sitä suurta allasta, joka lepäsi kahdentoista metallihärän selässä kuningas Salomon temppelissä ja jota myös sanottiin ”mereksi”. – 1. Kun. 7:23–46; 2. Kun. 25:16; 2. Aikak. 4:2–6, 15.
10. a) Mistä allas oli tehty? b) Missä ”lasinen meri” sijaitsi, ja mitä se osoitti laulajista ja harppua soittavista?
10 Johanneksen näkemä allas oli tehty lasista, ilmeisesti kirkkaasta, läpinäkyvästä lasista. (Ilm. 21:18, 21; Job 28:17) Niinpä tämän merenkaltaisen altaan sisällys voitiin nähdä kaikilta sivuilta. Kuten Ilm. 4:6 sanoo, tämä kristallinkaltainen lasinen meri oli Jumalan taivaallisen valtaistuimen edessä, ja siksi voittoisien laulajien täytyi harppuineen seistä ikään kuin Jumalan läsnäolossa ja esittää laulunsa hänelle, niin että taivaskin voi kuulla heidän laulunsa ja harpunsoittonsa.
11. a) Mitä se, että laulajat seisovat ”lasisen meren” luona, ilmaisee heistä? b) Mitä ”meren” sisällys kuvaa, ja mitä Johannes näki ennalta, kun hän näki sisällön läpinäkyvien sivujen läpi?
11 Salomon temppelissä ”meri” oli täytetty vedellä, jota käytettiin ”pappien peseytymistä varten”. Koska voittoisat laulajat seisovat lasisen meren luona, niin se viittaa heidän olevan hengellisesti pappisluokka, ”kuninkaallista papistoa”, joka on Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alainen. (1. Piet. 2:9; Hepr. 3:1) Samoin kuin Salomon temppelin ”meressä”, myös ’kristallin näköisessä lasisessa meressä’ oleva vesi kuvaa Jumalan sanan totuutta, sillä se sekä sammuttaa hengellisen janon, että vaikuttaa puhdistavasti kristityn elämään, sydämeen, mieleen ja tekoihin. Mutta kun Johannes katseli lasisen meren läpinäkyvien sivujen läpi, hän voi havaita sen sisällön olevan tulella sekoitettu. Näin hän edeltä näki sen, että Jumalan sanan totuus sisälsi tulisia tuomioita ja että nämä tuomiot tulisivat olemaan huomattavia juuri tänä aikana Suuren Babylonin kukistumisen jälkeen. Papillisen jäännöksen 144000:sta piti julistaa näitä tulisia tuomioita.
12. Mikä oli ”Mooseksen, Jumalan orjan, laulu ja Karitsan laulu”, ja miksi jäännöksen täytyy nyt laulaa niitä?
12 Mutta mitä he laulavat? Sen sanotaan olleen ”Mooseksen, Jumalan orjan, laulu ja Karitsan laulu”. Jumalan orja Mooses lauloi ylistyslaulun Jehovalle sen jälkeen, kun egyptiläiset sotavaunut pysähdytettiin pakenevien israelilaisten takaa-ajossa hukuttamalla ne Punaiseenmereen. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Mooses lauloi toisen ylistyslaulun Jehovalle ennen kuin hän sanoi jäähyväiset israelilaisille Luvatun maan rajoilla. (2. Moos. 15:1–19; 5. Moos. 32:1–43) Molemmat laulut julistivat Jehova Jumalan kostoa hänen omia vihollisiaan ja hänen antautuneen kansansa vihollisia vastaan. Profeettana Mooses esikuvasi vielä suurempaa juutalaista profeettaa Jeesusta Kristusta, ”Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin”. (5. Moos. 18:15–18; Apt. 3:22, 23; Joh. 1:29) Jeesus Kristus oli täysin sopusoinnussa Mooseksen laulujen kanssa, ja tässä Johanneksen saamassa ilmestyksessä hän viittaa Mooseksen lauluihin. Hän huolehtii siitä, että noiden laulujen sisältämät ennustukset saatetaan täyttymään. Ollessaan maan päällä Jeesus lauloi Jehovan ylistystä ja julisti hänen kostoaan. (Matt. 26:30; Luuk. 19:41–44; 21:20–22) Koska Mooseksen ja Jeesuksen laulujen lopullisen täyttymyksen aika on nyt tullut, niin 144000:n jäännös laulaa niitä.
13, 14. Miten heidän laulunsa ylistää Jehovan töitä, teitä ja nimeä, ja mitä hänen säädöstensä vaikutusta kansakuntiin ne ennustavat?
13 He laulavat kaikkien ihmisten kuullen, että Jehova on kaikkivaltias Jumala ja että hänen kostonsa ja kunniaansaattamisensa työt ovat suuria ja ihmeellisiä, töitä, jotka vain kaikkivaltias Jumala voi suorittaa.
14 Niin kuin Mooses lauloi Punaisenmeren rannalla, että Jehova on hallitseva kuninkaana määräämättömään aikaan asti, jopa iankaikkisesti, niin he laulavat Jehovasta ”ikuisuuden Kuninkaana”, jonka tiet ovat vanhurskaat ja todet silloinkin, kun hän on tekemisissä vihollistensa kanssa. He tekevät tunnetuksi hänen nimeään Jehova ja kirkastavat sen omassa elämässään. He kysyvät, kuka ei pelkäisi tätä Jumalaa ja kirkastaisi hänen nimeään. Miksi? Koska hän on uskollinen Jumala, ja hänen palvojansa voivat luottaa häneen. Ja niin kuin Mooses lauloi 5. Moos. 32:43:ssa: ”Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa, sillä hän kostaa palvelijainsa veren ja hän maksaa takaisin koston vastustajilleen” (Um), niin nämä voittoisat laulajat lainaavat Raamatun ennustuksia osoittaen, että ilahtuneet ihmiset kaikista kansakunnista tulevat palvomaan Jehovan edessä ja tulevat hänen todistajikseen. Miksi? Koska hän tekee tunnetuksi vanhurskaat säädöksensä vihollisiaan vastaan, ja nämä ihmiset hyväksyvät ne ja ilahtuvat niistä ja niiden toimeenpanosta. Laulajat ovat jo nyt nähneet satojen tuhansien ilahtuneitten ihmisten tulevan palvomaan Jehovaa.
15, 16. Mitä Johanneksen kuvaama jäännös, joka oli Jehovan hengellisessä temppelissä, näki tapahtuvan, kun temppeli avattiin?
15 Koska 144000:n voittoisa jäännös laulaa lasisen meren luona, niin he ovat Jehovan hengellisessä temppelissä, temppelissä, joka avattiin ja jossa nähtiin Jumalan liiton arkki merkkinä Jumalan läsnäolosta siellä. (Ilm. 11:19) Mitä sitten apostoli Johanneksen kuvaama jäännös näkee? Johannes kertoo meille:
16 ”Ja sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin; ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän vitsausta, lähtivät temppelistä, puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä. Ja yksi niistä neljästä olennosta [elävästä luomuksesta, Um] antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti. Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta ja hänen voimastansa, eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennenkuin niiden seitsemän enkelin seitsemän vitsausta oli käynyt täytäntöön.” – Ilm. 15:5–8.
17. Keitä nuo seitsemän enkeliä kuvaavat, ja mikä seikka osoittaa heidän olleen Jumalan läsnäolossa saadakseen ”seitsemän kultaista maljaa”?
17 Enkeleillä on taivaassa pääsy Jumalan läsnäoloon, mahdollisesti siihen pyhään osaan, jota Israelin palvontateltan kaikkeinpyhin kuvasi ja mihin ylösnoussut Jeesus Kristus meni esittämään ihmisuhrinsa arvon Jumalalle. (Matt. 18:10; Hepr. 9:24–26) Johanneksen näyssä ”seitsemän enkelin” kuvaamille enkeleille suodaan pääsy Jumalan läsnäolon temppeliin eli ”todistuksen majan temppeliin”. Siellä ”yksi niistä neljästä elävästä luomuksesta” antoi heille seitsemän kultaista maljaa, jotka olivat täynnä Jumalan vihaa. Ilm. 4:6–9 kertoo, että nuo ”neljä elävää luomusta” ovat lähellä lasista merta ja myös Jehova Jumalan valtaistuimen ympärillä. Kun siis yksi näistä elävistä luomuksista antaa noille seitsemälle enkelille Jumalan vihan maljat, niin sen täytyy tapahtua siksi, että noiden enkeleitten on sallittu tulla Jumalan läsnäoloon.
18. Kuka noista neljästä ”elävästä luomuksesta” olisi sopiva antamaan Jumalan vihan seitsemän maljaa seitsemälle enkelille ja miksi?
18 Seuraava tapahtuma liittyy ”Jumalan vihan” vuodattamiseen hänen kunniaansaattamisekseen ja hänen vanhurskautensa todistamiseksi. Siksi se ”elävä luomus”, joka antaa maljat, oli ”ensimmäinen elävä luomus”, joka oli ”leijonan kaltainen”, pikemmin kuin yksikään kolmesta muusta, jotka olivat vastaavasti 2) ”nuoren härän kaltainen”, 3) luomus, jolla oli ”kasvot kuin ihmisellä”, ja 4) ”lentävän kotkan kaltainen”. Raamatussa leijona vertauskuvaa oikeudenmukaisuutta, juridista vanhurskautta; ja Jumalan vihan vuodattamisen piti ilmaista sitä. Vuodattamisen suorittavat enkelit Jehovan kruunatun Kuninkaan johdolla, hänen, joka on ”jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa”. Kuningas Salomon, Daavidin pojan, valtaistuimen käsinojien vieressä oli kaksi veistettyä leijonaa, ja hänen valtaistuimelleen johtavilla portailla oli kaksitoista sellaista leijonaa, kaksi kuuden portaan molemmin puolin. (Ilm. 4:6, 7, Um; 5:5; 1. Kun. 10:18–20; 2. Aikak. 9:17–19) Oli siis hyvin sopivaa, että tuo leijonankaltainen ”elävä luomus” antoi seitsemälle enkelille kultaiset maljat, jotka olivat ”täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti”.
19. Miten seitsemän enkeliä olivat pukeutuneet, ja miksi se oli sopivaa?
19 Jumala on pyhä. On siis täysin sopivaa, että nuo seitsemän enkeliä, jotka astuivat Jumalan läsnäoloon, olivat ”puettuina” kauniisti ”puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä” sopusoinnussa muiden raamatunpaikkojen, kuten Jes. 6:1–4:n ja Ilm. 1:12–17:n, kanssa. He olivat puhtaat ja vanhurskaat pyhän Jumalan silmissä, ja heidät oli vyötetty tavalla, joka osoitti, että heidät oli määrätty mitä arvokkaimpaan palvelukseen Jumalan tahdon mukaan. Jumala oli kutsunut heidät luokseen. He saivat häneltä tuon erityisen elävän luomuksen välityksellä ne keinot, joilla he saattoivat vuodattaa Jumalan vihan ilmauksen niiden päälle, jotka sen oikeudenmukaisesti ansaitsivat.
20. Mitä ilmaistaan sillä, että temppeli tuli täyteen savua?
20 Kun nämä seitsemän enkeliä olivat lähteneet ”todistuksen majan temppelistä”, nähtiin loistava näky. ”Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta ja hänen voimastansa.” Savu johtui Jumalan läsnäolosta temppelissä; se ilmaisi hänen läsnäolonsa siellä, kuten silloinkin kun Salomon temppeli vihittiin Jehovalle kauan sitten. (Ilm. 15:8; 2. Aikak. 5:13, 14; 1. Kun. 8:10–13) Jehova oli päättänyt jäädä temppeliin nähdäkseen seitsemän viimeisen vitsauksen vuodattamisen. Hänelle piti ilmoittaa temppeliin siitä, että kaikki maljat oli kuuliaisesti vuodatettu. Hänen juridinen läsnäolonsa kirkkaudessa ja voimassa taivaallisessa temppelissään tuki seitsemää enkeliä heidän vuodattaessaan hänen vihansa maljoja.
21. Mihin tärkeisiin kysymyksiin, jotka heräävät nyt tätä taustaa vastaan, on saatava vastaus?
21 Mikä on nyt oleva tapahtumain järjestys? Minkä tai keiden päälle nuo seitsemän maljaa kukin vuorollaan tyhjennetään? Mitä maljan vuodattaminen toisensa jälkeen paljastaa meille ihmisten keskuudessa vallitsevasta asiaintilasta, joka vaatii tällaisen Jumalan vihan osoituksen? Minkä jokainen vuodatus ilmaisee olevan Jumalan juridinen näkemys esiintyvästä tilanteesta? Minkä jokainen malja paljastaa todellisuudessa vaivaavan niitä, joihin se vaikuttaa? Miten ne, joihin maljan vuodattaminen vaikuttaa, suhtautuvat siihen? Miksi jokainen näistä vuodatuksista on Jumalalta tuleva vitsaus? Miksi ne Jumalan tuomiojulistukset, jotka koskevat ihmisyhteiskuntaa ja sen käyttäytymistä, ovat vitsaus niille, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan? Mihin nämä ”seitsemän viimeistä vitsausta” huipentuvat eli päättyvät?
22. a) Mitä kukin ”kultainen malja, täynnä Jumalan vihaa”, kuvaa? b) Mihin kysymyksiin saamme vastauksen, kun kiinnostuksemme suunnataan viime aikojen historiaan?
22 Kukin näistä ”seitsemästä kultaisesta maljasta, täynnä Jumalan vihaa” vertauskuvaa Jumalalta tulevan paljastavan tiedon vuodattamista, Hänen julistamaansa tuomiopäätöstä, joka koskee ihmisiä, jotka ovat tuomittavina hänen edessään ja jotka odottavat hänen tuomionsa toimeenpanoa. Onko näiden ”maljojen” tyhjentäminen alkanut? Jos on, mitä todisteita meillä on sen osoittamiseksi? Mikäli ihmisiä on lainkaan käytetty näiden vitsausten vuodattamisen välikappaleina, niin keitä he ovat? Meitä kiinnostaa erityisesti perehtyä viime aikojen historiaan nähdäksemme seikat, jotka täyttävät sen, minkä apostoli Johannes näki paljastettuna silmäinsä edessä.