Nuoret, vanhemmat ja kristillinen seurakunta
KUTEN te nuoret hyvin tiedätte, eteenne tulee usein tilanteita, jotka vaativat teidän ratkaisujanne. Jotkut teistä ovat myös havainneet, että jos ratkaisut ovat viisaita, seuraus on tavallisesti hyvä. Jos toisaalta ajattelu, joka on ratkaisujen pohjana, ei ole tervettä, niin henkilö voi turmella koko elämänsä. Mistä voitte sitten saada apua, mitä niin kipeästi tarvitaan, jotta voisitte menestyksellisesti selviytyä vaativista tilanteista elämässänne? Mitä te, vanhemmat, voitte tehdä auttaaksenne? Jehova on rakkaudellisesti hahmotellut Raamatussa keinot, jotka suojelevat ja pysyvästi hyödyttävät jokaista meistä.
Vaikka olet saattanut lukea Sananl. 6:20–22 ennenkin, niin harkitsehan siinä annettua viisasta kehotusta muistaen, että se saattaa hyvinkin olla ratkaisu edessäsi oleviin pulmiin: ”Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.”
Jumala ei ole siis jättänyt teitä, nuoret, oman onnenne nojaan, niin että teidän täytyisi yrittämällä ja erehtymällä ottaa selville, millaista elämä oikein on. Hän asetti viisaasti teidät tulemaan maailmaan perhejärjestelyn turvaisassa suojassa. Vanhempienne, jotka ovat jo kokeneet monet niistä pulmista, jotka teitä tulevat kohtaamaan, ovat antamassa teille opastusta. Jos teette niin kuin Raamattu käskee ja pidätte lähellä sydäntänne vanhempienne neuvot sekä tottelette heidän opetuksiaan, niin se opastaa teitä ratkaisemaan menestyksellisesti elämän ongelmat. Tämä pitää erityisesti paikkansa, jos vanhempanne ovat antautuneet Jehova Jumalalle.
Kun osoitatte siten syvää kunnioitusta maallisia vanhempienne kohtaan, niin laskette perustan oikealle suhteelle taivaalliseen Isäämme Jehova Jumalaan ja hänen äitijärjestöönsä. Jos olette tottelevaisia ihmisvanhemmillenne, niin ”se on otollista Herrassa”, koska se on sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. – Kol. 3:20.
Te vanhemmat, jotka myös haluatte olla otollisia Herralle, teette hyvin, kun ette ainoastaan ilmoita lapsillenne omia elämänhavaintojanne, vaan myös juurrutatte heihin Jumalan sanan täsmällisen tuntemuksen ja sen syvän arvostuksen. Varsinkin teillä, isät, on ensisijainen vastuu tässä asiassa, koska Jumalan sana on määrännyt teidät huonekunnan pääksi. Ef. 6:4 sanoo nimenomaan: ”Te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.”
Tämä vaatii sinulta aikaa ja ponnistelua yhteistoiminnassa vaimosi kanssa. Se vaatii Jumalan sanan säännöllistä käsittelyä kodissa ja kärsivällistä kertaamista sen varmistamiseksi, että tärkeät kohdat muistettaisiin. (5. Moos. 6:4–7) Se vaatii sinua isänä auttamaan lapsiasi ymmärtämään, mitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan: ”Pakene nuoruuden himoja”, ja miksi se sanoo, että ”jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä”. (2. Tim. 2:22; 1. Joh. 2:15) Niin, sinun on autettava jokaista perheen jäsentä näkemään, miten Raamatun periaatteita on sovellettava niihin nimenomaisiin tilanteisiin, jotka hänen eteensä tulevat. Kun näin tehdään, seurauksena on luja perheyksikkö, joka miellyttää Jehovaa. Jos taas toisaalta isä ei kanna vastuutaan, ongelmat moninkertaistuvat.
Etkö ole myös yhtä mieltä siitä, että Herraa miellyttää, kun perheesi on kokouksissa ja osallistuu Jehovan todistajain paikallisseurakunnan kokouksiin ja sen kenttäpalvelusohjelmaan, ei vain satunnaisesti vaan säännöllisesti? Mahdollisesti tämä on jo vahvistanut perhettäsi hengellisesti ja yhdistänyt sitä. Kuten olet nähnyt, se auttaa jokaista olemaan tietoinen vastuustaan Jumalalle, perheen jäsenille sekä toisille lähimmäisille. Kun käytätte hyväksenne näitä varauksia hengelliseksi rakentumiseksi, niin helpotatte Jumalan hengen virtaamista huonekunnassanne ja siten kykenette kaikki ilmaisemaan sen hengen miellyttävää hedelmää. Perheenne on siten myös varustettu lihan tekoihin kompastumista vastaan, mistä seuraisi Jehovan hyväksynnän menetys. – Gal. 5:19–24; Room. 8:8.
KUKA TEKEE RATKAISUT?
Te nuoret, jotka olette kasvatetut tällaisen erinomaisen kristillisen elämänmallin mukaan, suojellutte siten joutumasta tietämättänne houkutelluiksi moraalittomuuteen ja rikollisuuteen. Koska teille on opetettu, kuka on Raamatun mukaan pää, niin te tiedätte, että niin kauan kuin olette alaikäisiä, isällänne on viimeinen sana sen suhteen, mitä saatte tehdä ja mitä ette. (Sananl. 4:1) Kun tulee ongelmia, niin te tiedätte, että teidän on käännyttävä hänen puoleensa saadaksenne neuvoa ja sitten toimittava annetun neuvon mukaan. Saattaa olla, että toisten perheitten vanhemmat sallivat lastensa tehdä jotain, mitä te ette saa tehdä, ja ehkä tunnettekin nuoria, jotka vetoavat siihen yrittäen saada omien vanhempiensa mielen muuttumaan. Mutta te osoitatte tervettä kristillistä näkemystä, jos te sen sijaan halukkaasti alistutte vanhempienne ratkaisuihin ymmärtäen Jumalan näin järjestäneen teidän hyväksenne.
Sellaisissa kodeissa, joissa vaimo on antautunut kristitty mutta mies ei, tilanne käy mutkikkaammaksi. Mutta silti soveltuu se Raamatun periaate, että aviomies ja isä on talon pää ja vastuu lapsista on ensi sijassa hänellä. (Kol. 3:18; 1. Piet. 3:1) Sellaisen kodin lasten ei tule jättää huomioon ottamatta isänsä toiveita, sillä alaikäisinä ollessaan he ovat hänen valtansa alaisuudessa. He tekevät samalla hyvin, jos noudattavat äitinsä esimerkkiä jumalisessa antaumuksessa ja menevät hänen kanssaan kristillisen seurakunnan kokouksiin sekä kehittävät vahvan uskon Jehova Jumalaan ja hänen vanhurskaisiin teihinsä. Niissäkin tapauksissa, joissa isä ei salli nuorten mennä näihin kokouksiin, ne nuoret, jotka haluavat miellyttää Jehovaa, voivat kuunnella tarkkaavaisesti, kun heidän äitinsä puhuu heille kotona, ja voivat kysyä häneltä Raamatun periaatteita, joiden pitäisi hallita heidän halujaan ja käytöstään. – Apt. 16:1, 2.
KUN ONGELMIA SYNTYY
Kasvattaessaan lapsia nykyisessä maailmassa, joka on niin täynnä epävanhurskauteen johtavia vaikutuksia, vanhempien on oltava alituisesti kosketuksissa lastensa toimintoihin ohjatakseen heitä oikealla tiellä. Mutta entä jos joku lapsistanne olisi siitä huolimatta, että olette yrittäneet opastaa häntä oikein, joutunut huonoon seuraan ja osallistunut sellaiseen, mikä ei sovi kristitylle? Mitä pitäisi tehdä?
Koska hän on alaikäinen, niin parasta on, että hän kertoo teille vanhemmilleen täsmälleen, mitä on tapahtunut. Tuntevatko teidän lapsenne olevansa niin lähellä teitä, että he tulevat mielellään luoksenne keskustelemaan ongelmista, kun niitä syntyy? Jos hän olisi ensin kuunnellut neuvoanne, niin hän ei ehkä olisi lainkaan joutunut vaikeuteen. Mutta joidenkuiden nuorten täytyy saada ankara isku, ennen kuin he ymmärtävät, että heidän vanhempansa koettavat auttaa ja suojella heitä eivätkä yritä vain estää heitä pitämästä hauskaa.
Jos te kuultuanne, mitä on tapahtunut, vanhempina ajattelette, että pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin sen oikaisemiseksi, mitä lapsenne teki, niin teidän asianne on valvoa, että niin tapahtuu. Jos teistä näyttää, että anteeksipyyntö on paikallaan tai että on korvattava, mitä on tuhottu, niin teidän velvollisuutenne on katsoa, että niin tehdään. Teidän tehtävänne vanhempina on käsitellä tilanne, ja jos teistä tuntuu, että lapselle on pantava joitakin lujia rajoituksia tilanteen uusiintumisen ehkäisemiseksi, niin teidän on toteutettava se. – Hepr. 12:9.
Jehovan todistajien paikallisseurakunnan komitean muodostavien kypsien veljien asia ei ole ottaa tehtäväkseen lasten kasvattamista ja nuhtelemista ja oikaisemista, jos he joutuvat vaikeuksiin, ja tämä pitää paikkansa, vaikka nuo lapset olisivat seurakunnan antautuneita ja kastettuja jäseniäkin. Vastuu on vanhemmilla, erityisesti isällä. Jos lapsen käytös saattaa Jehovan kansan seurakunnan huonoon valoon, niin vanhempien tulee kertoa seurakunnan komitealle, mitä he ovat tehneet tilanteen hoitamiseksi. Mutta niin kauan kuin he kantavat tämän vastuun, komitean ei pidä tarttua asiaan ja yrittää suorittaa tehtävää. Jos kuitenkin vanhemmat sallivat antautuneitten lastensa kulkea omia teitään ja sekaantua kevytmieliseen käytökseen tehden tuskin mitään heidän pitämisekseen kurissa, niin seurakunnan komitea voi tiedustella tilannetta. Se koettaa pääasiassa tehdä näin kuitenkin vanhempien välityksellä, koska he ovat vastuussa lapsista. Mutta jos vanhemmat eivät vain tartu lujasti tilanteeseen senkään jälkeen, kun heille on annettu rakkaudellisia neuvoja, niin seurakunnan komitea voi ryhtyä lasten suhteen niihin toimenpiteisiin, joita tarvitaan seurakunnan pitämiseksi puhtaana. Samaten, jos antautunut ja kastettu alaikäinen jatkaa itsepäisesti vakavaa väärintekoa ja kieltäytyy alistumasta vanhempiensa määräämään koeaikaan, seurakunta ryhtyy toimenpiteisiin itsepintaisesti syntiä tekevän nuoren erottamiseksi.
Mutta näin onnettoman tilanteen ei tarvitse koskaan syntyä. Raamatun periaatteita ja seurakunnan ponnisteluja ei ole tarkoitettu seurakunnan sekaantumiseksi perheasioihin, vaan perhesiteitten vahvistukseksi. Jos olet isä, niin miksi et järjestäisi huonekuntasi asioita nyt siten, että kiinnität tarpeellista huomiota perheen kunkin jäsenen hengelliseen hyvinvointiin, jotta he olisivat vahvoja uskossa ja käyttäytyisivät tavalla, joka kirkastaa Jumalaa? Jos olet nuori, niin miksi et ottaisi tavaksesi ilmoittaa vanhemmillesi mitä teet, kysyisi heidän neuvoaan ja sitten tottelisi sitä, ei ainoastaan kun se miellyttää sinua vaan aina, koska ”se on otollista Herrassa”? Tällä tavalla nuoret, heidän vanhempansa ja kristillinen seurakunta säilyttävät korkeat käyttäytymismittapuut, jotka saavat toisetkin ylistämään Jumalaa. – 1. Piet. 2:12.