Miten voit torjua rikollisuuden kodistasi

VÄHÄN aikaa sitten nähtiin kaikkialla New Yorkin kaupungissa ilmoituksia, joissa oli iskulause: ”Kun perhe-elämä lakkaa, alkaa rikollisuus.” Monet nuorisorikollisuuden vakavan pulman tutkijat ovat yhtä mieltä tämän johtopäätöksen kanssa. Heidän selitystensä pitäisi kiinnostaa kaikkia vanhempia.

Yhdysvaltain Harvardin yliopiston lainopillisen tiedekunnan rikollisuudentutkimuskeskuksen johtajien, Sheldon ja Eleanor Glueckin, havainnot ovat erityisen kiinnostavat. Heidän tutkittuaan kolmekymmentä viisi vuotta rikoksia ja rikollisuutta heihin on tehnyt syvän vaikutuksen ”ihmisten keskeisten perhesuhteitten silmiinpistävä osuus rikollisuuden syntymisessä, läheisen suhteen ilmeinen puute rikollisten lasten isien ja poikien välillä ja se ilmiö, että perheykseys puuttuu miltei kokonaan”. Toiset tutkimukset tukevat tätä.

Buffalossa, Yhdysvalloissa (N. Y.) osoitti nuorisorikollisuuden äskeinen tutkimus, että ”yhdessäkään ainoassa tapauksessa eivät koti- ja perheolot olleet todella terveet”. Uutisessa Intiassa vallitsevasta nuorisorikollisuudesta sanottiin: ”Perhe jää lopultakin nuoren ihmisen viimeiseksi ja toiveikkaimmaksi keinoksi, joka voi ennallistaa hänessä moraalisen selkärangan ja kunnioituksen lakia ja järjestystä kohtaan”. Tämä on myös tri Harry A. Snyderin johtopäätös: ”Jos on olemassa mitään parannuskeinoa lain halveksimiselle, moraaliarvojen puutteelle ja uskonnollisen opetuksen olemattomuudelle, niin näyttää siltä, että perhepiirin täytyy omaksua ensisijainen vastuu.” Vaikeus on siinä, että kotielämä ei ole sellaista, mitä se oli ennen.

MUUTTUNUT PERHE-ELÄMÄ

Nykyinen perhe on ensinnäkin kadottanut aikaisempien perheitten koossapitävän voiman. Kun isä oli varhaisempina aikoina pellolla ja äiti työskenteli keittiössä, niin lapset olivat vanhempien läheisemmässä valvonnassa. Raamattua lukevilta vanhemmilta lapset omaksuivat lujia moraalisia arvoja. Vanhemmat olivat tinkimättömiä, mutta he antoivat lasten tietää, että heitä rakastettiin. Ei ollut mitään vanhaa autoa, joka olisi lennättänyt pojan pois isän valvovien silmien alta. Kaupallistettujen huvitusten puuttuessa heillä oli hauskaa perheen olohuoneessa. Perhe meni eteenpäin yhtenä, ”kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta”. Nuorukaisetkin olivat vastuussa kaikkien toisten hyvinvoinnin edistämisestä suorittamalla sopivia tehtäviä. Perheissä vallitsi niinä aikoina yleensä ykseyden, rakkauden, järjestyksen, vastuun ja keskinäisen kunnioituksen vuorovaikutus, mikä piti rikollisuuden vähimmillään. Mutta kun ennustetut ”arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä” tulivat, on perhe-elämä aivan toista monissa kodeissa. – 2. Tim. 3:1, 2, Um.

Teollinen ja teknillinen kehitys sekä maailmansota on vetänyt isät ja äidit tehtaisiin. Muutto maaseudulta kaupunkeihin ja maasta toiseen on katkonut tärkeitä yhdyssiteitä oloja vakiinnuttaviin perinnäistapoihin. Auto on vienyt lapset pois kodista ja vanhempien valvonnasta. Raamatun moraalista vaikutusta ovat jäytäneet monien elämässä kehitysteorian elpyminen ja niin sanottujen ”raamatunkriitikkojen” häikäilemättömät syytökset. Kaikki tämä on raivannut tietä moraalisäännölle, mikä on häpeällisen höllä. Sukupuoliasiat ja väkivalta ovat tulleet yhä räikeämmällä tavalla elokuvien, viikkolehtien, sanomalehtien, radion ja television aiheiksi.

Tässä uudessa ilmapiirissä koti on alkanut muistuttaa kasvatuskeskuksen sijasta paremminkin huoltoasemaa. Nuorten päähänpistot ovat usein perheessä määräävä tekijä eikä vanhempien tahto. Entisen ykseyden asemesta jokainen perheenjäsen tähyilee aivan liian usein ”numero yhtä”, itseään. Monien ainoita tavoitteita ovat raha ja huvitus. Epäsiveellisiä tapoja pidetään ”muodikkaina” ja edullisina. Ihanteelliset nuoret näkevät monien aikuisten noudattavan vain huulillaan lakia ja moraalia. Harhakuvitelmista toipuneet maailmallismieliset nuoret ovat hylänneet aikuisten yhteiskunnan ja omaksuneet oman lakikokoelmansa, mikä sopii katuyhteiskuntaan. Siellä, vanhempien johdon ja arvokkaan päämäärän puuttuessa, tulee ”maineesta” tärkeä seikka elämässä. Nuoret ovat havainneet, että tämä voidaan saavuttaa ja säilyttää hävittämisvimman, varastelun, tappelun ja sukupuoliasiain sekä huumausaineitten parissa saatujen kokemusten hurmalla. Vaikka olisikin riittävästi tilaisuuksia saada työtä, nämä nuoret eivät enää tunne työniloa. Ei ole todellista kannustinta työhön eikä sen säästämiseen, mitä he voivat varastaa. Nuorisorikollisuus on ymmärrettävästi kehkeytynyt siksi, mitä New Yorkin tuomari Samuel Leibowitz kutsui äskettäin ”ongelmaksi, joka on yhtä vakava kuin maailmanpalo”. Mutta sinä voit torjua tämän palon kodistasi loitolle, jos todella haluat.

VANHEMPIEN JA LASTEN VALMENTAMINEN

Ensimmäinen askel on, että vanhemmat eivät ”ole mielettömät, vaan ymmärtävät, mikä Herran tahto on”. (Ef. 5:17) Viranomaiset huomaavat usein että on vaikeampaa käsitellä nuorisorikollisten vanhempia kuin nuoria itseään. Vanhemmat voivat parhaiten torjua rikollisuuden, kun he tutkivat huolellisesti Jumalan sanaa ja soveltavat innokkaasti sen periaatteita. Silloin he voivat kasvattaa lapsensa ”Herran kurissa ja nuhteessa”. (Ef. 6:4) Tämä antaa vanhemmille sen itseluottamuksen, mikä näyttää monilta puuttuvan. Se ratkaisee liian ankarana tai liian leväperäisenä olemisen pulman, sillä Raamatun menettelytapa on luja ja lieventää oikeutta armolla, mutta ei jätä väärintekoa kokonaan rankaisematta.

Kun vanhemmat täyttävät vastuunsa, niin he voivat opettaa lapsiaankin täyttämään omansa. Älä pelkää, että tällainen opetus aiheuttaa lapsessasi ”syyllisyyskompleksia”. Anna hänen tietää, että Jumala, sinä ja yhteiskunta palkitsee hänelle oikeat työt ja rankaisee häntä tahallisesta väärinteosta. Tee selväksi, että sekä sinä että sinun lapsesi ovat vastuussa Jumalan laista, että teillä kummallakin on sama laki erotuksetta. Jumalan tapa, millä sinä voit juurruttaa hänen lakinsa lapsiisi, on esitetty 5. Mooseksen kirjan 6:7:nnessä: ”Puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylösnoustessasi.” Selitä pojallesi, että Jumala on päättänyt antaa tottelevaisten ihmisten elää vanhurskaassa uudessa maailmassaan. (2. Piet. 3:13) Tee kristallinkirkkaaksi, ettei yksikään varas, ahne ihminen eikä kapinallinen poika eikä tyttö pääse Jumalan valtakuntaan. – 1. Kor. 6:9, 10; Ps. 37:9; Hes. 9:6.

Kun teroitat ja noudatat jumalisia periaatteita kodissasi, niin lapsesi omii moraalisia arvoja ja kehittää mielentilan, mikä heijastaa tätä jumalallista vaikutusta. Huolimatta yhteiskunnan vaihtuvista laeista ja riippumatta siitä, mitä muut nuoret tekevät, sinun lapsesi karttaa rikollisuutta, koska hän tietää, minkä Jumala sanoo oikeaksi ja minkä vääräksi. Hän haluaa tehdä oikein, jos sinä liität tottelevaisuuden Jumalan lakia kohtaan hänen elämäntavoitteeseensa.

PÄÄMÄÄRÄ JA VASTUU

Tavoitteen puute elämässä saa monet nuoret ajautumaan vaikeuksiin. He ovat kuin päämäärätön laiva. Ilman Raamatun opastusta heillä ei ole edes peräsintä. Minkä ammatin tai kutsumuksen lapsesi valitseekin mieluummin, hankkiakseen elatuksensa, sinun on osoitettava hänelle, että hänen päätavoitteensa elämässä on vaeltaa Jumalan kanssa ja saavuttaa iankaikkinen elämä. (Joh. 17:3) Osoita, miten hän voi saada nyt rauhan ja turvallisuuden arveluttavista ajoistamme huolimatta, jos hänen tavoitteenaan on Jumalan tahdon tekeminen. Kun se tulee hänen lujaksi päätöksekseen, niin hän näkee, että lukeminen, kirjoittaminen ja pyhän sekä maallisen historian tutkiminen ovat hänen tavoitteensa saavuttamiskeinoja. Hän ymmärtää, että vetelehtiminen on arvokkaan ajan tuhlaamista, että tutkiminen on viisas sijoitus ja että pienetkin rikolliset teot estäisivät häntä saavuttamasta elämäntavoitettaan. Kun hän näkee, mikä hänen elämänsä päätarkoitus on, niin osoita silloin hänelle, että tällä tarkoituksella on merkitystä täällä nyt, antamalla hänelle jotain vastuuta.

Vastuullisen, tuottoisan osan näyttelemisen elämässä tulee kuulua suurena osana lapsesi elämäntarkoitukseen. Hänen tulee alkaa oppia tätä vastuun ja tuottoisuuden tajua niin pian kuin mahdollista. Voit aloittaa opettamalla häntä pukeutumaan itse, panemaan talteen vaatteensa, leikkikalunsa ja kirjansa. Jos asut esikaupungissa, niin siellä on todennäköisesti monia tehtäviä, joita voidaan antaa, kuten ruohonleikkuuta, pensasaitojen tasoittamista, lehtien haravoimista, aidan maalaamista, vintin tai kellarin puhdistamista jne. Jos asut kerrostalossa, on pöytä katettava, astiat täytyy pestä ja kuivata, matot tarvitsevat puhdistamista, lattiat vahaamista, huonekalut voidaan tomuttaa ja kiillottaa ja vaatteita on silitettävä, ja sitä paitsi on aina vuoteitten laittoa ja ostosten tekoa. Jollei tämä tarjoa kylliksi tilaisuuksia, niin eräs toinen paikka, missä voit opettaa hänelle vastuuntuntoa, on seurakunnan kokoussali.

Kannusta lastasi auttamaan vapaaehtoisesti pitämään seurakunnan kokouspaikkaa puhtaana tai asettamaan tuoleja suoraan riviin, taittamaan raamatullisia traktaatteja, sulkemaan ikkunat, kun useimmat ovat menneet kotiin, ja lapioimaan lunta. Anna oikea esimerkki toimimalla itse vapaaehtoisesti, mikäli suinkin mahdollista.

Suorittamalla tällaisia tehtäviä poikasi oppii sellaista, mikä puuttuu silmiinpistävästi rikollisten lapsien kasvatuksesta – miten tulee tehdä työtä ja olla yhteistoiminnassa toisten kanssa. Hän oppii tuntemaan hyvin tehdyn työn ilon. Tämän tunteen mukana tulee arvostus ja askel kohti kypsyyttä. Älä anna poikasi oppia tätä vaikealla tavalla niin kuin eräs 19-vuotias oppi. Vasta kun hän oli viettänyt määräaikansa valtion nuorisoleirillä, hän saattoi sanoa: ”He opettivat minulle, miten tulee tehdä työtä, . . . sen mielihyvän, minkä ihminen voi saada, kun tekee jotain omaksi hyväkseen.” Vastuutehtävien antaminen lapsellesi tarjoaa myös keinon tarkastella hänen aloitekykyään, perusteellisuuttaan ja luotettavuuttaan. Sananlaskujen 20:11 sanoo: ”Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.” Voidaan kiinnittää erityistä huomiota niihin hänen luonteensa kohtiin, mitkä vaativat parantamista. Velvollisuuksien uskollinen suorittaminen tarjoaa tilaisuuden kiittämiselle ja lisäetujen tarjoamiselle. Tässä yhteydessä sinulla on tilaisuus opettaa sitä arvokasta läksyä, miten tulee tehdä työtä ja säästää sitä varten, mitä haluaa. Koska lapsesi on jälkeläisesi, niin hän ei ole luonnollisesti sen täydellisempi kuin sinäkään. Älä odota täydellisyyttä, mutta älä myöskään jätä huomioon ottamatta tarvittavaa kuria.

KURI JA RAKKAUS

Kun annat ohjeita tai käskyjä, niin sano, mitä tarkoitat, ja tarkoita, mitä sanot. Jos annat määräyksiä nalkuttavalla tavalla, opetat lastasi olemaan tottelematon, sillä hän tietää voivansa olla välittämättä käskystäsi ja sinun on toistettava se. Mutta hän ei vitkastele, jos näytät, että teot tukevat sanojasi. Monta kertaa saattaa tietysti olla viisasta esittää syy johonkin käskyyn tai rajoitukseen. Voit myös katsoa, että sinun ei tarvitse esittää lapsellesi syytä määräyksiisi, mutta muista tämä: kun lapsesi ymmärtää, miksi jokin menettely on viisas tai tyhmä, hänellä on hyvä peruste viisaan menettelytavan valitsemiseen silloin, kun sinä et ole paikkeilla. Pane merkille, miten Raamattu esittää usein syyn siihen, miksi jokin menettely on hyvä tai huono. Noudata tätä esimerkkiä. – Sananl. 23:20, 21; 24:15, 16, 19, 20.

Kun lapsesi valitsee tyhmän menettelytavan hyvistä neuvoistasi huolimatta, niin muista Sananlaskujen 22:15:ttä: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” Jehova vaatii, että sinä et pidätä kuritusta poikaseltakaan. (Sananl. 23:13, 14) Sinä tiedät, milloin lapsesi on pois oikealta tolalta, ja todennäköisesti hänkin tietää sen. Eräs nuorisorikollinen sanoi reportterille: ”En saa koskaan lyöntejä, vaikka olen usein todella tuntenut, että minun olisi pitänyt saada.” Älä ärsytä lapsiasi nalkuttamalla alituisesti ”sääntöjä” tai rankaisemalla tottelemattomuudentekoa jonain päivänä, mutta ei seuraavana. Noudata Jehovan esimerkkiä. Elä sanojesi mukaan, ole johdonmukainen ja anna kuritusta rakkaudesta. – Sananl. 13:24; Hepr. 12:6.

Näinä arveluttavina aikoina, jolloin monilta puuttuu luonnollista kiintymystä, on tärkeätä lapsesi tietää, että häntä rakastetaan ja että hän on haluttu. (2. Tim. 3:3, Um) Kun sinä asetat järkevät rajoitukset oikealle seuralle ja myöhäisille tunneille sekä toteutat tinkimättä toiveesi, niin osoitat olevasi rakastava isä tai äiti, joka pitää todella huolta. Sinun rakkautesi tuntuu, joskaan ei ehkä saa arvostusta sillä hetkellä, jona vaadit itsepintaisesti lastasi pyytämään aina lupaa, milloin hän aikoo mennä jonnekin, ja kertomaan sinulle, kenen kanssa hän menee. On havaittu kerran toisensa jälkeen, että kun lapset joutuvat rikoksen teille, sellaisiin kuin esim. myymälävarkauteen, niin heidän vanhemmillaan ei ole aavistustakaan, missä he ovat. Jos sinä pidät heistä huolta, niin pidät velvollisuutenasi tietää sen. Sinä opetat myös lapsesi pysymään erossa jokaisesta, joka houkuttelisi häntä ivaamalla tai pakottamalla menettelemään vastoin hänen Jumalansa tai vanhempiensa tahtoa. Opeta hänelle, että sillä, millainen maine hänellä on Jumalan silmissä, on tosi merkitystä. Jos vastoinkäyminen kohtaa perhettäsi, niin käännä se eduksi osoittamalla lapsellesi, miten tulee lähestyä Jumalaa saadakseen lohdutusta ja opastusta. Kaikki tämä kuuluu lapsesi kallisarvoiseen kasvatukseen sillä tiellä, mitä hänen täytyy kulkea saadakseen iankaikkisen elämän. – Sananl. 22:6.

Jos olet antanut lapsellesi Valtakunnan tavoitteeksi, jos olet opettanut häntä etsimään Jumalan sanasta ohjausta ja olet valmentanut häntä kantamaan vastuun, niin hän näkee, että hävittämisvimma, varastaminen, moraalittomuus tai mikä tahansa rikollisuuden muoto on asia, mikä voi poistaa hänet elämään johtavalta tieltä. (Matt. 7:14) Torju rikollisuus kodistasi johtamalla kotiasi tarkoin sopusoinnussa Jehovan arvovaltaisen neuvon kanssa. ”Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan.” – Sananl. 24:3.