Ovatko sinun lapsesi Kristuksen opetuslapsia?
”Nämä sanat, jotka minä . . . sinulle annan, . . . teroita niitä lastesi mieleen.” – 5. Moos. 6:6, 7.
1, 2. a) Mitä jotkut vanhemmat ajattelevat lasten kasvattamisesta? b) Mitä syitä on olla kiinnostunut paremmasta lastenkasvatuksesta?
MIKSI edes käyttää aikaa otsikossamme olevan kysymyksen harkitsemiseen? Miksei vain yksinkertaisesti huolehtia siitä, mitä keisarin laki vaatii – ruoasta, vaatetuksesta, asunnosta, maallisesta koulutuksesta – ja antaa sitten lapsen itsensä ratkaista uskonnolliset ja siveelliset asiat, kun hän on kyllin vanha? Et olisi ainoa tällaista menettelytapaa noudattava.
2 Mutta on hyviä syitä tehdä tuo kysymys. Onko väkivallan lisääntyminen riistänyt sinulta turvallisuudentunteen? Onko epärehellisyyden kasvu murehduttanut sinua? Onko huumeiden väärinkäytön ja moraalittomuuden nopea leviäminen ollut ainakin jossakin määrin levottomuutta herättävää? Ovatko näistä aiheutuvat veronkorotukset vaikuttaneet sinuun? Jos ovat, niin ottaen huomioon nuorten joutumisen näihin pulmiin sinulla on hyvä syy ainakin olla halukas tietämään, eikö parempi lastenkasvatus olisi auttanut.
3. Mikä osoittaa, että useimmat lapset voidaan kasvattaa sellaisiksi kuin heidän vanhempansa haluavat heidän olevan?
3 Älä tee erehdystä tämän asian suhteen. Lapset voidaan tavallisesti kasvattaa sellaisiksi kuin heidän vanhempansa haluavat heidän olevan. Lapsen kehityksen tutkijat ovat oppineet tietämään, että suurin osa lapsen persoonallisuudesta on vakiintunut ennen kuin hän menee kouluun ja että niitä persoonallisuuden piirteitä ei ole sen jälkeen helppo muuttaa. Ihmisen Luoja sanoo sanassaan Raamatussa: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananl. 22:6) Lapsuudessa juurrutettuja käytöstä hallitsevia perusperiaatteita ei tavallisesti unohdeta, vaikka joku voikin tilapäisesti horjahtaa väärintekoon epätäydellisyyden takia. Tätä ajatusta teroitetaan mieleen Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta, joka pyysi uskovalta isältään perintöään ja sitten ”matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti”. (Luuk. 15:13) Mikä toi hänet takaisin? Hän muisti ensinnäkin isänsä. Ei pelkästään niitä aineellisia varauksia, joista hänen isänsä aina piti huolen, vaan isänsä rakkauden hengellisiä asioita kohtaan. Hän sanoi: ”Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.” (Luuk. 15:18) Lapsuudessa saatu oikea kasvatus vaikuttaa tosiaan suuresti lapsen elämän muovautumiseen.
4. a) Miksi suunnittelu on välttämätön lastenkasvatuksessa? b) Minkä tulee olla tavoitteena?
4 Jotta tällainen kasvatus olisi menestyksellistä, niin se täytyy luonnollisesti suunnitella. Vanhempien täytyy tietää, mitä he haluavat ja mitä sen aikaansaaminen vaatii. On hyvä pitää mielessä käsitys halutusta lopputuloksesta ja keskustella siitä yhdessä. (Sananl. 21:5; 15:22) Tavoitteena tässä tulee olla sellaisen aikuisen aikaansaaminen, joka kykenee ajattelemaan itse, joka on antautunut vanhurskauteen, tuntee Jumalan, jolla on tahto ja päätös palvella Jumalaa Jeesusta Kristusta jäljitellen ja joka nauttii palvelusten suorittamisesta toisille. Mutta kun kasvatus jätetään sattumanvaraiseksi, niin tulos on sellainen, kuin on esitetty Sananl. 29:15:ssä: ”Kuriton poika on äitinsä häpeä.” Tämä voidaan välttää, kun vanhemmat käyttävät valtaansa rakkaudellisesti pitäen huolta lapsen pysyvästä hyvinvoinnista.
VALLAN VITSA
5, 6. a) Mikä vanhempien tulee pitää mielessään niistä kuritoimista, joihin heidän täytyy ryhtyä? b) Miten Jehova antaa esimerkin siitä, miten vanhempien tulee käyttää kuria?
5 Sen, jolla on valta, täytyy lopulta tehdä tili sille, joka antaa tämän vallan. Vanhemmilla on näin ollen raskas vastuu lastensa kasvatuksesta, koska heidän täytyy vastata Jumalalle saamastaan luottamustehtävästä. Ps. 127:3 muistuttaakin vanhempia: ”Katso, lapset ovat Herran lahja.” Siksi apostoli Paavali neuvoo: ”Te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” (Ef. 6:4) Tämän tekemiseen sisältyy sen opettaminen lapsillesi, että Jeesus jätti Jehovan tahdon mukaisesti ’meille mallin seurataksemme tarkkaan hänen askeleitaan’. – 1. Piet. 2:21, Um.
6 Israelissa oli vitsa rangaistusväline. 2. Sam. 7:14 esittää Jehovan sanoneen kuningas Daavidin seuraajasta: ”Jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään.” Apostoli Paavali kirjoittaa myös hengellisen Israelin jäsenille, kuten 1. Kor. 4:15–21 osoittaa: ”Ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa. . . . Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä?” Sananlaskujen kirja sanoo: ”Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.” (Sananl. 23:13, 14; 22:15) Se, miten vanhemmat käyttävät tätä vallan vitsaa, on vakava asia. Vanhemmat ovat tilivelvolliset Jumalalle, joka antaa valtuuden kurittaa, käyttää ”vitsaa” oikealla tavalla. Sen laiminlyöminen saattaa hyvinkin koitua lapsen kuolemaksi, niin kuin sananlasku sanoo, sekä johtaa siihen, että Jumala hylkää vanhemmat. Jehova itse antaa esimerkin isän kurinpitovaltuuden asianmukaisesta käyttämisestä, kuten osoitetaan Hepr. 12:7, 9, 10:ssä: ”Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljon ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.” Jehova kurittaa kansaansa, mutta ei siksi, että hän olisi ärsyyntynyt, vaan ”parhaaksemme”, jotta saisimme hänen hyväksymyksensä ja eläisimme. Hän odottaa kristittyjen isien menettelevän samalla tavalla lastensa suhteen silmämääränä heidän tulemisensa hänen Poikansa tosi opetuslapsiksi.
ISÄTÖN POIKA
7, 8. a) Kuvaile Jehovan huolenpito isättömästä pojasta. b) Miksi isätön huonekunta oli murheellinen?
7 Tapa, jolla Jehova käski israelilaisia hoivaamaan isättömiä poikia, teroittaa mieleemme sitä hyvää, mitä jumalinen isä voi aikaansaada perhepiirissä. Pane merkille Jehovan rakkaudellinen huolenpito sellaisista orvoista: ”Älä vääristä muukalaisen äläkä orvon [isättömän pojan, Um] oikeutta, äläkä ota lesken vaatteita pantiksi. Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, sinun Jumalasi, sinut sieltä vapahti; sentähden minä käsken sinua näin tekemään.” (5. Moos. 24:17, 18) Ei voida erehtyä siitä, että Jehova otti huomioon sen tyhjiön, mikä oli tuollaisen orvon huonekunnassa.
8 Isätön huonekunta oli murheellinen monella tavalla. Isähän hankki aineelliset välttämättömyydet. Hän voi suojella huonekuntaa niitä vastaan, jotka saattoivat varastaa, pettää tai muulla tavalla sortaa. Hän antoi pojalleen isällistä ohjausta ja neuvoa, toveruutta ja rakkautta. Tämän tähden laki varasi isän puuttuessa muistuttimia erityisen huolenpidon tarpeellisuudesta. – 2. Moos. 22:22–24.
9. a) Miten suhtautuminen ’isättömiin poikiin’ ilmaisi kansan hengellisen tilan? b) Mitä tekemistä sillä, kuinka joku suhtautuu tällaisiin onnettomiin, on kristillisyyden kanssa?
9 Ilmaisu ”isätön poika” esiintyi myös silloin, kun Jumala kuvaili koko Israelin kansan uskollisuuden määrää. Kun kansa heikentyi hengellisesti ja alkoi vääristellä oikeutta, niin isätön poika oli ensimmäisten joukossa joutuva tuntemaan sen huonot vaikutukset. Siksi Jehova pani profeetta Jeremian kirjoittamaan: ”Jos te todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos te todella teette oikeuden niin toiselle kuin toisellekin, ette sorra muukalaista, orpoa [isätöntä poikaa, Um] ja leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia turmioksenne, niin minä annan teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä olen antanut teidän isillenne, iankaikkisesta iankaikkiseen.” (Jer. 7:5–7) Jumalan mielipide tässä asiassa ei ole muuttunut. Yksi tapa tunnistaa tosi kristityt nykyään on panna merkille heidän huolenpitonsa turvattomiksi jääneistä. Jaak. 1:27:ssä sanotaan: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.”
10. a) Miten pojalla saattaa nykyään olla isä, ja hän voi silti tavallaan olla isätön poika? b) Mikä osuus vanhemmilla siis on lastensa tulemiseen Kristuksen opetuslapsiksi?
10 Onko nykyään mahdollista, että pojalla on isä mutta että hän on siitä huolimatta tavallaan isätön poika? Tämä voisi, ikävä kyllä, olla totta. Jos poika näkee välttämättömäksi mennä yksin kristillisiin kokouksiin, vaikka hänen isänsä todellisuudessa voisi olla hänen kanssaan, niin poika on isätön ainakin siinä tilaisuudessa. Jos pojan täytyy kääntyä jonkun muun puoleen saadakseen lainkaan valmennusta kristillisessä kenttäpalveluksessa, niin hän on isätön sillä elämänsä alalla. Sama pitää paikkansa muillakin tavoilla. Mutta miten erinomaista onkaan, kun kristitty isä kantaa vastuunsa: ottaa johdon perheen raamatuntutkistelussa, varaa virkistystä, on helposti lähestyttävissä, kun herää pulmia, ja antaa henkilökohtaisesti valmennusta vastuuvelvollisuuksien hoitamisessa kodissa hyvän perustuksen laskemiseksi vastuitten hoitamiselle myöhemmin elämässä. Koko kristilliseen elämänpiiriin liittyvä käytännöllinen opetus on tarpeen. Lapsista ei tule itsestään Kristuksen opetuslapsia vain siksi, että heidän vanhempansa tunnustautuvat sellaisiksi. He tarvitsevat henkilökohtaista apua. Isä, joka on auttaja lapsen kaikissa elämänvaiheissa, on todella siunaus.
PÄIVITTÄINEN OHJELMANNE
11, 12. Mitä 5. Moos. 6:6, 7 sanoo palvonnasta, ja miten tämän neuvon soveltaminen voi vaikuttaa perheemme jäseniin?
11 Kristikunnassa ne, jotka vielä käyvät kirkossa, kuuntelevat tavallisesti lyhyen saarnan sunnuntaina, ja lapsilla on viikoittain lyhyt pyhäkoulu. Tämän arvellaan riittävän perheen uskonnollisista tarpeista huolehtimisessa. Miten tämä kestää vertailun sen kanssa, mitä Jehova esitti perhepiirille? 5. Moos. 6:6, 7 sanoo: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” Tästä käy ilmi, että Jehovan palvonnan piti olla elämäntapa ja että hänen tarkoituksiaan piti pohtia sopivissa tilaisuuksissa kautta päivittäisen ohjelman.
12 Miten hyvä onkaan, kun ensimmäiset ajatukset herätessä liittyvät Jehovaan ja hänen Poikaansa! Onko parempaa puhuttavaa aloitettaessa päivän toiminnat kuin Jumalan teot? Jehovan palvontaa ei voida erottaa elämän jokapäiväisestä ohjelmasta. Kun vanhempien puhe ja käytös kuvastavat sitä vakaumusta, että näin on, niin lapset ymmärtävät yhä paremmin, että Jumala näkee kaiken, mitä he tekevät, ja on kiinnostunut siitä, miten he sen tekevät, ja että on tärkeätä olla Jumalan Pojan jäljittelijä kaikessa, mitä he tekevät. Jumala ja hänen Poikansa ovat silloin lapsen ajatuksissa kaikkina aikoina eivätkä ainoastaan palvontaan nimenomaisesti varattuina aikoina. He odottavat Jehovan siunausta jokaiselle suoritetulle tehtävälle ja tähyilevät hänen Pyhässä Raamatussa antamaansa ohjausta. Kun lapsi saa tällaista kasvatusta, niin on luultavimmin totta, että ”hän ei vanhanakaan siitä poikkea”. – Sananl. 22:6.
13. Miksi on tärkeätä pitää Jumala koko ajan ajatuksissamme?
13 Mutta kuinka helpoksi monet havaitsevatkaan hääriä päivän tehtävissään ja jättää Jumalan pois ajatuksistaan! Sellainen, joka sallii itselleen tapahtua näin, voisi aikanaan tulla niiden kaltaiseksi, joista Jeesus sanoi: ”Niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet [välittäneet, Um], ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus [läsnäolo, Um] oleva.” (Matt. 24:37–39) Mutta apostoli Paavali kehotti viisaasti pitämään Jumalan mielessä koko päivän, teimmepä mitä hyvänsä. Hän sanoi: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) Hän antoi samanlaisen kehotuksen kolossalaisille: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne [kokosieluisesti, Um], niinkuin Herralle eikä ihmisille.” (Kol. 3:23) Kristuksen opetuslapsi tekee siten. Opetatko sinä lapsiasi tekemään siten?
14. Mainitse esimerkki siitä, miten Jumala voidaan sisällyttää keskusteluun, kun isä ja poika työskentelevät yhdessä jossakin jokapäiväisessä tehtävässä.
14 Työskenteletkö sinä poikasi kanssa toisinaan yhdessä perheen auton parissa? Mitä päivittäisen ohjelman tällä osalla on tekemistä Raamatun kanssa? No, auto piti ensin taiten suunnitella ja valmistaa Luojan vahvistamien lakien mukaisesti, ja sinun täytyy jatkuvasti tunnustaa nuo luonnon lait, jos tahdot sen toimivan tehokkaasti. Ajoittaiset viritykset ja tarkistukset, voitelut ja öljynvaihdot ovat kaikki tarpeen Jumalan lakien tähden. Muistutatko sinä pojallesi näistä seikoista, kun hän tekee työtä? Toinen seikka: Onko hallitusasemassa olevalla keisarilla joitakin turvallisuuslakeja, jotka hallitsevat autojen käyttöä maassasi? Täytyykö renkaitten, valojen ja jarrujen täyttää tietyt vaatimukset tapaturmien välttämiseksi ja ihmishenkien suojelemiseksi? Miten tärkeätä on mukautua näihin vaatimuksiin? Meille sanotaan Room. 13:1:ssä: ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.” Painatko sinä nämä ajatukset poikasi mieleen työskennellessänne yhdessä?
15. Mainitse esimerkki siitä, miten Jumala voidaan sisällyttää keskusteluun, kun äiti ja tytär työskentelevät yhdessä jossakin suunnittelutyössä.
15 Tekevätkö äiti ja tytär koskaan yhdessä leninkiä? Mitä yhteyttä tällä on Raamatun kanssa? No, minkä mallinen se tulee olemaan? Onko se sen mukainen, mitä 1. Tim. 2:8–10 sanoo: ”Minä tahdon . . . että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi”? Millä somistat sen, ja mitä lisäasusteita tyttäresi pitää sen kanssa? Tuon saman raamatunpaikan loppu sanoo, että naisten, jotka kunnioittavat Jumalaa, tulee kaunistaa itseään ”ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla”. Jollei käytä aina kalleimpia vaatteita, niin voi oppia järkevää taloudellisuutta, niin ”että . . . olisi, mitä antaa tarvitsevalle”. (Ef. 4:28) On monia raamatullisia periaatteita, joita tyttäresi voi oppia, kun työskentelette yhdessä saadaksenne päivittäisen työn tehdyksi kotona ’tehden kaiken Jumalan kunniaksi’.
16. a) Millaista kieltä tulee sekä vanhempien että lasten käyttää ja miksi? b) Vaikka emme voi lukea Raamattua ja raamatullista kirjallisuutta koko aikaa, niin mitä voimme tehdä?
16 Millaista kieltä sinä käytät päivittäisessä seurustelussa lastesi kanssa? Jeesuksen opetuslapset tietävät, että sopiva kielenkäyttö on tärkeä. (Matt. 12:36) Raamattu kehottaa: ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” (Ef. 4:29; Tiit. 2:6–8) Olkoonpa aihe mikä tahansa, niin lausuttujen ajatusten tulee olla sopusoinnussa niiden henkeytettyjen ohjeitten kanssa, jotka apostoli Paavali on merkinnyt muistiin sanoen: ”Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” (Fil. 4:8) On totta, että me emme voi lukea Raamattua tai raamatullista kirjallisuutta koko päivää. Mutta Kristusta jäljitellen voimme aina ajatella, puhua ja työskennellä Raamatun mukaisesti. Heijastaen tätä näkemystä Ps. 119:97 sanoo: ”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen [se on minun mielihaluni, Um].
NIMENOMAISTEN AIKOJEN VARAAMINEN
17. Miksi säännöllinen perhetutkistelu on tärkeä tekijä lasten kasvattamisessa?
17 Sen lisäksi, että opetat ja kasvatat lapsiasi päivän tavan omaisten tehtävien ohessa, todellisen menestyksen saavuttamiseksi on välttämätöntä varata nimenomaiset ajat säännöllisesti perhetutkistelua varten. Säännöllisyys tässä on yhtä tärkeää kuin säännöllisyys syömisessä ja juomisessa. Ei ole ihme, että me luontevasti sanomme Raamatun totuutta hengelliseksi ravinnoksi, kun muistamme sen antaman voiman, sen nauttimisesta johtuvan ilon ja sen jatkuvan tarpeen. – Matt. 4:4; 5:3.
18. Kenen tulee päättää, mitä perhe tutkii, ja miksi?
18 Tutkittava aineisto tulee perheen pään valita. Samoin kuin hän päättää, mitä perhe on saava aineellisesti, hänen vastuullaan on myös sen päättäminen, mitä perhe tutkii. Hän kykenee parhaiten tietämään, mitä perhe tarvitsee. Hän voi lisäksi tiedustella, mitä toiset ajattelevat hyödyllisimmäksi, ja sitten ottaa sen harkittavakseen. Jokaisella perheellä on silloin tällöin erikoistarpeita. Kirjoitukset huumausaineiden väärinkäytöstä, käyttäytymisestä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaa kohtaan, rehellisyydestä, toveruuksista, ystävällisyydestä jne. voivat olla sopivia tarkasteltaviksi olosuhteiden mukaan.
19. Mitä perheessä tavallisesti tutkitaan?
19 Perhe havaitsee yleensä hyötyvänsä suuresti noudattaessaan sitä tutkimisohjelmaa, joka on järjestetty seurakunnalle, valmistautuen osallistumaan kokouksiin. Jollei perheellä ole mitään erityistä tarvetta, niin miksi ette kohdistaisi huomiotanne siihen tutkittavaan aineistoon, mitä kaikki muut seurakunnassa ajattelevat ja mistä he puhuvat? Kuinka yhdistävä vaikutus sillä onkaan ja miten erinomaisen lisän kukin voikaan antaa keskustelulle kokouksessa, jos perheet valmistautuvat kotona seurakunnan ohjelman mukaisesti! Luonnollisesti ne, jotka voivat käyttää tutkimiseen enemmän aikaa, voivat tutkia muutakin aineistoa.
20. Jos valmistautuminen kokouksiin tuntuu ikävältä ja kiinnostamattomalta joistakuista, niin missä voi olla vika, ja mikä voisi olla parannuskeino?
20 Kokouksiin valmistautuminen saattaa tuntua ikävältä joistakuista lapsista. Se johtuu heidän katsantokannastaan. Tällaisten mielessä on todennäköisesti päämääränä vain valmistaa vastauksia tutkistelukysymyksiin. Vaikka tämä saattaa olla hyväksyttävä päämäärä aluksi, niin todellisena tavoitteena tulisi olla raamatullisen aiheen käsittäminen ja sitten myös toisten auttaminen käsittämään annettujen vastausten avulla. Kun tämä on päämääränä, niin tutkistelusta tulee pian ilo sille, joka rakastaa totuutta. – Ps. 1:1, 2.
21. Mitä muuta vanhemmat voivat tehdä, jotta perhetutkistelu olisi iloinen ja kiinnostava?
21 On muutakin, mitä vanhemmat voivat tehdä saadakseen perhetutkistelut iloisiksi ja kiinnostaviksi. On hyvä pitää ilmapiiri ystävällisenä ja rentoutuneena. Kukaan ei opi hyvin ollessaan jännittynyt tai pelokas. Nuorten mieli ei ole niin vastaanottavainen, jos vanhemmat ovat ankaria ja vaativia. Vaikka riittävästi lujuutta tarvitseekin olla järjestyksen ylläpitämiseksi ja tilaisuuden vakavuuden osoittamiseksi, niin silti on runsaasti tilaa keskinäiselle lämmölle ja rakkaudelliselle huolenpidolle, mikä vetää perheen yhteen.
22, 23. a) Miksei vanhempien tarvitse tuntea alemmuutta lastensa rinnalla vain maallisen koulutuksen eron vuoksi? b) Mitä on hyödyllistä auttaa lapsia arvostamaan?
22 On totta, että vanhemmilla ei joissakin tapauksissa ole sitä maallista koulutusta, jota heidän alaikäiset lapsensa nykyään saavat. Jotkut vanhemmat ovat tulleet toisesta maasta, ja heidän lapsensa koulua käytyään hallitsevat uuden kielen, mutta vanhemmat eivät. Maailmallisissa perheissä lapset tällaisissa olosuhteissa usein suhtautuvat ylimielisesti vanhempiinsa. Mutta miten tällainen este voidaan voittaa kristillisessä perhepiirissä, kun vanhemmat yrittävät täyttää Jumalalta saamansa vastuun lapsistaan ja kasvattaa ”heitä Herran kurissa ja nuhteessa”? – Ef. 6:4.
23 Vanhempien ei tarvitse koskaan tuntea alemmuutta jälkeläistensä rinnalla siksi, että kehittyy jokin edellä mainituista olosuhteista. Heidän valta-asemansa huonekunnassa on Jumalan antama. Lisäksi se, että heillä on vuosien kokemus elämisestä, tekee heidät sopivammiksi ylläpitämään perhettä aineellisesti, hoitamaan taloutta ja johtamaan perhetutkistelussa ja palvonnassa. Vastaavasti voisi seurakunnassa olla parinkymmenen vuoden ikäisiä nuoria veljiä, jotka voivat pitää hiotumpia harjoituspuheita kuin jotkut vanhemmista veljistä, mutta se ei tee heistä päteviä vanhimmiksi. Vanhimmuuteen sisältyy paljon enemmän. Sama pitää paikkansa lapsista verrattuina heidän vanhempiinsa perhepiirissä. Koulutuksestaan ja entisestä elämästään riippumatta vanhempien tulee järjestää aika perhetutkistelulle ja sitten antaa jokaisen esittää mitä pystyy toisten hyödyksi. Jos lapset ovat kyvykkäämpiä joissakin asioissa, niin heitä voidaan auttaa ymmärtämään, että pelkkä älykkyys ei merkitse mitään Jehovalle, vaan nöyryys ja antaumuksen syvyys. Jeesus sanoi: ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” (Matt. 23:12) Jehovan henki korvaa minkä tahansa puutteen, jota vanhemmat saattavat tuntea. Noudattakaa luottavaisesti raamatullista perhetutkistelujärjestelyä perheen eri jäsenten erilaisista henkisistä kyvyistä riippumatta.
24. Mistä vanhemmat tietävät, ovatko heidän lapsensa todella Kristuksen opetuslapsia?
24 Ovatko sinun lapsesi Kristuksen opetuslapsia? Jos he eivät ole ainoastaan tarjoutuneet kristilliselle kasteelle, vaan myös pitävät tapanaan perustaa ratkaisunsa siihen, mitä Jeesus sanoi ja teki, jos he eivät osoita rakkautta maailman epävanhurskaita teitä kohtaan, vaan pitävät silmällä tavoitetta palvella aina Valtakunnan etuja, jos he alistuvat halukkaasti sinun valtaasi ja nauttivat Jehovan teiden pohtimisesta, jos he täyttävät sydämesi lämpimällä rakkaudella siksi, että sinä näet nämä ominaisuudet heissä, niin sinun ei tarvitse arvailla. Sinä tiedät heidän olevan todella Kristuksen opetuslapsia.
[Kuva s. 204]
Vaatetusta koskevia Raamatun periaatteita voidaan opettaa äidin ja tyttären valmistaessa pukua yhdessä
[Kuva s. 205]
Säännöllisyys lastesi opettamisessa on yhtä tärkeää kuin säännöllisyys syömisessä ja juomisessa