Tapahtumapaikoilla — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Tapahtumapaikoilla

KESÄKUUN 12. päivän aamuna 1978 kaksi nuorta arabia auttoi meitä, Norjasta tullutta kymmenen hengen ryhmää, matkustamaan Betlehemiin. Kun odotimme bussipysäkillä eräällä Jerusalemin esikaupunkialueella, kuului hirvittävä pamaus! Se kuulosti pommilta. Arabinuorten kasvoilta heijastui heti levottomuus. Mutta sitten tuli huojennus, kun suuri kuorma-auto suistui tien viereen, koska yksi sen suurista renkaista oli räjähtänyt.

”Jos se olisi ollut pommi”, toinen nuorukaisista sanoi, ”olisimme joutuneet vaikeuksiin.” Hän selitti, että kaikki räjähdyspaikan läheisyydessä olevat arabit pidätetään, ja he voivat joutua olemaan pidätettyinä jonkin aikaa. Näin saimme ensi käden tietoja siitä kireästä tilanteesta, joka vallitsee Israelissa. Mutta päinvastoin kuin alkuvuodesta pelättiin, maassa viime aikoina käyneitten matkailijoitten mielestä se on varsin turvallinen turisteille.

Me Norjasta tulleet kuuluimme Jehovan todistajien tilausmatkaryhmään. Varhaiskeväästä alkaen todistajia oli saapunut Israeliin eri puolilta maailmaa – 2 400 Ranskasta, 1 500 Saksasta, 1 200 Alankomaista, 750 Yhdysvalloista ja niin edelleen. Heinäkuuhun mennessä vierailijoita oli saapunut noin 9 000, ja lokakuun loppuun mennessä odotettiin yhteensä noin 15 000 kävijää, heistä 600 Suomesta.

Monet käyttivät kiertomatkalla rintamerkkitunnusta, ja busseissa oli etuikkunassa kilpi: JEHOVAN TODISTAJIEN KIERTOMATKA RAAMATUN MAASSA. Hämmästyneenä Kaliforniasta kotoisin oleva juutalainen nainen kertoi sukulaisilleen palattuaan matkalta Israeliin: ”Joka paikassa, minne menimme, näimme teitä todistajia. En osannut kuvitellakaan, että olisitte niin kiinnostuneita Israelista.” Hän ihmetteli, miksi me olimme siellä.

KÄYNNIN TARKOITUS

Pääasiallisena syynä on se, että Jehovan todistajat uskovat Raamatun olevan Jumalan sana ja haluavat siksi tietää siitä mahdollisimman paljon. Koska Raamatun tapahtumat ovat sattuneet enimmäkseen Israelissa, niin me olemme kiinnostuneita tästä maasta. On hyödyllistä tutustua paikkoihin, joista lukee. Valaisemme asiaa:

Olettakaamme, että luet sanomalehdestä jostakin huomattavasta tapahtumasta, joka on sattunut lähellä sitä paikkaa, missä olet kasvanut. Olettakaamme myös, että selostuksessa mainitaan esimerkiksi jokin tietty kukkula, rakennus tai joki. Etkö olekin nyt tapahtumasta kiinnostuneempi ja eikö ymmärryksesi sen suhteen ole nyt suurempi, kuin jos et olisi koskaan ollut sillä paikalla? Niin on, koska nyt osaat kuvitella mielessäsi tapahtumapaikan, voit nähdä mielesi silmillä maaston – kukkulan korkeuden, joen leveyden ja muita maantieteellisiä piirteitä, jotka saavat tapahtuman tulemaan eläväksi sinulle.

Niin, maan tunteminen auttaa ymmärtämään paremmin Raamatun ihmisiä ja heihin liittyviä tapahtumia.

NYKYAJAN TODISTAJIA

Mutta me emme ole kiinnostuneita ainoastaan Jehovan muinaisista palvelijoista. Erikoiskokouksessa, joka oli järjestetty vieraileville norjalaisille todistajille Haifan valtakunnansaliin, meille kerrottiin Jehovan todistajien viidestä nykyajan seurakunnasta Israelissa ja niiden yhteydessä olevista noin 260:stä Valtakunnan julistajasta. Meille selitettiin, että Betlehemin ja Ramallahin seurakunnat koostuvat enimmäkseen arabiankielisistä todistajista. Tel Avivin kahdessa seurakunnassa useimmat ovat juutalaisia. Mutta Haifan 75 todistajasta noin puolet on juutalaisia ja toinen puoli arabiankielisiä.

Useiden viikkojen ajan nämä paikalliset todistajat olivat ahkeroineet erikoiskokousten järjestämiseksi, joissa nautittiin vierailijoiden kanssa keskinäisestä hengellisestä rohkaisusta. Kun Norjasta tullut bussiryhmämme oli kiertomatkalla Betlehemissä 11. kesäkuuta, me tapasimme erään paikallisen todistajan, joka vei meidät kauniiseen vastarakennettuun valtakunnansaliin. Siellä hän ja eräs toinen todistaja vastasivat moniin kysymyksiimme.

He kertoivat meille, että Jerusalemissa, joka sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä pohjoiseen, on vain neljä todistajaa ja Hebronissa, noin 24 kilometrin päässä etelään, ei ole yhtään todistajaa. ”Betlehemin 25:llä Valtakunnan julistajalla on suuri alue käytävänä”, he huomauttivat. Seuraavana päivänä jotkut ryhmästämme olivat Betlehemin todistajien kanssa saarnaamassa ovelta ovelle Jerusalemissa. Toiset meistä oppaanamme kaksi paikallista todistajaa nousivat arabibussiin läheltä hotelliamme Jerusalemissa mennäkseen takaisin Betlehemiin.

JERUSALEMISTA ETELÄÄN

Muutamassa minuutissa pääsimme Betlehemiin. Paikka on meille hyvin merkityksellinen. Jeesus Kristus syntyi täällä, ja enkelit näyttäytyivät paimenille jollakin lähistöllä olevista niityistä ilmoittaakseen heille syntymästä.¹ Maasto on kumpuisempaa kuin osasimme odottaa, ja se näyttää melko kuivalta ja karulta. Hämmästyimme saadessamme tietää, että Betlehem sijaitsee suunnilleen yhtä korkealla kuin Jerusalem. Ympärillä oleva maaseutu palautti mieleemme monia muita Raamatun tapahtumia.

Tämän alueen läheltä Jaakob kulki, kun hänen rakas vaimonsa Raakel kuoli Benjaminin synnytykseen.² Se oli Booaan ja Noomin kotipaikka. Ja tänne mooabilainen Ruut tuli idästäpäin rosoisen, karun erämaan halki ja poimi tähkiä Booaan pelloilla.³ Täällä myös nuori paimenpoika Daavid kasvoi ja paimensi isänsä lampaita, ja ilmeisesti tämä oli myös hänen kuuluisien sisarenpoikiensa Jooabin ja Abisain kotipaikka.⁴

Sitten vuokrasimme auton ja lähdimme eteläänpäin Hebronin. Hebron sijaitsee noin 140 metriä ylempänä kuin Jerusalem ja Betlehem eli noin 910 metriä merenpinnan yläpuolella. Matkustaessamme eteläänpäin maasto alkoi muuttua. Se alkoi näyttää hedelmällisemmältä. Hebronia ympäröivä alue on ollut kauan kuuluisa runsaista sadoistaan; juuri täältäpäin, lähellä sijaitsevasta Rypälelaaksosta eli Eskolinlaaksosta israelilaiset vakoilijat toivat Moosekselle suunnattoman suuren rypäletertun, jonka kantamiseen tarvittiin kaksi miestä.⁵ Nykyäänkin maan hedelmällisyys on ilmeistä.

Kävellessämme Hebronin vanhoja kapeita katuja pitkin tunsimme siirtyneemme ajassa taaksepäin. Hebron on maailman vanhimpia edelleen asuttuja kaupunkeja. Aabraham, Saara, Iisak, Rebekka, Jaakob ja Leea haudattiin lähelle muinaista Hebronia Makpelan luolaan.⁶ Kävimme otaksutulla hautapaikalla; luolan päällä on nykyään muhamettilainen moskeija. Aabrahamin pääasiallinen asuinpaikka oli ilmeisesti lähellä Mamressa, missä kasvoi kerran suuria puita.⁷ Hän piti täällä vierainaan enkeleitä ennen Sodoman ja Gomorran tuhoa.⁸ Läheltä Hebronia hän katseli noin 1 220 metrin korkeudesta monen kilometrin päähän nähdäkseen suuresta tuhosta nousevan paksun savun.⁹

Ajatellessamme sitä vuoristoaluetta, jonka kautta olimme tulleet Hebroniin, ymmärsimme paremmin erään toisen Raamatun kertomuksen. Kun Jaakob asui Hebronissa, hän käski seitsemäntoistavuotiaan poikansa Joosefin mennä katsomaan, kuinka hänen kymmenen velipuoltaan voivat, jotka olivat paimentamassa lampaita perheen aikaisemmalla asuinpaikalla Sikemissä (nykyään Nablus).¹⁰ Se ei merkinnyt vain noin 35 kilometrin kävelymatkaa lähelle Jerusalemia, vaan kymmenien kilometrien matkaa kauas pohjoiseen vaikeakulkuisen maaston läpi. Lopulta Joosef tapasi veljensä Sikemin toiselta puolen Dootanista (nykyisen Jeninin eteläpuolelta) ainakin noin 130 kilometrin päästä Hebronissa!

Kävellessämme Hebronin vanhoja katuja pitkin ja katsellessamme vanhaa toria meistä tuntui siltä, ettei elämä ole voinut olla kovinkaan paljon erilaista silloin kun Daavid asui täällä. Muistimme, että täällä Hebronissa hänet voideltiin kuninkaaksi ja täältä hän hallitsi seitsemän ja puoli vuotta, ennen kuin hän siirsi pääkaupunkinsa pohjoiseen Jerusalemiin.¹¹ Kaukana eivät tietenkään ole myöskään todisteet nykyajasta – esimerkiksi israelilaiset sotilaat alituisine konepistooleineen.

Hebron on miehitetty kaupunki. Se kuuluu alueeseen, jolla asuu lähes 700 000 palestiinalaista ja joka on sotilaallisen valvonnan alainen. Tällä alueella, jota nykyään kutsutaan ”Länsirannaksi”, on itärajana Kuollutmeri ja Jordan ja länsirajana Välimeren rannalla oleva juutalainen rannikkotasanko. Tämän suuren 3 700 neliökilometrin laajuisen alueen, joka muodostuu kukkuloista ja laaksoista, Israel valloitti Jordanialta vuonna 1967 kuuden päivän sodan aikana.

Iltapäivä oli miltei puolessa, kun lähdimme Hebronista takaisin Betlehemiin. Ennen sinne saapumistamme käännyimme kuitenkin päätieltä kohdalta, jossa kilpi osoitti Salomon lammikoille. Olimme tuskin uskoa silmiämme! Kuinka suuria ne olivatkaan – niitä oli kolme, ja suurin oli 178 metriä pitkä, 54 metriä leveä ja noin 15 metriä syvä! Nämä rakennettiin ilmeisesti uudelleen Rooman aikana veden varaamiseksi Jerusalemia varten, mutta mahdollisesti niitä oli käytetty samaan tarkoitukseen jo Salomon aikana.

Paluumatkalla Betlehemiin halusimme nähdä vielä yhden paikan – Herodiumin. Tälle korkealle kukkulalle muutaman kilometrin päähän kaakkoon Betlehemistä Herodes Suuri, joka yritti tappaa Jeesus-lapsen,¹² rakensi linnoituksen, joka sai nimensä hänestä. Muutamaa päivää aikaisemmin olimme nähneet Herodeksen kuuluisan palatsi-linnoituksen Masadassa vielä kauempana kaakossa lähellä Kuolluttamerta. Siellä juutalaiset puolustautuivat viimeiseen asti roomalaisia vastaan vuonna 73. Mutta vaikka Herodium ei ollutkaan yhtä laaja, se oli jollakin tavalla vieläkin merkityksellisempi meille.

Tämä johtuu sieltä avautuvasta mahtavasta näköalasta, jossa maaston karuudesta huolimatta oli ihastuttavaa kullanruskeaa kauneutta auringon laskiessa. Itäänpäin voimme nähdä aina Kuolleeseenmereen saakka. Täällä näkyi edessämme Juudean erämaa, jossa Daavid onnistui pakoilemaan takaa-ajajaansa Saulia.¹³ Nähdessämme maaston epätasaisuuden ymmärsimme, kuinka hän pystyi siihen, varsinkin kun alueen on täytynyt olla hänelle nuoruudesta saakka hyvin tuttua. Ajattelimme myös, että lampaitaan paimentaessaan Daavid ehkä usein kiipesi tälle samalle kukkulalle katsomaan tätä mahtavaa näköalaa, josta me nyt nautimme.

TEL AVIV-JAFFASTA ETELÄÄN

Ensimmäisen Israelissa viettämämme viikon aikana asuimme lähellä Tel Avivia Välimeren rannalla olevassa hotellissa. Israelin suurin kaupunki Tel Aviv on uusi kaupunki, mutta siihen on liitetty muinainen Joppen kaupunki, joten kaupunkien virallisena nimenä on Tel Aviv-Jaffa.

Joppessa apostoli Pietari herätti kuolleista Dorkaksen,¹⁴ ja täällä hän sai näyn ollessaan nahkuri Simonin talossa meren rannalla. Tämän näyn avulla Pietaria valmistettiin lähtemään Kesareasta tulleiden sanansaattajien mukaan, jotka pakana Kornelius oli lähettänyt.¹⁵ Samalla kun meillä oli tilaisuus matkustaa Tel Avivista pohjoiseen Kesareaan kulkevaa päätietä, ajattelimme, kuinka tämä autolla noin tunnin matka vei Pietarilta ja hänen tovereiltaan kaksi päivää.

Sinä päivänä kun lähdimme etelään, menimme muinaiselle filistealaisalueelle. Koska ensimmäisellä viikolla ei ollut järjestetty bussimatkoja, vuokrasimme auton käydäksemme raamatullisesti kiinnostavilla paikoilla. Matkallamme etelään tulimme ensiksi Asdodiin, jonne on rakennettu uudenaikainen israelilainen kaupunki Välimeren rannalle. Mutta me muistelimme sitä, että lähistöllä oli kerran kuuluisa filistealaiskaupunki ja että Jehovan liitonarkki tuotiin kerran sinne, kun se oli ryöstetty taistelussa. Asdodilaiset saivat tuskallisia ajoksia, mikä sai heidät lähettämään arkin pois.¹⁶

Jatkoimme matkaa eteläänpäin Askeloniin, josta on tulossa merkittävä matkailukeskus, koska siellä on miellyttäviä hiekkarantoja. Mutta tämäkin oli kerran tärkeä filistealaiskaupunki. Kun kävimme vanhoilla raunioina, olimme iloisia nähdessämme, että siellä olevaan muistolaattaan oli sisällytetty sanat Daavidin laulusta, joka käsitteli Saulin ja Joonatanin kuolemaa filistealaisten kanssa käydyn sodan aikana: ”Älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.”¹⁷

Seuraavaksi suuntasimme matkamme kohti Gazaa ja ”Gazan aluetta”, joka on vielä yhden tärkeän filistealaiskaupungin sijaintipaikka lähellä merta. Pitkin matkaa ihastelimme maan hedelmällisyyttä; se on maanviljelysmaata, joka ilmeisesti vaikutti muinaisen Filistean vaurauteen. Mutta nykyajan Gazassa on sodan arpia. Sen katuja ajellessamme tunsimme masennuksen ja epätoivon ilmapiirin.

Paikka palautti mieleemme israelilaisen tuomarin Simsonin, joka tunsi Gazan eli Gassan hyvin. Eräänä yönä hän nosti paikoiltaan kaupungin portin ovet, ”asetti hartioilleen ja vei ne sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hebronia”.¹⁸ Oltuamme näillä paikoilla ymmärrämme nyt paremmin, millainen yliluonnollinen voima oli tarpeen noin 910 metrin kiipeämiseen sellainen taakka harteilla yli 50 kilometrin päässä olevalle vuorelle! Täällä Gazassa Simson myös tappoi tuhansia filistealaisia samalla kun hän sai itse surmansa, kun hän saattoi sen rakennuksen kattoa kannattavat pylväät luhistumaan, jossa filistealaiset olivat juhlimassa.¹⁹

Gazasta käännyimme kaakkoon kohti Beersebaa, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä. Ajoimme hyvää tietä pitkin avarien maisemien halki ja näimme kameleja, lampaita ja vuohia, joista arabit pitivät huolta. Kun näimme heidän etäällä sijaitsevia telttojaan, ajattelimme, ettei elämä voinut olla kovin paljon erilaista Aabrahamin ja Iisakin asuessa alueella. Beersebassa, joka on enimmäkseen varsin nykyaikainen kaupunki, kävimme beduiinitorilla (auki torstaisin) ja hämmästelimme hyviä ja halpoja tuotteita! Ostimme kaksi kiloa appelsiineja (tusinan verran), ja ne maksoivat vain vähän toista markkaa.

Pääasiassa olimme kuitenkin kiinnostuneita kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta rauniokummusta (tell), jota yleensä pidetään Raamatun mainitsemana Beersebana. Tämä korkea kumpu hallitsee ympäröivää maisemaa. Kiipesimme sen päälle ja katselimme sieltä avautuvaa laajaa, avaraa maisemaa, jota laskevan auringon aikaansaamat varjot ja valaistus kauniisti värittivät. Tutkiessamme vanhoilla raunioilla suoritettuja kaivauksia ajattelimme: ’Mikä miellyttävä paikka asua!’ Aabraham on varmaan ajatellut samalla tavalla. Hän asui täällä, kun Jumala käski hänen viedä Iisakin Moorianvuorelle (joka on Jerusalemin muurien sisäpuolella nykyään) ja uhrata hänet. Aabraham palasi myöhemmin Beersebaan.²⁰

Olimme riemuissamme palatessamme sinä iltana takaisin hotelliin. Näiden paikkojen näkeminen – joilla monilla oli vielä sama raamatullinen nimikin – vahvisti ja syvensi niiden Raamatun kertomusten merkitystä, joita olimme lukeneet nuoruudesta lähtien.

SAMARIAAN

Eräänä päivänä ajoimme pohjoiseen pitkin Välimeren rannikkoa ja käännyimme itään Nataniasta. Kuljimme hedelmällisen Saaronin tasangon halki ja vain muutaman kilometrin ajon jälkeen olimme Samarian vuorilla. Yhtäkkiä oli oikealla puolellamme kumpu, jolla kerran sijaitsi Samaria, Israelin pohjoisen kymmenen sukukunnan valtakunnan muinainen pääkaupunki. Sinne ajaessamme nautimme suurenmoisesta näköalasta ympäröiville vuorille ja hedelmällisiin laaksoihin. Kummun laella näimme jäännökset Israelin kuninkaan Ahabin palatsista. Täältä löydetyt 700- ja 800-vuosisadoilta eaa. peräisin olevat norsunluunpalat todistavat palatsin alkuperäisestä loistokkuudesta.²¹

Palattuamme päätielle suuntasimme pohjoiseen kohti Dootanin laaksoa, mistä nuori Joosef löysi veljensä ja heidän laumansa. Eloa korjaavat maanviljelijät pelloilla ja lammas- ja vuohilaumat aikaansaivat miellyttäviä näkymiä menneisyyden paimentolaiselämästä. Lähellä Jeniniä (muinaista Een-Gannimin leeviläiskaupunkia) käännyimme ympäri ja palasimme samaa reittiä takaisin ja tulimme lopulta Nablusiin. Täällä muinaisen Sikemin sijaintipaikalla oli pohjoispuolellamme Eebalinvuori ja eteläpuolellamme Garissiminvuori.²² Garissiminvuoren juurella sijaitsee Jaakobin kaivo, mahdollisesti juuri se kaivo, jonka äärellä Jeesus tapasi samarialaisen naisen palatessaan Jerusalemista. Naisen Jeesukselle lausumat sanat: ”Meidän esi-isämme palvoivat tällä vuorella”, tarkoittivat ilmeisesti Garissiminvuorta.²³

Tultuamme alas historialliselta Garissiminvuorelta suuntasimme jälleen kohti etelää ja matkustimme mahdollisesti samaa reittiä kuin Jeesus kulkiessaan Jerusalemiin ja sieltä takaisin. Yhtäkkiä huomasimme tienviitan ”Siiloon”. Innostuneina käännyimme itään hyvin kapeaa tietä ja suuntasimme kohti paikkaa, missä Jehovan liitonarkkia pidettiin tuomarien aikana.²⁴ Nuori israelilaissotilas tarkasti meidät ja oli nähtävästi hämmästynyt tulostamme tähän syrjäiseen paikkaan, missä ei näkynyt ketään muuta. Mutta meistä oli muistettava kokemus mietiskellä, että tässä rauhallisessa kukkulamaastossa Jeftan tytär ja myöhemmin pikku Samuel kerran palvelivat Jehovan tabernaakkelissa.²⁵

Nyt oli jo iltapäivä puolessa ja oli vielä paljon, mitä halusimme nähdä. Jatkoimme kohti etelää useita kilometrejä vuoriston läpi ja käännyimme sitten itään lyhyen matkan päässä oleviin Beitinin ja Deir Dibwanin arabikyliin. Näillä main sijaitsivat kerran Raamatussa mainitut Beetelin ja Ain kaupungit. Mutta koska emme löytäneet niitä, tiedustelimme niiden sijaintia kahdelta mieheltä tiellä. He puhuivat englantia, ja seuraavien parin tunnin aikana he ystävällisesti opastivat meitä muinaisilla esiinkaivetuilla raunioilla.

Miten vaikuttavaa olikaan seisoa täällä noin 910 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella ja katsella ympäröivää maaseutua vilpoisen iltatuulen leyhyttäessä hiuksiamme ja vaatteitamme! Ilmeisesti täällä Aabraham kehotti Lootia valitsemaan, mihin suuntaan hän lähtisi, kun hän erosi Aabrahamista heidän paimentensa välillä syntyneiden riitojen johdosta. Ja, kuten Raamattu sanoo: ”Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua.”²⁶

Olimme valmiit lähtemään, mutta toinen miehistä pyysi meitä kovasti kotiinsa teelle ja tapaamaan perhettään. Miten miellyttävää meillä olikaan siellä! Pimeän tullen lähdimme pois ja olimme iloisia, että saimme kokea täysin vieraiden ihmisten meille odottamatta ilmaisemaa vieraanvaraisuutta.

KAUNIS GALILEA

Galilea oli meistä kohokohta. Pelkästään sen maantieteelliset piirteet ovat viehättäviä – Karmelvuoristo rannikolla, epätasainen pohjoisosa, sininen, jalokiven kaltainen Galileanmeri ja kauniinvihreä Jisreelinlaakso (kutsutaan myös Esdrelonin tasangoksi), jonka eteläpuolella on Samaria ja pohjoispuolella Galilean vuoret. Mutta erikoisesti meitä tietenkin viehätti se, että Jeesus vietti täällä suurimman osan maallisesta elämästään ja monet tärkeät Raamatun tapahtumat sattuivat täällä.

Kun bussimme lähti Haifasta ja kulki Jisreelinlaaksoa, Karmelvuoristo oli oikealla puolellamme ja purppuranväristen kukkien reunustama Kiison vasemmalla puolellamme. Katsellessamme ylös vuoristoon ajattelimme Jehovan siellä suorittamaa ihmettä, kun hän kulutti Elian uhrin kuuluisassa tulikokeessa. Sitten Elia antoi tuoda 450 Baalin profeettaa alas tänne Kiisonille, joka on vain muutaman metrin päässä vasemmalla puolellamme, ja surmautti heidät.²⁷ Kun näimme paikan, missä se sattui, niin tapahtuma sai enemmän merkitystä ja ymmärsimme sen paremmin.

Ajoimme muutamia kilometrejä eteenpäin ja saavuimme muinaisen Megiddon kaupungin raunioille. Tämä kaupunki sijaitsi todella strategisessa paikassa. Mikä suurenmoinen näkymä täältä onkaan kauniiseen Jisreelinlaaksoon! Se, jonka hallussa tämä hyvin linnoitettu paikka oli, voi valvoa Karmelvuoriston poikki kulkevaa solaa. Täällä käytiin todellakin ratkaisevia taisteluja. Kuinka osuvasti Har-Magedon (joka merkitsee ’Megiddon vuori’) onkaan Raamatussa yhdistetty Jumalan sotaan jossa hän saa voiton kaikista poliittisista vastustajistaan.²⁸

Megiddosta katselimme tämän kuuluisan laakson eli tasangon yksityiskohtia. Melkein keskellä laaksoa on Mooren kukkula. Sen rinteillä tai sen lähistöllä sijaitsivat kerran sellaiset kaupungit kuin Nain, Suunem ja Een-Door. Muutaman kilometrin päässä koilliseen tämän kukkulan takana kohoaa mahtava pyöreälakinen Taaborinvuori. Sieltä tuomari Baarak ja Debora laskeutuivat alas ja saivat voiton yllättyneistä kanaanilaisista.²⁹ (Mahtava näköala alueesta avautuu myös Taaborinvuoren huipulta, jonne olimme aikaisemmin nousseet autolla.) Kätkössä Galilean vuoristossa mutta hyvin lähellä tätä laaksoa on Nasaret, jossa Jeesus kasvoi aikuiseksi. Jeesus tunsi todennäköisesti hyvin silmiemme edessä olevan alueen, koska Nasaret on suhteellisen lyhyen kävelymatkan päässä kaikista näistä paikoista.

Sitten katsoimme toiseen suuntaan, etäälle kaakkoon, kohti Gilboanvuorta. Sen juurella on Harodin lähde. Siellä Gideon kohtasi 135 000 midianilaista, jotka olivat leiriytyneet laakson toiselle puolelle Mooren kukkulan juurelle. Muistamme, kuinka Jehova neuvoi Gideonia vähentämään sotajoukkojaan 300 mieheen, ja vain näillä hän antoi Gideonille voiton.³⁰ Myöhemmin samantapaisessa tilanteessa filistealaiset olivat ilmeisesti lähellä Mooren kukkulaa ja israelilaiset jälleen Harodin lähteellä. Tällä kertaa filistealaiset voittivat israelilaiset, ja Saul ja Joonatan tapettiin.³¹ Näiden paikkojen näkeminen auttoi meitä paljon paremmin kuvittelemaan tällaiset Raamatun tapahtumat.

Mutta ehkä kaikkein kaunein näkymä oli ensi välähdys Galileanmerestä. Silloin olimme laskeutumassa vuorilta meren pohjoispuolelta. Alapuolellamme, kuin jalokivi syvässä altaassa, oli 21 kilometriä pitkä ja 12 kilometriä leveä järvi. Mutta se näytti paljon pienemmältä, koska katselimme sitä korkealta lintuperspektiivistä. Hämmästyttävää kyllä, järvi on melkein 213 metriä merenpinnan alapuolella, ja se on miltei joka puolelta kukkuloiden ja vuorten ympäröimä.

Kun oleskelimme järven rannoilla, teimme sillä risteilyjä laivalla tai katselimme sitä korkealta näköalapaikoilta, ajattelimme monia täällä sattuneita tapahtumia. Jeesus käveli näiden vesien päällä,³² tyynnytti ne myrskyn aikana,³³ nautti ylösnousemuksensa jälkeen aamiaista opetuslastensa kanssa Galileanmeren rannoilla,³⁴ esitti parhaiten tunnetun muistiinmerkityn puheen läheisellä vuorenrinteellä,³⁵ ruokki täällä tuhansia ihmisiä vain muutamalla leivällä ja parilla kalalla³⁶ ja asettui asumaan Kapernaumiin, sen pohjoisrannalla olevaan kaupunkiin.³⁷

Sinä päivänä kun menimme bussilla Galileasta Jerusalemiin, tulimme Beet-Seanin kaupunkiin, joka sijaitsi strategisesti Jisreelin ja Jordanin laaksojen välissä. Tuon muinaisen kaupungin rauniot ovat kummulla, joka kohoaa noin 80 metrin korkeuteen. Mikä erinomainen näköala sieltä avautuukaan Jisreelinlaaksoon kohti Gilboanvuorta ja Megiddoa ja Jordaninlaaksoon Jerikon suuntaan! Täällä Beet-Seanissa filistealaiset kiinnittivät Saulin ruumiin kaupungin muuriin, kun hän oli saanut surmansa Gilboanvuoren taistelussa.³⁸

JERIKO JA JERUSALEM

Seurasimme Jordaninlaaksoa noin 80 kilometriä Jerikoon. Alue oli kuumaa ja kuivaa. Mutta ymmärsimme, että kevätaikana siellä olisi viileämpää. Niinpä aprikoimme, eikö Jeesus ja hänen kotiväkensä mahtanut käyttää tätä helppokulkuisempaa vaikkakin pitempää reittiä vuosittaisilla matkoillaan Jerusalemiin pääsiäisen viettoon sen sijaan että olisivat kulkeneet vuorisen Samarian halki.³⁹

Miten vaikuttavaa olikaan saapua Jerikoon, jossa oli paljon palmupuita!⁴⁰ Astuttuamme ulos ilmastoidusta bussista tunsimme auringon paahtavan kuumuuden. Se auttoi meitä paremmin ymmärtämään, miksi Jeesus kiitti niitä, jotka antaisivat ”kupillisenkin kylmää vettä” hänen opetuslapsilleen.⁴¹ Kiipesimme kummulle, missä on kaivettu esiin muinaisen Jerikon rauniot. Alue on suhteellisen pieni, joten ymmärsimme, miten oli mahdollista, että Joosua ja hänen armeijansa marssivat kaupungin ympäri seitsemän kertaa yhtenä päivänä.⁴²

Neljä viimeistä päivää Israelin matkallamme vietimme Jerusalemissa, Raamatun tärkeimmässä kaupungissa. Oli todella merkittävää nähdä omin silmin paikkoja, joista olimme lukeneet niin paljon. Seisoessamme Öljyvuorella muistimme, että Juudas kavalsi Jeesuksen tämän vihollisille Getsemanen puutarhassa, joka sijaitsi jossakin näillä main.⁴³ Kidroninlaakson yli katsellessamme näimme muhamettilaisen Kalliomoskeijan, mutta ymmärsimme, että Jeesuksen päivinä hän näki temppelin olevan siellä. Temppeli näköpiirissään hän esitti kuuluisan ennustuksen ”asiainjärjestelmän päättymisestä”.⁴⁴

Öljyvuorelta voimme nähdä, missä ”Daavidin kaupunki” varsinaisesti sijaitsi ja mikä sen suhde oli myöhempien vuosien laajempaan Jerusalemiin, joka sijaitsi siitä pohjoiseen ja länteen. Alkuperäinen ”Daavidin kaupunki” eli ”Siioninvuori” valloitettiin jebusilaisilta.⁴⁵ Se sijaitsee Jerusalemin nykyisten muurien ulkopuolella Kalliomoskeijan eteläpuolella. Eräänä toisena päivänä näimme selvemmin, miksi alkuperäisen kaupungin sijainti on niin varma.

Kävelimme alas Kidroninlaaksoon Giihonin lähteelle sen kukkulan alapuolelle, jolle ”Daavidin kaupunki” rakennettiin. Tämän luolassa kätkössä olevan lähteen sijainti on tärkeä kaupungille, koska suojassa oleva vesilähde oli välttämätön entisaikoina. Ilmeisesti sen kuilun kautta, jonka jebusilaiset olivat tehneet tähän kaupungin muurien ulkopuolella olevaan lähteeseen, Jooab ja hänen miehensä nousivat korkealla sen yläpuolella sijaitsevan kaupungin sisäpuolelle. Näin he johtivat sisäpuolelta hyökkäystä, josta oli tuloksena kaupungin joutuminen Daavidille ja israelilaisille.⁴⁶ Vuosia myöhemmin kuningas Hiskia rakennutti 533 metriä pitkän tunnelin Giihonilta Siloamin lammikolle, joka Hiskian aikana oli kaupungin sisäpuolella. Se oli todella insinööritaidon mestarinäyte.⁴⁷ Tämä varmisti Jerusalemin vedensaannin mahdollisen piirityksen aikana.

Hiskian tunnelin läpi virtaa yhä vesi. Se ulottui suunnilleen polviin, kun me kahlasimme sen läpi. Tultuamme pois Siloamin lammikolta kävelimme edelleen laaksoa pitkin Roogelin lähteelle. Muistimme, että täällä Roogelin lähteellä Daavidin kapinallinen poika Adonia piti juhlat hankkiakseen kannatusta yritykselleen anastaa valtaistuin.⁴⁸ Kun kuolevalle kuningas Daavidille kerrottiin tästä, hän antoi voidella poikansa Salomon kuninkaaksi Giihonin lähteellä, vain muutaman sadan metrin päässä ylempänä laaksossa.⁴⁹

Mikä vaikutus näissä paikoissa käymisellä oli meihin? Meidän ei tarvinnut nähdä niitä siksi, että olisimme uskoneet niiden olevan olemassa. Silti niillä käyminen oli vahvistus sille, että ne todella ovat olemassa. Mutta raamatullisilla tapahtumapaikoilla käyminen ja niihin tutustuminen on syventänyt näiden tapahtumien merkitystä ja auttanut paremmin ymmärtämään niitä.

[Tekstiruutu s. 11]

RAAMATULLISET LÄHDEVIITTEET

1 Luukas 2:4–16

2 1. Mooseksen kirja 35:16–20

3 Ruut 1:16–19; 2:2–4

4 Johannes 7:42; 2. Samuelin kirja 2:18, 32

5 4. Mooseksen kirja 13:24

6 1. Mooseksen kirja 23:14–19; 25:9; 49:30, 31; 50:13

7 1. Mooseksen kirja 13:18; 35:27

8 1. Mooseksen kirja 18:1–8

9 1. Mooseksen kirja 19:27–29

10 1. Mooseksen kirja 37:12–14