Raamatunkäännökset – onko sillä väliä mitä niistä käytät?

NYKYÄÄN kaikki Raamatun käsikirjoitukset, joita meillä on, ovat vain arvokkaita jäljennöksiä alkuperäisistä heprean-, aramean- ja kreikankielisistä käsikirjoituksista, ja useimmat niistä ovat museoissa. Joka tapauksessa harvat meistä osaavat lukea näitä vanhan ajan kieliä. Siksi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää nykykielisiä käännöksiä. On sen tähden tärkeää käyttää hyvää arvostelukykyä raamatunkäännöksen arvioimisessa, jotta voisi olla varma, että lukee uskollista ja täsmällistä käännöstä alkuperäisistä kirjoituksista.

MUKAELMAN YLEISYYS

Mitä odotat raamatunkäännökseltä? Pohjimmiltaan niitä on kahdenlaisia: sanatarkka käännös ja parafraasi eli selventävä mukaelma. Edellinen noudattaa mahdollisimman tarkoin alkuperäistä kieltä, ts. siinä määrin kuin idiomit ja sananvalinta sallivat. Sen vastakohtana mukaelma on ”vapaa” käännös, jossa kääntäjä pyrkii ilmaisemaan alkuperäisen kirjoittajan ajatuksia, niin kuin hän ne tulkitsee, pikemminkin kuin tekstissä käytettyjä nimenomaisia sanoja. Ilmeisesti nämä kaksi käännöstapaa ovat varsin erilaiset, ja mukaillun raamatunkäännöksen epätarkkuuteen kätkeytyy vaaroja, kuten tulemme näkemään.

Mukaillun raamatunkäännöksen The Living Bible (joka on ollut esikuvana suomalaiselle Uudelle testamentille nimeltä ”Elävä uutinen”) esipuheessa esitetään seuraava lausunto: ”Aina kun kirjoittajan täsmällisiä sanoja ei käännetä alkuperäisistä kielistä, on olemassa mahdollisuus, että kääntäjä, kuinka rehellinen tahansa hän onkin, saattaa esittää . . . lukijalle jotakin, mitä alkuperäinen kirjoittaja ei tarkoittanut sanoa. . . . Sillä kun kreikan tai heprean kieli ei ole selvää, kääntäjän jumaluusoppi on hänen oppaanaan.” Tarkastelkaamme yhtä esimerkkiä tämän ongelman valaisuksi.

Apostolien tekojen 15. luvussa kerrotaan Jerusalemissa pidetystä tärkeästä apostolien ja vanhinten kokouksesta, jossa ratkaistiin ympärileikkausta koskeva kiistakysymys. Tämän kokouksen lopputulos oli myös ratkaisu siihen, mikä oli kristillinen opetus tärkeässä verta ja sen käyttöä koskevassa kysymyksessä, ja se kielsi myös haureuden. Huomaa kuitenkin, kuinka Elävä uutinen tulkitsee Apostolien tekojen 15:19:ssä olevat Jaakobin sanat ja kirjeen sisältämän julistuksen, joka esitetään jakeessa 28: ”Siksi olen sitä mieltä, ettei meidän pidä vaatia Jumalan luo tulevia pakanoita noudattamaan juutalaisten lakia.” ”Pyhän Hengen ja meidän oman näkemyksemme mukaan teidän ei tarvitse kantaa juutalaisten lain taakkaa.” (Kursivointi meidän)

Kreikankielisten käsikirjoitusten tarkasteleminen osoittaa selvästi, että maininnat ”juutalaisten laista” ovat lisäyksiä, jotka on pantu mukaan suoranaisena seurauksena käännöksen vapaudesta. Mutta onko sillä merkitystä kun muistetaan, että Jaakob ja kaikki hänen seurassaan olevat olivat juutalaista syntyperää ja että juutalaisten Lait tosiaan kielsivät mainitut asiat? On tosiaankin! Jos näet tällainen käännös hyväksyttäisiin, niin se voisi saattaa kristityt vaaralliseen sovitteluun siitä yksinkertaisesta syystä, että Jehova oli antanut verta ja sen käyttöä koskevan kiellon satoja vuosia aikaisemmin patriarkka Nooalle ja hänen perheelleen. (1. Moos. 9:1–6) Vaikka kielto myöhemmin sisällytettiin Mooseksen lakiin, joka ei ole enää voimassa, sitä ei ole koskaan kumottu ja se soveltuu epäilyksettä koko ihmissukuun nykyään.

Mukaillut raamatunkäännökset ovat usein värikkäitä ja helposti ymmärrettäviä. Mutta niitä käytettäessä täytyy aina olla varovainen. Niillä saattaa olla jotakin arvoa, kun luetaan Raamattua nopeasti yleiskatsauksen saamiseksi jostakin Raamatun osasta. Mutta varo lukiessasi pitämästä yksityiskohtia täysin luotettavina ja tarkkoina. Mukaillun raamatunkäännöksen Living Gospels esipuheessaan Kenneth N. Taylor esittää tilanteesta osuvan yhteenvedon sanoessaan: ”Tutkimistarkoituksia varten mukaelma pitäisi tarkastaa tarkan käännöksen perusteella.” On tärkeätä noudattaa tätä hyvää neuvoa, jotta ’tulisimme totuuden täsmälliseen tuntemukseen’. – 1. Tim. 2:4.

KÄÄNNÖS VAI TULKINTA?

Vuoden 1978 heinäkuussa pidetyn Englannin kirkon synodin aikana kehittyi piispojen kesken kiista suositun raamatunkäännöksen Good News Bible (vastaavantyyppinen raamatunkäännös suomeksi on ilmestynyt nimellä Uusi testamentti nykysuomeksi) arvosta. Chichesterin piispa arvosteli käännöstä ja sanoi sen olevan ’liian täynnä mukaelmia’, ja erikoisesti hän kritisoi kreikkalaisen sanan sarks käännöstä Galatalaiskirjeen 5:19:ssä. Sarks tarkoittaa ”lihaa”. Sen sijaan että Good News Bible kääntäisi sanat erga tis sarkos ”lihan teoiksi”, se esittää nämä kolme kreikkalaista sanaa mukaillen ja esittää Galatalaiskirjeen 5:19–21:ssä luetellut paheet vain ”ihmisluonnosta” johtuviksi.

Tällaisen tulkinnan mukaan voisimme varsin hyvin puolustella epäkristillistä käytöstä ja katsoa sitä läpi sormien. Kuinka helppoa mutta kuinka väärin onkaan syyttää ”ihmisluontoa” itsemme sijasta!a Paavali jatkaa perusteluaan (Galatalaiskirjeen 5. luvussa) osoittaen, mitä Jumalan pyhän hengen hedelmää voidaan odottaa kristityn elämässä. Lihamme taipumuksista huolimatta me voimme muuttua ja kantaa esimerkiksi rakkauden, ilon, rauhan ja itsehillinnän hedelmää.

The Living Biblen mukaan Jobin pojat viettivät syntymäpäiviään. (Job 1:4) Mutta täysin sopusoinnussa alkuperäisen heprean kielen kanssa Good News Bible puhuu pelkästään pidoista esittämättä minkäänlaista viittausta syntymäpäiviin. Ensin mainittu käännös on selvästi tulkinta. Tämä esimerkki valaisee hyvin myös sitä, kuinka äärimmäisiä vaihteluja mukailtujen käännösten välillä esiintyy.

The Living Bible esittää mukaillen Ruutin 1:1:n sanat seuraavasti: ”Kauan sitten, kun tuomarit hallitsivat Israelissa.” (Myös Kirkkoraamattu) Mutta onko oikein ilmaista ajatus, että tuomarit hallitsevat niin kuin kuninkaat? Ei. Päinvastoin taas Good News Bible sanoo vapaasti: ”Kauan sitten, ennen kuin Israelilla oli kuningas.” Kokematon Raamatun lukija ei siten tajua, miten Jehovan tarkoitus oli jatkuvasti ohjata Israelin kansaa myrskyisenä tuomareitten kautena, eikä mukaelmasta ole siten mitään hyötyä. Mutta kirjaimellinen ja tarkoituksenmukainen käännös kuuluu: ”Päivinä, jolloin tuomarit jakoivat oikeutta.” (New World Translation) Näin historiallinen tilanne tulee selvästi esitetyksi.

Ensimmäisiä käännöksiä, jotka tulivat tunnetuiksi toisen maailmansodan jälkeen, oli pappi J. B. Phillipsin Letters to Young Churches, joka alun perin julkaistiin vuonna 1947. Siinä mainitaan nimenomaan, ettei se ole tarkkaan tutkimiseen soveltuva käännös, vaan sujuva mukaelma. Epätavallisen kiinnostava on kuitenkin 1. Korinttolaiskirjeen 14:22:n käännös, jossa sanotaan, että kielet eivät ole merkkinä ”epäuskoisille, vaan niille, jotka jo uskovat”. Samoin ”Jumalan sanan saarnaamisen” sanotaan olevan merkkinä ”niille, jotka eivät usko, ennemmin kuin uskoville”. (Kursivointi meidän) Nämä käännökset ovat aivan päinvastaisia kuin kreikkalaiset käsikirjoitukset sanovat.

Kääntäjän esipuheessa (12. painoksessa) J. B. Phillips selittää, miksi hän tahallisesti on poikennut yleisesti hyväksytystä tekstistä. ”Minun oli pakko päätellä, että tässä on joko Paavalin tekemä lipsahdus tai tekstiväärennös, ja olen siksi ollut kyllin rohkea muuttaakseni jakeen ymmärrettäväksi.” Raamattua vakavissaan tutkiva on tietysti iloinen tällaisesta rehellisestä selityksestä. Henkeytetyn Raamatun kääntäjänä on tosiaan raskas vastuu esittää tosiasiat täsmällisesti. – 2. Tim. 3:15–17.

LUOTETTAVUUS JA SANATARKAT KÄÄNNÖKSET

”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös” on nyt kokonaisuudessaan painettu seitsemällä kielellä, ja sitä on levitetty kautta maailman 23 miljoonaa kappaletta. Kreikkalaisten kirjoitusten vuoden 1950 ensimmäisen painoksen esipuheessa sanotaan: ”Me emme esitä mitään Raamatun mukaelmia. Pyrkimyksenä on ollut kääntää niin sananmukaisesti kuin mahdollista, silloin kun kielen ilmaisumuodot sen sallivat eikä sananmukainen käännös minkään kielellisen kömpelyyden vuoksi kätke ajatusta. Täten voimme parhaiten täyttää niiden toiveet, jotka haluavat päästä niin lähelle kuin mahdollista alkutekstin sanasanaista ilmaisua.” Tällaisen rehellisyyden huomioon ottaen Raamatun tutkija voi täysin luottavaisesti käyttää tätä käännöstä ja arvioida alkuperäisten henkeytettyjen kirjoitusten ajatuksia. Tarkastelkaamme muutamaa esimerkkiä.

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa rakkauden ominaisuus mainitaan lähes 200 kertaa (yli 250 kertaa, jos johdokset, esimerkiksi ”rakkaudellinen” lasketaan mukaan). Yleensä ei oteta huomioon, että kreikan kielessä on neljä perussanaa, jotka vastaavat suomen kielen sanaa ”rakkaus”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään näistä sanoista kolmea: storgé, joka tarkoittaa vanhempien ja lasten välistä erikoisrakkautta; filía, joka merkitsee ystävien välistä henkilökohtaista mieltymystä ja hellää kiintymystä, ja agápe, joka kuvailee usein periaatteiden hallitsemaa tai ohjaamaa rakkautta, kuten Jehovan rakkautta ihmissukua kohtaan. – Joh. 3:16.

Eron tekeminen näiden sanojen välillä vaatii niiden merkityksen ymmärtämistä käännettäessä, mitä tärkeää seikkaa eivät tehtävään ryhtyvät aina tunnusta. Jeesuksen ja Pietarin välinen keskustelu, josta kerrotaan Johanneksen 21:15–17:ssä, on selvä esimerkki siitä. Useimmat käännökset käyttävät tässä kohdin pelkästään sanaa ”rakkaus” seitsemän kertaa. Mutta Uuden maailman käännös ei tee niin. Se johtuu siitä, että evankeliuminkirjoittaja Johannes Jeesuksen sanoja lainatessaan käytti kahdesti sanaa agápe edellyttäessään, että Pietarilla oli epäitsekästä rakkautta toisten palvelemiseksi. (”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?”). Mutta esittäessään Pietarin vastaukset Johannes käytti sanaa filía, joka ilmaisee hyvin henkilökohtaista kiintymystä Jeesusta kohtaan. Sanan filía käyttö Kristuksen kolmannen kysymyksen esittämisessä (”Simon, Johanneksen poika, oletko kiintynyt minuun?”) ilmaisee voimakkaasti sen, että Jeesuksen ja Pietarin välillä vallitsi lämmin kiintymys.

Muistanet, että Matteuksen 6. luvun mukaan Jeesus tuomitsi hyvin suoraan ne, jotka ulkokultaisesti näyttelivät almujen antamistaan. Useimmat käännökset tyytyvät sanomaan, että sellaiset ”ovat saaneet palkkansa”. Kreikkalainen verbi apékho sisältää kuitenkin vivahduksen, jonka Uuden maailman käännös ilmaisee sanoessaan, että heillä ”on jo palkkansa täysimääräisenä”. (Matt. 6:5) He pyrkivät saamaan ylistystä ihmisiltä, eivätkä he muuta saaneetkaan. Kuinka osuvat Jeesuksen sanat olivatkaan!

Vuodelta 1611 oleva englanninkielinen ”Kuningas Jaakon käännös” käyttää aina sanaa ”helvetti” kolmen eri kreikkalaisen sanan, Haades, Gehenna ja tartaros, kääntämiseen. Nykyaikaiset käännökset tekevät usein eron näiden sanojen välillä, mutta eivät niin yhdenmukaisesti kuin Uuden maailman käännös. Kreikasta translitteroitu Haades merkitsee kirjaimellisesti ’näkymätöntä paikkaa’. Se, että Pietari käyttää sitä, kuten huomataan Apostolien tekojen 2:27:stä, osoittaa sen vastaavan heprealaista sanaa Šeol (ihmiskunnan yhteinen hauta), kun taas Jerusalemin lounaispuolella sijaitsevaa Hinnominlaaksoa kuvaileva Gehenna merkitsee ikuista tuhoa. Tartaros esiintyy vain kerran, Pietarin 2. kirjeen 2:4:ssä, ja soveltuu vain langenneisiin enkeleihin.

Monille vilpittömille ihmisille sana ”helvetti” on tunneperäinen heidän saamansa uskonnollisen valmennuksen johdosta. Mukaelmia sisältämätön tarkka käännös kreikan kielestä selvittää väärät opetukset. Kaikki kääntäjät eivät kuitenkaan halua tätä, kuten käy ilmi seuraavasta Matteuksen 7:13:n mukaelmasta: ”Menkää sisälle ahtaasta portista. Monet kyllä menevät avarasta portista ja kulkevat leveää tietä, mutta se vie helvettiin.” (Uusi testamentti nykysuomeksi) Sanan ”helvetti” käyttäminen tässä ’tuhoa’ merkitsevän kreikkalaisen apóleia sanan tilalla on varsin harhaanjohtavaa. Sanatarkan Uuden maailman käännöksen tarkkuus poistaa kaiken epäselvyyden, kun se sanoo: ”Menkää sisään kapeasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka menevät siitä sisään.” (Vrt. kreikkalaisen sanan ”Apollyon” käyttöä translitteroituna Ilmestyksen 9:11:ssä heprealaisen sanan ”Abaddon” ohella, joista edellinen tarkoittaa ’tuhoojaa’ ja jälkimmäinen ’tuhoa’.)

Kun Paavali kirjoitti Kolossan kristilliselle seurakunnalle, hän puhui ”täsmällisen tuntemuksen” ja ”ymmärryksen täyden varmuuden koko rikkauden” tarpeellisuudesta. (Kol. 2:2) Uuden maailman käännös on ottanut tehtäväkseen saattaa lukijansa mahdollisimman lähelle Jumalan henkeyttämiä alkuperäisiä kirjoituksia. Sitä kannattaa tutkia vakavasti. Jehovan todistajat ovat kiitollisia siitä, että heillä on tämä käännös käytettävänä kokouksissaan, julkisessa saarnaamistoiminnassaan ja tärkeässä henkilökohtaisessa tutkimisessaan. Sillä, mitä raamatunkäännöstä käytät, on tosiaankin väliä.

[Alaviitteet]