”Oivallinen nainen” ilmaisee uskollista rakkautta

”Minun kansani portissa jokainen tietää sinut kunnialliseksi [oivalliseksi, UM] naiseksi.” – Ruut 3:11.

1, 2. Mikä keskiyöllä tapahtunut kohtaaminen kiinnittää huomiotamme, ja mitä kysymyksiä se herättää?

YÖN pimeys ja syvä rauha on laskeutunut Juudan Betlehemin ja sitä ympäröivän maaseudun ylle. Erään pellon puimatantereella nukkuu vanhahko mies. Mutta, katsohan! Nuori nainen lähestyy vaivihkaa, nostaa hieman hänen peitettään ja panee makuulle. Mies herää, huomaa naisen jalkopäässään ja kysyy: ”Kuka sinä olet?” Mitä nainen vastaa? ”Minä olen Ruut, palvelijattaresi.” Nainen on tullut hänen luokseen erikoista ja hyvin jaloa tarkoitusta varten. Tunnustaen naisen hyveellisyyden mies sanoo keskustelun jatkuessa: ”Minun kansani portissa jokainen tietää sinut kunnialliseksi [oivalliseksi, UM] naiseksi.” – Ruut 3:9–11.

² Mikä on johtanut tällaiseen epätavalliseen kohtaamiseen keskiyöllä? Kuka tämä nainen on? Ja kuka on vankahko mies? Miksi mies sanoo, että nainen tunnetaan ”oivalliseksi naiseksi”? Mitä ominaisuuksia hän ilmaisee? Nämä ja muut kysymykset tulvivat mieleemme, kun harkitsemme tätä epätavallista tapahtumaa yöllä.

 3. a) Mitä Raamatun kirjaa alamme tarkastella? b) Milloin tämä Raamatun kertomus kirjoitettiin, kuka sen kirjoitti, ja mitä se korostaa?

³ Jumalan henkeyttämä kertomus, jota alamme juuri tarkastella ja jonka heprealainen profeetta Samuel on todennäköisesti kirjoittanut Daavidin aikana (noin vuonna 1090 eaa.), on ainutlaatuinen, sillä se on toinen niistä kahdesta Raamatun kirjasta, joilla on naisen nimi. (Toinen on Ester.) Vaikka jotkut pitävät Ruutin kirjaa vain liikuttavana rakkauskertomuksena, niin sen merkitys on paljon suurempi. Kertomus korostaa Jehova Jumalan tarkoitusta tuottaa valtakunnan perijä, kauan aikaisemmin luvattu Messias. Lisäksi se ylistää Jumalan rakkaudellista huomaavaisuutta. – 1. Moos. 3:15; Ruut 2:20; 4:17–22.a

VASTOINKÄYMINEN KOHTAA!

 4. Minä ajanjaksona Ruutin kirjassa kerrotut tapahtumat sattuivat?

⁴ Tässä kirjassa kerrotut tapahtumat sattuivat ”siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat” Israelissa. Niiden on täytynyt sattua tuon kauden alkupuolella, sillä mies, jonka havaitsimme olevan Ruutin kanssa puimatantereella, oli Booas, Joosuan aikana eläneen Raahabin poika. (Ruut 1:1; Joos. 2:1, 2; Matt. 1:5) Tämän jännittävän kertomuksen esittämien tapahtumien kestoaika on noin 11 vuotta, ehkäpä vuoden 1300 eaa. paikkeilla.

 5. Mitkä olosuhteet ja minkä ymmärtäminen saivat Elimelekin viemään perheensä Mooabiin, ja onko tällä mitään yhteyttä kristillisiin vastuisiin?

⁵ Juudan maahan on tullut nälänhätä, ja se pitää otteessaan Betlehemiä (eli Efrataa). Vastoinkäyminen on kohdannut erikoisesti Elimelek-nimisen miehen perhettä. Koska Elimelek ymmärtää, kuinka tarpeellista on varata elämän välttämättömyydet omaisilleen, hän ryhtyy määrätietoiseen toimintaan. Pian Elimelekin, hänen vaimonsa Noomin ja heidän kahden poikansa Mahlonin ja Kiljonin voidaan nähdä kulkevan Jordanin yli. Näistä efratilaisista tulee muukalaisasukkaita Mooabiin, maahan, joka sijaitsee Kuolleenmeren itäpuolella ja Arnonjoen eteläpuolella olevalla ylätasangolla. – Ruut 1:1, 2; vrt. 1. Tim. 5:8.

 6. Kuvaile olosuhteet, jotka aiheuttavat Noomille, Ruutille ja Orpalle menetyksen.

⁶ Aikanaan Elimelek kuolee ja Noomi jää ikääntyväksi leskeksi. Myöhemmin heidän kaksi poikaansa solmivat avioliiton mooabilaisten naisten kanssa. Mahlon nai Ruutin, kun taas Kiljon ottaa vaimokseen Orpan. (Ruut 1:4, 5; 4:10) Kuluu noin kymmenen vuotta ja onnettomuus kohtaa jälleen. Noomin molemmat pojat kuolevat lapsettomina. Nyt kaikki kolme naista ovat yksin, ja menetyksen ja leskeyden kantaminen on varmasti vaikeaa.

 7 Mikä mahdollisuus näyttää varsin olemattomalta leskeksi jääneelle Noomille?

⁷ Varsinkin Noomi on murheellinen. Hän on juudealainen ja tietää, että patriarkka Jaakob lausui kuolinvuoteellaan erikoissiunauksen pojalleen Juudalle seuraavin sanoin: ”Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on [Siilo, UM] ja jota kansat tottelevat.” Tällä Siilolla tulee olemaan kuninkaanvaltikka – hän tulee itse asiassa olemaan Messias, Aabrahamin Siemen, jonka välityksellä kaikki maan suvut tulevat siunatuiksi. Juudan naisilla oli siis mahdollisuus synnyttää poikia, jotka tulisivat olemaan tämän Voidellun esi-isiä! Mutta Noomin pojat ovat kuolleet lapsettomina, ja hän itse on ohittanut lastensynnyttämisiän. Mahdollisuus, että Noomi ja hänen perheensä voisivat olla mukana Messiaaseen johtavassa sukuhaarassa, on perin olematon. – Ruut 1:3–5; 1. Moos. 22:17, 18; 49:10, 33.

 8. Mitkä seikat saavat Noomin palaamaan Juudaan matkan varrella mahdollisesti vaanivista vaaroista huolimatta?

⁸ Mutta on sentään ainakin toivon pilkahdus siitä, että jotakin hyvää on näkyvissä. Noomi on kuullut, ehkäpä joiltakin matkustavilta heprealaisilta kauppiailta, että Jehova on ”pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää”. Nälänhätä on siis päättynyt, ja Jumalan siunauksesta Juudassa on jälleen leipää, terveellistä ravintoa Betlehemissä, ”leipähuoneessa”. Ennen pitkää kolmen leskeksi jääneen naisen nähdäänkin ’käyvän tietä matkalla Juudan maahan’. Matka ei ole helppo, sillä heidän täytyy kulkea sellaisten alueiden läpi, joissa tavallisesti ahdistelevat varkaat ja puutteenalaiset miehet. Mutta Noomin antaumus Jehova Jumalaa kohtaan ja hänen kaipauksensa olla kansansa parissa kannustavat häntä eteenpäin matkan varrella kohtaavista mahdollisista vaaroista huolimatta. – Ruut 1:6, 7.

RATKAISUN AIKA

 9. Miksi Ruutia ja Orpaa käsketään palaamaan ’kumpaakin äitinsä kotiin’?

⁹ Ovatko nuoret lesket vain kohteliaita ja saattavat iäkästä anoppiaan Mooabin ja Israelin rajalle? Vai aikovatko he mennä pidemmälle? Saamme nähdä sen. Jossakin vaiheessa matkan varrella Noomi sanoo: ”Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin.” (Ruut 1:8) Miksi ”äidin” kotiin, kun ainakin Ruutin isä vielä elää? (Ruut 2:11) On luonnollista, että vanhempi nainen sanoo näin nuoremmille naisille, ja heidän äideillään oli vakavarainen koti toisin kuin heidän köyhällä anopillaan. Äidin kiintymys olisi joka tapauksessa hyvin lohduttavaa murheelliselle tyttärelle.

10. Mitä toivoen Noomi on halukas lähettämään pois kummatkin miniänsä?

¹⁰ Kuuntelehan, kun Noomi jatkaa: ”Herra tehköön teille laupeuden [osoittakoon teitä kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta, UM], niinkuin te olette vainajille ja minulle tehneet. Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa.” (Ruut 1:8, 9) Nämä molemmat mooabilaiset naiset olivat osoittaneet rakkaudellista huomaavaisuutta eli uskollista rakkautta Noomia ja edesmennyttä puolisoaan kohtaan. He eivät olleet Eesaun heettiläisten vaimojen kaltaisia, joista ”tuli Iisakille ja Rebekalle katkera suru”. (1. Moos. 26:34, 35) Nyt kun Noomilla itsellään ei ollut omaisuutta, hän voi odottaa vain Jumalan palkitsevan hänen miniänsä. Ja hän on valmis eroamaan heistä siinä toivossa, että Jehova antaa kummallekin nuorelle naiselle levon ja lohdutuksen, jotka ovat seuraus aviomiehen ja kodin saamisesta, ja vapauttaisi heidät täten leskeydestä ja sen murheista.

11. a) Miksi eroaminen Noomista olisi ilmeisesti tuskallista Ruutille ja Orpalle, ja tuoko tämä mitään mieleen kristittyjen perhesuhteista nykyään? b) Onko Ruutilla ja Orpalla lupaavat odotteet uudelleen avioitumisesta, jos he pysyvät Noomin kanssa? Miksi?

¹¹ Mutta Ruut ja Orpa eivät lähde. Kun Noomi suutelee heitä, he korottavat äänensä ja itkevät. Hän on ilmeisesti huomaavainen, rakkaudellinen anoppi, josta eroaminen olisi vaikeaa. (Ruut 1:8–10; vrt. Apt. 20:36–38.) Mutta Noomi on hellittämätön ja sanoo perusteluksi: ”Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille? Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha joutuakseni miehelään. Vaikka ajattelisinkin: ’Minulla on vielä toivoa’, ja vaikka vielä tänä yönä joutuisin miehelään ja synnyttäisin poikia, ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi miehelään menemättä.” Vaikka Noomi saisi kuolleitten poikiensa sijaan uudet pojat ja nämä kasvaisivat aikuisiksi, niin olisivatko nämä nuoret naiset menemättä naimisiin jonkun muun kanssa sillä välin? Olisi järjetöntä ajatella sellaista. Sitä paitsi koska he olivat mooabilaisia naisia, heillä ei juuri ollut toivoa naimisiin menemisestä jonkun miehen kanssa Juudassa ja perheen kasvattamisesta siellä. – Ruut 1:11–13.

12, 13. Miten Ruutia ja Orpaa koetellaan, ja minkä ratkaisun Orpa tekee?

¹² ”Ei, tyttäreni”, jatkaa Noomi, ”minä olen hyvin murheissani teidän tähtenne, sillä Herran käsi on sattunut minuun.” (Ruut 1:13) Noomi ei syytä Jumalaa väärästä menettelystä; mitä tahansa hän tekeekin tai mitä tahansa hän salliikin, sen täytyy olla oikein. (Sananl. 19:3) Mutta hän on murheissaan miniöittensä takia. Ja heille tästä on tullut ratkaisun aika. Lähtevätkö he epäitsekkäästi Noomin mukaan? Heidän vaikuttimensa ja uskollisuudenkohteensa joutuvat koetukselle.

¹³ Orpa tekee ratkaisunsa. Hän suutelee kyynelehtien anoppiaan ja lähtee. ”Katso”, sanoo Noomi Ruutille. ”Kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa.” (Ruut 1:14, 15) Orpa siis palasi takaisin kansansa ja ”jumalansa” luo. Sekä hänet että Ruut oli kasvatettu ”Kemoksen kansan” keskuudessa, ja he olivat ehkä omin silmin nähneet kauhistavan lapsiuhrin tuon mooabilaisen väärän jumalan palvonnassa. Orpa menee takaisin kaikkeen siihen! – 4. Moos. 21:29; 2. Kun. 3:26, 27.

14. Miten Ruut ilmaisee ajatuksensa Noomille, ja minkä ratkaisun tämä mooabilaisnainen on siis tehnyt?

¹⁴ Mutta Ruut ei menettele samoin. ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi”, hän sanoo. ”Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi.” Tämän mooabilaisnainen vahvistaa valalla Jumalan edessä ja sanoo: ”Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.” Mikä liikuttava osoitus uskollisesta rakkaudesta! Todellisuudessa se on paljon enemmänkin. Ruut on valinnut elämän, johon liittyy Jehovan palveleminen, ja Noomin kansa – kansa joka on liittosuhteessa tosi Jumalan kanssa – on oleva hänen kansansa. Tämä mooabilaisnainen on päättänyt palvella uskollisesti Jehovaa. Niinpä Noomi ei enää yritä lähettää nuorta naista pois. – Ruut 1:16–18.

15. a) Miten Ruut on tähän mennessä ilmaissut uskollista rakkautta? b) Miten voimme käyttää hyödyksemme Ruutin ja Orpan ratkaisuja?

¹⁵ Kun iäkäs juudealainen nainen ja nuori mooabilaisnainen jatkavat vaivalloista matkaansa rinta rinnan, meillä on tilaisuus mietiskellä näitä liikuttavia tapahtumia, jotka olemme nähneet. Orpa on antanut perään oman edun tavoittelulle. Miten pitkälle tahansa hän olikin edistynyt tiedon hankkimisessa Jehovasta, niin se ei ole merkinnyt hänelle niin paljon, että se olisi estänyt häntä palaamasta kansansa ja ”jumalansa” luo. Jos Ruut olisi itsekkäästi kaivannut kotimaataan, hänkin olisi voinut palata sinne. (Vrt. Hepr. 11:15.) Mutta tämä nuori mooabilaisnainen on ilmaissut uskollista rakkautta, ei vain iäkästä Noomia kohtaan, vaan erikoisesti Jehovaa kohtaan. Hän on osoittanut uhrautuvaisuuden henkeä ja päättäväisyyttä palvella tosi Jumalaa uskossa. Näiden vastakkaisten ratkaisujen tarkkaileminen kannustaa myös meitä olemaan ”sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi”, ettemme ’vetäytyisi pois tuhoon’. – Hepr. 10:38, 39.

BETLEHEM LIIKKEELLE!

16. Miksi Betlehemin naiset kysyvät: ”Onko tämä Noomi”?

¹⁶ Lopulta nämä kaksi naista saavuttavat määränpäänsä Betlehemin. Heidän läsnäolonsa saa koko kaupungin liikkeelle. ”Onko tämä Noomi?” kyselevät naiset. Vuodet ovat vaatineet veronsa. Naiset huomaavat varmasti, kuinka suru ja kärsimys ovat vaikuttaneet tähän kerran niin iloiseen naiseen. Hänen vastauksensakin ilmaisee sydämen tuskaa!

17. Mitä merkitsevät Noomin sanat: ’Älkää kutsuko minua Noomiksi, vaan Maaraksi’?

¹⁷ ”Älkää kutsuko minua Noomiksi [mielihyvän!]”, hän sanoo. ”Kutsukaa minua Maaraksi [katkera], sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta. Rikkaana [koska hänellä oli aviomies ja kaksi poikaa] minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?” (Ruut 1:19–21) Noomi on halukas ottamaan vastaan sen, minkä Jumala sallii, mutta ilmeisesti hän ajattelee, että Jehova on häntä vastaan. (Ruut 1:13; vrt. 1. Sam. 3:18.) Epäilemättä aikana, jolloin hedelmällistä kohtua pidetään Jumalan siunauksena ja hedelmättömyyttä kirouksena, on naiselle nöyryytys, kun hänellä ei ole elossa olevia jälkeläisiä. Ja mitä toivoa voi Noomilla nyt olla osallisuudesta Messiaaseen johtavaan sukuhaaraan?

NÖYRÄ TÄHKÄNPOIMIJA SAA SUOSION

18. Mitä Ruut tekee poimiessaan tähkiä, ja kenen pellolle hän ”sattui” menemään?

¹⁸ Noomi ja Ruut ovat tulleet Betlehemiin ”ohranleikkuun alussa”, varhaiskeväällä. (Ruut 1:22) Uutterana ja halukkaana palvelemaan Ruut Noomin luvalla lähtee poimimaan tähkiä elonleikkaajien perästä viljavainioille. Hän tietää, että tähkien poimiminen on Jehovan rakkaudellinen varaus köyhiä ja ahdingossa olevia, muukalaista, orpoa ja leskeä varten. Israelissa näiden sallitaan koota se osa sadosta, jonka elonkorjaajat epähuomiossa tai tahallisesti ovat jättäneet jälkeensä. (3. Moos. 19:9, 10; 5. Moos. 24:19–21) Vaikka Ruutilla on oikeus poimia tähkiä, hän nöyrästi pyytää ja saa luvan koota niitä eräältä pellolta. Mutta ilmeisesti Jehovan käsi on asiassa mukana, sillä ”sattui niin, että se peltopalsta oli Booaan”. – Ruut 2:3.

19, 20. a) Kuka on Booas? b) Miksi voidaan sanoa, että Ruut ei ole hemmoteltu nainen?

¹⁹ Katsohan! Booas lähestyy. Hän on ”hyvin varakas mies” ja Salmonin ja Raahabin poika. Niin, Booas on juudealainen. Booas ei ole ainoastaan työntekijöittensä suuresti arvostama huomaavainen isäntä, vaan hän on uskollinen tosi Jumalan palvoja, sillä hän tervehtii elonkorjaajia sanoilla ”Jehova olkoon kanssanne”, ja nämä vastaavat: ”Jehova siunatkoon sinua” (UM). – Ruut 2:1–4.

²⁰ Elonkorjuuväkeä valvovalta nuorelta mieheltä Booas saa tietää, että Ruut on mooabitar, joka on äskettäin tullut Betlehemiin Noomin kanssa. Luvan saatuaan hän oli poiminut tähkiä koko ajan viileästä aamuvarhaisesta aina siihen saakka, kun aurinko oli noussut korkealle taivaalla, ja kestänyt valittamatta helteen. Vasta nyt hän oli istumassa hetken aikaa elonkorjaajien majassa. Ruut ei totisesti ole hemmoteltu nainen! – Ruut 2:5–7.

21. Mikä Ruutissa tekee syvän vaikutuksen Booaaseen, ja voivatko kristityt naiset tehdä mitään johtopäätöksiä tästä?

²¹ Myöhemmin Booas sanoo Ruutille, ettei tämä poimisi tähkiä miltään muulta pellolta, vaan pysyisi lähellä hänen palvelijattariaan, jotka todennäköisesti seurasivat leikkuumiehiä ja sitoivat lyhteet. Booas on kieltänyt palvelijoitaan koskemasta häneen, ja Ruutilla on vapaus juoda vesiastioista, jotka hänen väkensä on täyttänyt. Syvästi arvostaen Ruut nöyrästi heittäytyy kasvoilleen ja kumartuu maahan ja kysyy: ”Miten olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieras?” Booas ei yritä voittaa hänen kiintymystään saadakseen sen soveltumaan vanhan miehen oikkuihin. Sen sijaan hän on saanut tietää, kuinka tämä mooabilaisnainen jätti isänsä, äitinsä ja kotimaansa pysyäkseen iäkkään anoppinsa kanssa. Ilmeisesti siksi, että Ruutin uskollinen rakkaus ja nöyryys tekivät häneen syvän vaikutuksen, hän sanoo: ”Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka [suojelevien] siipien alta olet tullut turvaa etsimään.” Booas on totisesti lohduttanut Ruutia ja puhunut hänelle ystävällisesti, niin kuin Ruut myöntää. – Ruut 2:8–13; Ps. 91:2, 4.

22, 23. a) Miten Booas ilmaisee anteliaisuutta Ruutia kohtaan? b) Millä tavalla Ruutin uutteruus ja epäitsekkyys ilmenevät?

²² Elonkorjuuväen ruoka-ajan tultua Booas sanoo Ruutille: ”Käy tänne ruualle ja kasta palasesi hapanviiniin.” Mikä virkistävä höyste päivän helteessä! Booas tarjoaa Ruutille paahdettuja jyviä, ja hän syö niitä tarpeekseen, ja osa jää vielä tähteeksikin. – Ruut 2:14.

²³ Sitten takaisin työhön. Anteliaisuuden hengessä Booas sanoo palvelijoilleen, että he antaisivat Ruutin poimia ”myöskin lyhteiden väliltä”. Hän jopa neuvoo heitä ’vetämään sitomistakin joitakin tähkiä’ ja jättämään ne hänen poimittavikseen. Tulee ilta, ja Ruut ”pui” ahkerana sitä, mitä hän on koonnut. Kun maassa olevaa viljaa lyödään sauvalla tai varstalla, ohranjyvät irtoavat korsistaan ja akanoista. Ruut on saanut tähkiä poimimalla päivässä parikymmentä litraa ohraa! Tämän hän vie takaisin kotiin Betlehemiin. Epäitsekkäästi Ruut myös ottaa sen ruoan, joka oli jäänyt häneltä tähteeksi ruoka-aikana päivällä, ja antaa sen puutteenalaiselle anopilleen. – Ruut 2:14–18.

24. a) Miksi ei ole ihme, että ihmiset pitävät Ruutia ”oivallisena naisena”? b) Miksi siis Ruut on hyvä esimerkki kenelle tahansa jumaliselle naiselle?

²⁴ Jälleen Ruut ilmaisee uskollista rakkautta Noomia kohtaan. Kun lisäksi otetaan huomioon tämän nuoren naisen rakkaus Jehovaa kohtaan sekä hänen uutteruutensa ja nöyryytensä, niin ei ole ihme, että ihmiset pitävät häntä ”oivallisena naisena”. (Ruut 3:11) Ruut ei totisesti syö ”laiskan leipää”, ja koska hän tekee kovasti työtä, hänellä on jotakin annettavaa tarpeessa olevallekin. (Sananl. 31:27, 31; Ef. 4:28) Ja koska tämä mooabilaisnainen on omaksunut vastuun iäkkäästä leskeksi jääneestä anopistaan, hän varmaan tietää, mitä onnellisuutta saadaan antamisesta. (Apt. 20:35; 1. Tim. 5:3–8) Ruut on tosiaan hyvä esimerkki kenelle tahansa jumaliselle naiselle.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 17]

Ruut pyytää hartaasti Noomia: ’Älä vaadi minua jättämään sinua, sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen’