sai valmiiksi Christophe Plantin vuonna 1571, ja siinä on mainittujen neljän kielen lisäksi myös syyriankielinen teksti. Tätä Raamattua painettiin noin 1200 kappaletta; niistä kolmetoista tämän kappaleen tavoin veliinille.

Yhdessä lasikossa on näytteillä neljä kuuluisaa käännöstä. Siinä on Martti Lutherin Uusi Testamentti vuodelta 1522, laajan levikin saanut saksalainen käännös, joka puolestaan muodosti perustan William Tyndalen Uudelle Testamentille vuodelta 1525. Geneven Raamattu valmistettiin vuonna 1557 ryhmälle Genevessä asuvia englantilaisia ja skotlantilaisia protestanttisia pakolaisia, jotka halusivat lukea ja tutkia Raamattua henkilökohtaisesti. Sitten huomiomme kiinnittyy Kuningas Jaakon käännöksen ensimmäiseen painokseen vuodelta 1611. Tämä käännös on yhä käytössä englanninkielisissä maissa.

Meillä olisi vielä paljon nähtävää, mutta meidän täytyy nyt lopetella kiinnostavaa kiertokäyntiämme. Vierailu British Museumissa maksaa aina vaivan. Suuri osa sen esineistöstä on ainutlaatuista. Jos siis aiot käydä Lontoossa lähitulevaisuudessa, sisällytä se kaikin mokomin matkaohjelmaasi!

Kuka hän on?

● Sanan ”kuka” käyttö Raamatussa merkitsee usein paljon enemmän kuin henkilön nimen tiedustelemista. Tämä ilmenee hyvin useista Raamatun kertomuksista.

Esimerkiksi Naabal-niminen mies käännytti vihaisesti pois Daavidin sanantuojat sanomalla: ”Kuka Daavid on, kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntäinsä luota.” (1. Sam. 25:10) Naabal ei kysynyt Daavidin henkilöllisyyttä, sillä hän tunsi hänet. Pikemminkin hän sanoi: ’Kuka hän luulee olevansa?’ tai: ’Mitä merkitystä Daavidilla on, jotta minun pitäisi osoittaa hänelle suopeuttani?’

Noomi kysyi kerran Ruutilta: ”Kuka sinä olet, tyttäreni?” (Ruut 3:16, UM) Näin on ehkä siksi, että Noomi ei tuntenut häntä pimeässä. Tämä kysymys on voinut toisaalta tarkoittaa Ruutin mahdollista uutta henkilöllisyyttä suhteessa Booaaseen, sukulunastajaansa.

Sen jälkeen kun Daavid oli jo palvellut harpunsoittajana kuningas Saulin hovissa, tämä kysyi Abnerilta: ”Kenen poika tuo nuorukainen on?” (1. Sam. 17:55) C. F. Keil ja F. Delitzsch selittävät tämän kysymyksen merkitystä: ”Hän ei halunnut saada selville ainoastaan Daavidin isän nimeä, vaan sen, millainen mies tämä isä, jonka pojalla oli niin mahtavan uroteon toteuttamiseen tarvittava rohkeus, todella oli; eikä kysymystä tehty pelkästään siksi, että hän soisi hänen perheelleen verovapauden, joka oli luvattu palkinnoksi Goljatin voittajalle (jae 25), vaan oli myös varsin todennäköistä, että hän halusi saada sellaisen miehen hoviinsa, sillä hän päätteli pojan osoittamasta rohkeudesta ja urhoollisuudesta, että isällä olisi samanlaisia ominaisuuksia. On totta, että Daavid vastasi ainoastaan: ’Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika’, mutta 18. luvun 1. jakeessa sanotaan: ’Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa’, mistä ilmenee, että Saul keskusteli hänen kanssaan laajemmin hänen perheasioistaan, sillä nuo nimenomaiset sanat edellyttävät pitkitettyä keskustelua.”

Yllä olevien esimerkkien perusteella on ilmeistä, että pelkän nimen lisäksi ”kuka” vaatii usein henkilöllisyyden ja maineen selvittämistä.