Usko Jehovan voittoisaan järjestöön
Peljätkää vain Herraa [Jehovaa, UM] ja palvelkaa häntä uskollisesti kaikesta sydämestänne. Sillä katsokaa, kuinka suuria hän on teille tehnyt.” – 1. Sam. 12:24.
1. a) Milloin ja miten Jumalan näkyvä maallinen järjestö ilmaantui vuonna 1513 eaa.? b) Miksi sitä sanottiin teokraattiseksi?
JUMALAN näkyvä, maallinen järjestö ilmaantui silloin, kun heprealaisten kaksitoista sukukuntaa muodostettiin kansaksi, jolla oli teokraattinen hallitus vuonna 1513 ennen ajanlaskumme alkua. Tätä hallitusta ei valittu demokraattisella kansanäänestyksellä. Tuon kansan Vapauttaja muinaisen Egyptin tappavasta orjuudesta teki päätöksen sen hallituksesta. Hän myös muodosti sen. Hän oli Jumala, ja hän piti ylimmän vallan tuossa hallituksessa itsellään. Siitä syystä sitä sanotaan teokraattiseksi eli jumalanvaltaiseksi ja sen hallitsijaa sanotaan Teokraatiksi! Kaikkia hänen alamaisiaan käsketään aivan oikein palvomaan häntä, Hallitsijaansa, Jumalanaan. Tämä oli kahden ensimmäisen käskyn mukaista niistä kymmenestä käskystä, jotka julistettiin Israelin kansalle Siinainvuoren luona Arabiassa.
2. Miksi tämä kansa muodosti järjestön, jollaista ei ollut olemassa maan päällä siihen aikaan?
2 Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, kun heidän teokraattinen Hallitsijansa vei heidät Luvattuun maahan, heillä oli yhä teokraattinen hallitus. Ylimmäinen pappi edusti aina Jumalaa, ja vaikeina aikoina herätettiin tuomareita palvelemaan näkymättömän Teokraatin hallituksen edustajina. Näin tämä kansa muodosti näkyvän teokraattisen järjestön. Mitään siihen verrattavaa ei ollut koko maailmassa!
3, 4. a) Miksi tämä israelilainen järjestö pysyi teokraattisena maallisen valtakunnan perustamisen jälkeenkin? b) Miten Samuel todisti teokraattisen järjestön jatkumisesta?
3 Tämä esikuvallinen teokratia jatkui voittoisana huolimatta sitä ympäröivien epäjumalia palvovien hallitusten toistuvista yrityksistä tuhota se. Se jatkui senkin jälkeen, kun näkyviä ihmiskuninkaita alettiin asettaa Israelin kansan hallitsijoiksi vuonna 1117 eaa. Miten se oli mahdollista? Koska ihmiskuningas toimi vain todellisen Hallitsijan, taivaallisen Teokraatin, näkyvänä edustajana. Tämä Teokraatti ei luopunut laillisesta hallitusvallastaan vain kansan demokraattisen toiminnan takia. Demokraattisia vaaleja ei pidetty, vaan Jumala toimi oikeutensa mukaisesti ja asetti näkyvän kuninkaan hallitsemaan kansaa, jonka hän oli kerran lunastanut omaksi perinnökseen. Tästä todisti Samuel, silloinen Israelin tuomari, sanoessaan:
4 ”Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansaksensa. . . . Peljätkää vain Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti [totuudessa, UM] kaikesta sydämestänne. Sillä katsokaa, kuinka suuria hän on teille tehnyt. Mutta jos teette [räikeästi, UM] pahaa, niin hukutte, sekä te itse että teidän [ihmis]kuninkaanne.” – 1. Sam. 12:22–25.
5, 6. a) Miksi Samuelin sanat rohkaisevat suuresti tosi kristittyjä nykyään? b) Mitkä kaksi varoittavaa esimerkkiä meillä on Israelissa siitä, mikä saa Jehovan hylkäämään järjestäytyneen kansansa? c) Miten psalminkirjoittaja ilmaisi pakkosiirtolaisuudessa olevan jäännöksen tunteet, joka halusi teokraattisen järjestön ilmaantumista jälleen?
5 Mikä rohkaiseva ajatus tässä on kaikille, jotka Jehova ’on tahtonut tehdä omaksi kansaksensa’ meidän aikanamme! Jos me jatkamme hänen palvelemistaan totuudessa kaikesta sydämestämme, hän ei koskaan hylkää meitä. Meillä on varoittava esimerkki tämän laiminlyömisestä. Missä? Israelin kymmenessä sukukunnassa, joita hallitsivat niiden itsensä valitsemat kuninkaat, jotka tekivät räikeästi sitä, mikä oli pahaa. Jehova hylkäsi ne ja niiden näkyvän kuninkaan. Tämä merkitsi niille kansallista onnettomuutta. Näihin sukukuntiin kuuluvat vietiin pakkosiirtolaisuuteen Assyrian maailmanvallan maahan, eikä heidän kymmenen sukukunnan valtakuntaansa perustettu enää koskaan. Samankaltainen onnettomuus kohtasi Israelin kahden muun sukukunnan valtakuntaa. Sen pääkaupunki oli Jerusalem, jossa niiden Daavidin kuningassukuun kuuluva kuningas istui ”Jehovan valtaistuimella”, kuten sanonta kuului. (1. Aikak. 29:23, UM) Vuonna 607 eaa., kun Babylonian maailmanvalta oli hävittänyt Jerusalemin, ne siirrettiin Babyloniaan. Seitsemänkymmentä vuotta niiden Jumalalta saama kotimaa, Juudan maa, oli autiona Suuren Teokraatin, Jehovan, säädöksen mukaisesti. Näkyvä teokraattinen järjestö näytti olevan poissa. Mutta oli olemassa uskollinen jäännös, joka ikävöi sellaisen teokraattisen järjestön uudelleen ilmaantumista. Psalminkirjoittaja ilmaisi sen tunteet:
6 ”Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli [sen tomuun he suuntaavat suosionsa, UM]. Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.” – Ps. 102:13–18.
7. a) Miten Jehova osoitti, ettei hän halveksinut katuvan jäännöksen tunteita teokraattista järjestöä kohtaan? b) Miten Jehovan teokraattinen järjestö ennallistetun jäännöksen suhteen oli ilmeinen pakanoiden herruudesta huolimatta?
7 Kun katuva ihminen rakastaa Jehovan järjestön ”kiviä” ja suosii sen ”tomua”, niin sanoaksemme, niin se ilmentää totisesti hänen arvostustaan tätä järjestöä kohtaan. Jehova ei halveksinut Babylonissa olevien katuvien pakkosiirtolaisten senkaltaista arvostusta. Hän antoi heille siitä palkaksi vapautuksen Siionin eli Jerusalemin 70-vuotisen autioituksen päätyttyä. Hän palautti heidät kotimaahansa harjoittamaan vielä kerran puhdasta teokraattista palvontaa. Hän oli edelleenkin heidän teokraattinen Kuninkaansa, vaikka hänellä ei ollut näkyvää edustajaa jälleenrakennetussa Jerusalemissa. Mutta hänen valittu, voideltu papistonsa aloitti jälleen teokraattisen palveluksen uudelleen rakennetussa palvontatemppelissä. Näin tapahtui siitä huolimatta, että he olivat pakanallisten maailmanvaltojen herruuden alaisuudessa Jehovan säädöksen mukaisesti. Toistaiseksi Jehovan teokraattinen hallitus ilmeni tällä tavalla hänen valitun kansansa suhteen. Hän ei ollut hylännyt sitä.
8. a) Kuka osoittautui teokraattisen järjestön pääedustajaksi ja miten? b) Mutta miten teokraattinen hallitus maan päällä näytti kärsineen ikuisen häviön?
8 Ne, jotka rakastivat teokraattista järjestöä, odottivat sen ilmenevän suurenmoisella tavalla, kun luvattu ”Daavidin siemen” eli ennustettu Messias tulisi. (Room. 1:3) Tämä Messias tuli teokraattisen Hallitsijan, Jehovan, luota Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Kukaan koko maailmankaikkeudessa ei rakastanut teokraattista järjestöä enemmän kuin hän. Siksi hän saarnasi rohkeasti ”taivasten valtakuntaa”, ”Jumalan valtakuntaa”, kaikkialla ennallistetun Israelin maassa. (Matt. 4:17; Mark. 1:14, 15) Koska hän oli horjumattoman uskollinen teokraattiselle järjestölle, hänet surmattiin marttyyrina pääsiäispäivänä vuonna 33. Silloin vaikeni se ääni, joka oli uskollisesti saarnannut Jumalan valtakunnan evankeliumia eli hyvää uutista. Osia kolmesta päivästä näytti siltä kuin teokraattinen järjestö olisi kärsinyt ikuisen häviön, sillä sen pääedustaja makasi kylmänä ja äänettömänä kuolemassa.
IKUINEN VOITTO TEOKRATIAN HYVÄKSI
9. Miten Jehovan teokraattinen järjestö sai voiton, ja keille se ensiksi tehtiin tunnetuksi?
9 Teokraattisen hallituksen suurta Organisaattoria ei kuitenkaan voida koskaan voittaa. Hänen taivaassa oleva näkymätön teokraattinen järjestönsä pysyi uskollisena hänelle ja odotti Jehovan omaa toimintaa hänen itsensä kunniaansaattamiseksi. Ja hän toimi kolmantena päivänä siitä, kun hänen Poikansa kärsi uhrikuoleman Jerusalemissa. Se merkitsi voittoa hänen teokraattiselle järjestölleen, sillä hän suoritti suurimman ihmetekonsa herättämällä kuolleista teokraattisen järjestön tärkeimmän puolustajan, uskollisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Taivaan pyhät esikartanot riemuitsivat Jehovan kanssa. Samana päivänä ne, jotka rakastivat teokraattista järjestöä maan päällä, saivat myös riemuita suuren Teokraatin voitosta, kun hänen oma Poikansa teki itsensä heille ilmeiseksi kuolleista herätettynä.
10. Millä tavalla siihen mennessä suurin uskonnollinen mullistus tapahtui?
10 Yksi uskonnollisen elämän suurimmista mullistuksista oli nyt tulossa. Israelin kansa oli itsekkäitten uskonnollisten johtajiensa alaisuudessa hylännyt teokraattisen järjestön. Täysin ansaitusti Jehova silloin hylkäsi tuon harhaanjohdetun kansan olemasta hänen näkyvä teokraattinen järjestönsä ja teki lopun juutalaisesta järjestelmästä eli hallinnosta. Mutta hän ei hylännyt yksityisten israelilaisten pientä jäännöstä, joka uskoi täysin Jeesukseen ja oli seurannut häntä Messiaana, ”Daavidin siemenenä”. Hän siirsi heidät uuteen näkyvään teokraattiseen järjestöön. Tämä tapahtui helluntaipäivänä, joka oli 50. päivä siitä, kun Kristus oli voittanut kuoleman. Jehova käytti tätä ylösnoussutta Poikaa vuodattamaan pyhää henkeä Jerusalemissa odottaviin opetuslapsiin. Tätä hengen lahjaa, joka oli luvattu Jooelin 2:28, 29:ssä, ei annettu helluntaita viettävälle Israelin kansalle vaan Jeesuksen odottaville opetuslapsille. Tämä oli todistus suunnattomasta uskonnollisesta mullistuksesta. Se ilmaisi uuden näkyvän teokraattisen järjestön.
11. Miten Jehovan uusi teokraattinen järjestö jatkoi voittokulkuaan?
11 Kolmekymmentäseitsemän vuotta myöhemmin roomalaisten suorittama Jerusalemin hävitys ja juutalaisen papiston erottaminen iäksi Jehovan pyhästä palveluksesta sinetöi virallisesti tämän uskonnollisen mullistuksen. Se vahvisti sen, että Jehova oli hylännyt juutalaisen teokraattisen järjestönsä maan päällä ja oli ottanut käyttöön uuden kristillisen järjestelmän eli hallinnon kansaansa varten. (Ef. 1:10, Kuningas Jaakon käännös, UM) Mutta hänen uusi teokraattinen järjestönsä jatkoi voittokulkuaan huolimatta Rooman valtakunnan ilkeämielisistä yrityksistä tuhota se maan päältä vainojen avulla.
12. Miten vuoden 1894 englanninkielisen Vartiotornin joulukuun 1. päivän numero puhui ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan järjestämisestä evankeliumin saarnaamista varten tänä kristillisen järjestelmän aikana?
12 Tästä muutoksesta juutalaisesta kristilliseksi järjestöksi Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensa päivinä englanninkielinen Vartiotorni sanoi joulukuun 1. päivänä 1894 sivulla 384 kappaleessa 2 kysymyksen ollessa juutalaisten uskovien elonkorjuusta apostolien aikana: ”Mutta samoin kuin kirkon muodostaminen uuden evankeliumikauden järjestelmän aikana ei ollut osa vanhan juutalaisen järjestelmän elonkorjuutyöstä, niin nykyinenkin elonkorjuutyö eli evankeliumikauden järjestelmän sadonkorjuu on myös eri asia kuin uuden tuhatvuotisen järjestelmän työ, joka on nyt lähestymässä.”
13. Miten opetuslasten teokraattinen asenne ilmeni siitä, mitä apostolit kuulusteltaessa sanoivat Jerusalemin sanhedrinille?
13 ”Kirkon” eli seurakunnan ”muodostaminen” hengellä voidelluksi kansaksi edistyi helluntaista lähtien, joka merkitsi kristillisen järjestelmän eli hallinnon alkua. Hengellisenä Israelina se saatettiin uuteen liittoon Jumalan kanssa. Tämän Kristuksen opetuslasten muodostaman seurakunnan teokraattinen asenne ilmeni heidän vastauksistaan Jerusalemin uskonnolliselle tuomioistuimelle, kun tuo tuomioistuin, joka oli vikapää Jeesuksen vereen, vaati heitä lopettamaan todistamisen ylösnousseesta Jumalan Pojasta. Rohkeasti apostolit sanoivat: ”Ratkaiskaa itse, onko vanhurskasta Jumalan nähden kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä. Meidän esi-isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te tapoitte ripustamalla hänet paaluun. Jumala korotti tämän Pääedustajaksi ja Pelastajaksi oikealle puolelleen antamaan katumusta Israelille ja syntien anteeksiantoa. Ja me olemme näiden asioitten todistajia, ja niin on pyhä henkikin, jonka Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.” – Apt. 4:19, 20; 5:29–32.
14. a) Miten ensimmäisen vuosisadan kristityt osoittivat maailman voittavaa uskoa ja millaisin seurauksin? b) Mikä alkoi seurakunnassa henkeytetyistä varoituksista huolimatta, mutta hävisikö teokraattinen järjestö iäksi?
14 Ensimmäisen vuosisadan kristityt tunnettiin uskosta, joka voittaa maailman. He eivät hävenneet kärsiä kristityn eli messianistin nimen takia, sillä kirkkauden henki, niin, Jumalan henki, lepäsi heidän päällään. (1. Piet. 4:14; Apt. 11:26) Heidän uskollinen todistustyönsä ja se, että he kastoivat uusia opetuslapsia, johti seurakuntien syntymiseen laajan Rooman valtakunnan sisä- ja ulkopuolelle. Siitä huolimatta he kaikki muodostivat jatkuvasti yhden näkyvän järjestön Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa ja palvoivat Suurta Teokraattia, Jehovaa. Myöhemmin, huolimatta Jeesuksen Kristuksen ja hänen henkeytettyjen, Raamattua kirjoittavien opetuslastensa varoituksesta, luopumus – uskonnollinen kapina – alkoi. Aito teokraattinen järjestö näytti hävinneen. Miten niin? Koska ennustettu ”laittomuuden ihminen”, ”tuhon poika”, korotti itsensä luopiouskonnollisessa järjestössä ikään kuin hän olisi ollut jumala. Hän ei tunnustanut mitään muuta jumalaa, ei edes Jehovaa, tosi Teokraattia. (2. Tess. 2:3–12; Matt. 13:24–43) Tämä luopumus oli vallalla yli 1 500 vuotta siitä huolimatta, että vilpittömät uskonpuhdistajat koettivat vapautua tämän itseään palvovan ”laittomuuden ihmisen” vallasta. Oliko teokraattinen järjestö nyt viimein tapettu iäksi? Jumalan sanan mukaan niin ei koskaan voisi tapahtua!
NYKYINEN TEOKRAATTINEN JÄRJESTÖ
15. Miksi lehteä, joka tunnusti luottavansa Jehovaan, alettiin julkaista heinäkuussa 1879?
15 1800-luvun puoliväliin mennessä tämä ”laittomuuden ihmisen” luokka oli perustanut monia uskonnollisia järjestöjä kristikunnassa. Nämä lahkot omaksuivat erilaisia nimityksiä, joista ne tunnettiin. Kristikunnan uskonnollinen sekaannus alkoi olla hämmentävä. Pyrkien kristilliseen tasapainoon ja terveeseen Raamatun ymmärtämiseen pieni vilpittömien raamatuntutkijoitten seurakunta erottautui kaikista kristikunnan uskonnollisista järjestöistä. He käänsivät selkänsä sen lahkolaisopeille ja noudattivat ensimmäisen vuosisadan berealaisten esimerkkiä, jotka tutkivat Raamatun kirjoituksia joka päivä päätyäkseen apostoliseen uskoon. (Apt. 17:10, 11) Tämä täysin antautunut seurakunta ponnisteli tarmokkaasti puolustaen Jeesuksen Kristuksen lunastusuhria ja hänen luvattua virallista ”läsnäoloaan” Jumalan valtakunnassa. Heinäkuussa 1879 alettiin julkaista aikakauslehteä, joka selitti luottavansa siihen, että Jehova tukee sitä.
16. Mihin järjestöön tämä lahkolaisuudesta vapaa seurakunta väitti kuuluvansa vuoden 1884 helmikuun Vartiotornin mukaan?
16 Edellä mainittu seurakunta pyrki vakavasti olemaan arvollinen Jehovan näkyväksi järjestöksi ja hänen välikappaleekseen. Siksi se pysytteli erossa kaikista liitoista kristikunnan lahkolaisjärjestöjen kanssa samoin kuin tämän maailman poliittisistakin järjestöistä. Tuo kristillinen seurakunta ilmaisi mielipiteensä tästä asiasta virallisen lehtensä Vartiotornin (engl.) helmikuun numerossa vuonna 1884:
”Uudet lukijat kaikissa osissa maata kyselevät jatkuvasti: Millä nimillä te kutsutte itseänne? Oletteko ’alkuperäisiä baptisteja’? Oletteko ’lähetyssaarnaajabaptisteja’? Oletteko ’universalisteja’? Oletteko ’adventisteja’? Oletteko ’alkuperäisiä metodisteja’? jne. jne. Olemme useita kertoja koettaneet tehdä selväksi asemamme ja yritämme tehdä sen nyt jälleen muutamin sanoin.
”Me emme kuulu MIHINKÄÄN maalliseen järjestöön; vaikka siis luettelisitte kaikki lahkot, me vastaisimme kieltävästi jokaiseen. Me kannatamme vain sitä taivaallista järjestöä – ’jonka nimet on kirjoitettu taivaassa’. (Hepr. 12:23; Luuk. 10:20.) Kaikki pyhät, jotka nyt elävät tai jotka ovat eläneet tänä aikakautena, ovat kuuluneet MEIDÄN KIRKKOJÄRJESTÖÖMME: he muodostavat kaikki YHDEN kirkon, eikä Herra tunnusta MITÄÄN MUUTA. Siksi jokainen maallinen järjestö, joka vähimmässäkin määrin sekaantuu tähän pyhien yhteyteen, toimii vastoin Raamatun opetuksia ja vastustaa Herran tahtoa – ’että he olisivat YHTÄ’. (Joh. 17:11.)”
17. a) Mihin toimintaan Suuri Babylon ryhtyi Jumalan tosi palvelijoitten maailmasta erottautunutta järjestöä vastaan heti pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914? b) Mikä osoittaa, ettei Suuri Babylon ollut siihen aikaan tukahduttanut aitoa teokraattista järjestöä?
17 Pakanain aikojen lopun lähestyminen vuonna 1914 teki vielä tärkeämmäksi tälle Kristuksen seuraajien antautuneelle seurakunnalle pysytellä erossa maailmallisista järjestöistä ja kristikunnasta. ’Lähtekää ulos Suuresta Babylonista!’ kuului kiireellisen tärkeä kehotus. (Ilm. 18:4) Pakanain ajat päättyivät odotetusti ajallaan, ja siitä oli merkkinä ensimmäinen maailmansota. (Luuk. 21:24) Suuri Babylon näki tilaisuutensa. Käyttäen välikappaleenaan kristikuntaa ja sen ”laittomuuden ihmisen” luokkaa sen onnistui saattaa Jumalan tosi palvelijoiden ei-maailmallinen järjestö vankeuteen ja orjuuteen. Hyvän uutisen saarnaaminen Kristuksen hallitsemasta perustetusta Jumalan valtakunnasta vaiennettiin miltei kuiskaukseksi. Näytti siltä, että Valtakuntaa saarnaava järjestö oli tullut loppuunsa. Mutta oliko se? Oliko Suuri Babylon saavuttanut lopullisen voiton? Oliko kaikki toivo aidon teokraattisen järjestön uudelleen perustamisesta tukahdutettu iäksi? Nykyään yli kaksi miljoonaa teokraattisesti ajattelevaa kristittyä kaikkialla maailmassa vastaa kieltävästi yli 190 kielellä. Ja heillä on hyvät syyt vastata näin, sillä heillä ei olisi nykyistä suhdettaan Jehova Jumalaan, ellei näkyvää teokraattista järjestöä olisi elvytetty ja ellei sille olisi annettu enemmän voimaa ja tarmoa kuin koskaan ennen.
18. a) Mitä erikoistarkoitusta varten hengellisten israelilaisten uudelleen järjestetty jäännös tunnusti päässeensä vapaaksi Suuren Babylonin orjuudesta? b) Minkä järjestönimen he omaksuivat vuonna 1931 ja miksi?
18 Vuonna 1919, jolloin sodanjälkeinen kristikunta esiintyi Kansainliiton suosijana pitäen sitä Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä, uudelleen järjestetty hengellisten israelilaisten jäännös kieltäytyi hyväksymästä tuota ihmistekoista korviketta. He ilmaisivat suosivansa todellisuutta, vastasyntynyttä Kristuksen hallitsemaa Jumalan taivaallista valtakuntaa. Heidän omaatuntoaan muistutettiin yhä useammin siitä, että ainoa tarkoitus, jonka tähden heidät oli vapautettu Suuren Babylonin orjuudesta, oli se, että heidän piti olla todistajia, ei vain vasta valtaistuimelle nousseen Jeesuksen Kristuksen todistajia, vaan todistajia siinä merkityksessä, minkä Jesajan 43:10, 12 ilmaisee. Vuonna 1931 julkaistiin kirja Puolustus. Se tarkasteli Hesekielin ennustusta, missä Jumala sanoo yli 60 kertaa, että ihmiset ja kansat ja hänen omat palvelijansakin tulevat ”tietämään, että minä olen Jehova” (UM). Yhdessä tämän uuden julkaisun kanssa he omaksuivat järjestönimen, joka oli mitä sattuvin. Jesajan 43:10 varasi heille tämän nimen, Jehovan todistajat!
19. a) Millaisen hallitusvallan he halusivat maalliseen järjestöönsä, ja miten he siis alkoivat järjestää asioita? b) Minkä he havaitsivat suurimmaksi kiistakysymykseksi koko taivaan ja maan edessä, ja milloin se tapahtui?
19 Pitäisikö meidän uskoa, että tosi Jumala arvosti heidän uskollista vaellustaan ja siunasi sen? Miten Jehova olisi voinut tehdä toisin, varsinkaan kun he elivät tuon nimen mukaisesti olemalla todella Hänen todistajiaan! He halusivat, että heidän järjestönsä olisi teokraattinen eli jumalanvaltainen, jotta he voisivat suorittaa todistamistyötään. He tunnustivat julkisesti suosivansa sitä kahdessa kirjoituksessa aiheesta ”Järjestö”, jotka julkaistiin englanniksi kesäkuun (suomeksi elokuun) 1. ja 15. päivän Vartiotorneissa vuonna 1938. He toimivat tämän mukaisesti järjestämällä kristilliset seurakuntansa rakenteeltaan teokraattisiksi. Sitten, keskellä toista maailmansotaa, ilmoitettiin Jehovan todistajien siihen vuoteen mennessä suurimmassa konventissa, että Jehovan kaikkeudenherruuden kunniaan saattaminen oli tärkein koko taivaan ja maan edessä oleva kiistakysymys.
20. a) Mikä sai heidät kestämään pahimman vainon toisen maailmansodan aikana, ja mihin heidän voittoisa selviytymisensä siitä johti? b) Mitä tästä voitosta osalliseksi pääseminen edellytti, ja ketkä osoittivat täyttäneensä tämän edellytyksen?
20 Halu osallistua Jeesuksen Kristuksen kanssa Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaan saattamiseen tuli mitä voimakkaimmaksi vaikuttimeksi Jehovan todistajien elämässä. Se vahvisti heitä kestämään pahimman vainon, mikä oli koskaan kohdannut Jehovan todistajia – toisen maailmansodan aikana. Jehovan näkyvä järjestö selvisi siitä jälleen voittoisana hänen kunniakseen. Mitä vaadittiin antautuneilta, kastetuilta henkilöiltä, ennen kuin he voivat päästä osallisiksi tästä voitosta? Uskoa Jehovan teokraattiseen järjestöön. Oliko hengellisten israelilaisten jäännöksellä ja heidän teokraattisilla tovereillaan, Kristuksen ”muiden lampaitten” ”suurella joukolla”, tällainen voittoisa usko? Oli!
21. Miksi Jehovan todistajat ovat säilyttäneet uskon Jehovan teokraattiseen järjestöön toisen maailmansodan jälkeisten 34 vuoden aikana?
21 Nyt on kulunut noin 34 koettelevaa vuotta tuon toisen totaalisen sodan päättymisestä, sodan joka uhkasi Jehovan näkyvän järjestön koko olemassaoloa. Mutta uskolliset todistajat ovat pitäneet lujasti kiinni uskostaan Jehovan järjestöön. He tietävät, mitä kaikista maailman järjestöistä Kaikkivaltias Jumala on käyttänyt antaakseen suurimman todistuksen nimestään ja valtakunnastaan koko kristillisyyden historian aikana. – Matt. 24:14.
22, 23. a) Mikä tulee osoittautumaan suurimmaksi uskonnolliseksi mullistukseksi koko ihmishistoriassa? b) Mitä me teemme osoittaaksemme uskomme siihen, että Jehova ei hylkää uskollista kansaansa, ja mikä palkka siitä tulee?
22 Me todistajat odotamme nyt aikaa, joka tuo tullessaan koko ihmiskunnan historian suurimman uskonnollisen mullistuksen. Niin, mullistuksen, joka on vielä hätkähdyttävämpi kuin se, mikä tapahtui vuonna 33, apostolien aikana. Panettelijan käyttämä uskonnollisen vainon välikappale, kristikunta, kukistuu Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kokonaan hylkäämänä. Vieläkin enemmän: myös kristikunnan uskonnollinen äiti, Suuri Babylon, koko väärän uskonnon maailmanmahti, kukistuu. Jehovan vainotut todistajat nostetaan ylös vastaansanomattomana näytteenä hänen valinnastaan ja hyväksynnästään kaiken taivaan ja maan edessä. Suuren Babylonin entiset poliittiset liehakoitsijat taistelevat turhaan näitä Jehovan kunniaan saatettuja todistajia vastaan. He häviävät sodan teokratiaa vastaan!
23 Mikä tulisi sitten meidän asemamme olla nyt? Onko meillä mitään syytä menettää uskoamme Jehovan näkyvään järjestöön siksi että vaikeudet lisääntyvät maailmassa? Ne, jotka uskovat, että Jehova ei hylkää koskaan uskollisia todistajiaan, vastaavat: ”Ei missään tapauksessa!” Osoittaen sellaista uskoa me haluamme pitää siitä kiinni ja työskennellä sen kanssa antamatta käsiemme vaipua. Horjumaton uskomme palkitaan voitolla ja elämän kruunulla!