Jumalan vaatimus hänen työnsä tekemiseksi ”aivan niin”

Noin kaksisataa vuotta sitten yksi Yhdysvaltain perustajista kirjoitti samaan tapaan kuin muut ennen häntä:

”Naulan puuttumisen takia menetettiin hevosenkenkä,

hevosenkengän puuttumisen takia menetettiin hevonen,

hevosen puuttumisen takia menetettiin ratsastaja,

ratsastajan puuttumisen takia menetettiin taistelu,

taistelun puuttumisen takia menetettiin valtakunta –

ja kaikki hevosenkengännaulan puuttumisen takia.”

Tämä tapahtuma esittää varmasti paikkansapitävän periaatteen, nimittäin sen, ettei pieniä asioita tule laiminlyödä vain siksi, että ne ovat pieniä. Ne voivat olla joskus hyvin tärkeitä. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, esitti saman asian, kun hän sanoi: ”Vähimmässä uskollinen on paljossakin uskollinen, ja vähimmässä epävanhurskas on paljossakin epävanhurskas.” – Luuk. 16:10.

Patriarkka Nooa antoi esimerkin tästä periaatteesta. Jehova Jumala käski hänen rakentaa arkin eli valtavan suuren laatikon, kuin navetan, joka kykeni kellumaan, ja antoi hänelle tarkat mitat. (1. Moos. 6:13–21) Hän suhtautui tähän käskyyn erittäin vakavasti. Mistä tiedämme sen? Koska voimme lukea toistuvasti, että Nooa teki niin kuin Jumala käski hänen tehdä, ja että hän teki sen aivan niin. – 1. Moos. 6:22; 7:5, 9, 16.

Profeetta Mooses antoi meille sekä myönteisen että kielteisen esimerkin tässä suhteessa. Jumala oli antanut hänelle tarkat ohjeet tabernaakkelin eli teltankaltaisen väliaikaisen rakennelman rakentamisesta Jehovan palvontaa varten ja siihen tulevasta kalustuksesta. 2. Mooseksen kirjan luvut 39 ja 40 kertovat Mooseksen suorittaneen tämän työn, ja näissä kahdessa luvussa mainitaan seitsemäntoista kertaa, että Mooses teki ”niin” tai ”niinkuin” Jehova oli Moosesta käskenyt. Tämä on Mooseksen meille antama myönteinen esimerkki.

Mutta kerran kun israelilaiset nurisivat veden puutteen takia, Jehova Jumala käski Moosesta vain puhumaan eräälle kalliolle, niin siitä olisi tullut vettä. Mutta kansa oli ärsyttänyt Moosesta niin paljon nurisemisellaan, että Mooses menetti malttinsa, ja sen sijaan että olisi vain puhunut kalliolle, hän julkeasti löi kalliota sauvallaan ja huusi: ”Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” Koska Mooses ei täyttänyt Jumalan käskyä ”aivan niin”, hän menetti edun johtaa Hänen kansansa Luvattuun maahan. – 4. Moos. 20:10–12.

Paljon surullisemman esimerkin siitä, mitä tapahtuu kun Jumalan työtä ei tehdä ”aivan niin”, antaa meille kuningas Saul, Israelin ensimmäinen kuningas. Jehova Jumala oli käskenyt hänen tuhota amalekilaiset perusteellisesti, koska he raukkamaisesti hyökkäsivät israelilaisten kimppuun erämaassa. Palattuaan amalekilaisten kanssa käymästään taistelusta Saul tapasi profeetta Samuelin ja tervehti häntä sanoilla: ”Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn.” Mutta oliko hän toteuttanut Herran sanan ”aivan niin”? Ei, sillä hän ja kansa olivat säästäneet kuningas Agagin. He säästivät myös parhaat eläinlaumat sillä tekosyyllä, että ne uhrattaisiin Jehovalle. Mutta halusiko Jehova sitä? Ei, ei halunnut, sillä Samuel sanoi Saulille: ”Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. . . . Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” Mikä hinta maksettavaksi siitä, ettei Jehovan työtä tehty ”aivan niin”! – 1. Sam. 15:13–23.

Tämä läksy painettiin myös Daavidin mieleen, joka oli Israelin kuninkaana Saulin jälkeen, vaikkakaan ei niin dramaattisesti. Se tapahtui melko pian sen jälkeen, kun kaksitoista sukukuntaa tunnusti Daavidin kuninkaakseen. Innokkaana Jehovan palvonnan puolesta hän määräsi pyhän liitonarkin tuotavaksi Jerusalemiin todella mahtavassa kulkueessa, sotaväen, orkesterin ja laulujen saattamana. Mutta arkkia kuljetettiin uusissa vaunuissa sen sijaan että leeviläiset olisivat kantaneet sitä olkapäillään, kuten Jumalan laki vaati. Kulkueen edetessä ”härät kompastuivat”. Jottei arkki olisi murskaantunut maahan, Ussa-niminen mies tarttui arkkiin. Koska oli kiellettyä kenenkään koskea arkkia, Jehova löi Ussan kuoliaaksi tämän epäkunnioittavan teon takia. – 1. Aikak. 13:1–12.

Suuri ilo muuttui hetkessä suureksi tyrmistykseksi ja murheeksi. Täysin hämmentyneenä kuningas Daavid käski jättää liitonarkin lähellä sijaitsevaan gatilaisen Oobed-Edomin taloon. Mutta sitten tapahtui jotakin epätavallista. Jehova Jumala siunasi suuresti Oobed-Edomia siksi, että arkki oli hänen talossaan. (1. Aikak. 13:13, 14) Kun tästä ilmoitettiin kuningas Daavidille, hän päätti tuottaa arkin Jerusalemiin. Mutta tällä kertaa hän antoi leeviläisten kantaa arkin olkapäillään niin kuin Jumalan laki vaati. Nyt arkin tuominen osoittautui todella suuren riemun ajaksi ja sai kuningas Daavidin muistamaan tilaisuutta psalmilla, jossa hän huudahti: ”Herra on kuningas!” – 1. Aikak. 15:15, 16; 16:1–37.

Hyvän kuninkaan Daavidin oli myös opittava, että vaikka Jehovan liitonarkin tuominen Jerusalemiin oli hyvä asia, niin Jumalan miellyttämiseksi se täytyi tehdä, ”niinkuin Mooses oli Herran sanan mukaan käskenyt”. Todellisuudessa Daavid itse myönsi sen sanoessaan: ”Tuokaa [te leeviläiset] Herran, Israelin Jumalan, arkki siihen paikkaan, jonka minä olen sille valmistanut. Sillä sentähden, ettette ensimmäisellä kerralla olleet läsnä, mursi Herra, meidän Jumalamme, meidät; sillä me emme etsineet häntä, niinkuin olisi pitänyt.” – 1. Aikak. 15:12, 13, 15.

JEHOVAN TYÖN TEKEMINEN ”AIVAN NIIN” MEIDÄN AIKANAMME

Jumalan sana osoittaa, että Jumalalla on aina ollut vain yksi näkyvä edustaja ohjaamassa hänen työtään maan päällä. Vedenpaisumuksen aikaan se oli Nooa. Myöhempinä vuosina se oli Israelin kansa; hän tunnusti vain sen. (Aam. 3:2) Sen tähden kuningas Salomo pyysi Jehova Jumalaa kuulemaan muukalaista, joka rukoili hänen huoneeseensa päin kääntyneenä. (1. Kun. 8:41–43) Kun Jumalan Poika tuli maan päälle, hänestä tuli ainoa edustaja, jota hänen Isänsä käytti, ja kaikkien täytyi tunnustaa tämä tosiasia. (Matt. 12:30; Joh. 14:6) Kun Jumalan henkeä vuodatettiin Jerusalemissa odottaviin opetuslapsiin, tuli olemassaoloon ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” -luokka. Tätä Kristuksen opetuslasten muodostamaa elintä Jehova käytti varaamaan hengellistä ravintoa ja ohjaamaan työtä, jota Jeesus käski opetuslastensa tehdä. – Matt. 24:45–47; Apt. 2:1–42.

Ketä Jehova Jumala nykyään käyttää työnsä suorittamiseen maan päällä? Sen täytyy olla ihmisryhmä, joka seuraa kiinteästi Jeesuksen askeleita Jumalan uskollisina todistajina (Ilm. 3:14); saarnaamalla Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Matt. 4:17); hyväksymällä Jumalan sanan totuudeksi ja tutustumalla siihen ja käyttämällä sitä (Matt. 4:4, 7, 10; Joh. 17:17); pysymällä erossa maailmasta (Joh. 15:18, 19; 17:16) ja ilmaisemalla uhrautuvaa rakkautta keskuudessaan. (Joh. 13:34, 35) Tosiasiat osoittavat, että ainoastaan Jehovan kristityt todistajat jäljittelevät kaikissa näissä suhteissa Jeesusta Kristusta. Todellisuudessa he ovat järjestäytyneet juuri sitä tarkoitusta varten, että suorittaisivat sen työn, jonka Jeesus aloitti, nimittäin Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen ja opetuslasten tekemisen työn. He tekevät ”aivan niin” totellen Matteuksen 24:14:ssä ja 28:19:ssä olevia Jeesuksen ohjeita. He työskentelevät tunnollisesti Valtakunnan toiminnoissa.

Tunnollisuus kaikessa siinä, mikä liittyy Jumalan työhön, vaatii paljon kristityiltä. Mutta se on sen arvoista. Se on palkitsevaa. Ensinnäkin se merkitsee taivaallisen Isän, Jehova Jumalan, miellyttämistä. Se merkitsee sitä, että kykenee tekemään eniten hyvää toisille. Ja se merkitsee myös suurinta hyötyä itsellemme joka tavalla, niin kuin Raamattu selvästi esittää: ”Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” – 2. Kor. 9:6.