Kuninkuuden alkuvaiheet Israelissa – kaksi Samuelin kirjaa
”ETTEKÖ ole lukeneet mitä Daavid teki, kun hän ja hänen miehensä olivat nälissään? Hän meni pyhäkköön, otti uhrileivät, söi niitä ja antoi miehilleenkin. Kuitenkin lain mukaan vain papit saavat syödä niitä.” (Luukas 6:3, 4, Uusi testamentti nykysuomeksi) Näillä sanoilla Jeesus vaiensi fariseukset, jotka olivat syyttäneet hänen opetuslapsiaan sapatin rikkomisesta heidän katkoessaan sapattipäivänä muutamia tähkiä syötäväksi.
Hän toi myös ilmi jotain muuta. Historiallinen kertomus Daavidista ja ”uhrileivistä” kirjoitettiin muistiin ensimmäiseen Samuelin kirjaan. (1. Samuelin kirja 21:1–6) Se että Jeesus viittasi tuohon kirjaan kumotakseen hänelle esitetyn väitteen, osoittaa hänen perehtyneen siihen, ja siksi on suositeltavaa, että mekin tutustumme siihen. Siinä ja sitä seuraavassa toisessa Samuelin kirjassa oleva tieto oli arvokasta Jeesukselle ja se on arvokasta myös meille nykyään. – Roomalaisille 15:4.
Millaisia kirjoja Samuelin kaksi kirjaa ovat? Ne ovat Heprealaisiin kirjoituksiin kuuluvia historiallisia kirjoja, ja ne kertovat eräästä käännekohdasta Jumalan kansan historiassa. Aiemmin israelilaisia oli hallinnut joukko toinen toistaan seuraavia tuomareita. Nämä kaksi kirjaa kuvailevat tuon ajanjakson loppua ja kuningasvallan alkua Israelissa. Kirjat ovat täynnä jännittäviä tapahtumia ja kiehtovia ihmisiä. Tapaamme itsensä Samuelin, tuomareista viimeisen, sekä kaksi ensimmäistä kuningasta – Saulin ja Daavidin. Tapaamme myös joukon muita unohtumattomia henkilöitä: Eelin murheellisen hahmon, viisaan ja hienotunteisen Abigailin, urhean mutta hyväntahtoisen Joonatanin sekä veljekset Abisain ja Jooabin, jotka toimivat mahtavasti Jehovan puolesta mutta olivat julmia henkilökohtaisessa verikostossaan. (Heprealaisille 11:32) Nämä kaksi kirjaa opettavat edelleenkin tärkeitä periaatteita ja kuvailevat tapahtumia, joilla oli kauaskantoista vaikutusta Jumalan kansaan ja oikeastaan koko ihmiskuntaan.
Kuningas joka epäonnistui
Jehova voiteli Saulin Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi. Aluksi hän hallitsi hyvin, mutta myöhemmin hänen luottamuksensa Jehovaan horjui filistealaisten uhkaavan hyökkäyksen edessä. Tämän takia Samuel kertoi Saulille, etteivät hänen poikansa perisi kuninkuutta. Sen sijaan Samuel sanoi, että ”Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet Herra on määrännyt kansansa ruhtinaaksi”. (1. Samuelin kirja 13:13, 14) Saul pysyi kuitenkin kuninkaana lopun ikäänsä.
Myöhemmin tätä ensimmäistä kuningasta käskettiin lähtemään rangaistussotaan amalekilaisia vastaan. Saul ei noudattanut täysin Jehovan käskyjä ja saattoi siten itsensä jälleen Jumalan epäsuosioon. Samuel puhkeaa puhumaan: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.” (1. Samuelin kirja 15:22) Tämä periaate on yhä sangen tärkeä niille, jotka palvelevat Jehovaa johtoasemissa. Saul ei ollut tottelevainen, ja niinpä profeetta Samuel jatkoikin: ”Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” (1. Samuelin kirja 15:23) Kääntyessään myöhemmin kysymään neuvoa meediolta Saul osoitti, kuinka kauaksi hän oli harhautunut puhtaasta palvonnasta. – 1. Samuelin kirja 28:8–25.
Menestyvä kuningas
Kuningas Saulin seuraaja oli Daavid, Iisain poika. Daavid oli erilainen kuin Saul. Nuoruudessaan hän oli osoittanut luottamusta Jehovaan surmatessaan filistealaisen Goljat-jättiläisen. Ja kun hänen oli paettava henkensä edestä Saulin mustasukkaisuutta, hän totteli kaikesta huolimatta Jehovaa kaikessa. Daavid olisi voinut pariin otteeseen tappaa Saulin, mutta hän ei tehnyt sitä, vaan odotti määräaikaa, jonka Jehova oli asettanut hänen kuninkuutensa alulle. Näinä vaikeina aikoina pappi Ahimelek antoi Daavidille syötäväksi näkyleivän, ja juuri tämän tapauksen Jeesus mainitsi fariseuksille.
Aikanaan Saul kuoli ja Daavid nousi valtaan, mutta aluksi ainoastaan hänen oma sukukuntansa, Juuda, hyväksyi hänet. Muut sukukunnat seurasivat Iisbosetia, Saulin elossa olevaa poikaa. Daavid ei kuitenkaan osoittanut kostonhimoisuutta kilpailijaansa kohtaan. Kun Iisboset lopulta salamurhattiin, Daavid teloitti salamurhaajat. Ja kun Iisbosetin sotapäällikkö Abner murhattiin, hän määräsi yleiset valittajaiset. (2. Samuelin kirja 3:31–34; 4:9–12) Jehovan palvelijat tarvitsevat samanlaista nöyryyttä, kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja luottamusta Jehovaan kaikkina aikoina.
”Daavidin poika”
Kun Daavidista lopulta tuli yhdistyneen kansan kuningas, hänen ensimmäisiä ajatuksiaan oli rakentaa pysyvä paikka liitonarkille, joka vertauskuvasi Jehovan läsnäoloa Israelissa. Jehova ei suostunut siihen, mutta tunnustukseksi Daavidin huomattavasta uskollisuudesta Jehova teki hänen kanssaan ainutlaatuisen liiton: ”Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva.” – 2. Samuelin kirja 7:16.
Siten Daavidista tuli yksi lenkki siinä pitkässä ja katkeamattomassa polveutumisketjussa, joka johti Aadamista Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin sekä Juudan kautta luvattuun Messiaaseen. (1. Mooseksen kirja 3:15; 22:18; 26:4; 49:10) Kun Messias lopulta tulisi, hänen oli määrä olla Daavidin jälkeläinen. Se Jeesus olikin sekä kasvatusisänsä että äitinsä puolelta. (Matteus 1:1–16; Luukas 3:23–38) Evankeliumeissa häntä kutsutaan toistuvasti ”Daavidin Pojaksi”. – Markus 10:47, 48.
Virallisena ”Daavidin Poikana” Jeesus oli Daavidin perillinen. Mitä hän sitten peri? Enkeli Gabriel kertoi Marialle: ”Tämä on oleva suuri, ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi, ja Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luukas 1:32, 33) Kuten toinen Samuelin kirja kertoo, Daavid yhdisti koko Jumalan kansan yhdeksi valtakunnaksi. Niinpä Jeesus peri koko Israelin hallitusvallan.
Pane myös merkille, mitä muuta 1. Samuelin kirja kertoo Daavidista: ”Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai.” (1. Samuelin kirja 17:12) Tämä lausunto ei ole vain mielenkiintoinen historiallinen sivuhuomautus. Messiaskin oli ”Daavidin Poikana” syntyvä Beetlehemissä: ”Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.” (Miika 5:1) Ja Jeesushan täytti tämän Messiaalle asetetun vaatimuksen. – Matteus 2:1, 5, 6.
Teot jotka muuttivat historiaa
Monet Daavidin urotöistä olivat vaikutuksiltaan kauaskantoisia. Daavid esimerkiksi varttui aikuiseksi vain muutaman kilometrin päässä Jerusalemista. Daavidin ollessa poikanen jebusilaiset pitivät kaupunkia hallussaan, ja Daavid ihasteli varmasti usein sen lähes valloittamatonta sijaintia sen jyrkän kallioharjanteen huipulla, joka tunnetaan Siionin vuorena. Kuninkaana hänen ei tarvinnut enää tyytyä vain ihailemaan sitä, ja 2. Samuelin kirja kertookin havainnollisesti, kuinka Daavid jebusilaisten asukkaiden pilkasta huolimatta ”valloitti Siionin vuorilinnan, se on Daavidin kaupungin”. (2. Samuelin kirja 5:7) Jerusalemista tuli siten maailman historian keskipiste, joka se siitä lähtien on ollutkin pieniä keskeytyksiä lukuun ottamatta.
Kaupungista tuli Daavidin kuninkaallinen pääkaupunki ja se jäikin satojen vuosien ajaksi Jumalan maallisten kuninkaiden pääkaupungiksi. Ensimmäisellä vuosisadalla ”Daavidin Poika”, Jeesus, saarnasi siellä. Jeesus ratsasti aasilla nimenomaan Jerusalemiin esittäytyäkseen juutalaisille kuninkaana. (Matteus 21:1–11, 42–22:13; Johannes 7:14) Ja Jerusalemin porttien ulkopuolella hän uhrasi elämänsä ihmiskunnan puolesta, minkä jälkeen hänet herätettiin kuolleista ja kohotettiin taivaaseen odottamaan kärsivällisesti – kuten Daavid oli tehnyt ennen häntä – että Jehova sanoisi, milloin hänen olisi aika alkaa hallita kuninkaana. – Psalmit 110:1; Apostolien teot 2:23, 24, 32, 33; Heprealaisille 13:12.
Daavidin hallitseminen Jerusalemista käsin muistuttaa meitä siitä, että myös hänen jälkeläisensä Jeesus hallitsee nyt Jerusalemissa, ”taivaallisessa Jerusalemissa”. (Heprealaisille 12:22) Ja tuota taivaassa sijaitsevaa taivaallista Jerusalemia kutsutaan ”Siioninvuoreksi”, mikä puolestaan palauttaa mieleemme sen kallioisen vuorenhuipun, jolla alkuperäinen kaupunki sijaitsi. – Ilmestys 14:1.
Hallintonsa loppupuolella Daavid toimitti luvattoman väestönlaskennan. Rangaistukseksi Jehova vuodatti vitsauksen kansan ylle, ja vitsausta tuonut enkeli pysähtyi lopulta puimatantereelle, joka kuului jebusilaiselle maanomistajalle nimeltään Arauna. Daavid osti maan Araunalta ja rakensi sinne alttarin Jehovalle. (2. Samuelin kirja 24:17–25) Myös tällä teolla oli kauaskantoiset seuraukset. Tuolle maa-alueelle rakennettiin aikanaan Salomon temppeli, ja myöhemmin siellä sijaitsi myös uudelleen rakennettu temppeli. Siten se oli vuosisatojen ajan tosi palvonnan maailmankeskus. Jeesus saarnasi Herodeksen temppelissä, joka rakennettiin myös jebusilaisen Araunan entisen puimatantereen tienoille. – Johannes 7:14.
Samuelin kirjat tosiaan tutustuttavat meidät todellisiin ihmisiin ja valottavat tärkeitä periaatteita. Kirjat osoittavat, miksi Israelin ensimmäinen kuningas epäonnistui ja miksi sen toinen kuningas menestyi huolimatta joistakin traagisista erehdyksistään. Näiden kirjojen välityksellä voimme seurata erästä Jumalan kansan historian merkittävää vaihetta: ihmiskuninkaiden hallinnon alkua. Voimme seurata, kuinka Jerusalemista tulee tuon kuningasvallan pääkaupunki, ja lukea sen paikan ostamisesta, josta tuli tosi palvonnan maailmankeskus vuosisatojen ajaksi. Saamme myös tietää tärkeän vihjeen, joka auttoi tunnistamaan tulevan Messiaan. Hänen piti nimittäin olla ”Daavidin Poika”.
Nämä ovat todella erinomaisia kirjoja, ja jokaisen kristityn tulisi lukea ne.
[Tekstiruutu s. 30]
’Hurmoksissa kulkeminen’
Mitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan: ”Jumalan henki [tuli] häneenkin [Sauliin], niin että hän kulki hurmoksissa”? – 1. Samuelin kirja 19:23.
Kun Jehovan profeetat välittivät Jumalan sanomia, he puhuivat pyhän hengen vaikutuksesta, jonka ansiosta he olivat ”täynnä voimaa” ja joka sai heidät epäilemättä ilmaisemaan puhuessaan poikkeuksellisen voimakkaasti tunteitaan. (Miika 3:8; Jeremia 20:9) Ilmeisesti heidän käytöksensä vaikutti toisista oudolta, kenties suorastaan järjettömältä. Tästä huolimatta Jumalaa pelkäävät ihmiset suhtautuivat heidän viesteihinsä vakavasti sen jälkeen kun oli todistettu, että he kertoivat Jumalan sanomaa. – Vrt. 2. Kuningasten kirja 9:1–13.
Saul alkoi siis tässä tapauksessa käyttäytyä epätavallisesti, mikä muistutti katselijoiden silmissä sitä mielenkuohuntaa, jonka vallassa profeetat olivat välittäessään viestiä Jehovalta. Käyttäytyessään siten Saul riisui vaatteensa ja makasi alasti koko yön. (1. Samuelin kirja 19:23, 24) Sen tarkoitus oli kenties osoittaa, että asettuessaan Jehova Jumalan tarkoituksia vastaan hän oli vain tavallinen ihminen ilman kuninkaallista valtaa. Kun henki kerran aiemmin valtasi Saulin, hän yritti tappaa Daavidin keihäällä. – 1. Samuelin kirja 18:10, 11.
[Tekstiruutu s. 31]
”Herran lähettämä paha henki”
”Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.” (1. Samuelin kirja 16:14) Tiedätkö, mitä tällä tarkoitetaan?
Meidän ei tulisi ajatella, että Jehova kirjaimellisesti lähetti pahan hengen vaivaamaan Saulia. Kun Jehova otti pois pyhän henkensä, Saulin pikemminkin valtasi paha henki tai voimakas halu tehdä väärin. (Vrt. Matteus 12: 43–45.) Miksi tässä viitataan Jehovaan pahan hengen alkulähteenä? Koska poistaessaan pyhän henkensä hän jätti Saulin alttiiksi väärille haluille ja mielijohteille. Tuo ”paha henki” vei Saulin mielenrauhan ja sai hänet toisinaan käyttäytymään järjettömästi.
[Kuvat s. 29]
GOLJAT
DAAVID
SAUL
SAMUEL