Miksi ei spiritististä yhteydenottoa?
”SINÄ! Minun ovellani saarnaamassa Raamattua! En voi uskoa silmiäni. . . . Mae-de-Santoni [brasilialainen voodoopapitar], nyt yksi Jehovan todistajista!”
Tällaisen vastaanoton eräs kristitty Jehovan todistaja sai Rio de Janeirossa saarnatessaan ovelta ovelle. Hän oli ollut yksi niistä tuhansista brasilialaisista katolilaisista, jotka harjoittavat jossakin muodossa spiritismiä. Hän oli kuitenkin luopunut sekä katolisuudesta että spiritismistä tullakseen Jehovan todistajaksi. Miksi? Eikö hänen työnsä voodoopapittarena tyydyttänyt häntä? Eikö hän saanut tyydytystä spiritistisestä yhteydenotosta? Nämä kysymykset herätti ovenavaaja kiinnostavassa keskustelussa, joka seurasi alkutapaamista.
On arvioitu, että Brasiliassa noin 70 prosenttia niistä, jotka ovat nimellisesti katolilaisia, harrastaa myös jossain muodossa spiritismiä. Ilmeisesti heistä tuntuu, että heidän katolisesta uskonnostaan puuttuu jotakin, mikä saa heidät katsomaan muualle. Mutta mikä spiritismissä kiinnostaa heitä? Monia saattaa kiinnostaa spiritististen istuntojen mystinen viehätys. Toisia ehkä vetää puoleensa toivo yhteydenotosta joihinkuihin kuolleisiin omaisiin tai tiedon saaminen puolisonsa luvattomasta rakkauselämästä.
Mutta edellä mainitussa tapauksessa totuuden etsiminen johti tämän naisen tutkimaan spiritismiä, kun hän oli 22-vuotias. Hän edistyi nopeasti, ja lyhyessä ajassa hän sai valvontaansa voodookeskuksen. Hän oli tässä asemassa 24 vuotta. Suuri osa hänen yhteydestään henkimaailmaan tuotti pinnalta katsoen jotakin hyvää hänen asiakkailleen joko taloudellisesti, yhteiskunnallisesti tai fyysisesti. Mutta hänen oman tunnustuksensa mukaan hänen työnsä meediona johti monissa tapauksissa perheiden jakaantumiseen ja uskottomuuteen.
Mutta jos spiritistisellä yhteydellä saadaan aikaan jotakin ”hyvää”, niin miksi sitä ei tulisi harjoittaa? Onko kristityn sopivaa sekaantua sellaisiin toimintoihin ”hyväksikään” otaksutussa tarkoituksessa?
HYÖDYLLINEN YHTEYS HENKIMAAILMAAN
Kun etsimme asiaan opastusta Raamatusta, havaitsemme, että ihmishistorian alkuvaiheessa ihminen oli yhteydessä näkymättömään maailmaan. Ensimmäisestä ihmisparista sanotaan: ”Myöhemmin he kuulivat Jehova Jumalan äänen hänen kulkiessaan puutarhassa päivän tuuliseen aikaan.” (1. Moos. 3:8, UM) Noina yhteydenottoaikoina ensimmäinen ihminen sai tietää paljon sellaista, mikä oli hänelle hyödyksi. Jos hän olisi ottanut vaarin noista neuvoista, hän olisi säästynyt paljolta kärsimykseltä ja jopa kuolemasta.
Myös heprealaisten patriarkkojen aikakaudella esiintyi suoranaista yhteydenottoa Jumalan palvelijoitten ja näkymättömän maailman välillä. Nooa sai näkymättömästä lähteestä ohjeita suunnattoman arkin rakentamiseksi tulevan vedenpaisumuksen aikana varjeltumista varten. Näkymättömän Neuvojan kuuntelemisesta koitui paljon hyötyä Nooalle ja hänen perheelleen – ja myös meille. Jos Nooa ei olisi noudattanut hänelle annettuja ohjeita, me emme olisi täällä kuuntelemassa mitään ääniä, tulevatpa ne näkymättömistä tai näkyvistä lähteistä. – 1. Moos. 6:9–22.
Kun patriarkka Aabrahamiin otettiin yhteyttä samalla tavalla, hän ja hänen perheensä muuttivat toiseen maahan. (1. Moos. 12:1–4) Jonkin aikaa myöhemmin Jumala pani tämän miehen koetukselle, kun hän käski hänen uhrata poikansa Iisakin uhriksi. Hän noudatti ohjetta tarkoin niin pitkälle, että kohotti veitsen tappaakseen poikansa. Mutta näkymättömistä taivaista kuuluva ääni pysähdytti Aabrahamin. (1. Moos. 22:1–18) Verrattain suora yhteys Jumalaan oli ilmeinen pitkällä Israelin tuomarien kaudella, ja myöhemmin sen kokivat ne, jotka Jumala valitsi palvelemaan profeettoina kansalleen. Vaarin ottaminen tällaisista yliluonnollisesta lähteestä peräisin olevista viesteistä sai aikaan paljon hyvää kaikille asianomaisille.
KUNINGAS SAUL TUOMITTIIN SPIRITISTISEN YHTEYDENOTON VUOKSI
Mutta kaikesta yhteydenotosta näkymättömään maailmaan ei ollut seurauksena hyvää. Kun Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin oli lähdettävä ratkaisevaan taisteluun filistealaisten kanssa, ”peljästyi hän, ja hänen sydämensä vapisi kovin”. Saul tunsi tarvitsevansa apua, mutta Jehova ei vastannut uskottomalle kuninkaalle. Silloin Saul antoi käskyn: ”Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä.” Mikä oli tulos? Henki, joka teeskenteli olevansa kuollut profeetta Samuel, sanoi meedion välityksellä levottomalle kuninkaalle: ”Herra antaa myöskin Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna olet sinä poikinesi minun tykönäni.” – 1. Sam. 28:4–19.
Toteutuiko tämä ennustus? Toteutui, mutta vain osaksi. Israelilaiset annettiin filistealaisten käsiin, ja he kärsivät suuren tappion. Saul ja kolme hänen poikaansa kuolivat taistelussa. Mutta vastoin ennustusta Saulin poika Iisboset ei kuollut sinä päivänä. Tosin jos Saul olisi ottanut vaarin ennustuksesta ja perääntynyt taistelukentältä, niin siitä olisi koitunut ”hyvää” hänelle ja hänen kolmelle pojalleen. Ainakin he olisivat voineet elää vähän kauemmin. Mutta olisi ollut paljon parempi, jos Saul ei olisi mennyt lainkaan kysymään neuvoa Een-Doorissa olevalta meediolta. Tarkastellaanpa, miksi se olisi ollut parempi.
Aikaisemmin ”Saul oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat”. (1. Sam. 28:3) Miksi? Koska hän tiesi Jumalan lain sanovan: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, . . . joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä [meediolta tai ammattimaiselta tapahtumien ennustajalta, UM] tahi kääntyy vainajien puoleen.” Miksi? Koska ”jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle”. (5. Moos. 18:10–12) Niinpä menemällä kysymään neuvoa meediolta uskoton Saul joutui Jehovalta tulevan lisätuomion alaiseksi sen lain mukaan jota hänen kuninkaana oli määrä pitää voimassa. Koska Jehova Jumala tuomitsi meediot eikä vastannut kuningas Saulille hänen aikaisempien rikostensa takia, niin kysynet: kuka lähetti Saulille sanoman meedion välityksellä?
SPIRITISTISTEN SANOMIEN LÄHDE
Vastaus käy selville, kun tutkimme edelleen Raamatun kertomusta. Satoja vuosia Saulin kuoleman jälkeen profeetta Jesaja kirjoitti: ”Kun he sanovat teille: ’Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat’, niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta?” Sitten sanotaan painokkaasti: ”Pysykää laissa ja todistuksessa!” (Jes. 8:19, 20) Selvästikään siis ne, jotka kysyvät meedioilta, eivät kysy Kaikkivaltiaalta Jumalalta Jehovalta. Mistä lähteestä sitten saavat sanomansa ne, jotka ”mumisevat”?
Sama kysymys on saattanut tulla ensimmäisellä vuosisadalla eläneitten mieleen, kun he kuulivat ammattimaisten meedioitten esittämiä ennustuksia. Ajattelehan esimerkiksi ”erästä palvelustyttöä” Filippissä. Hänessä oli ”henki” ja hän hankki ”isännilleen paljon voittoa harjoittamalla ennustustaitoa”. Hän seurasi apostoli Paavalia ja hänen tovereitaan ja huusi: ”Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan orjia, jotka julistavat teille pelastuksen tietä.” Hän esitti totuuden. Mutta olivatko hänen sanansa Jumalalta? Eivät, sillä Paavali lopulta kyllästyi kuulemaan sanomaa ja ”sanoi hengelle: ’Käsken sinua Jeesuksen Kristuksen nimessä tulemaan ulos hänestä.’ Ja se tuli ulos juuri sillä hetkellä.” Henkeytetty kertomus tunnistaa selvin sanoin tämän ”hengen” ”ennusteludemoniksi”. – Apt. 16:16–18.
Joidenkuiden tarkkailijoiden on ollut ehkä vaikea päätellä, ketä tämä tyttö oli palvellut. Mutta Paavali tiesi, ettei hän ollut saanut voimiaan Jumalalta vaan eräästä toisesta yli-inhimillisestä lähteestä. Siitä oli ollut vastuussa demoni. Siitä, mitä tapahtui Efesoksessa jonkin verran myöhemmin, ilmeni, että sellaisia henkiä, jotka käyttivät ihmisiä okkulttisiin tarkoituksiin, oli olemassa.
Apostoli Paavalin toiminnasta tuossa kaupungissa kerrotaan: ”Jumala teki jatkuvasti poikkeuksellisia voimatekoja Paavalin kätten välityksellä, niin että jopa hikiliinoja ja esiliinoja vietiin hänen yltään sairaille, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget tulivat ulos.” Kun juutalaisen ylipapin Skeuaan seitsemän poikaa yrittivät karkottaa ”pahan hengen”, demonin riivaama mies hyppäsi niiden kimppuun, jotka yrittivät ajaa ulos demonia, niin että heidän täytyi paeta ”alastomina ja haavoitettuina”. – Apt. 19:11–16.
”Tämä tuli kaikille tunnetuksi, sekä juutalaisille että kreikkalaisille, jotka asuivat Efesoksessa”, sanoo henkeytetty kertomus, ”ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimi tuli yhä suuremmaksi.” Niinpä ”monet niistä, joista oli tullut uskovia, tulivat ja tunnustivat ja kertoivat harjoittamistaan teoista avoimesti. Toivatpa useat taikuutta harjoittaneista kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien edessä”, vaikka sellaiset kirjat olivat melkoisen rahasumman arvoisia. He tiesivät, että heidän täytyi riistäytyä irti sekä taikuuden harjoittamisestaan että siihen liittyvistä kirjoista. He kääntyivät okkulttisen ennustamisen pahasta, demonisesta lähteestä elämänantavan viisauden tosi Lähteen, Jehova Jumalan, puoleen. – Apt. 19:17–20.
OVATKO ”HYVÄT” SEURAUKSET AINA MERKKI HYVÄSTÄ ALKULÄHTEESTÄ?
On ilmeistä, että noiden efesolaisten aikaisemmin saamat okkulttiset sanomat eivät aina olleet vääriä. Toisinaan sanomat ovat saattaneet olla tosia ja ovat voineet tuottaa näennäistä ”hyvää” eräille yksilöille joko taloudellisesti tai ruumiillisesti. Okkulttisin keinoin joitakin efesolaisia on ehkä ohjattu parantamaan vakavista sairauksista. Mutta tekikö se menettelyn oikeaksi? Erään toisen kerran apostoli Paavali varoitti, että ”itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi”. Niinpä varomattomien pettämiseksi Saatana Panettelija voi tehdä sellaista, mikä voi vaikuttaa hyvältä. Paavali lisää, että Saatanan palvelijat toimivat samalla tavalla. – 2. Kor. 11:14, 15.
Sen tähden kristityt pysyvät viisaasti valppaina ja välttävät yhteyttä tähän pahaan ”valon enkeliin” ja hänen palvelijoihinsa. Jumaliset ihmiset ’koettelevat henkeytetyt ilmaisut nähdäkseen, ovatko ne Jumalasta’ vai hänen päävihollisestaan Saatana Panettelijasta. (1. Joh. 4:1) Sitä paitsi Jeesus Kristus julisti: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, . . . Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me . . . ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi . . . ?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Matt. 7:21–23) Nämä ovat voimakkaita sanoja, mutta ne voivat soveltua jopa ihmisiin, jotka ajattelevat voivansa olla yhteydessä pahoihin henkiin tai ajaa niitä ulos. On selvää, että sellaiset yksilöt voitaisiin helposti pettää palvelemaan Saatavaa tosi Jumalan sijasta.
VASTUSTA PAHOJA HENKIVOIMIA
Efesoksen kristityille apostoli Paavali kirjoitti: ”Pukekaa yllenne Jumalalta oleva täydellinen sota-asu . . . koska meillä ei ole kamppailua verta ja lihaa vastaan, vaan . . . taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia vastaan.” (Ef. 6:11, 12) Jos kristitty kysyisi neuvoa sellaisilta voimilta meedion välityksellä, niin voitaisiinko hänen sanoa taistelevan niitä vastaan? Ei tosiaankaan. Eikö hänen sen sijaan tulisi tuhota kaikki sellaisiin spiritistisiin yhteydenottoihin liittyvät esineet ja seurata niiden Efesoksessa olleiden ensimmäisen vuosisadan uskovien esimerkkiä, jotka polttivat jopa okkultismia käsittelevät kirjat?
Aikaisemmin mainittu entinen voodoopapitar noudatti tätä menettelyä, kun hän oppi Raamatun totuuden. Hän tuhosi kaikki okkultismiin liittyvät varusteensa, poltti kaikki epäjumalankuvansa ja vaatteet, joita hän kerran käytti spiritistisissä istunnoissa. Hän teki sen julkisesti niiden nähden, jotka olivat varmoja, että sellainen teko voisi vaarantaa hänen elämänsä. Ja hän on viettänyt jatkuvasti toimeliasta elämää omistaen yli 140 tuntia kuussa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamiseen. Jopa hämmästynyt ovenavaaja, joka tervehti häntä edellä kerrotuin sanoin, seurasi hänen esimerkkiään ja hylkäsi katolisuuden ja spiritismin yhteensulautuman! He molemmat ymmärtävät nyt, että Jehovan nimi on vahva torni, johon vanhurskas juoksee ja saa suojeluksen. – Sananl. 18:10.
Kristityt eivät odota Jumalan ottavan heihin suoranaisesti yhteyttä, niin kuin hän otti Aadamiin, Aabrahamiin ja muihin entisaikoina. He ymmärtävät, että ”Jumala, joka kauan sitten puhui monissa tilaisuuksissa ja monin tavoin esi-isillemme profeettojen kautta, on näiden päivien lopulla puhunut . . . Pojan [Jeesuksen Kristuksen] kautta”. (Hepr. 1:1, 2) Se, mitä Jehova puhuu meille Poikansa kautta, esitetään meidän hyödyksemme Pyhässä Raamatussa. Siksi kristityt eivät tarvitse eivätkä he odota Jumalan taholta tulevaa suoranaista henkilökohtaista yhteydenottoa.
Sen tähden tosi kristityt välttävät julkeita yrityksiä ottaa yhteyttä näkymättömään maailmaan. He vastustavat Saatanan yrityksiä saada heidät uskomaan, että ihminen voi harjoittaa spiritististä yhteydenottoa ja silti nauttia Jumalan suosiota. He noudattavat sen sijaan Paavalin neuvoa: ”Ottakaa . . . Jumalalta täydellinen [hengellinen] sota-asu, jotta voisitte tehdä vastarintaa pahana päivänä ja kaikki perusteellisesti tehtyänne pysyä lujina.” – Ef. 6:13.