Miksi Jumala määräsi kanaanilaiset hävitettäväksi

MITEN suurenmoinen vapautus se olikaan! Jehova Jumala vapautti uskollisen Aabrahamin israelilaisjälkeläiset Egyptin sortavasta orjuudesta. Punainenmeri avautui yliluonnollisella tavalla, israelilaiset pelastuivat kuivin jaloin kulkuväylää pitkin, mutta heidän egyptiläiset takaa-ajajansa tuhoutuivat, kun Jumala laski pidätetyt vedet heidän päälleen. (2. Moos. 14:1–31) Hän sanoi israelilaisille: ”Minä olen Herra [Jehova, Um], teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta antaakseni teille Kanaanin maan.” – 3. Moos. 25:38.

Jumalan määräyksen mukaan israelilaiset vihkivät Joosuan johdolla Kanaanin kaupungit tuhon omiksi tultuaan lopulta tähän maahan. Jumalan ohjeet kuuluivat: ”Vihi heidät tuhon omiksi; älä tee liittoa heidän kanssansa äläkä osoita heille armoa.” Totellen tätä käskyä ”Joosua valtasi koko maan, Vuoriston, Etelämaan, Alankomaan ja Rinnemaat, ja surmasi kaikki niiden kuninkaat, päästämättä pakoon ainoatakaan, ja vihki tuhon omaksi joka hengen, niinkuin Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt”. – 5. Moos. 7:2; Joos. 10:40.

Mutta eikö ollut tarpeettoman julmaa tuhota kaikki vastustavat kanaanilaiset, naiset ja lapsetkin? Miksi Jumala määräsi näin perusteellisen tuhoamisen? Monet Raamattua lukevat ovat ihmetelleet tätä. Vaikka he eivät ole suhtautuneetkaan arvostelevasti Jumalaan, niin he eivät siitä huolimatta ole täysin ymmärtäneet, mitä tarkoitusta varten kanaanilaisille määrättiin täydellinen hävitys.

MIKSI MAA ANNETTIIN

Juuri ennen kuin israelilaiset menivät Kanaaniin, Mooses teki heille selväksi, miksi Jehova tukisi heitä maan valloittamisessa. Hän selitti:

”Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli laskeaksesi valtasi alle kansoja, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät, . . . Niin tiedä nyt, että Herra, sinun Jumalasi, käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti, niinkuin Herra on sinulle puhunut.

”Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ’Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. . . . näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi ja täyttääksensä, mitä Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.” – 5. Moos. 9:1–5.

Pääasiassa oli siis kaksi syytä, joiden takia Jehova antoi Kanaanin maan israelilaisille ja valtuutti heidät riistämään sen Kanaanin asukkailta. Ensiksikin Jumala oli luvannut vuosisatoja aikaisemmin juuri tämän maan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Ja toiseksi kanaanilaiskansat ansaitsivat hävityksen äärimmäisen jumalattomuutensa takia.

LUVATTU PATRIARKOILLE

Abram eli Aabraham kokosi Jehovan neuvosta tavaransa ja lähti omasta maastaan matkustaakseen ’siihen maahan, jonka Jumala oli hänelle osoittava’. Raamatun kertomus sanoo: ”Ja he tulivat Kanaanin maahan. Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan’.” – 1. Moos. 12:1–7; 13:14–16.

Myöhemmin Jehova Jumala määritti tarkemmin maan rajat ja luovutti sen liiton välityksellä Aabrahamin siemenelle eli jälkeläisille. Raamattu sanoo: ”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka’.” (1. Moos. 15:17–21) Jehova Jumala vahvisti uudelleen Aabrahamin pojalle Iisakille ja Iisakin pojalle Jaakobille tämän liiton luvaten maan heidän jälkeläisilleen. – 1. Moos. 26:3–6; 28:13–16.

Jehova Jumalalla, kaikkivaltiaalla Luojalla, on tietenkin ylin oikeus antaa mikä osa maasta kenelle tahansa hän haluaa. Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset selittävätkin: Jumala ”on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta [ihmisestä] asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat”. (Apt. 17:26) Niin, Jumala pidätti oikeuden asettaa rajat kansoille niin kuin Raamattu sanoo: ”Kun korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.” – 5. Moos. 32:8.

Sen tähden Jehova Jumala jakoi Kanaanin maan siunatun Aabrahamin israelilaisjälkeläisille. Jumalalla oli erittäin tärkeä tarkoitus tehdessään näin. Hän halusi saada vanhurskaitten lakiensa hallitseman erikoiskansan ja sen kautta tuoda maailmaan Messiaan, kuuliaisen ihmiskunnan pelastajan. Lopulta piti tämän Jumalan Messiaspojan välityksellä kaikilla ihmiskunnan kansoilla olla tilaisuus tulla siunatuiksi.

Jumala olisi tosin voinut määrätä jonkin muun maan Israelille ja siten tehdä Kanaanin kansojen maan ottamisen tarpeettomaksi. Mutta kun hän antoi tämän maan Israelille, niin hän käytti sitä välikappaleenaan noiden törkeän jumalattomien kanaanilaisten hävittämisessä.

PITKÄ JUMALATTOMUUSHISTORIA

Kanaanilaisilla oli pitkä jumalattomuushistoria. He polveutuivat Kanaanista, Nooan pojanpojasta, Haamin kautta. (1. Moos. 9:18) Ja Kanaanilla oli ilmeisesti jokin selvästi turmeltunut, ehkä himokas luonteenpiirre, joka ilmeni jossain väärinkäytöksessä hänen isoisäänsä Nooaa kohtaan. Vaikka Kanaanin isä Haam tiesi tämän teon, niin hän joko ei ehkäissyt sitä tai ei ryhtynyt kurinpitotoimiin rikkojaa kohtaan. Niin Kanaan sai Jumalalta lähtöisin olevan kirouksen. (1. Moos. 9:20–25) Ennaltatietämyksensä perusteella Jumala voi nähdä ne huonot seuraukset, mihin tämä paha luonteenpiirre lopulta huipentuisi Kanaanin jälkeläisissä.

Aabrahamin aikanakin se osa kanaanilaisväestöä, joka asui naapurikaupungeissa Sodomassa ja Gomorrassa, oli siinä määrin vajonnut kaikkia lakeja uhmaten irstaaseen, moraalittomaan käyttäytymiseen, että Jumala hävitti sen kaupungit ja niiden koko väestön tuhaksi. Aabraham oli puhunut noiden kaupunkien puolesta, mutta ei kymmentäkään vanhurskasta ihmistä voitu löytää niistä. – 1. Moos. 18:20–19:29; 9:19; 2. Piet. 2:6–8.

Kanaanilaisten pahuuden ilmaisee myös se vaikutus, mikä Iisakin ja Rebekan pojan Eesaun avioliitolla kanaanilaisvaimojen kanssa oli heihin. Raamattu sanoo, että niistä vaimoista ”tuli Iisakille ja Rebekalle katkera suru” siinä määrin, että Rebekka oli ’kyllästynyt elämäänsä heidän tähtensä’. – 1. Moos. 26:34, 35; 27:46.

Sen tähden Jehova Jumala päätti panna rajan kanaanilaisten pahuudelle, johon mennessä kävisi ilmeiseksi jokaiselle rehelliselle havainnoitsijalle, että he ansaitsivat hävityksen. Se aikakausi oli rinnakkainen sille ajalle, jonka kuluessa Jumala valmisti nimelleen kansaa Aabrahamin jälkeläisistä. Pane merkille, miten Jehova ilmoitti Aabrahamille hänen jälkeläistensä tulevista liikkeistä: ”Neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten [jotka olivat nähtävästi voimakkain kanaanilaisheimo] syntivelka ei ole vielä täysi.” – 1. Moos. 15:16.

Jehova oli täten ollut pitkämielinen. Hän oli ollut ansaitsemattoman hyvä noille Kanaanin turmeltuneille ja jumalattomille heimoille ja sallinut niiden oleskella luvatta hedelmällisessä maassa, ’joka vuoti maitoa ja mettä’, ja saastuttaa sen kaikilla inhottavuuksillaan. Nyt lähestyi tilinteon päivä. Nuo kansat olivat kieltäytyneet tekemästä parannusta. Niiden täytyi kantaa seuraukset.

JUMALATTOMUUS SAAVUTTAA HUIPPUNSA

Mutta olivatko kanaanilaiset todella niin jumalattomia, että ansaitsivat perinpohjaisen hävityksen? Pitikö naiset ja lapsetkin pyyhkäistä pois? Oliko noiden kansojen alistaminen niin täydelliseen tuhoon sopusoinnussa Jumalan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden kanssa?

Raamattu ilmaisee kanaanilaisten olleen todella niin jumalattomia. Käskettyään israelilaisia karttamaan sukurutsausta, haureutta ja muita sellaisia tapoja Jumala määräsi: ”Älä anna lapsiasi poltettaviksi uhrina Molokille, . . . Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus. Älä sekaannu mihinkään eläimeen, ettet siten itseäsi saastuttaisi. Älköönkä nainen tarjoutuko eläimelle pariutuaksensa sen kanssa; se on iljettävyys. Sillä kaikkia näitä kauhistuksia ovat tehneet tämän maan asukkaat, jotka olivat ennen teitä, niin että maa tuli saastaiseksi.” (3. Moos. 18:2–23, 27) Niin, lasten uhraaminen, sukurutsaus, homoseksuaalisuus ja sodomia olivat kanaanilaisten elintapa! Sen lisäksi he harjoittivat taikuutta, ennustelua, velhoutta ja muita Jumalan silmissä inhottavia asioita. – 5. Moos. 18:9–12.

Kanaanilaisten uskonto oli tavattoman alhaista ja turmeltunutta, ja heidän ”asera-karsikkonsa” eli ”pyhät paalunsa” (Um) olivat ilmeisesti sukupuolivertauskuvia ja monet uskonnonmenot heidän ”uhrikukkuloillaan” sisälsivät ruokotonta sukupuolihurjastelua ja turmelusta. Ei ole ihme, että Jumala määräsi hävittämään heidät perin juurin! Jos naisten ja lastenkin olisi sallittu jäädä, niin he olisivat houkutelleet israelilaiset harjoittamaan moraalitonta, väärää palvontaa. – 2. Moos. 23:24; 34:12–17; 4. Moos. 33:52; 5. Moos. 7:3–5; 20:16–18.

Maallisista lähteistä, erityisesti vuonna 1929 Ras Šamrasta (muinaisesta Ugaritista) Syyrian rannikolta löydetyistä vanhoista asiakirjoista on saatu tietää paljon kanaanilaisen palvonnan törkeästä moraalittomuudesta. Baal on esitetty huomattavimpana jumalana ja Astarte huomattavana jumalattarena, kuten Raamattu osoittaa asian olleen. – Tuom. 2:12, 13; 6:25–32; 10:6; 1. Sam. 7:3, 4.

Baalin kuvaillaan hedelmällisyyden jumalana läpikäyvän yhä uudelleen palautuvat kuoleman ja eloon virkoamisen jaksot, jotka vastaavat maan kasvillisuuden kasvun ja lakastumisen eli lepotilan vuodenaikoja. Niinpä Baalin paluuta jälleen elämään, jolloin hän nousi jälleen valtaan ja yhtyi vaimoonsa, jonka katsottiin olevan Astarte, juhlittiin irstailevin hedelmällisyysmenoin syksyn uutenavuotena. Palvojat heittäytyivät juopotteluun ja hillittömän irstaileviin sukupuolihurjasteluihin uskoen, että heidän sukupuoliyhteytensä auttoi Baalin täyttä heräämistä ja yhtymistä vaimoonsa.

Vaikka Astarte esitettiinkin pääasiassa hedelmällisyyden jumalattarena, niin hän vertauskuvasi myös väkivallan ja sodan ominaisuuksia. Professori John B. Noss huomauttaakin hänestä kirjassaan Man’s Religions (Ihmisen uskonnot): ”Hän otti toisinaan miekan käteensä, hyppäsi alastomana hevosen selkään ja ratsasti veriseen teurastukseen.” Kanaanin filistealaisasukkaitten keskuudessa Astarte oli ilmeisesti sodan jumalatar, koska voitetun kuningas Saulin aseet pantiin Astarten kuvien temppeliin. – 1. Sam. 31:10.

Arkeologiset löydöt ovat viitanneet Astarten palvontaan liittyneeseen ruokottomaan moraalittomuuteen. Halleyn Raamatun käsikirja (Halley’s Bible Handbook, v:n 1964 painos, s. 161) sanoo näistä löydöistä: ”Myös tästä uhrikukkulasta paksujen jätekerrosten alta Macalister löysi suunnattomat määrät Astarten kuvapatsaita ja -laattoja. Niissä oli kuvattuna karkeasti suurenneltuja sukuelimiä, joiden tarkoitus oli herättää aistillisia tunteita.

”Kanaanilaiset palvoivat siis jumaliensa läsnä ollessa tyydyttämällä moraalittomia halujaan pitäen sitä uskonnollisena menona ja sitten surmasivat esikoislapsensa uhreiksi näille samoille jumalille.”

Miten inhottavaa! Voiko kukaan aiheellisesti syyttää Jumalaa siitä, että hän määräsi tuollaisen moraalittoman, jumalattoman kansan hävitettäväksi perin juurin? Ungerin Raamatun sanakirja (Unger’s Bible Dictionary, s. 912) sanoo: ”Kanaanilainen uskonto, johon liittyi hekumallinen luonnonpalvonta, hedelmällisyyskultti käärmevertauskuvien muodossa, aistillinen alastomuus ja ruokoton jumalaistarusto, paljastuu näissä [Ras Šamrasta löydetyissä] teksteissä räikeässä todellisuudessaan. Kriitikot eivät voi enää syyttää Israelin Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi sen takia, että hän määräsi nämä rappeuttavat kultit hävitettäviksi.”

JUMALAN OIKEUDENMUKAISUUDEN JA RAKKAUDEN MUKAISTA

Kanaanilaiset tiesivät 40 vuotta ennen Israelin tuloa voimakkaista todisteista, että kaikkivaltias Jumala oli israelilaisten kanssa. (Joos. 2:9–21, 24; 9:24–27) Kuitenkaan ne, jotka joutuivat hävitettäviksi, eivät Raahabia ja hänen perhettään sekä gibeonilaisten kaupunkeja lukuun ottamatta pyytäneet armoa eivätkä käyttäneet hyväkseen pakenemistilaisuutta, vaan sen sijaan paatuivat kapinoimaan Jehovaa vastaan. Kun Jumala määräsi tällaiset uppiniskaiset vastustajat hävitettäviksi, niin ei siinä siis ollut mitään epäoikeudenmukaisuutta hänen puoleltaan. – Joos. 11:19, 20.

Kanaanilaisten määrätty hävittäminen oli todellisuudessa Jehova Jumalan rakkaudellinen käsky, ja kun israelilaiset eivät toteuttaneet sitä täydellisesti, niin he saivat kärsiä kovasti. Kanaanilaisten jatkuva läsnäolo heidän keskuudessaan sai nimittäin Israelissa aikaan tartunnan, joka ajan mittaan epäilemättä aiheutti enemmän kuolemaa (puhumattakaan rikollisuudesta, moraalittomuudesta ja epäjumalanpalveluksesta), kuin kaikkien kanaanilaisten hävitysmääräys olisi aiheuttanut, jos se olisi pantu uskollisesti täytäntöön. – 4. Moos. 33:55, 56; Ps. 106:34–43.

Sillä, että Jehova Jumala hävitti Egyptin sotajoukot Punaisessameressä, tuhosi tulella Sodoman ja Gomorran kaupungit ja määräsi tuhottaviksi perin pohjin Kanaanin jumalattomat asukkaat, hän ilmaisee, ettei hän suvaitse jumalattomuutta määrättömästi. Miten onnellisia voimmekaan sen tähden olla siksi, että hän tuhoaa hyvin pian tuomionsa korkeimman täytäntöönpanijan Jeesuksen Kristuksen välityksellä nykyisen pahan asiainjärjestelmän ja tuo tilalle uuden vanhurskaan järjestyksen! – 2. Tess. 1:6–9; Ilm. 19:11–21; 2. Piet. 3:13.