noituudesta, joka ”pohjautuu suurimmaksi osaksi ESP:hen”. Henkimeediot pystyvät lisäksi suorittamaan joitakin selvänäkijäin aikaansaamia ilmiöitä, joskaan eivät aina tietoisessa tilassa. Kuuluisaa amerikkalaista henkimeediota, rouva Piperiä, tutkivat huolellisesti parapsykologisen seuran jäsenet, ja, kuten kirja Beyond the Reach of Sense (Aistien ulottumattomilta) sanoo, ”he kaikki myönsivät, että hänellä oli huomattava ESP-lahja”.

Mikä on sitten ESP:n alkulähde? Sama kuin spiritistimeedioitten, voodoon harjoittajien, aakkoslautojen käyttäjien ja muiden sellaisten takana oleva voima – henkiluomukset, joista Raamattu puhuu ”enkeleinä, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa”. (Juud. 6) Nämä henkiluomukset ruumiillistuivat miehiksi maan päälle ennen Nooan ajan vedenpaisumusta, mikä oli tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan, ja niin nämä enkelit tekivät itsestään paholaisia. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala esti heidät enää ruumiillistumasta, ja nyt nämä itsestään paholaisia tehneet enkelit toimivat ihmisten eli meedioitten välityksellä. Jeesus Kristus karkotti paholaisia pois Jumalan pyhällä hengellä – näitä itsestään paholaisia tehneitä enkeleitä, joilla on voima aiheuttaa ruumiillista kyvyttömyyttä, kiduttaa ihmisiä ja riivata heitä. – Matt. 12:28; Luuk. 9:38–43; 11:14, 20.

Paholaisvallat voivat antaa ihmiselle kyvyn tietää menneitä tai kertoa tulevia. Ei ole mitään uutta, että ne antavat ihmisille selvänäköisyyskykyjä. Raamattu kertoo, kuinka apostoli Paavali kohtasi kerran tytön, joka ’ennusti’. Hänessä ”oli tietäjähenki”. (Apt. 16:16) Tai niin kuin The New Testament in Modern English (Uusi testamentti nykyenglanniksi) sanoo, hän oli ”tyttö, jolla oli selvänäkijän henki”; Knoxin mukaan hän oli ”tyttö, joka oli ennustavan hengen riivaama”. Kun apostoli Paavali karkotti ”tietäjähengen”, niin tyttö menetti kykynsä ennustaa tulevaisuutta; hänellä ei ollut enää ESP-kykyä.

Vaikka selvänäkijät sanovat auttavansa ihmisiä, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että Jumalan sana osoittaa spiritismin olevan hänen seuraavan käskynsä rikkomista: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, . . . joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä . . . sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli.” – 5. Moos. 18:10–14.

Jumala ei näin ollen ole tällaisen ESP:n alkulähde. Hänen oma Sanansa tuomitsee ”spiritismin harjoittamisen” kristityille sopimattomana. (Gal. 5:20, 21, Um) Tosi kristityt eivät koeta kehittää ESP:tä eivätkä käänny selvänäkijöiden, ns. ”psykoterapeuttien”, puoleen apua etsimään. He tietävät, että Jumala on antanut kristityille Pyhän Raamatun oppaaksi – Kirjan, mikä paljastaa ESP:n pelkästään nykyaikaiseksi oppisanaksi, mikä tarkoittaa spiritistisiä ilmiöitä aikaansaavaa voimaa.

Ilmoituksia

KENTTÄPALVELUS

Tosi kristityt haluavat pysyä Jumalan ystävinä. Psalmista osoitti tämän edellytyksenä olevan, että ”puhuu sydämessänsä totuutta”. (Ps. 15:2) Kertoessaan totuutta lähimmäisilleen toukokuussa Jehovan todistajat tarjoavat kirjaa ”Olkoon Jumala totinen”, sopivan kirjasen ohella 1,75 markan korvauksesta.

YHÄ JOHDOSSA

Millään raamatunoppaalla ei ole ollut niin suunnatonta levikkiä kuin kirjalla ”Olkoon Jumala totinen”. Sen levikki ylittää monin verroin kaikkien aikojen best-seller-romaanit, sillä yli 18 miljoonaa kappaletta tätä 320-sivuista julkaisua on levinnyt 53 kielellä kaikkialle maailmaan. Sen selvä kieliasu ja tarkka pitäytyminen Raamattuun ovat tehneet mahdolliseksi hedelmällisen tutkimisen miljoonille lukijoille. Sinäkin voit osallistua näihin siunauksiin. Lähetä tilauksesi heti, jolloin saat lisäksi ajankohtaisen kirjasen ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta” ilmaiseksi. Korvaus on vain 1,75 mk.

Lukijain kysymyksiä

● 2. Samuelin kirjan 6:23:nnen mukaan Miikal, Saulin tytär, kuoli lapsettomana. Kuitenkin puhuu 2. Samuelin kirjan 21:8 viidestä pojasta, jotka hän oli synnyttänyt meholalaiselle Adrielille. Mutta 1. Samuelin kirjan 18:19:nnen mukaan oli Adriel nainut Miikalin sisaren Meerabin. Miten nämä näennäiset ristiriitaisuudet voidaan saada sopusointuun? – L. B., Yhdysvallat.

Daavid oli saattanut kuningas Saulin varjoon taistelussa siinä määrin, että Israelin naiset lauloivat: ”Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta.” Saul tuli tämän tähden kateelliseksi ja koetti saada Daavidin pois tieltä. Hän luuli voivansa tehdä sen tarjoamalla tyttärensä Miikalin, joka rakasti Daavidia, hänelle vastalahjaksi sadan filistealaisen sotilaan esinahasta – Saul näet odotti, että Daavid tulisi lyödyksi siinä yrityksessä. Mutta Daavid miehineen ei hankkinut ainoastaan sata, vaan kaksisataa esinahkaa: ”Ja Daavid toi heidän esinahkansa, täyden määrän kuninkaalle, tullaksensa kuninkaan vävyksi. Silloin Saul antoi tyttärensä Miikalin hänelle vaimoksi.” – 1. Sam. 18:7, 25–27.

Kun Daavidista oli jonkin aikaa myöhemmin tullut kuningas, niin hän toi Jehovan liiton arkin Siionin vuorelle lähelle palatsiaan. Suuressa ilossaan Daavid tanssi innostuneena riisuttuaan päällysvaatteensa. Kun hänen vaimonsa Miikal, Saulin tytär, näki tämän, ”halveksi hän häntä sydämessänsä”. Kun Daavid palasi perheensä luo, niin Miikal sanoi ivallisesti: ”Kuinka arvokkaana onkaan Israelin kuningas nyt esiintynyt, kun on tänä päivänä paljastanut itsensä palvelijainsa palvelijattarien silmien edessä, niinkuin kevytmielinen ihminen paljastautuu!” Tämä kuninkaan tytär ei kunnioittanut lainkaan sellaista intoa, mitä Daavid osoitti Jehovan palvonnan johdosta. Daavid ei ainoastaan nuhdellut häntä tästä, vaan lisäksi rankaisi häntä siten, ettei ollut enää suhteissa hänen kanssaan: ”Ja Miikal, Saulin tytär, ei saanut lasta kuolinpäiväänsä asti.” – 2. Sam. 6:14–23.

Tämä raamatunkohta näyttää kuitenkin olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä luemme 2. Samuelin kirjan 21:8:nnesta: ”Mutta kuningas [Daavid] otti Rispan, Aijan tyttären, kaksi poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Meerabin [Miikalin, Um], Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille, meholalaisen Barsillain pojalle.” – 2. Sam. 21:1–10.

Näyttää siltä, että eräät jäljentäjät ovat yrittäneet ratkaista vaikeuden panemalla Miikalin sisaren Meerabin nimen Miikalin sijaan. Tämä ilmenee Septuagintan sekä kahden heprealaisen käsikirjoituksen lukutavasta. Eräät nykyiset kääntäjät ovat noudattaneet heidän esimerkkiään päätellen, että se, miten tämä kohta kuuluu useimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa, johtuu jäljentäjän erehdyksestä.

The Interpreter’s Bible sanoo tämän olevan ilmeinen virhe, koska Saul antoi myöhemmin Miikalin Paltille. (1. Sam. 25:44) Mutta tämä ei ole järkevä selitys, sillä Miikal annettiin Daavidille takaisin, kun Daavidista oli tullut kuningas. Tämä on sen tähden vain jälleen yksi esimerkki modernistioppineitten epäluotettavuudesta. – 2. Sam. 3:12–16.

Tähän kohtaan on kuitenkin olemassa eräs perimätiedollinen selitys, mikä perustuu siihen, millä tavalla se esiintyy lähes kaikissa heprealaisissa käsikirjoituksissa ja Uuden maailman käännöksessä, ja se on tämä:

Meerab, Miikalin sisar, oli Adrielin vaimo ja synnytti hänelle mainitut viisi poikaa. Mutta koska Meerab kuoli varhain, niin hänen kuninkaallinen sisarensa Miikal, jonka Daavid oli hylännyt, otti kasvattaakseen nämä viisi poikaa. Siitä syystä heistä puhuttiin Miikalin eikä Meerabin lapsina. Tämän mukaisesti Isaac Leeserin käännös (7. painos, 1922, Bloch Publishing Co.) sanoo 2. Samuelin kirjan 21:8:nnessa: ”Ja Miikalin, Saulin tyttären viisi poikaa, jotka hän oli kasvattanut Adrielille.” Alaviitteessä sanotaan: ”Koska Miikal oli Daavidin vaimo, mutta lapset olivat Meerabin, Saulin vanhimman tyttären, ja olivat todennäköisesti hänen sisarensa kasvattamat.”

Voidaan sanoa, että määräämällä nämä sittemmin teloitetut pojat Miikalille hänelle tuotettiin lisää häpeää ja pilkkaa sen loukkaavan asenteen takia, millä hän suhtautui mieheensä, kuningas Daavidiin, tämän tuodessa Jehovan liitonarkin Siionin vuorelle lähelle palatsiaan. Ja koska on hyvin todennäköistä, että Miikal eli silloin kun nämä hänen viisi kasvattilastaan teloitettiin, niin hänen surunsa on täytynyt olla suuri, ei ainoastaan sisarenpoikiensa kuoleman johdosta, vaan myös koska hänen työstään, näiden poikien kasvattamisesta, ei ollut mitään tulosta. Me emme voi totisesti yrittää palvella Jumalaa omalla tavallamme ja odottaa saavamme menestystä ja onnea.