Maailmanlaajuisen yksimielisyyden tarve
”Minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki . . . pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” – 1. Kor. 1:10.
1. Mistä ihmiset ovat nykyään yleensä yksimielisiä, ja mitä he sen tähden kaikkialla vaativat?
HALUAISIKO kukaan kiistää toteamusta, että me elämme nykyään erimielisessä maailmassa? Ihminen havaitsee tällä 20. vuosisadalla olevansa eri mieltä naapuriensa kanssa poliittisesti, uskonnollisesti, taloudellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Niin sanottu ”sukupolvien välinen kuilu” on vain lisätodistus siitä erimielisyydestä, joka vallitsee nuorten ja heitä vanhempien välillä, lasten ja heidän vanhempiensa välillä. Joka puolella kuuluu kehotus: ”Pohtikaamme yhdessä.” Vietnamin, lähi-idän, Afrikan ja Itä-Euroopan taisteluista yliopistojen, korkeakoulujen, oppikoulujen ja kansakoulujen yhteenottoihin asti vaaditaan pohtimaan järkevästi ja lopettamaan vallitsevat erimielisyydet. Ja kuitenkin ihmiskunta näyttää hellittämättömästi kulkevan kohti apostoli Paavalin Timoteukselle osoittaman kirjeen sanojen täyttymystä, että ihmiset ovat näinä vaikeitten aikojen viimeisinä päivinä ”epäsopuisia”. – 2. Tim. 3:3.
2. Vaikka järjen käyttöä vaaditaankin, niin mitä tapahtuu ja mitä jotkut päättelevät?
2 Kaikista ihmisten yksimielisyyden aikaansaamiseksi pitämistä neuvotteluista huolimatta erimielisyys jatkuu, ja kansojen välinen kuilu kasvaa. Eri kansallisuutta ja rotua olevien ryhmien väliset pulmat johtavat usein väkivaltaan ja verenvuodatuksiin. Jotkut ajattelevat, ettei näitä pulmia koskaan käsitellä ja että yksilön pitäisi luonnollisen syntyperänsä tai värinsä takia asua erossa muusta ihmiskunnasta.
3, 4. a) Mitä on johdonmukaista kysyä, kun tarkastellaan erimielisyyksiä uskonnon alalla? b) Miten tämä erimielisyys ilmenee katolisessa kirkossa ja protestantismissa?
3 Uskonnollisen ajattelun alalla erimielisyys on todella huomattavaa. Kun lukee eri uskontokunnissa olevien ja samaankin uskonnolliseen järjestöön kuuluvien ihmisten mielipiteitä jostain asiasta, niin lukija jää useasti hämmennyksen tilaan. Hän kysyy: missä on ”sama mieli ja sama ajatus”, kun uskonnolliset vakaumukset tulevat kysymykseen? Tilanne on käynyt niin huonoksi, etteivät nekään ihmiset, jotka kuuluvat samaan uskontojärjestöön, ole yksimielisiä siinä mitä uskovat, ja he näkevät mahdottomaksi selittää uskonnollisia vakaumuksiaan toisilleen tai muille. Erimielisyys lisääntyy, kun tarkastellaan uskonnollista ajattelua kansainvälisessä mitassa. Katolinen ajattelu eroaa suuresti eri kansallisissa ryhmissä. Esimerkiksi kun Alankomaiden katolinen kirkko valmisti uuden katkismuksen, Rooma sanoi löytäneensä siitä 58 harhaoppia. Uusi katkismus sanoo, ettei ”helvetin tulesta” ole mikään selvä oppi mahdollinen ja että ”kunkin meistä täytyy tehdä omat johtopäätöksensä tässä”. Se asettaa myös kyseenalaisiksi eräät ehtoollista koskevat näkökohdat, mikä tietysti koskettaa katolista perusoppia, nimittäin messu-uhrissa tarjoillun leivän ja viinin transsubstantiaatiota (Kristuksen ruumiiksi ja vereksi muuttumista). Erimielisyyksiä on aiheuttanut syntyvyyden säännöstelyä koskeva paavi Paavali VI:n julistus sekä kirkon piirissä olevien pappien selibaatti. Erimielisyys tuli niin suureksi, ettei paavi kyennyt enää pysymään vaiti eräiden kysymysten suhteen. New York Timesin etusivulla oli perjantaina 4.4.1969 otsikko: ”Paavi sanoo, että kirkossa vallitseva erimielisyys on ’tosiasiallisesti hajaannuksenomainen’.” Kirjoitus osoitti, että monta sataa pappia ja kaksi latinalaisamerikkalaista piispaa oli luopunut pappislupauksestaan, koska he olivat eri mieltä Rooman opetusten kanssa.
4 Protestantismi, joka on jakautunut satoihin uskontokuntiin ja ne edelleen eri suuntiin, ei tarjoa sen parempaa kuvaa yksimielisyydestä uskonnollisessa ajattelussa. Protestanttiset järjestöt osoittavat menettelyllään, moraalittoman käytöksen, kuten haureuden ja homoseksuaalisuuden, sanattomasta hyväksymisestä suoranaiseen Raamatun oppien tuomitsemiseen asti leimatessaan 1. Mooseksen kirjan kertomuksen ja muut Raamatun opit taruiksi, että niiltäkin puuttuu kyky ’pysyä sovinnossa’, niin että niillä olisi ”sama mieli ja sama ajatus”.
5. Mitkä kysymykset luonnollisesti heräävät tällaiset erimielisyydet huomioon ottaen?
5 Kaikki tämä saa meidät kysymään: Onko ihmisille mahdollista ’pysyä sovinnossa’, niin että heillä olisi ”sama mieli ja sama ajatus”? Jos on, niin miten tällainen yksimielisyys voidaan saada aikaan? Tutkikaamme eräitä esitettyjä ratkaisuja nähdäksemme, onko maailmanlaajuinen yksimielisyys mahdollinen.
ESITETTYJÄ RATKAISUJA
6, 7. Miten vastoinkäyminen liittää toisinaan ihmiset yhteen? Mainitse esimerkkejä.
6 Mikä saattaa ihmiset yhteen niin, että he toimivat yksimielisinä ja sopusoinnussa? Toisinaan vastoinkäyminen liittää ihmiset yhteen. Oletko koskaan havainnut, että kun sattuu suuri luonnononnettomuus, esimerkiksi maanjäristys, tulva tai myrsky, niin ihmiset saavat äkkiä innon auttaa lähimmäisiään? Vuoden 1964 maaliskuussa Alaskassa sattunutta maanjäristystä koskevassa uutisessa kerrottiin ihmisten ”muodostaneen ihmisketjun varjellakseen itseään, jos katuun syntyisi halkeama”. Toinen mainitsi vanhahkon naishenkilön juosseen ulos kaupasta kädet ojennettuina ja kasvot kalpeina kauhusta. Hän kietoi käsivartensa jonkun naisen ympäri, ja he pitivät kiinni toisistaan. Nainen sanoi: ”Maan lakattua järisemästä pieni vanha nainen meni matkaansa ja katosi nurkan taa. En ollut koskaan nähnyt häntä aikaisemmin, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, kuka hän on. Mutta meillä oli hetkinen yhteinen mielenkiinnon kohde – elossa säilyminen.” Yhdysvaltain länsirannikko kärsi tammikuussa vuonna 1969 erittäin ankarista sateista. Ne olivat niin tuhoisia, että taloja huuhtoutui pois raivoisien vesimassojen mukana. Eräs kirjallinen kuvaus kertoo ihmisten paenneen hevosilla, autoilla ja helikoptereilla. Hätätilan aikana ihmiset liittyivät yhteen auttamaan toisiaan, toimimaan yhteisen asian hyväksi yksimielisinä. Eräs paikallinen radioasema antoi jatkuvasti selostuksia evakuoinnista ja siitä, milloin ihmisten pitäisi lähteä kodistaan. Poliisi tarkisti, että ihmiset poistuivat määrätyltä alueelta, ja sitten tulivat armeijan joukot ehkäisemään ryöstämistä. Tulvien jälkeen raivaustraktorit puhdistivat kadut ja ruohokentät. Tuhannet vapaaehtoiset ryhtyivät auttamaan. Ihmiset työskentelivät tosiaan yhdessä yksimielisinä vastoinkäymisen uhatessa.
7 Aikoina, jolloin tiedetään varkaan jollain alueella ryöstävän ihmisten koteja, naapurit liittyvät yhteen yhteiseksi hyväkseen ja vartioivat huolellisesti toistensa omaisuutta. Kun varas vangitaan tai hän lähtee alueelta, niin ihmiset palaavat omien harrastustensa ja huoliensa pariin.
8, 9. Esitä pääpiirtein, miten kansat pyrkivät tiettyinä aikoina yksimielisyyteen.
8 Laajemmassa mitassa kansat liittoutuvat usein yhteistoimintaan, kun niitä uhkaa yhteinen vihollinen. Niinpä vuosina 1899 ja 1907 pidettiin Haagissa Alankomaissa kaksi rauhankonferenssia, joista ensimmäisessä oli edusteilla 26 kansakuntaa ja toisessa 44. Monet näistä kansoista olivat sodassa vuonna 1914! Sen estämiseksi, ettei syttyisi toista sellaista suurta sotaa, joka käytiin maapallolla vuosina 1914–1918, tehtiin vuonna 1919 Versailles’n sopimus Saksan aseistautumisen säännöstelemiseksi. Vuonna 1936 natsi-Saksa anasti Reininmaakunnan, joka oli Versailles’n sopimuksen alainen demilitarisoitu vyöhyke, ja jätti huomioon ottamatta sotilaalliset rajoitukset.
9 Vuonna 1928 allekirjoitti 62 kansakuntaa Briandin – Kelloggin rauhansopimuksen. Sen ylevä tarkoitus oli tehdä sota laittomaksi ”kansainvälisen politiikan välineenä”. Vuonna 1939 alkoi toinen maailmansota, ja ennen kuin tuo suuri sota oli päättynyt, useimmat noista 62 kansakunnasta olivat osallistuneet suurtuhoon.
10–12. Mitä muuta historia osoittaa tehdyn yksimielisyyden saavuttamiseksi?
10 Neuvostoliitto allekirjoitti hyökkäämättömyyssopimuksen Viron, Liettuan, Latvian, Puolan, Suomen ja Romanian kanssa. Vähän sen jälkeen Neuvostoliitto otti haltuunsa nämä maat joko kokonaan tai osaksi.
11 Vuonna 1939 Venäjä ja Saksa allekirjoittivat sitoumuksen, joka tuli tunnetuksi kuuluisana ”Stalinin – Hitlerin” hyökkäämättömyyssopimuksena. Parisen vuotta myöhemmin nämä kaksi kansakuntaa olivat sodassa teurastaen toisiaan taistelukentällä.
12 Toisen maailmansodan aikana olivat Yhdysvallat, Englanti ja Venäjä toisten kansakuntien ohella läheisessä yhteistoiminnassa yhteistä vihollista vastaan, jonka muodostivat Saksan johtamat akselivallat, Japani mukaan luettuna. Niiden yhteenliittyminen olemassaolonsa varjelemiseksi oli lyhytikäinen sen jälkeen kun Venäjä lähti eri tielle valloitusmielessä. Ja myös on Yhdysvaltain ja Englannin toisen maailmansodan aikuisista vihollisista, nimenomaan Saksasta, Italiasta ja Japanista, nyt tullut niiden liittolaisia, ja yhteisenä vihollisena monissa suhteissa on kommunistinen Neuvostoliitto.
13. a) Mitä nämä kansakuntien yritykset todistavat? b) Miten tiedämme, ettei yksimielisyys itsekkäässä tarkoituksessa ole lainkaan uutta?
13 Tämä kaikki todistaa vain yhden asian: näiden kansakuntien yksimielisyydellä ja niiden yhteisillä ponnisteluilla on itsekäs tarkoitus, jonkin pyrkimyksen tai kansallisen tavoitteen edistäminen. Kun kansakunnat ovat saavuttaneet tarkoituksensa, ne eivät sitten enää ole kiinnostuneita yksimielisyyden ja ykseyden säilyttämisestä naapureittensa kanssa. Yleissilmäys ihmiskunnan historiaan vuodesta 1481 eaa., jolloin Egypti oli voimakkain maailmanvalta, aina toisen maailmansodan loppuun saakka, 3 426 vuotta käsittävään ajanjaksoon, osoittaa, että sinä aikana oli yli 3 000 sotavuotta ja vain 268 rauhanvuotta. Tuona aikana tehtiin ja rikottiin suunnilleen 8 000 kansainvälistä rauhansopimusta. Vuodesta 1945 lähtien on kansojen välillä ja keskuudessa jatkuvasti tehty sopimuksia ja liittoja, mutta ne kaikki on tehty tavoitteena itsekäs päämäärä eikä halu elää yksimielisyydessä ja rauhassa naapurin kanssa.
14, 15. a) Miksi yksimielisyys politiikan alalla saavutetaan toisinaan? b) Mikä on usein seurauksena sen jälkeen?
14 Kansallisen ja paikallisen politiikan näyttämöllä havaitsemme myös, ettei syy yksimielisyyteen usein ole aito kiinnostus kansaa kohtaan. Monissa poliittisissa kampanjoissa kannatetaan jotakuta nimenomaista ehdokasta siksi, että hän voi tarjota tiettyjä suosionosoituksia häntä kannattaville, eikä siksi, että hän voisi tehdä enimmän hyvää kansalle. Tällaiset suosionosoitukset ovat nykyään yleisiä. Jos siis ihmiset haluavat kannattaa jotakuta ehdokasta, niin siihen sisältyy jotain heidän hyväkseen. Yksimielisyys saavutetaan jälleen itsekästä tarkoitusta varten. Usein huudetaan äänekkäästi ja selvästi, että jos johonkin tiettyyn poliittiseen virkaan valitaan joku nimenomainen ehdokas, niin hän tekee enimmän hyvää kansalle yleensä. Pidetään poliittisia kokouksia ja kampanjapäivällisiä sekä puhetilaisuuksia, jotka kaikki osoittavat ihmisjoukkojen liittyneen yhteen kannattamaan ’miestä, joka voi tehdä enimmän hyvää’. Päältä päin katsoen voisi helposti päätellä, että niin monien tällaisten ihmisten yhteisponnistukset saavat todella aikaan muutoksia tulevaisuudessa kansan hyväksi.
15 Kun henkilö on sitten virassa, niin hänen täytyy alkaa maksaa ”velkojaan”, lupauksiaan niille, jotka ovat ehkä tukeneet häntä taloudellisesti tai muuten. Tämä merkitsee monesti sitä, että hallituksen jonkin ministeriön tai viraston päämieheksi ei tulekaan se, joka voi tehdä enimmän hyvää ihmisjoukoille, vaan se, joka parhaiten palveli ehdokkaan etuja ja selvisi voitokkaana ehkä suurilla vaalirynnistysavustuksilla. Toiset, jotka myös ovat saattaneet antaa tukeaan mutta eivät ehkä samassa määrässä, huomaavat nyt, että lupaukset ja vaalikampanjan aikainen yksimielisyys olivat pelkkiä haavekuvia. Mikään ei muutu, vaan jälleen tulee etualalle ihmisen itsekkyys, henkilökohtaisen voiton ja ylenemisen halu.
16. Mikä itsepintainen kysymys on yhä edessämme?
16 Ja vieläkin edessämme on kysymys: Mikä saattaa ihmiset yhteen niin, että he voivat toimia tosi yksimielisyydessä ja todella sopusoinnussa? Vastoinkäyminenkö? Kansalliset ja kansainväliset sopimuksetko? Monet uskontojärjestötkö? Poliitikotko ja heidän tukijansa? Aivan lyhyt asian harkinta saa vilpitönsydämiset ihmiset sanomaan, että täytyy olla jotain muuta. On oltava jotain muuta, jotain vankempaa, varmempaa, parempiin periaatteisiin perustuvaa. Aivan varmasti sellaista onkin.
TOSI YKSIMIELISYYDEN PERUSTA
17. Osoita tosi yksimielisyyden perusta.
17 Tämä jokin muu pohjautuu siihen kirjaan, jota monet ovat halveksineet, jota toiset ovat käyttäneet ”onnen” taikakaluna ja jonka toiset ovat tuominneet. Se on Jumalan, Kaikkivaltiaan, totuuden kirja Pyhä Raamattu. Sen sivuilta löydetään se jokin, mikä todella yhdistää ihmiset heidän kansallisuudestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta.
18. Mikä oli Paavalin Korinton seurakunnalle yksimielisyydestä antama neuvo, ja miksi hän antoi sen?
18 Kirjoittaessaan kirjeensä Korinton seurakunnalle ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali sanoi sille näin: ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ’Minä olen Paavalin puolta’, toinen: ’Minä Apolloksen’, joku taas: ’Minä Keefaan’, joku vielä: ’Minä Kristuksen’. Onko Kristus jaettu? [Kristus on jakautuneena, Um].” (1. Kor. 1:10–13) Kun Paavali kirjoitti nämä sanat, niin Korinton seurakunta ei työskennellyt yhdessä yksimielisenä. Sen jäsenet seurasivat pikemminkin ihmisiä mielessään ajatus, että nuo miehet ansaitsivat jotenkin heidän alamaisen uskollisuutensa sen kustannuksella, että kaikki olisivat kehittäneet yksimielisyyttä puhumalla yhtäpitävästi ja olemalla samanmielisiä.
19. Mitä korinttolaiset menettivät seuratessaan eri ihmisiä, ja mikä oli todellisuudessa yhdistävä voima heille, ja mihin kysymyksiin tämä johtaa?
19 Paavali osoitti selvästi noille Korinton kristityille, että jos heistä tulee ihmisten, Paavalin, Apolloksen, Keefaan tai muiden, seuraajia, niin he uhraavat tärkeimmän voimansa – mielen ja sydämen ykseyden. Hän kuvaili selvästi uskonnollisen tilan sanoen: ”Kristus on jakautuneena.” Niin ollen ei tosi kristillistä yksimielisyyttä voinut olla, koska kristillisyyden opetuksen kannattajat olivat erimielisiä. Paavali sanoi edelleen korinttolaisille: ”Kun toinen sanoo: ’Minä olen Paavalin puolta’, ja toinen: ’Minä olen Apolloksen’, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?” (1. Kor. 3:4) Jotta Korinton kristityt olisivat olleet enemmän kuin vain ihmisiä, niin heidän oli työskenneltävä mielen ja sydämen ykseyden hyväksi – niin kuin sitä paitsi kaikkien kristittyjen täytyy tehdä. Ja mikä on yksimielisyyden perusta? Se ”hyvä uutinen”, jota Paavali sanoi Kristuksen lähettäneen hänet julistamaan. Saatat kysyä: Mikä se ”hyvä uutinen” sitten on? Mitä tähän sanaan sisältyy, ja miten se edistää kaikkien ihmisten yksimielisyyttä?
HYVÄ UUTINEN, JOKA AIKAANSAA YKSIMIELISYYDEN
20. Onko ”hyvä uutinen” välttämättä vain yksi sanoma?
20 Maailmassa, joka on täynnä päivittäisiä selostuksia, jotka ovat huonoja uutisia niin monille maan asukkaille, Jumalan sanan hyvän uutisen pitäisi tuottaa onnellisuutta maan asukkaille. Raamattu on täynnä hyvää uutista, ja tämä hyvä uutinen on tosi kristityille yhdistävä voima. Voimme näin ollen sanoa, että ”hyvällä uutisella” on useita yhdistäviä sanomia. Tarkastelemme vain muutamia tällaisia sanomia, jotka sisältyvät Jumalan totuuden kirjaan, Pyhään Raamattuun.
21. Mikä on 1. Moos. 3:15:n ”hyvä uutinen”?
21 Jehova Jumala sanoi 1. Moos. 3:15:n mukaan käärmeelle, joka oli saattanut Aadamin ja Eevan tottelemattomiksi hänen vanhurskasta käskyään kohtaan: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Tässä oli se hyvä uutinen, että Jehova Jumala tuottaa aikanaan siemenen, joka murskaa Jumalan ensimmäisen vihollisen, käärmeen, Saatanan, ja hänen jumalattoman siemenensä. Tämän hyvän uutisen perusteella ja ymmärtämällä sen profeetallisen merkityksen ihmiskunta voi toivoa tulevaisuutta, joka oli tuova siunauksia kirousten sijasta ja auttava kaikki kansakunnat yhdistymään.
22. Minkä ”hyvän uutisen” 1. Moos. 22:16–18 sisältää?
22 1. Moos. 22:16–18 kertoo, että kun Aabraham, ”Jumalan ystävä”, oli auliisti yrittänyt uhrata poikansa Iisakin, niin Jehova Jumala sanoi: ”Minä vannon itseni kautta, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi tallaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” ”Hyvä uutinen” Aabrahamille oli, että Jehova teki hänen kanssaan valalla vahvistetun liiton siitä, että aikanaan kaikki maan kansakunnat siunattaisiin ja liitettäisiin yhdeksi kansaksi Aabrahamin siemenen kautta. Nyt kävi ilmeisemmäksi, että Eedenissä luvattu Jumalan siemen ilmaantuisi aikanaan ja tulisi ”Jumalan ystävän”, Aabrahamin, sukuhaarasta. – Jaak. 2:23.
23. a) Mikä on 2. Sam. 7:12,13:n ”hyvä uutinen”? b) Miten tämä ”hyvä uutinen” ilmoitettiin neitsyt Marialle? paimenille kedolla?
23 2. Sam. 7:12, 13 kertoo Jehova Jumalan esittäneen Juudan kuninkaalle Daavidille lupauksen seuraavin sanoin: ”Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.” ”Hyvä uutinen” Daavidille oli, että hänen Aabrahamista polveutuvan sukuhaaransa kautta oli tuleva vanhurskaan Valtakunnan pysyvä, iankaikkinen perillinen. Vuosisatoja myöhemmin puhui raamatunkirjoittaja Luukas tästä ”hyvästä uutisesta” seuraavin sanoin, jotka enkeli lausui neitsyt Marialle: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtakunnan.” (Luuk. 1:31–33) Näin ”hyvä uutinen” siemenestä, josta ensiksi puhuttiin Eedenissä ja jonka luvattiin tulevan Aabrahamin ja Daavidin kautta, saavutti paikkansapitävästi huipentumansa Jeesuksessa Kristuksessa, josta Matteus aloittaa kertomuksensa seuraavin sanoin: ”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja.” (Matt. 1:1) Niinpä taivaan enkelit saattoivat Jeesuksen syntyessä iloita, ja yksi noista enkelisanansaattajista sanoi siinä samassa maassa oleville paimenille, missä Jeesus syntyi: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” (Luuk. 2:10, 11) Tämä huomattava tapahtuma oli johtava Jumalan määräaikana ihmiskunnan yhdistämiseen pysyvällä perustalla.
24. Mikä on Matt. 24:14:n ”hyvä uutinen”?
24 Matt. 24:14:n mukaan juuri ennen pidätystään ja kidutuspaaluun joutumistaan vuonna 33 Jeesus kertoi opetuslapsilleen toisesta hyvän uutisen arvoisesta asiasta: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Tuo valtakunta oli todella hyvä uutinen, sillä se oli tuova ihmiskunnalle kaikkien niiden lupausten täyttymyksen, jotka Jehova Jumala oli tehnyt Eedenistä lähtien ja edelleen Kristuksen Jeesuksen syntymään, elämään, kuolemaan, ylösnousemukseen ja tuon valtakunnan Kuninkaaksi kohottamiseen asti.
25. Mitkä maailmanlaajuista yksimielisyyttä koskevat kolme kysymystä tarvitsevat nyt vastauksen?
25 Lyhyesti sanoen siis sillä hyvällä uutisella, joka yhdistää ihmiskunnan maailmanlaajuisesti, on useita eri puolia, ja me olemme käsitelleet vain muutamia niistä sellaisina kuin ne sisältyvät Jumalan totuuden sanaan. Raamatun sivuilla on paljon muitakin hyviä uutisia siinä ilmoituksessa, joka meillä on Jumalalta ja joka sisältyy sen 66 kirjeeseen tai kirjaan. Mutta kysymys on: Miten yksimielisyys tulee ”hyvästä uutisesta”? Millä tavoilla yksimielisyys voidaan saada aikaan tämän maailman kansojen keskuudessa, kun niillä on niin monia kansallisia ja rodullisia erimielisyyksiä ja moninaisia poliittisia vakaumuksia? Ja edelleen: koska ihmiskunta on niin suuresti tämän maailmanlaajuisen yksimielisyyden tarpeessa nyt, jolloin ihmiset ovat niin kovin erimielisiä ja huonoissa väleissä naapuriensa kanssa, niin milloin tämä maailmanlaajuinen yksimielisyys on oleva todellisuutta? Jätämme vastaukset näihin ja muihin kysymyksiin seuraavan kirjoituksen esitettäväksi ja kehotamme sinua lukemaan sen raamatunpaikkaviittauksineen, jotka auttavat sinua vahvistamaan uskoa Jehova Jumalan lupauksiin ihmiskunnan maailmanlaajuisesta yksimielisyydestä.
[Kuva s. 346]
MIKÄ ON OLLUT TULOS?
8 000 rauhansopimusta
3 000 sotavuotta
268 rauhanvuotta