Ylistys uuden maailman Perustajalle

”Ylistäkää Jahia, te ihmiset, koska Jehova Jumalamme, Kaikkivaltias, on alkanut hallita kuninkaana.” – Ilm. 19:6, Um.

 1. Miksi me voimme sanoa: Halleluja! ja mitä se merkitsee?

HALLELUJA! Jehova on ottanut oikeutetun valtansa maapalloomme katsoen ja alkanut hallita sen kuninkaana. Tämä on tosiasia, mikä kaikkien maailman kansojen pitäisi ottaa vakavasti huomioon vuonna 1951. Se merkitsee sitä, että vanhurskas uusi maailma on ovella ja tulee varmasti valtaan Kaikkivaltiaan Jumalan voimalla. Se on asia, jonka tähden kannattaa huutaa riemusta. Kaikkialla ympäri maapallon seuraa varmasti ihmeellinen muutos, mikä on oleva kunniaksi Jumalan hallinnolle ja mikä merkitsee kaikille hyvätahtoisille ihmisille rauhaisaa, turvallista ja menestyksellistä elämää. Ihmiset eivät ajattele sitten enää Jumalan hylänneen maata eivätkä kysy, miksi hän on sallinut jumalattomuuden hallita maan päällä kuluneet kuusituhatta vuotta. On tullut hänen määräaikansa selvittää tämä suuri salaisuus ja ratkaista kaikkeudensuvereenisuutta koskeva raivoisa ristiriita.

 2. Mitä jokaisen asioihinperehtyneen ihmisen on nyt syytä tehdä?

² Kuinka vähäpätöinen osa rajattomasta kaikkeudesta onkaan meidän maapallomme! Kuitenkin se on nyt se kuuma paikka, missä tämä kaikkeudensuvereenisuutta koskeva kysymys täytyy ratkaista lopullisesti. Ja se ratkaistaankin, mutta ei Yhdistyneitten Kansakuntien tai muittenkaan tämän vanhan maailman tekijäin hyväksi, vaan ainoan Oikean, Jehovan, hyväksi. Siksi hän onkin alkanut hallita kuninkaana tälle maapallolle asetetun aivan uuden maailmanhallituksen kautta, määräämästään ajankohdasta, vuodesta 1914, lähtien. Vaikka se tapahtuikin kolmekymmentä kuusi vuotta sitten, niin nyt on sitä suurempi syy jokaisella asioihinperehtyneellä ihmisellä tutkia vaellustaan elämässä ja tulevaisuudensuunnitelmiaan nähdäkseen, ovatko ne sopusoinnussa sen väistämättömän muutoksen kanssa, mikä lähestyy nopeasti. Jokaisen asioihinperehtyneen ihmisen velvollisuus on myöskin levittää tätä ilahduttavaa tietoa niin monille muille kuin mahdollista, jotta he voisivat valmistautua elämään Jumalan uudessa maailmassa.

 3. Mitä on nyt otollinen aika meidän tehdä?

³ Me elämme koko ihmiskunnan historian kaikkein ihmeellisintä aikaa, jolloin meillä on etu todeta siirtyminen tästä kuolemantuottavasta vanhasta maailmasta elämänantavaan uuteen maailmaan, mistä henkeytetyt profeetat ovat puhuneet niin vuolain sanoin. Nyt on otollinen aika vannoa ikuista kuuliaisuutta uuden maailman Perustajalle, Rakentajalle ja Hallitsijalle ja valistaa ja kehoittaa toisiakin tekemään samoin, koska tämä menetelmä johtaa siihen, että me saamme elämän uudessa maailmassa. Kaikki loistavat ennustukset keskittyvät tähän erittäin tärkeään siirtymiskauteen osoittaakseen sen suuren merkityksen, jotta me voisimme ojentaa vaelluksemme sen mukaan. Raamatun viimeinen kirja kuvailee vertauksellisesti niitä kohtalokkaita tapahtumia, jotka ovat olleet ja jotka vielä ovat tunnusomaisia tälle ajalle, ja se ilmoittaa meille, mitä meidän tulee tehdä, jos haluamme nauttia elämää tulevassa maailmassa. Se ennustaa, miten suuri joukko ihmisiä toimii tätä silmälläpitäen. Nyt on meidän ratkaistava, haluammeko kuulua tähän suureen joukkoon, joka osallistuu ennustusten täyttämiseen. Me luemme Ilmestyskirjan 19:6:nnesta 20. vuosisadan Uuden Testamentin (1901 [engl.] painos) mukaan: ”Sitten minä kuulin sellaista, mikä tuntui suuren väkijoukon ääneltä ja paljojen vesien kohinalta ja voimakkailta ukkosenjyrähdyksiltä, kaikkien sanoessa: ’Ylistäkää Herraa! Herra on Kuningas, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias.’” Perusenglantilainen Uusi Testamentti (1941 painos) sanoo: ”Ja minun korviini tuli suuren armeijan ääni kuin vesien kohina ja kovan ukkosen jyrinä sanoen: ’Ylistys Herralle, sillä Herra Jumalamme, kaikkien Hallitsija, on Kuningas.’”

 4. Mitä ”halleluja” merkitsee tässä, ja missä se on käännetty parhaimmin?

⁴ Alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä on sana ”halleluja” edellämainitussa jakeessa. Kääntäjät siirtävät yleensä tämän sanan sellaisena englantiin, kuten esim. Amerikkalaiseen standardikäännökseen ja Tarkistettuun standardikäännökseen [engl.] on tehty: ”Halleluja! Sillä Herra Jumalamme Kaikkivaltias hallitsee.” Sinä huomaat kumminkin edellä olevasta, että 20. vuosisadan Uusi Testamentti ja Perusenglantilainen Uusi Testamentti kääntävät tämän sanan, edellinen: ”Ylistäkää Herraa” ja jälkimmäinen: ”Ylistys Herralle”. Mutta ”hallelu-jah” on hepreaa ja merkitsee kirjaimellisesti: ”Ylistäkää Jahia”, käskyn ollessa annettu joukolle ihmisiä. Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten uuden maailman käännös kääntääkin sen tämän tähden kaikkein suorimmin sanoessaan Ilmestyskirjan 19:6:nnessa näin: ”Ja minä kuulin sellaista, mikä oli suuren joukon ääni ja kuin paljojen vesien pauhu ja ankaroitten ukkosenjyrinäin kaiku. He sanoivat: ’Ylistäkää Jahia, te ihmiset, koska Jehova Jumalamme, Kaikkivaltias, on alkanut hallita kuninkaana.’” Tämäkin käännös tekee selväksi ei ainoastaan sen, että Jehova hallitsee eli vallitsee kuninkaana, vaan myöskin, että hän alkoi hallita kuninkaana määrättynä ajankohtana. Tämä on yhtäpitävä Rotherhamin Emfaattisen Raamatun käännöksen kanssa: ”Halleluja! Koska Herra Jumala[mme] Kaikkivaltias on tullut kuninkaaksi.” Hänen alkanut hallituksensa on hänen ylistämisensä aihe.

 5. Miksi tämä ylistämiskehoitus on annettu ja missä kehoitusten sarjassa?

⁵ Nimi ”Jah” on lyhennys ”Jehovasta” eli ”Jahvesta”. Tämä kehoitus ylistämään häntä on viimeinen siinä sarjassa, missä viidesti kehoitetaan ylistämään häntä niiden hämmästyttävien tapahtumain takia, mitkä hän aikaansaattaa, tapahtumain, joiden me näemme nyt täyttyvän. Jotta me saisimme selville tämän kehoitussarjan asiayhteyden, niin lainaamme koko tämän kohdan (Ilmestyskirjan 19:1–6) Uuden maailman käännöksestä: ”Näiden asiain jälkeen minä kuulin sellaista, mikä oli kuin taivaassa olevan suuren joukon voimakas ääni. He sanoivat: ’Ylistäkää Jahia, te ihmiset [reunam.: He sanoivat: ’Halleluja’]! Pelastus ja kunnia ja valta kuuluvat meidän Jumalallemme, koska hänen tuomionsa ovat totiset ja vanhurskaat. Sillä hän on toimeenpannut tuomion sille suurelle portolle, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut orjiensa hänen käsissään vuodatetun veren.’ Ja he sanoivat viipymättä toisen kerran: ’Ylistäkää Jahia, te ihmiset [halleluja]! Ja savu nousee hänestä yhäti iankaikkisesti.’ Ja ne kaksikymmentä neljä iäkästä persoonaa ja ne neljä elävää luomusta polvistuivat ja palvoivat Jumalaa, joka istui valtaistuimella, ja sanoivat: ’Amen! Ylistäkää Jahia, te ihmiset [Halleluja]!’ Valtaistuimestakin lähti ääni ja sanoi: ’Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki te hänen orjansa, jotka pelkäätte häntä, pienet ja suuret.’ Ja minä kuulin sellaista, mikä oli suuren joukon ääni ja kuin paljojen vesien pauhu ja ankaroitten ukkosenjyrinäin kaiku. He sanoivat: ’Ylistäkää Jahia, te ihmiset [Halleluja], koska Jehova Jumalamme, Kaikkivaltias, on alkanut hallita kuninkaana.’”

 6. Mitä silmälläpitäen on varmasti oikein ylistää nyt häntä?

⁶ Muinaiset uskolliset miehet Johannes Kastajasta taaksepäin aina Aabeliin, ensimmäiseen marttyyriin, asti, katsoivat tuhansia vuosia eteenpäin kohti Jumalan valtakunnan perustamista hänen Siemenensä, Messiaan eli Kristuksen, käsiin. Messiaan, Jeesuksen Kristuksen kristityt seuraajat ovat rukoilleet tuhat yhdeksänsataa vuotta hänen meille opettamaansa rukousta: ”Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, niinkuin taivaassa, niin myöskin maan päällä.” (Matt. 6:9, 10, Um) Ja kun taivaan Isä on nyt alkanut hallita kuninkaana muinaisen lupauksensa täyttymykseksi ja vastaukseksi kristittyjen rukouksiin, niin eikö ole oikein ylistää häntä? Totta totisesti! Sillä hänen kuninkaallinen hallintonsa merkitsee meidän vapauttamistamme tästä sortavasta maailmasta ja sanomattomia siunauksia vapaassa uudessa maailmassa. Mutta kuinka me sanomme toisessa kappaleessamme hänen alkaneen hallita kuninkaana v. 1914? Tässä seuraa selitys.

VANHAN MAAILMAN VALTAKUNTIEN SYNTY

 7. Minkä kukistamista julistetaan hänen Kuninkaana hallitsemisensa yhteydessä? Keitä se hämmästyttää?

⁷ Me huomaamme Ilmestyskirjan 19. luvusta, kuinka julistus, että Jehova Jumalamme, Kaikkivaltias, on alkanut hallita kuninkaana, annetaan sen yhteydessä, kun hän kukistaa suuren salaperäisen Babylonin. Ilmestyskirjan 19:2 (Um) kuvailee sen ”suurena porttona, joka turmeli maan haureudellaan”. Enkeli, joka toi ilmestyksen apostoli Johannekselle, puhuu Babylonista ”suurena porttona . . . joka istuu paljojen vetten päällä, . . . jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet”. Johannes sanoo: ”Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ’Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti’.” (Ilm. 17:1, 2, 5) Tämä oli yli kuusisataa vuotta sen jälkeen, kun kuninkaat Dareios ja Kyyros kukistivat Eufrat-virran varrella olleen kirjaimellisen Babylonin kaupungin v. 539 eKr. Jehova Jumalan määräyksen mukaan. Kun tuo muinainen Babylonia kukistui Raamatun historian kolmannen maailmanvallan asemastaan, niin Jumala näytti siten kaikkivoipaisuutensa, mutta ei alkanut silloin hallita koko maata. Salaperäinen Babylon, Saatanan maailmanjärjestö, jäi yhä olemaan. Vasta kun Jumala on todellisesti alkanut hallita kuninkaana, hän kukistaa ja tuhoaa maailmanlaajuisen vallan ja vaikutuksen omaavan suuren salaperäisen Babylonin. Kun tämä Jumalan nykyinen toimenpide on suoritettu, niin se hämmästyttää koko maailmaa paljon enemmän kuin hänen toimittamansa muinaisen Babylonin kukistaminen.

 8. Miksi on sopivaa julistaa häntä tässä tilanteessa hallitsevana Kuninkaana?

⁸ Kuinka sopivaa onkaan, että kun Jehova Jumala kukistaa ja tuhoaa nykyisen salaperäisen Babylonin, häntä julistetaan hallitsevana Kuninkaana! Ensimmäinen paikka, mihin perustettiin Jehovaa vastustava valtakunta Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen, oli Babylon eli Baabel. Tuon kaupungin ensimmäinen kuningas oli Nimrod, tosi Jumalan kapinallinen vihollinen. 1. Mooseksen kirjan 10:8–10 ilmoittaa meille: ”Kuus [Nooan pojanpoika] siitti Nimrodin. Hän alkoi olla mahtava maassa. Hän oli mahtava metsästäjä Jehovan edessä [tai: vastustaen Jehovaa], minkä tähden sanotaankin: Kuin Nimrod mahtava metsästäjä Jehovan edessä. Ja hänen valtakuntansa alku oli Baabel ja Erek ja Akkad ja Kalne Sinearin maassa.” (As; McClintock & Strongin tietosanakirja [engl.]) Jehova ei hyväksynyt koskaan Baabelissa eli Babylonissa ollutta Nimrodin valtakuntaa, vaan se perustettiin uhmaten häntä ja hänen nimensä ja kaikkeudensuvereenisuutensa väheksymiseksi. Kun Babyloniasta tuli monta vuosisataa myöhemmin Egyptiä ja Assyriaa mahtavampi maailmanvalta, niin se osoitti röyhkeästi vihollisuuttaan Jehova Jumalaa kohtaan hävittämällä Jerusalemin ja viemällä hänen kansansa maanpakolaisuuteen.

9, 10. Kuka oli ensimmäinen Jehovan hyväksymä ihmiskuningas? Miksi?

⁹ Korkein Jumala pidätti siunauksensa Babylonian kuninkailta, mutta herätti ja hyväksyi Melkisedekin, Saalemin kuninkaan, Saalemin, mistä tuli sittemmin Jerusalem. Hänen nimensä paljastaa syyn tähän, sillä se merkitsee ”vanhurskauden kuningasta”, ja hänen kaupunkinsa Saalemin nimi merkitsee ”rauhaa”. Melkisedek ei perinyt kuninkuuttaan maalliselta isältään eikä äitinsä kautta, eikä hänen valtaistuimellaan ollut ketään seuraajaa. Häntä käytettiin sen tähden profeetallisessa historiassa esikuvaamaan uuden maailman vanhurskasta Kuningasta, Jehovan Poikaa Jeesusta Kristusta.

¹⁰ Melkisedek kohtasi uskollisen Aabrahamin tämän voitettua babylonilaisen Sinearin kuninkaan ja hänen liittolaisensa. Me luemme tästä: ”Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: ’Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.’ Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.” (1. Moos. 14:18–20) Ja siitä, miksi Melkisedek esikuvasi Jeesusta Kristusta, me luemme: ”Jeesus . . . tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti. Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet; jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on ’vanhurskauden kuningas’ ja sen lisäksi vielä ’Saalemin kuningas’, se on ’rauhan kuningas’; jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on [tehty Jumalan Pojan kaltaiseksi] – hän pysyy pappina ainaisesti.” (Hepr. 6:20–7:3) Melkisedek edusti Jehovaa Kuninkaana.

11. Minkä kansan kuninkuuden Jehova otti? Mikä todistaa tämän?

¹¹ Jehova Jumala alkoi hallita vuosisatoja myöhemmin erästä kansaa, Israelin kansaa. Jerusalemin kaupungista tuli pääkaupunki, ja kuningas Daavid hallitsi siellä ensimmäisenä. Mutta Jumala oli ollut israelilaisten todellinen Kuningas jo vuosisatoja aikaisemmin, vaikkakin näkymättömänä. Profeetta Mooses todisti tämän seikan Punaisella merellä, kun Jumala kukisti pakenevia israelilaisia kiivaasti takaa-ajavat Egyptin sotajoukot. Mooses lauloi silloin: ”’[Jehova] on kuningas aina ja iankaikkisesti.’ Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti [Jehova] meren vedet heidän päällensä; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki.” Ja kun he olivat juuri Luvatun maan rajojen ulkopuolella, niin Mooses lauloi puhuen Israelista ”Jesurunina” eli ”Vanhurskaana”: ”Ja Herra tuli kuninkaaksi Jesurunissa, kun kansan päämiehet kokoontuivat, kaikki Israelin sukukunnat.” (2. Moos. 15:18, 19; 5. Moos. 33:5) Gideon, israelilaisten vapauttaja midianilaisten ryöstäjien käsistä, tunnusti tämän tärkeän seikan. Kun kansa halusi siis valita Gideonin näkyväksi ihmiskuninkaakseen, niin hän sanoi: ”En minä hallitse teitä, eikä minun poikani ole hallitseva teitä. [Jehova] on teitä hallitseva.” – Tuom. 8:23.

12. Mikä osoittaa, että nyt on viisasta tunnustaa hänet kuninkaaksi?

¹² Onko meidän nyt viisasta tunnustaa Jehova Jumalamme kuninkaaksi? On. Sen tunnustaminen, että hän on nyt kansaansa hallitseva Kuningas, jona häntä on toteltava, vaatii tosin uskoa tässä ihmiskuningasten ja ruhtinaallisten hallitsijain maailmassa. Mutta israelilaiset osoittivat, että me joudumme varmasti kärsimään, jos hylkäämme tämän uskon tai lankeamme siitä pois. He pyysivät profeetta Samuelin aikaan häntä tekemään heidän kansalleen näkyvän kuninkaan, joka vastaisi tämän maailman kuninkaita. Samuel saattoi murheisena tämän asian Jumalan eteen rukouksessa: ”Ja Jehova sanoi Samuelille: ’Kuuntele kansan ääntä kaikessa, mitä he sanovat sinulle, sillä he eivät ole hylänneet sinua, vaan he ovat hylänneet minut, jotta minä en olisi heidän kuninkaansa.’” (1. Sam. 8:7, As) Heidän kokemuksensa ihmiskuninkaitten yhteydessä on esitetty selvästi Jehovan israelilaisille lausumissa sanoissa: ”Missä on nyt sinun kuninkaasi, että hän auttaisi sinua kaikissa kaupungeissasi, ja sinun tuomarisi, joista olet sanonut: ’Anna minulle kuningas ja ruhtinaat’? Kuninkaan minä annan sinulle vihassani ja otan pois kiivastuksessani.” (Hoos. 13:10, 11) Heidän viimeinen ihmiskuninkaansa otettiin pois Jumalan vihassa, kun Babylonian armeijat hävittivät Jerusalemin v. 607 eKr. Kristikunnan viimeiset kuninkaat ja ruhtinaalliset hallitsijat otetaan pois Jumalan vihassa Harmagedonin taistelussa, ahdistuksessa, mikä esikuvattiin Jerusalemin hävityksellä.

13. Miten Jerusalemista tuli ”suuren Kuninkaan kaupunki”?

¹³ Toinen kuningas, jonka Jehovan profeetta voiteli Israelille, oli hänen oman sydämensä mukainen mies, beetlehemiläinen paimen Daavid. Kuningas Daavid otti Siionin, Jerusalemin linnoituksen, sen pakanallisilta hallussaanpitäjiltä ja teki siitä Israelin pääkaupungin. Hän toi tuohon pääkaupunkiin ja palatsinsa läheisyyteen Jehovan läsnäoloa kansansa keskuudessa esittävän vertauskuvan, pyhän liiton arkun. Hän valmisteli loistavan temppelin rakentamista sen asumukseksi. Jehova teki tämän elävän tosi Jumalan palvontaa kohtaan osoitetun innon takia Daavidin kanssa liiton iankaikkisesta valtakunnasta, että eräs Daavidin jälkeläinen oli oleva kuningas ikuisesti. Tämä ”Daavidin poika” eli jälkeläinen oli oleva Jeesus Kristus, jonka piti syntyä neitsyelle, joka oli polveutuva kuningas Daavidista. Daavidin suvun kuninkaat hallitsivat Israelin todellisen Kuninkaan, Jehova Jumalan, näkyvinä edustajina, ja heidän sanottiin sen tähden istuvan Hänen valtaistuimellaan. Kuten on kirjoitettu kuningas Daavidin Pojasta ja seuraajasta: ”Ja Salomo istui [Jehovan] valtaistuimelle kuninkaaksi isänsä Daavidin sijaan, ja hän menestyi; ja koko Israel totteli häntä.” Kun Daavid luopui valtaistuimesta Salomon hyväksi, niin hän rukoili ja tunnusti Jumalan Kuninkaaksi sanoen: ”Sinun, [Jehova], on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, [Jehova], on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki.” (1. Aikak. 29:23, 10–12) Jeesus itse sanoi Psalmin 48:2, 3 mukaisesti Jerusalemista: ”Se on suuren Kuninkaan kaupunki.” (Matt. 5:34, 35) Jehova Jumala hallitsi siis Israelin alueen kuninkaana Jerusalemissa olleen hallitsevan voidellun kuninkaansa kautta.

MAAILMAN KUNINGAS – MISTÄ LÄHTIEN?

14. Minkä kurituksen valtakuntaliitto lupasi? Miten se lopuksi annettiinkin?

¹⁴ Tehdessään Daavidin kanssa iankaikkista valtakuntaa koskevan liiton, missä Jumala lupasi olla koskaan poistamatta kuninkuutta Daavidin suvulta, hän sanoi valtaistuimella olevista Daavidin seuraajista: ”Jos hän tekee vääryyttä, niin minä kuritan häntä ihmisten vitsalla ja ihmislasten sivalluksilla, mutta minun laupeuteni ei poistu häneltä, niinkuin minä otin sen pois Saulilta, jonka minä poistin sinun edeltäsi. Ja sinun huoneesi ja valtakuntasi tehdään varmoiksi iäksi edessäsi, sinun valtaistuimesi on oleva lujitettu ainiaaksi.” (2. Sam. 7:14–16, As) Jumala rankaisikin Daavidin uskottomia seuraajia vuodesta 621 vuoteen 607 eKr., Joojakimista Sidkiaan, Babylonian imperialistien vitsalla. Kuninkaat Joojakin ja Sidkia pakotettiin luopumaan valtaistuimesta ja heidät vietiin vankeina Babyloniaan, ja Jerusalem ja sen palatsit ja temppeli hävitettiin.

15. Miten Jumalan valtakunta keskeytyi, ja mikä ajanjakso alkoi silloin?

¹⁵ Täten täyttyi kuningas Sidkialle lausuttu ennustus: ”Näin sanoo Herra Jehova: Poista mitra ja ota kruunu pois; tämä ei ole oleva enää sama; korota se, mikä on alhaista, ja alenna se, mikä on korkeaa. Minä kukistan, kukistan, kukistan sen, eikä tämäkään ole enää oleva, kunnes tulee hän, jonka oikeus se on, ja minä annan sen hänelle.” (Hes. 21:26, 27, As) Jehova lakkasi täten oman päätöksensä mukaan hallitsemasta kuninkaana Israelia ja sen aluetta. Hän kukisti maan päällä olleen valtakuntansa edustuksen v. 607 eKr. käyttäen pakana-armeijoita. Pakanain ajat eli ”kansain määräajat” alkoivat tuon vuoden syksyllä, kun Jerusalem ja Juuda autioitettiin täydellisesti, ja niiden piti kestää ”seitsemän aikaa” eli 2 520 vuotta. (Dan. 4:16, 23, 25, 32) Jumalan valtakunta lakkasi silloin valvomasta mitään osaa maasta.

16. Mikä Jeesuksen asenne ja menettelytapa oli ”kansain määräaikojen” suhteen?

¹⁶ Kun juutalainen papisto hylkäsi Jeesuksen Pontius Pilatuksen edessä Jerusalemissa v. 33 jKr. huutaen: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”, niin pakanain hallitusajan piti jatkua edelleen. Jeesus kieltäytyi sekaantumasta näihin Jumalan sallimiin pakanahallinnon ”seitsemään aikaan”. Hän ei siis ”jälleenrakentanut Israelin valtakuntaa” silloin. Hän ennusti, että pakanain aikojen piti kestää koko pituutensa, syksyyn 1914 jKr. (Johannes 19:15; Apostolien teot 1:6; Luukas 21:24) ”Mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.” (Hepr. 10:12, 13; Ps. 110:1, 2) Tämä merkitsi sitä, että Jeesuksen piti odottaa Jumalan oikealla puolella vuoteen 1914, koska Jehova Jumala ei muutu, vaan pitää uskollisesti kiinni määräajoistaan ja -aikakausistaan. Vuonna 1914 tuli Jumalan aika antaa valtakunta uskolliselle Pojalleen, ”jonka oikeus se on”, ja Pojan aika astua valtakuntaan esi-isänsä Daavidin kanssa tehdyn liiton täyttymykseksi. Silloin tuli hänen aikansa toimia taivaan Isänsä kehoituksesta: ”Ano minulta, niin minä annan [kansat] sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 2:7–9) Koska hän sai maan kansat murskatakseen ja lyödäkseen ne palasiksi kuin saviastiat rautaisella valtikalla, niin se osoittaa, että ”kansain määräajat” olivat päättyneet.

17. Miksi v. 1914 oli Jehovalle sopiva aika alkaa hallita?

¹⁷ Jehova alkoi hallita kuninkaana v. 1914, noiden ”määräaikojen” loputtua. Miten me sen tiedämme? Kun nuo ajat alkoivat v. 607 eKr., niin hän lakkasi hallitsemasta kukistamalla kuningas Sidkian hallinnon Jerusalemissa. Hän poisti hänet ”Jehovan valtaistuimelta” ja antoi Babylonian pakanoiden tuhota Jerusalemin raunioiksi ja sen tulla kansojen tallaamaksi. Noiden aikojen päättyminen 1914 merkitsi siis päinvastaista. Jumala Kaikkivaltias otti silloin jälleen suuren valtansa ja alkoi hallita kuninkaana, ei maallisessa Jerusalemissa eikä entistä Palestiinan luvattua maata, vaan koko maapalloa ja kaikkia sen kristikunnan sisä- ja ulkopuolella olevia kansoja. Hän teki tämän Daavidin kanssa solmimaansa valtakuntaliittoa muistaen ja asettamalla Daavidin arvollisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, uuden maailman Kuninkaaksi. Ei kuninkaaksi maallisen Jerusalemin kirjaimelliselle valtaistuimelle, vaan ”Jehovan valtaistuimelle”, joka on taivaassa, missä Jeesus oli istunut odottaen kaikkien vihollistensa tekemistä jalkajakkarakseen. ”Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkajakkarani”, sanoo Jehova. (Apt. 7:49, Um; Jes. 66:1, As) Vuodesta 1914 lähtien on siis tullut aika, jolloin pakanakansojen ei ole pitänyt olla enää huipulla, vaan jalan alla, taivaan Hallitsijan poljettavina, kunnes ne on jauhettu hienoksi ja puhallettu pois Harmagedonin taistelussa.

18. Mikä ilmoitus ja kiitos annettiin taivaassa? Mikä siellä syntyi?

¹⁸ Taivaan enkelit olivat täysin tietoisia noista 1914:n tapahtumista: ”Ja taivaassa kuului voimakkaita ääniä, jotka sanoivat: ’Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana iankaikkisesti.’ Ja ne kaksikymmentä neljä iäkästä persoonaa, jotka istuivat Jumalan edessä valtaistuimillaan, lankesivat kasvoilleen ja palvoivat Jumalaa sanoen: ’Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka on ja joka oli, koska sinä olet ottanut suuren valtasi ja alkanut hallita kuninkaana. Mutta kansat vihastuivat, ja sinun oma vihasi tuli, ja määräaika . . . saattaa tuhoon ne, jotka tuhoavat maan.’” (Ilm. 11:15–18, Um) Jehovan taivaallisesta järjestöstä puhutaan kuvaannollisena Jerusalemina. Se synnytti Jeesuksen Kristuksen siksi, joka oli pantava valtaistuimelle Jehovan uuden maailman Kuninkaana. Siksi Ilmestyskirjan kahdestoista luku kuvaileekin tämän tapauksen poikalapsen syntymänä: ”Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia [kansoja] rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.” – Ilm. 12:1–5.

19. Miten kansat ovat suhtautuneet puolestaan valtakunnan syntyyn?

¹⁹ Hänen rautavaltikkansa merkitsi vihaa niitä kansoja kohtaan, joille määrätyt ”seitsemän aikaa” olivat kuluneet loppuun. Vuosi 1914 ei ollut siis aika, jolloin pakanakansat olisivat voineet riemuita siksi, että Jehova omaksui hallitusvaltansa maahan nähden ja että hänen Kristuksensa valtakunta syntyi. Ne vihastuivat. Historian tapahtumat osoittavat niiden tulleen vihaisiksi juuri tuona ratkaisevana ajankohtana, 1914. Ne sekaantuivat maailmansotaan keskenään maailman hallinnosta, sen sijaan että olisivat toimineet kristittyjen tavoin ja luovuttaneet maallisen valtansa Jehovan valtaistuimelle asettamalle Kuninkaalle. Niiden viha ei ole laimennut senjälkeisinä kolmenakymmenenä kuutena vuonna, vaan lisääntynyt, minkä todistaa se kasvava vaino, minkä ne kohdistavat Jehovan todistajiin, jotka julistavat hänen Kristuksensa hallitsemaa valtakuntaa ja edustavat sitä sen lähettiläinä.

SALAPERÄINEN BABYLON KUKISTUU

20. Miten nykyinen Babylon kukistui? Mikä sen kohtalo on vielä oleva?

²⁰ Babylonian valtakuntaa käytettiin tuhoamaan Jerusalem v. 607 eKr. ja aloittamaan ”kansain määräajat”. Oli näin ollen täysin paikallaan, että kun nämä määräajat päättyivät 1914, niin nykyinen Babylon, Perkeleen maailmanjärjestö, kukistui Jehovan sitä vastaan kohdistaman tuomion seurauksena ja joutui jalkain alle. Miten tämä tapahtui? Siten että salaperäisen Babylonian näkymätön kuningas, Saatana Perkele, ja hänen paholaisjärjestönsä heitettiin pois taivaan korkeuksista ja pyhien enkelien yhteydestä Jumalan jalkajakkaralle, maan päälle. Toimenpiteet tämän tekemiseksi alkoivat kohta Valtakunnan synnyttyä 1914. ”Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ’Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, . . . on heitetty ulos. . . . Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!’” (Ilm. 12:7–12) Nykyinen Babylon eli Saatanan maailmanjärjestö tuhoutuu Harmagedonin taistelussa, tämän ”vähän ajan” jälkeen, ja uusi maailma astuu täydelleen voimaan.

21–23. (a) Keiden maailmankuuluisuus ilmaisee tämän kukistumisen? (b) Mihin vertaukseen he tarttuvat, ketä vastaan ja kenen ylistykseksi?

²¹ Nykyisen Babylonin kukistumisen taivaallisista korkeuksista ilmaisee Jehovan uskollisen vihkiytyneen jäännöksen ja sen hyvätahtoisten tovereitten vapautuminen tuosta maailmanjärjestöstä. Jehovan todistajat ovat tulleet juuri sen tähden niin maailmankuuluiksi vuodesta 1919 lähtien. Kun itse muinainen Babylonia kukistui maailmanvallan asemasta 539 eKr., niin Israelin jäännös vapautui sen vallasta. Sen sallittiin palata Jerusalemin paikalle uudelleenrakentamaan pyhää temppeliä Babylonian valloittajan, Persian kuninkaan Kyyroksen, käskystä. Ja niinkuin silloin, niin nytkin voivat hengellisten israelilaisten vapautettu jäännös ja heidän hyvätahtoiset toverinsa ryhtyä laulamaan vertausta Saatanaa, salaperäisen Babylonin jumalaa ja kuningasta, vastaan:

²² ”On tapahtuva sinä päivänä, jona Jehova antaa sinulle levon murheestasi ja vaivastasi sekä siitä ankarasta palveluksesta, missä sinut pantiin palvelemaan, että sinä lausut tämän vertauksen Babylonin kuningasta vastaan ja sanot: ’. . . Kuinka olet pudonnut taivaalta, päivätähti, aamun poika! Kuinka sinut on hakattu maahan, joka kukistit kansoja! Ja sinä sanoit sydämessäsi: ”Minä korotan valtaistuimeni Jumalan tähtien yläpuolelle, ja minä istun seurakunnan vuorella, pohjoisen äärimmäisissä osissa; minä nousen pilvien kukkulain yläpuolelle, minä teen itseni Korkeimman kaltaiseksi.” Kuitenkin sinut saatetaan alas sheoliin, kuilun äärimmäisiin osiin.’” ”Ja minä nousen heitä vastaan, sanoo sotajoukkojen Jehova, ja hävitän Babylonilta nimen ja jäännöksen ja pojan ja pojanpojan, sanoo Jehova. . . . Minä lakaisen sen hävityksen luudalla.” – Jes. 14:3–23, As.

²³ Samalla kun tämä on pilkkaava vertaus salaperäisen Babylonin alennetulle jumalalle, niin se on ylistyslaulu sen uuden maailman Perustajalle, mikä seuraa Babylonin hävitystä. Se ilmaisee, että Jehova Jumala hallitsee kunniaansaatettuna muinaisten vihollistensa voittajana.