Ihmiset juoksevat!

Tilastojen mukaan hölkkä on joka kolmannen neuvostoliittolaisen tavallisessa päiväohjelmassa. Eräs tuore arvio väittää 25 miljoonan amerikkalaisen juoksevan. Juoksukuume puhkesi ensi kerran 1960-luvulla. Mitkä ovat sen edut? Ja mitkä vaarat?

”LIIKKUMAAN pääsevät rotat elävät 25 prosenttia kauemmin kuin paikallaan olevat rotat.” Meille kerrotaan, että se on jo osoitettu kokeellisesti. Sitä ei ole vielä näytetty toteen ihmisten kohdalla, mutta viitteet ovat sen suuntaisia, että liikunta vaikuttaa suotuisasti pitkäikäisyyteen.

Eräs patologi sanoi tekemiensä ruumiinavausten perusteella, että aina kolmesta ihmisestä kaksi on kuollut ennenaikaisesti ja heillä on ollut joko vetelehtijän sydän, tupakoitsijan keuhkot tai juopon maksa. Yhdysvalloissa vanhusten ongelmiin erikoistunut U.S. Administration on Aging on sanonut: ”Käytön puute on ihmisruumiin kuolettava vihollinen. Nykyään me tiedämme monien normaalisti vanhuuteen yhdistettyjen terveysongelmien johtuvan siitä miten ihminen elää, ei siitä miten kauan hän elää.” Eräs lääkäri sanoi samalla tavalla: ”Useimmat meistä eivät kulu loppuun. Me homehdumme paikoillemme.”

Jokainen uskoo jonkinlaiseen liikuntaan, mutta moni ei usko hikoilemiseen. He etsivät helppoja ratkaisuja. Heille voi riittää puoli tuntia hietöntä liikuntaa viikossa, samalla kun heidän ruokavalionsa voi sisältää melkoisesti alkoholia. Amerikan lääkäriliiton asettama liikuntaa ja ruumiinkuntoa tutkinut komitea tuomitsi sellaiset kuntoilijat, joiden liikunta ei aiheuta rasitusta: ”Sillä ei ole heille mitään arvoa tai merkitystä. Sen vakavin puute on siinä, että suurin osa siitä kohentaa vain vähän sydämen ja keuhkojen kuntoa, jotka elimet ovat nykyään eniten vahvistamisen tarpeessa.” Komitean mielestä tarvitaan rasittavaa, pitkäaikaista liikuntaa.

Juokseminen laihduttaa, mikä on eduksi sydämelle. Se ei ainoastaan polta rasvoja, vaan myös pitää nälän kurissa. Alhainen verensokeri synnyttää nälän, mutta liikunta vapauttaa rasvoja verenkiertoon energiaksi niin että veren sokeripitoisuus ei laske olennaisesti. Eräs sikojen avulla tehty tutkimus vahvisti tämän kiintoisalla tavalla. 45 sikaa hölkkäsi polkumyllyissä ja toinen ryhmä vain olla möllötti. Ravintoa oli koko ajan kummankin ryhmän saatavilla. Paikallaan olleet siat söivät enemmän kuin hölkkääjät, ja kokeen lopussa juoksijat painoivat kymmenkunta kiloa vähemmän kuin ne jotka eivät olleet juosseet.

Yleinen käsitys on, että rasittavaa liikuntaa harrastavat tai kovaa työtä tekevät tarvitsevat lihaa. Rasittava liikunta vaatii energiaa, eikä sitä saada syömällä lihaa. Meksikon kuuluisat tarahumare-intiaanit juoksevat huvikseen 250 kilometrin kilpailuja vuorisessa maastossa syömättä käytännöllisesti katsoen lainkaan lihaa, maitoa tai kananmunia. He saavat ravintonsa etupäässä pavuista, kurpitsasta ja maissista. He eivät ole ainoastaan hämmästyttävän kestäviä, vaan he myös elävät keskimäärin paljon kauemmin. Hyvin suunniteltu kasvisruokavalio tyydyttää elimistön tarpeet.

Eräs professori teki sen mielenkiintoisen havainnon, että erään neljän vuoden jakson aikana paikoillaan aikaansa kuluttaneet miehet vaativat vakuutusyhtiöiltä sairauskorvausta keskimäärin 1600 markkaa, kun taas säännöllisesti kuntoilevien miesten korvausvaatimus oli vain 800 markkaa. Eräs vakuutusyhtiö alensi jopa 20 prosenttia niiden vakuutusmaksuja, jotka harrastivat kolmesti viikossa 20 minuutin ajan sydäntä ja keuhkoja rasittavaa liikuntaa.

Kohtuuttomia väitteitä

Tri T. J. Bassler, maratonjuoksua harrastava patologi, väitti: ”On biologisesti mahdotonta, että ateroskleroosi [valtimon haurauskovetustauti] kehittyisi kenellekään sellaiselle, joka pystyy edes kävelemään 42 kilometriä [maratonmatkan].” Hän sanoi vielä: ”Siihen asti kun ruumiinavaukset osoittavat maratonjuoksijoitten keskuudessa esiintyvän vaarallista ateroskleroosia, näyttäisi järkevältä suositella tällaista elämäntapaa tämän taudin ehkäisykeinona.”

Lääketieteellinen aikakauslehti New England Journal of Medicine sivalsi takaisin esittämällä ruumiinavaustodisteita siitä, miten tämä tauti oli aiheuttanut yhden juoksijan kuoleman, ja muita tapauksia, joissa ruumiinavaukset osoittivat ateroskleroosin kehittyneen pitkälle. Tunnetaan myös monia tapauksia, joissa pitkänmatkanjuoksijoita, myös maratonjuoksijoita, on kuollut sydänkohtaukseen. Ei voida olla eri mieltä siitä, että liikunta on arvokasta, mutta kunto-ohjelmat täytyy sovittaa yksilön mukaan.

Sydämensiirtokirurgi Christiaan Barnard hölkkää jonkin verran. Hän ei ole kuitenkaan joutunut hölkkävillityksen lumoihin. Hän on huolissaan varsinkin siitä, että juoksuratoina ovat suuressa määrin kaupungit. Hän sanoi: ”Kapkaupungissa esiteltiin muutama vuosi sitten tutkimus, jossa todettiin, että kaupunkikyyhkysten luissa oli seitsemän kertaa enemmän lyijyä kuin niitten maalaisserkkujen luissa.” Hän jatkoi: ”Jokainen päätie on autojen pakoputkesta tulevien myrkyllisten kaasujen viemäri.”

Tuhansittain maratonjuoksijoita!

Miljoonat juoksevat muutaman kilometrin kahdesti tai kolmesti viikossa, mutta monet tuhannet juoksevat paljon enemmän ja osallistuvat maratonjuoksuihin, joiden pituus on 42194 metriä. Esimerkiksi viime vuonna New Yorkin maratonjuoksuun osallistui 14012 juoksijaa. Osa keskeytti, mutta 12622 tuli maaliin. Heistä 4000 oli ensimmäistä kertaa New Yorkin maratonilla. Mukana oli satoja ulkomaalaisia 44 maasta. Katujen varsilla oli noin kaksi miljoonaa ihmistä kannustamassa heitä.

Alberto Salazar voitti ja hänen aikansa oli 2 tuntia 9 minuuttia 41 sekuntia. 74:ntenä maaliviivan ylitti Grete Waitz, juoksun nopein nainen, uudella naisten ennätysajalla 2 tuntia 25 minuuttia 41 sekuntia. Vanhin maaliin tullut oli 77- ja nuorin 10-vuotias. Maratoneihin on osallistunut 5–84-vuotiaita juoksijoita, myös pyörätuolissa liikkuvia, sokeita ja sellaisia joilla on jalkaproteesi.

Vanhan ajan pitkänmatkanjuoksijat

Meille kerrotaan, että 2500 vuotta sitten kreikkalainen kuriiri Feidippides juoksi 35 kilometriä Marathonin taistelusta Ateenaan tuodakseen uutista siitä, että kreikkalaiset olivat voittaneet persialaiset. Perimätiedon mukaan hän henkeään haukkoen kertoi hyvän uutisen ja kaatui kuolleena maahan. Nykyiset maratonjuoksut ovat hänen juoksunsa muistoksi järjestettyjä kilpailuja.

Mutta Feidippides ei ollut ensimmäinen pitkänmatkanjuoksija. Profeetta Elia juoksi lähes maratonmatkan 400 vuotta ennen tuota kreikkalaista kuriiria. Lähellä Välimerta sijaitsevalta Karmelinvuorelta on Jisreeliin noin 40 kilometriä. Elia juoksi matkan Jehovan voimassa: ”Ja Herran käsi tuli Elian päälle, ja niin hän vyötti kupeensa ja juoksi [vaunuissa ajavan] Ahabin edellä Jisreeliin saakka.” – 1. Kun. 18:46.

Juokseminen on hyvä asia ja siitä on monia etuja. Siinä on myös vaaransa. On viisasta olla varovainen ja kohtuullinen. Äläkä tee siitä uskontoa niin kuin jotkut ovat tehneet. Seuraavassa kolmessa artikkelissa selitetään näitä seikkoja tarkemmin.

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

JUOKSUOHJELMAN ALOITTAMINEN

Jos olet yli 30-vuotias, käy lääkärintarkastuksessa; jos yli 40-vuotias, kuntopyöräkoe on suositeltava.

Aloita hitaasti, lisää vauhtia vähitellen äläkä rasita itseäsi. Älä pidä jääräpäisesti kiinni liian rasittavasta ohjelmasta. Kevennä sitä.

Älä kitsastele ostaessasi juoksukenkiä. Osta hyvät kengät, joissa on riittävästi varvastilaa ja pehmustetut pohjat ja joissa kantapää pysyy tukevasti paikoillaan.

Pidä varpaankyntesi leikattuina. Varpaat työntyvät kohti kengänkärkeä, ja kärkeä vasten puristuvat kynnet mustuvat ja tulevat aristaviksi.

Venyttele ennen juoksua ja sen jälkeen, mutta älä tee voimaharjoitteluliikkeitä.

Juokse vaivattomalla ja rentoutuneella, itsellesi mukavalla tavalla. Älä tule maahan päkiöilläsi vaan koko jalkapohjalla ja juokse keinuvin askelin.

Hölkkävauhtisi on liian kova, jos hengityksesi ahdistaa etkä kykene puhumaan. Ehkä sinun täytyy aluksi vuorotellen kävellä ja hölkätä.

Juo nesteitä ennen juoksua ja sen aikana, jos matka on pitkä. Suuri nesteenhukka on vaarallista. Jos hikoilet paljon, voit tarvita suolaa.

Alussa jotkut hölkkäävät joka päivä. Monet hölkkääjät katsovat, että kolme hölkkäkertaa viikossa sopii heidän kunto-ohjelmaansa. Riittävä lepo on tärkeätä.

[Tekstiruutu s. 6]

JUOKSU VOI OLLA VAARALLISTA TERVEYDELLESI

Lihasten kipeytyminen, lihaskrampit ja juostessa ilmenevä kuvekipu ovat tyypillisiä aloittelijoille. Epämiellyttäviä mutta tilapäisiä.

Rakot ovat yleensä tilapäinen ongelma, mutta ne pitäisi hoitaa.

Luuvammat – toistuvasta tärähtelystä johtuva kantapään tulehdus.

Jalan nivelsiteitten tulehdus. Tavallisesti oireena on kipeä kantapää, mikä voi johtaa kantaluun piikkien – kantaluun luisten kasvannaisten – syntymiseen.

Akillesjänteen tulehdus, mikä tarkoittaa, että se tuppi, jossa kantapään pohjelihakseen yhdistävä suuri jänne liukuu, on tulehtunut.

Säärien lihasten ja jänteitten kivulias tulehdus, joka voi johtua esimerkiksi asfaltilla juoksemisesta.

Pieniä rasitusmurtumia jalkojen ja nilkkojen luissa.

Polvilumpion ja reisiluun pään välin liikakuluminen. Polvilumpion rusto kuluu, kipeytyy ja turpoaa.

Varoitusmerkkejä siitä, että kuntoilet yli voimiesi: rintakipuja kuntoillessa, sydämentykytystä ollessasi levossa ja selittämätön huimaus. Lopeta kuntoilu ja hakeudu lääkäriin.