Lukijain kysymyksiä

● Mitä Elia tarkoitti, kun hän sanoi vastatessaan Elisan pyyntöön, että hänen sallittaisiin sanoa jäähyväiset vanhemmilleen, Elisalle näin: ”Mene, palaa, sillä mitä minä olen tehnyt sinulle?” (1. Kun. 19:20, Um) – A. J., Yhdysvallat.

Elia tarkoitti tässä sitä, että asia ei ollut niin kiireellinen, ettei Elisa olisi voinut ensin mennä jättämään hyvästejä vanhemmilleen. Mene, palaa, sillä minulla ei ole mitään sitä vastaan. En ole tehnyt sinulle mitään kieltääkseni tätä, voitaisiin hänen sanansa esittää vapaasti. Niin Elisa ryhtyi valmistamaan pitoja omaisilleen. Sen on täytynyt viedä vähintään useita tunteja, koska se merkitsi härkien teurastusta, niiden valmistelemista ja sitten lihan keittämistä.

On muuten järkevää päätellä, että Elia jäi ja osallistui näihin pitoihin, sillä Elisan ei kerrota kiiruhtaneen saadakseen kiinni Elian, jos Elia olisi mennyt ja Elisa jäänyt jälkeen. Me luemmekin, että pitojen jälkeen Elisa ”nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä”. – 1. Kun. 19:21.

Tämä oli aivan toisenlainen tilanne kuin Matteuksen 8:21, 22:nnessa kerrottu, missä opetuslapsi pyysi, että hänen sallittaisiin ensin haudata isänsä ja Jeesus vastasi: ”Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa.” Meidän on ymmärrettävä tässä tapauksessa, että isä ei ollut vielä kuollut, sillä muuten poika olisi ollut hautaamassa isäänsä, koska ihmiset hautaavat itämailla kuolleensa kohta heidän kuoltuaan.

George M. Lamsa, syyrialaisten (aramealaisten) tapojen ja kielten asiantuntija, sanoo tästä sanontatavasta: ”Tämä puheenparsi on itämainen ja esiintyy erityisesti arameaa puhuvilla ihmisillä. Se merkitsee: ’Isäni on vanha mies, ja minun täytyy hoitaa häntä kuolemaan asti.’ Tai: ’Isäni on haudan partaalla’, mikä merkitsee, että isäni saattaa kuolla minä päivänä hyvänsä. Itämailla pidetään 70-vuotiasta miestä ’kuolleena’, koska hän ei tuota mitään. Koska heillä ei ole vakuutusyhtiöitä eikä pankkeja turvanaan vanhalla iällään, niin vanhan miehen elämä tuli luonnollisesti riippuvaiseksi hänen pojastaan. Lisäksi on isän korkein toive, että hänen poikansa olisi hänen kuolinvuoteensa ääressä sulkemassa hänen silmänsä viime hetkellä, jolloin hän myös lausuu siunauksensa perheelleen. . . . Itämaiset kansat ovat kuuluisia jalomielisyydestään ja vieraanvaraisuudestaan. He eivät ainoastaan anna ruokaa, vaan myös hautaavat yhdyskunnan kuolleet ja pitävät huolta vanhoista.” – Gospel Light, sivu 62.

Me näemme siis, ettei ole mitään ristiriitaa sen käskyn välillä, minkä Elia antoi Elisalle, ja sen, minkä Jeesus lausui eräälle opetuslapselle.

● Miten monta ihmetyötä profeetta Elisa suoritti, ja mitkä ne ovat? – K. B., Englanti.

Profeetta Elisan ansioksi on luettava kuusitoista ihmetyötä, viisitoista hänen elinaikanaan ja yksi hänen kuoltuaan. Hänen ensimmäinen ihmetyönsä oli Jordanin vesien jakaminen kohta kun Elia oli otettu häneltä pois. (2. Kun. 2:14) Hänen toinen ihmetyönsä oli Jerikon kaupungin vesivaraston parantaminen, kun se oli huono ja aiheutti keskenmenoja. (2. Kun. 2:19–22) Se, että hän huusi onnettomuutta nuorisorikollisille, mistä oli seurauksena, että kaksi emäkarhua raateli 42 heistä kappaleiksi, oli hänen kolmas ihmetyönsä. (2. Kun. 2:23, 24) Elisan neljäs ihmetyö oli veden hankkiminen Juudan ja Israelin nääntyville sotajoukoille, mikä ihmeteko auttoi mooabilaisten sotajoukkojen pakosalle ajamisessa. – 2. Kun. 3:16–26.

Elisan viides ihmetyö oli ruokaöljyn varaaminen leskelle, niin että hän saattoi maksaa velkojalleen, estäen siten tätä ottamasta lesken kahta poikaa orjikseen. (2. Kun. 4:1–7) Kuudennella ihmetyöllään Elisa palkitsi erään suunemilaisen vaimon vieraanvaraisuuden siten, että tämä sai pojan, ja hänen seitsemäs ihmetyönsä oli sen pojan herättäminen kuolleista. (2. Kun. 4:8–37) Myrkyllisen keiton tekeminen terveelliseksi lisäämällä siihen jauhoja oli Elisan kahdeksas ihmetyö. (2. Kun. 4:38–41) Hänen yhdeksäs ihmetyönsä oli sadan miehen ruokkiminen vain kahdellakymmenellä ohraleivällä, niin että jäi tähteeksikin. – 2. Kun. 4:42–44.

Kymmenennellä ihmetyöllään Elisa paransi syyrialaisen sotaväen upseerin Naemanin spitaalista, ja tämän spitaalin saaminen tarttumaan hänen palvelijaansa Geehasiin, koska tämä kaupallisti isäntänsä Elisan ihmeentekovoiman, oli Elisan yhdestoista ihmetyö. (2. Kun. 5:1–27) Veteen pudonneen kirveenterän saaminen kellumaan pinnalla oli hänen kahdestoista ihmetyönsä. (2. Kun. 6:5–7) Elisan kolmastoista ihmetyö oli se, että hän avasi palvelijansa silmät, niin että tämä saattoi nähdä ympäröivän vuorijonon olevan täynnä hevosia ja tulisia vaunuja, mikä tosiaan todisti, että ’meidän kanssamme on enemmän kuin heidän kanssaan’. (2. Kun. 6:15–17) Elisan neljästoista ja viidestoista ihmetyö oli häntä noutamaan tulleen Syyrian sotajoukon lyöminen henkisellä sokeudella, niin ettei se voinut tuntea häntä, ja sitten sen henkisen näön ennallistaminen. – 2. Kun. 6:18–23.

Elisan kuudestoista ihmetyö tapahtui vuosia sen jälkeen kun hän oli suorittanut edellä mainitut viisitoista ihmetekoa, ja se luetaan hänen ansiokseen, vaikka se tapahtuikin hänen kuoltuaan. Eräät israelilaiset olivat hautaamassa kuollutta miestä, kun paikalle tuli joukko rosvoilevia mooabilaisia. Israelilaiset ottivat sen tähden kiireesti kuolleen ruumiin ja heittivät sen Elisan hautapaikkaan ja menivät pois. Kun kuolleen miehen ruumis ”kosketti Elisan luita, virkosi hän ja nousi jaloilleen”. – 2. Kun. 13:20, 21.

On kiinnostavaa ja muistia helpottavaa tietää, että Raamatun kertomuksessa esiintyy Elisan ihmetöitä kaksi kertaa niin monta kuin Elian, jonka ihmetyöt olivat lyhyesti sanoen: 1) Taivaan sulkeminen sateelta; 2) Sarpatin lesken jauho- ja öljyvaraston pitäminen uusiintuvana; 3) lesken pojan herättäminen kuolleista; 4) tulen saaminen lankeamaan taivaasta vastauksena rukoukseen; 5) sateen saaminen lopettamaan kuivuuden rukouksen seurauksena; 6) tulen pyytäminen taivaasta kuluttamaan kuningas Ahasjan päällikön ja hänen 50 miestään; 7) tulen pyytäminen taivaasta kuluttamaan hänen toisen päällikkönsä ja tämän 50 miestä; 8) Jordanin virran jakaminen lyömällä sitä virkavaipalla juuri ennen kuin hänet otettiin pois tulisissa vaunuissa.

● Pyydän selittämään Aamoksen 3:14:nnen, missä sanotaan: ”Minä kostan Beetelin alttareille, niin että alttarinsarvet hakataan irti ja putoavat maahan.” – V. D., Yhdysvallat.

Kuningas Jerobeam teki kaksi kultaista vasikkaa kansansa palvottavaksi ja asetti toisen valtakuntansa toiseen päähän ja toisen toiseen päähän, Daaniin ja Beeteliin. Hän teki tämän pelätessään, että hänen kansansa menisi Juudan kahden sukukunnan valtakunnan puolelle, jos se kävisi säännöllisesti Jerusalemissa palvomassa. (1. Kun. 12:26–30) Tämä tuli tunnetuksi ”Samarian syntivelkana”. Aamoksen 3:14:nnessä mainitut alttarit ovat ne, jotka liittyivät tähän luopiopalvontaan. – Aam. 8:14.

Tässä raamatunpaikassa mainitaan ensin alttarit monikossa ja sitten alttari yksikössä. Yksikkö tarkoittaa ilmeisesti kumpaakin alttaria erikseen eikä yksistään sitä suurta alttaria, minkä Jerobeam rakennutti ensin Beeteliin ja mikä on mainittu 1. Kuningasten kirjan 13:2:sessa. Monikko viittaa lukuisiin alttareihin, jotka olivat samanlaisia kuin 2. Aikakirjan 34:5:nnessä mainitut, mitkä nekin olivat samanlaisia luopumisen todisteita, vaikka olivatkin Juudan maassa. Kaikissa alttareissa oli sarvet voiman vertauskuvina, ja niiden irti hakkaaminen ja maahan putoaminen ennusti tuon väärän palvonnan hävityksen. Tämän mukaisesti esittää Knoxin käännös Aamoksen 3:14:nnen näin: ”Minä teen tiliä Israelin kapinoitten kanssa, tiliä heidän Beetelissä olevien alttareittensa kanssa, joissa olevat sarvet hakataan pois ja heitetään maahan.”

● Haluaisitteko selittää Psalmin 78:24, 25? Osoittaako se, että enkelit tarvitsevat jonkinlaista ravintoa elääkseen jatkuvasti? – D. H., Yhdysvallat.

Psalmi 78:24, 25 sanoo suomalaisessa käännöksessä, että israelilaiset söivät ”enkelien leipää” autiomaassa. Me luemme: ”Hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.” On kiinnostavaa nähdä, että Thomas Newberryn toimittama The Newberry Study Bible sanoo lauseen ”Ihmiset söivät enkelien leipää” reunahuomautuksessa: ”iš eli jokainen söi mahtavien leipää, hepr. lehhem abbirim.” Pane nyt merkille, miten ”Pyhien kirjoitusten Uuden maailman käännös” esittää nämä jakeet: ”Ja hän antoi jatkuvasti sataa heille mannaa syötäväksi, ja taivaan viljaa hän antoi heille. Ihmiset söivät mahtavien leipää; hän lähetti heille elintarvikkeita yllin kyllin.”

Niin, vaikka israelilaiset olivat vain ihmisiä, niin he söivät ”mahtavien leipää”. Tämä lausunto tarkoittaa mannaa, mitä he söivät autiomaassa. Oliko manna siis todella Jumalan ihmiselle antamaa enkelien ruokaa? Manna ikään kuin laskeutui taivaasta, koska se ilmestyi maan päälle taivaasta käsin toimivan Jumalan hengen vaikutuksesta. Tämä ei ollut kuitenkaan mitään enkelien syömää leipää, eikä meillä ole Raamatussa mitään todisteita siitäkään, että enkelit syövät jotain taivaassa.

Kun Psalmi 78:24, 25 osoittaa, että israelilaiset mannaa syödessään ”söivät mahtavien leipää”, niin mitä sillä tarkoitetaan? Yksinkertaisesti sitä, että he elivät mahtavasta hengellisestä lähteestä tulevalla ravinnolla, mitä varattiin Jehovan hengen eli toimivan voiman vaikutuksesta. He söivät näin ollen ravintoa, minkä Jumala oli varannut.