Oletko todella tullut tuntemaan Jumalan?
”Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.” – 2. Tim. 1:12.
1. Mikä muinaisessa Israelissa vallinnut tilanne saa meidät kysymään itseltämme, tunnemmeko me todella Jumalan?
TUNNETKO sinä Jumalan? ’Totta kai, jokainenhan toki Jumalan tuntee, vai mitä?’ vastannet. Pintapuolisesti voi näyttää siltä, mutta eräs Hoosea-niminen profeetta sanoi 2 700 vuotta sitten jotakin, mikä voi saada meidät pysähtymään ja kysymään itseltämme: ’Tunnenkohan minä todella Jumalan?’ Hoosea eli Israelissa aikana, jolloin tuo kansa oli erityisessä liittosuhteessa Jehova Jumalan kanssa. Epäilemättä useimmat israelilaiset tiesivät, että Jumalan nimi Jehova merkitsi kirjaimellisesti ’Hän saattaa tulemaan’. He tiesivät epäilemättä, mikä osa Jumalalla oli ollut heidän kansallisessa kehityksessään, ja tunsivat suurimmalta osalta hänen lakinsa. Kuitenkin oli profeetta Hoosean kaikesta tästä heidän Luojansa tuntemuksesta huolimatta pakko sanoa heille: ”Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa.” – Hoos. 4:1; vrt. Joh. 7:28.
2, 3. a) Mitä sisältyy jonkun todelliseen tuntemiseen? b) Miksi on tärkeätä todella tuntea Jumala?
2 Nämä israelilaiset eivät siis tunteneet todellisuudessa Jumalaa. Jonkun tunteminen merkitsee siis enemmän kuin pelkästään hänen nimensä tuntemista ja ehkä jonkinlaisen tiedon omaamista asianomaisen historiasta tai siitä, mistä hän pitää ja mistä ei.
3 Miten paljon sinä todella tiedät Jumalasta? Oletko halukas panemaan elämäsi sen varaan, mitä tiedät? Sinä joudut tekemään niin. Israelin kansa hylättiin siksi, että siltä puuttui Jumalan tuntemusta, ja Jumala suhtautuu samalla tavalla nykyään niihin, jotka hylkäävät hänen todellisen tuntemisensa. On lähellä aika, jolloin hän ”kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa”. – 2. Tess. 1:8; Joh. 17:3.
4. Miten Jumalan tuntemisen puute käy ilmeiseksi?
4 On aivan ilmeistä, että nykyään suurin osa ihmisistä hylkää Jumalan tuntemuksen, niin kuin Israelin kansakin hylkäsi Hoosean päivinä. Arvosteltuaan ankarasti valitettavaa Jumalan tuntemuksen puutetta israelilaistovereittensa keskuudessa Hoosea osoitti, miten ilmeistä se oli. Hän sanoi: ”Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa.” (Hoos. 4:2) Teot paljastavat todella, kuinka hyvin joku tuntee Jumalan. Eräs kristitty kirjoittaja selitti tätä sanoen: ”Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme [nimittäin Jumalan, kuten 1. Joh. 1:5 osoittaa], että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:3, 4) Jotta joku tuntisi Jumalan, niin se merkitsee hänelle siis enemmän kuin että hän olisi vain uskonnollinen kirkossakävijä. Hänen on oltava kuuliainen Jumalan tahdolle. Mikä on sinun asemasi tässä suhteessa?
5. Millä tavalla Jumalan tuntemus vahvistaa luottamusta Luojaamme?
5 Jumalan täsmälliselle tuntemiselle on tunnusomaista täydellinen luottamus häneen. Psalmista Daavid sanoo: ”Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.” (Ps. 9:11) Ne, jotka tuntevat Jumalan ”nimen”, ts. hänen ominaisuutensa ja maineensa, eivät usko valheita taivaallisesta Isästään. Jos Hän tekee tai sanoo jotakin, mitä he eivät helposti ymmärrä, niin he eivät usko hänellä olevan pahoja vaikuttimia. He tietävät, että hänellä on hyvä syy kaikkeen, mitä Hän tekee, vaikka he eivät ymmärräkään sitä sillä kertaa. Ja jos Hän näyttää sinusta hiukan hitaalta, niin siihen on varmasti hyvä selitys. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla jotkut ajattelivat hänen olevan hidas, mikä sai apostoli Pietarin kirjoittamaan: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9) Jumala on aivan yhtä kärsivällinen nyt kuin silloinkin, ja ihmiset ovat aivan yhtä malttamattomia nyt kuin silloinkin.
VANHIMMAT, TUNNETTEKO TE TODELLA JUMALAN?
6. Miten vanhimmat voivat heijastaa Jehovan katsantokantaa epätäydellisyyden suhteen?
6 Kristillisessä seurakunnassa olevat vanhimmat eli valvojat voivat näyttää, miten hyvin he tuntevat Jumalan, toimimalla toisia kohtaan niin kuin Jumala toimisi. Ottakaamme esimerkiksi se, miten vanhimmat suhtautuvat veljiinsä. Heijastaako heidän asenteensa Jehovan katsantokantaa? Pane merkille, mitä on kirjoitettu Psalmeissa: ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?” (Ps. 130:3) Luoja ei siis kiertele tähyilemässä vikoja, eikä hän ole ylen kriittinen. Se, miten Jehova yleensä suhtautuu ihmiskuntaan, on ilmaistu edelleen Psalmeissa: ”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” (Ps. 103:8–14) Heijastavatko meidän menettelymme veljiä kohtaan, että me todella tunnemme nämä seikat Jumalasta?
7, 8. Miten se, että vanhimmat tuntevat lauman, on omiaan hyödyttämään seurakuntaa?
7 Jos näin on, niin vanhimmat eivät voi olla välinpitämättömiä sen suhteen, miten lauma voi. He voisivat hyvin soveltaa itseensä hengellisinä paimenina seuraavat sanat: ”Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi [laumasi, Um] näyttää.” (Sananl. 27:23) Mutta mitä vanhimmat tekevät laumansa tuntemuksella? He näkevät Jehovan tavalla ihmisissä olevan hyvän. He tunnustavat sen hyvän, mitä toiset tekevät, ja niin he pyrkivät olemaan rakentavia ympärillään oleville. Eikö tämä ole sopusoinnussa Jehovan esimerkin ja hänen meille sanassaan antamiensa neuvojen kanssa? ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” – Ef. 4:29, 32; Gal. 5:22, 23; Hepr. 10:24, 25; 1. Tess. 5:14, 15.
8 He tietävät myös, ketkä tarvitsevat apua seurakunnassa. Ehkä joillakuilla iäkkäämmillä on vaikeuksia, jotka vaikuttavat heidän Jumalalle suorittamaansa palvelukseen. Kenties he ovat masentuneita, joten he tarvitsevat rohkaisua. Ovatko toiset poissa kokouksista tai joillakin muilla tavoin laimenemassa Jumalan palvelemisessaan? Kulkevatko jotkut yksin kokouksiin ja kenttäpalvelukseen vaarallisten seutujen kautta? Voitaisiinko nuorempia käyttää toisten nuorempien auttamisessa kenttäpalveluksessa ja puheitten valmistamisessa teokraattista palveluskoulua varten? Voitaisiinko heille antaa vastuita valtakunnansalilla? Vanhimmat ovat valppaita kaikkien yksityisseikkojen suhteen, jotka vaikuttavat veljien hengelliseen elämään, ja tekevät voitavansa auttaakseen. Näistä asioista he keskustelevat kokoontuessaan.
9. Saivatko israelilaiset Jehovalta neuvoja, kun oli kysymys ihmiskuninkaan ottamisesta, ja miten Jumala suhtautui heidän asenteeseensa?
9 Mutta entä jos joku seurakunnan jäsen alkaa kulkea suuntaan, jonka vanhimmat voivat ajatella johtavan hengelliseen vaikeuteen? Ilmaiseeko tilanteen huomioon ottamatta jättäminen huomaavaisuutta? Se, miten Jehova kohteli Israelia, kun se pyysi ihmiskuningasta, valaisee, miten tällaista tilannetta on käsiteltävä. Jehova varoitti israelilaisia selvin sanoin, mitä tapahtuisi heille, jos heillä olisi ihmiskuningas; mutta hän ei kuitenkaan estänyt heitä. Heidän anomuksensa merkitsi todellisuudessa Jehovan hylkäämistä, ja vaikka he itsepintaisesti jättivät hänen neuvonsa huomioon ottamatta silloin, niin hän ei kääntänyt heille selkäänsä, vaan esitti edelleen vetoomuksia kansalle aina sen tuhoon asti. Koska vanhimmat tuntevat Jumalan, he menettelevät samalla tavalla kärsivällisesti niitäkin kohtaan, jotka eivät välitä neuvosta. – 1. Sam. 8:4–22.
10. Selitä valvojien oikea näkökanta sellaista kohtaan, joka hylkää neuvon.
10 Joku seurakunnan naimaton jäsen saattaa seurustella läheisesti jonkun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan epäuskoisen kanssa. Vanhimmat antavat sopivaa raamatullista neuvontaa selittäen, miten Jumala suhtautuu asioihin, ja osoittaen, että on tosiaan vastoin Jehovan lakia avioitua epäuskoisen kanssa. Mutta vaikka neuvo jätettäisiinkin huomioon ottamatta, niin vanhimmat yrittävät rakkaudellisesti auttaa tällaista henkilöä niin kauan kuin hän pysyy kristillisen seurakunnan osana. Vanhinten ei tarvitse tuntea masennusta, jos heidän neuvonsa jätetään huomioon ottamatta, vaan heidän tulee muistaa, että heidän velvollisuutensa on sekä ’kehottaa . . . että ojentaa niitä, jotka väittävät vastaan’, ja loppujen lopuksi pitää myös paikkansa, että ”kunkin on kannettava oma taakkansa”. – Tiit. 1:9, Um; Gal. 6:5.
11. Mikä ominaisuus on hyvin tärkeä, jotta neuvo olisi tehokas? Valaise.
11 Neuvon antamisessa tulee oppia jotakin tärkeätä Jehovan esimerkistä: Ole huomaavainen, ole tahdikas, mutta täsmällinen. Varmistaudu siitä, että neuvottava ymmärtää asian ytimen. Esimerkiksi joissakin tilanteissa tulee antaa neuvoja avioparille. Ehkä heidän on vaikeata tulla toimeen keskenään, ja he etsivät siksi jonkun vanhimman apua. Ensimmäiseksi saatetaan kuunnella molempia osapuolia asiassa aviomiehen ja vaimon ollessa läsnä. Jehova Jumala kuunteli aina Israelin kansaa, kun se pyysi apua. Vanhin huomaa usein, että hänen huomionsa kiinnitetään ainoastaan pulman oireisiin ja että asian pohjalla on jotakin, millä on perustavampi merkitys, kuten esimerkiksi heidän näkemyksensä sukupuolielämästä. Voi olla, että vaimoon on vaikuttanut sellainen ajatus, että sukupuolielämä on ainoastaan välttämätön paha, joten hän paheksuu aviomiehensä sukupuolista huomiota. Tai ehkä toisaalta aviomies ei ota huomioon vaimonsa tunne-elämän rakennetta ja on liian vaativa sukupuoliasioissa.
12. Miten voidaan käyttää osuvaa Raamatun neuvoa avioparin auttamiseksi tasapainoisempaan suhteeseen?
12 Jos vanhin nyt vain käskee tätä avioparia rukoilemaan Jehovaa ja sanoo, että asiat selviävät, niin heistä saattaa tuntua yhtä toivottomalta kuin ennenkin. Hehän ovat saattaneet jo rukoilla Jumalaa, ja Jehova on nyt vastaamassa heidän rukoukseensa Sanansa neuvon välityksellä sekä rakastavan vanhimman avulla. Todetessaan tämän, kun pulma on kaivettu täysin esiin, vanhin ryhtyy nyt antamaan raamatullista neuvontaa. Hän ei välttele, vaan menee suoraan raamatunpaikkoihin, jotka koskevat erityisesti heidän pulmaansa. Hän saattaa ensiksi selittää, ettei tule tuntea olevansa epäpuhdas siksi, että tuntee sukupuolisia haluja, ja että niiden täyttäminen avioliittojärjestelyssä on tervettä. Luonnollisesti itsehillintä ja huomaavaisuus toista kohtaan ovat välttämättömiä tasapainoiselle sukupuolielämälle. Kaikki tämä ja enemmänkin voidaan osoittaa yksityiskohtaisesti, kun Raamattua luetaan ja kun siitä keskustellaan eri kohtien vahvistamiseksi. – 1. Moos. 1:28; Sananl. 5:15–19; 1. Kor. 7:3–5; 13:4, 5; Gal. 5:22, 23; 1. Piet. 3:7.
13. Pitäisikö vanhimman olla masentunut, jollei hänen Raamatusta antamaansa neuvoa panna käytäntöön? Miksi on näin?
13 Se, haluavatko aviopuolisot noudattaa Raamatun neuvoja sukupuolielämässään tai missä tahansa muussa suhteessa, riippuu heistä; vanhin voi kuitenkin olla iloinen, kun hän Jehovan avulla kykeni antamaan sopivaa ohjausta ja osoittamaan todella ’tuntevansa’ Jumalan. Vanhinten ei tietenkään pidä yrittää sanoa ihmisille, mitä tulee tehdä, mutta kun he antavat neuvoja, heidän tulee olla hyvin suoria selittäessään asiaa koskevia Raamatun periaatteita.
14. Mikä Jehova Jumalan menettely kuningas Ahabin yhteydessä osoittaa toisten kuuntelemisen arvon?
14 Vanhimmat voivat osoittaa toisellakin tavalla, että heillä on Jumalan tosi tuntemus, ja se on se tapa, jolla he kuuntelevat seurakunnan jäsenten ilmaisemia näkökantoja. Jehova Jumala tietää varmasti aina, miten jokaista tilannetta on käsiteltävä, ja asiat ovat aina täysin hänen hallinnassaan. Kuitenkin ollessaan tekemisissä Israelin uskottoman kuninkaan Ahabin kanssa Jehova salli enkelien ilmaista katsantokantansa siitä, miten Ahabia olisi käsiteltävä. Kaikkeuden Jumala ei suinkaan tarvinnut enkeliensä neuvoa, mutta hän kuunteli. Toisissa tilaisuuksissa Jumala kuunteli ihmisiä. Mikä parempi keino olisi vanhimmalla tuntea seurakunnan mieliala kuin sen kuunteleminen, mitä toiset sanovat, ja sen paneminen sydämelle. Kuinka paljon tehokkaamman opettajan tämä tekeekään vanhimmasta, joka kuuntelee! – 1. Kun. 22:19–22; 1. Moos. 18:22–33; Sananl. 21:13.
KAIKKIEN SEURAKUNNASSA ON TUNNETTAVA JUMALA
15. Miksi kristittyjen keskuudessa tulee välttää epäilemistä, ja miten sitä voidaan välttää?
15 Kun näemme nykyisen järjestelmän päättymisen lähestyvän, niin kaikkien, jotka aikovat kestää, on tunnettava Jumala. Jos emme tunne hyvin sitä tapaa, jolla hän toimii kanssamme, niin voimme helposti sortua epäilyn ansaan, niin kuin eräille antautuneille, kastetuille kristityille on käynyt. Epäileminen ei koske tavallisesti sellaisia Raamatun perustotuuksia kuin 1) Jehovan suvereenisuutta, 2) Valtakuntaa tai 3) lunnaita. Sen sijaan jokin vähäisempi asia voi ruveta huolestuttamaan meitä, ja me panemme ylpeydestä henkilökohtaiset mielipiteemme Jumalan sanan ja Jehovan järjestön edelle. Eräs Jeesuksen velipuolista varoitti meitä epäilemisestä: ”Joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.” (Jaak. 1:6–8) Tieto siitä, miten Jumala on menetellyt kansansa suhteen menneisyydessä ja nykyään, auttaa meitä välttämään epäilyt.
16, 17. Onko Jumala käyttänyt epätäydellisiä miehiä järjestönsä johtamisessa menneisyydessä? Mainitse esimerkkejä.
16 Ne, jotka tuntevat Jumalan, muistavat hyvin, kuinka Jumala on käyttänyt epätäydellisiä ihmisiä tärkeissä vastuuasemissa kansansa pitämiseksi järjestäytyneenä. Yksi heistä oli esimerkiksi Mooses, jonka epätäydellisyys sai hänet menettämään oikeuden päästä Luvattuun maahan. Jumala käytti häntä kuitenkin jatkuvasti. Kun Mooses Kanaanin rajalla kertasi ja selitti Jumalan lakia Israelin kansalle, niin israelilaiset olisivat saattaneet helposti järkeillä: ’Mikä sinä Mooses olet neuvomaan meitä? Ethän sinä ole edes arvollinen menemään Luvattuun maahan.’ Miten helppoa olisikaan ollut arvostella ihmistä pikemmin kuin hyötyä Jumalan ohjauksella annetusta neuvosta! – 4. Moos. 20:2–12.
17 Jumala käytti edelleen epätäydellisiä miehiä, kun kristillinen seurakunta perustettiin. Katsokaamme apostoli Pietaria. Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti Jeesuksen kuolinpäivänä. Se oli vakava virhe. On kuitenkin kiinnostavaa panna merkille, että vain 52 päivää myöhemmin Pietarista tuli vasta muodostuneen kristillisen seurakunnan voidellun hallitsevan elimen jäsen. Häntä käytettiin varsin huomattavassa asemassa tuona helluntaipäivänä apostolien puhemiehenä pitämässä innostava puhe. Vaikka Pietari olikin epätäydellinen, niin hän osoitti sinä päivänä tuntevansa Jumalan hyvin ja olevansa mitä läheisimmin tutustunut hänen Sanaansa, niin kuin hänen viittauksensa Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin osoittavat. – Luuk. 22:54–62; Apt. 2:1–47.
18. Voiko kristitty puolustella itseään, jollei hän hyväksy seurakunnan valvojien neuvoa siksi, että he ovat epätäydellisiä, ja miksi on näin?
18 Sama pitää paikkansa kristillisestä seurakunnasta nykyään. Epätäydellisiä miehiä, jotka tuntevat Jumalan, käytetään johdon ottamisessa. Ehkä joku vanhin sinun seurakunnassasi antaa sinulle neuvoja asenteesi suhteen. Torjutko sinä sen hyvän raamatullisen ohjeen, jonka hän antaa, ja ajattelet: ’Mikä sinä olet sanomaan minulle, mitä tulee tehdä? Ethän sinäkään ole täydellinen.’ Vai osoitatko sinä päinvastoin ’tuntevasi’ Jumalan, ymmärtäväsi, että hän käyttää epätäydellisiä miehiä neuvomassa, järjestämässä ja ohjaamassa kansaansa maan päällä? Tosiaankin, jos Jehova tyytyy toimimaan epätäydellisten ihmisten kanssa, niin mitä me olemme arvostelemaan sellaista järjestelyä? Pääasia on, että me hyötyisimme annetusta raamatullisesta neuvosta.
19. Miten on sopivaa suhtautua lausuntoihin, joita esitetään kristillisessä seurakunnassa olevaa veljeä vastaan?
19 Ehkä sinä toisaalta kuulet jostakusta veljestäsi jotakin, mikä näyttää saattavan hänet huonoon valoon. Nautitko sinä sellaisten asioitten kuulemisesta ja uskotko ne heti paikalla? Ehkä veli on vanhin seurakunnassa. Etkö sinä tällöin ala paitsi epäillä kyseistä veljeä, kenties myös kehittää vakavia epäilyjä koko vanhimmistoa kohtaan? Se, joka tuntee Jehovan, toimii nopeasti karkottaakseen moiset epäilyt. Hän kysyy itseltään: ’Onko tiedossani todella koko asia, vai onko se vain kuulopuhetta? Minun ei pidä istua tuomitsemassa veljeäni ottaen huomioon Paavalin sanat: ”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu.”’ – Room. 14:4.
20. Minkä seikkojen pitäminen mielessä auttaa meitä tulemaan aina toimeen hengellisten veljiemme ja sisartemme kanssa?
20 Saattaa olla, että olet eri mieltä sen suhteen, millä tavalla asioita on hoidettu valtakunnansalin uudistamisen tai rakentamisen yhteydessä. Ehkä sinä olisit valinnut erilaiset piirustukset, toisenkaltaisen lattiapäällysteen tai eriväriset verhot. Mutta eikö ole olemassa useita mahdollisia piirustuksia, monenlaisia lattiapäällysteitä ja lukuisanvärisiä verhoja? Vaikuttaako erilainen sisäkoristelu suhteeseemme Jehovan kanssa? Eikö olisi hyvä noudattaa Paavalin neuvoa: ”[Varmistautukaa] tärkeämmistä asioista, niin että Kristuksen päivään saakka olisitte virheettömiä ettekä kompastuttaisi toisia”? (Fil. 1:10, Um) Eikö meidän pitäisi kiittää Jehovaa siitä, että hän on varannut miehiä ottamaan johdon ja huolehtimaan siitä, että meillä on paikka, missä kokoontua puhtaaseen palvontaan?
21. Miksei se, jolla on Jumalan tosi tuntemus, horju saatuaan oikaisun jonkin raamatullisen asian ymmärtämiseensä?
21 Ehkä jossakin Vartiotornin julkaisuista on sanottu jotakin, mitä sinä et käsitä tai mikä oikaisee aikaisemman käsityksemme asioista. Miten sinä suhtaudut tähän? Sallitko epäilyjen hiipiä mieleesi? Tuleeko epäilys luottamuksen sijaan? Kysy itseltäsi: ’Mistä sain sen Raamatun tuntemuksen, joka minulla jo on? Eikö Vartiotornin julkaisujen välityksellä varattu hengellinen ravinto ole auttanut minua muuttamaan elämäni ja löytämään tyytyväisyyden ja tyydytyksen? Minne muualle menisin?’ Tällainen on se suhtautumistapa Jehovan järjestelyihin, joka opetuslapsilla oli Jeesusta kohtaan: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” – Joh. 6:68.
22. Miten Jumalan täsmällinen tuntemus näinä ”viimeisinä päivinä” osoittautuu hyödylliseksi jokaiselle meistä?
22 Nykyään pitää paikkansa miljoonista ihmisistä, että ”he väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia”. (Tiit. 1:16) Epävarmuus, epäilyt ja huoli ovat kaikki sellaisen sukupolven merkkejä, joka ei tunne Jumalaa. Kristityt taas ajattelevat kuten apostoli Paavali: ”Sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.” (2. Tim. 1:12) Luottavaisia, vakaantuneita ja lannistumattomia ovat näinä kohtalokkaina päivinä kaikki, jotka todella tuntevat Jumalan.
[Kuva s. 437]
Onko sinun kirkkosi todella auttanut sinua tuntemaan Jumalan tahdon? Mukautatko sinä tosiaan elämäsi Jumalan vaatimuksiin sellaisina kuin ne esitetään Raamatussa?