Tutustumme British Museumin aarteisiin
Herätkää!-lehden Englannin-kirjeenvaihtajalta
MITÄ sana ”museo” merkitsee sinulle? Tuoko se mieleesi loputtomasti käytäviä, joiden varrella on lasikaapeittain täytettyjä lintuja, haalistuneita maalauksia ja kiven palasia? Jätähän mielestäsi moiset ajatukset, sillä et tule pitkästymään käynnillämme Lontoon British Museumissa.
Onko sinulla kamera mukanasi? Erinomaista! Voit sen avulla laatia joko dia- tai paperikuvista koostuvan kuvakertomuksen.
”Muusien talo”
Kiertokäynti alkaa museon edessä olevalta aukiolta. Panehan aluksi merkille rakennuksen vaikuttavat mittasuhteet. Rakennuksen yläosassa olevat patsaat esittävät kreikkalaisia jumalattaria, sellaisten taiteiden kuin tanssin, runouden ja musiikin suosijoita. Näistä jumalattarista käytettiin nimitystä ”muusa”, ja heidän temppeleitään kutsuttiin ”museoiksi”.
Uurin kaupungin tapoja
Malttamattomina käymme sisälle itse museorakennukseen, jossa tutustumme ensiksi muinaista Babyloniaa esittelevään osastoon. Sinne on koottu heprealaisen patriarkan Aabrahamin kotikaupungista Uurista esiin kaivettua esineistöä. Pane merkille suurenmoinen yhteenpunotuista kultaisista pyökinlehdistä valmistettu päänkoriste. Suuret kultaiset puolikuun muotoiset korvakorut riippuivat aikoinaan jonkun kaldealaisen korviin lävistetyistä rei’istä. Ihastuttavat lasuurikivestä valmistetut kaulanauhat sekä luomiväriä sisältävät simpukankuoret ovat nautittavaa katseltavaa.
Nämä esineet löydettiin erään kuningattaren hautakammiosta. Useita palvelijoita oli haudattu yhdessä hänen kanssaan. Heidät oli todellakin haudattu elävältä tuon kuolleen kuningattaren kanssa! Kuninkaallisen emäntänsä seuraamista ja hänen palvelemistaan ”tuonpuoleisessa” pidettiin suurena kunniana.
Museossa näytteillä oleva esineistö osoittaa, että sekä usko ihmissielun kuolemattomuuteen että äidin ja lapsen palvonta olivat yleisiä Uurissa 4000 vuotta sitten. Esittelykaapin numero 14 yhteydessä olevasta selostuksesta voimme lukea: ”Sumerilainen uskonto välitti monet jumalistaan, uskonnoistaan, uskomuksistaan ja tavoistaan jälkeensä tulleille Babylonian seemiläisille.”
Egyptin muinaismuistojen osasto
Joosef, Jaakobin poika ja Aabrahamin jälkeläinen, vietiin Egyptiin, joka oli Raamatun historian ensimmäinen maailmanvalta. Kun Joosef kutsuttiin faaraon eteen selittämään tämän näkemiä unia, hän ajoi sitä ennen partansa. (1. Moos. 41:14, UM) Hän on saattanut tehdä sen pienen kirveenterän kaltaisilla kuparisilla partaterillä. Ja luultavasti Joosef käytti kuparista valmistetun näyttelyesineen kaltaista kiillotettua metallipeiliä.
Jumalalta saamansa ohjauksen avulla Joosef kykeni kertomaan faaraolle, että Egypti kokisi seitsemän runsauden vuotta, joita seuraisi seitsemän vuotta kestävä nälänhätä. Nimittäessään tuon heprealaisen miehen maan toiseksi hallitsijaksi ”farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen Joosefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa”. (1. Moos. 41:41, 42) Tässä vaiheessa seisahdummekin sopivasti ihastelemaan joitakin egyptiläisiä sinettisormuksia ja kauniita kultaisia kaulanauhoja.
Palsamoiminen
Kun Jaakob, jota kutsuttiin myös nimellä Israel, kuoli Egyptissä, ”Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä”. (1. Moos. 50:2, 3) Täällä onkin näytteillä melko monia palsamoituja ruumiita. Nämä muumiot ovat todella näkemisen arvoiset.
Palsamoitaessa käytettiin pitkää rautakoukkua, jonka avulla poistettiin osa aivoista sierainten kautta. Loppuosa hävitettiin lääkeaineilla. Munuaiset, maksa, sisälmykset ja keuhkot poistettiin, huuhdottiin palmuviinillä ja sijoitettiin sitten neljään kannelliseen kiviruukkuun eli kanooppiin. Palmuviinin ohella käytettiin myös tuoksuvia yrttejä ja mausteita. Seuraavaksi ruumista liotettiin soodaliuoksessa. Koska sooda eli natriumkarbonaatti imee itseensä vettä, se kuivatti vähitellen ruumiin. Ja niin ruumis oli useita päiviä kestäneen käsittelyn jälkeen valmis käärittäväksi puhtaisiin pellavakaistaleisiin. Joidenkin liinakerrosten väliin pantiin kuumaa pikeä. Valmiiksi käsiteltyä ruumista sanottiin muuten ”muumioksi”, koska egyptiläinen ’pikeä’ tarkoittava sana on mumijah. Muumioiminen vaati anatomian ja kemian tuntemusta, ja tämä vahvistaa Raamatun sanonnan, jonka mukaan ”lääkärit” palsamoivat Israelin eli Jaakobin.
Egyptiläisten uskomuksia
Jaakobin muumioimisen tarkoitus oli selvästikin säilyttää hänen ruumiinsa, kunnes se voitaisiin haudata Luvattuun maahan. (1. Moos. 50:4–14) Aivan toisin kuin israelilaiset, egyptiläiset uskoivat kuitenkin ihmisen sielun olevan kuolematon, ja heidän palsamointitapansa oli yhteydessä tähän väärään oppiin. (Hes. 18:4) Seuraavaksi vuorossa olevan salin seinällä olevassa kuvassa sielu esitetään lepovuoteella makaavan vainajan yläpuolella lentävänä lintuna. Kuvassa on myös kaksi kynttilää, joista toinen on sijoitettu lähelle kuolleen päätä ja toinen vuoteen jalkopäähän. Pane myös merkille, miten sielu pitelee kiinni kahtia leikatun ristin yläosasta – muinaiset egyptiläiset nimittäin sanoivat, että elämä leikattiin pois ihmisen kuollessa.
Yhden ruumisarkun sisäpuolella on eläinradan merkit. Toiseen arkkuun on piirretty kartta sen osoittamiseksi, mitä reittiä ”sielun” piti kulkea. Uhripöydillä uhrattujen uhrien tarkoituksena oli lepyttää sielua, jotta se ei unessa palaisi vaivaamaan eloonjäänyttä. Egyptin uskontoon sisältyi myös jumalten kolminaisuuksia sekä äidin ja lapsen palvontaa. Nämä tavat eivät siis ole lähtöisin tosi Jumalasta.
Edelleen muinaiset egyptiläiset uskoivat, että anekirjeen hankkiminen säästäisi heidät kärsimyksiltä kuoleman jälkeen, vapauttaisi heidät synneistä ja takaisi heille paremman paikan ”tuonpuoleisessa”. Museon Kuninkaallisesta kirjastosta löytyy latinaksi kirjoitettu anekirja. Tämä palauttanee mieleesi, että juuri senkaltaisten anekirjojen myynti oli yksi syy 1500-luvun uskonpuhdistukseen.
Egyptiläinen risti (crux ansata eli silmukkaristi) on osoitus siellä harjoitetusta sukupuolipalvonnasta. Tämä symboli esittää miehen ja naisen sukupuolielimiä yhdistyneinä ja muodostamassa näin elämän avainta. Salin yhdellä seinällä on kuva jumalasta, joka pitelee ristiä sen osoittamiseksi, että hän antaa faaraolle elämän. On kiinnostavaa panna merkille, että ne syyrialaiset, jotka kävivät Egyptissä lähes 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, käyttivät nykyisenkaltaisia ristejä. Egyptissä asuneet luopiokristityt omaksuivat vähitellen ristin käytön, mikä ilmenee heidän hautakivistään, jotka on ajoitettu ajanlaskumme 400–800-luvuille.
Kymmenen vitsausta
On selvää, että väärä uskonto kärsi nöyryyttävän tappion, kun Jehova Jumala tuotti Egyptille kymmenen ankaraa onnettomuutta eli vitsausta, jotka osoittivat Egyptin jumalat voimattomiksi. Ensimmäinen vitsaus – Niilin vesien ja kaiken Egyptin veden muuttaminen vereksi – tuotti häpeää Niilin jumalalle Hapille. (2. Moos. 7:19–21) Kuvittelehan egyptiläiset rukoilemassa tämän Hapi-jumalan patsaan edessä. Mutta Hapi ei kyennyt varjelemaan edes itseään. Katsohan hänen patsastaan, jolta puuttuvat molemmat käsivarret!
Kaikki Egyptiä kohdanneista kymmenestä vitsauksesta osoittautuivat tuomioiksi Egyptin jumalille, mutta erityisesti tämä piti paikkansa viimeisestä ankarasta iskusta, esikoisten kuolemasta. (2. Moos. 12:12) Egyptiläisten mielestä uroslammas oli pyhitetty Ammon-Ra-jumalalle, ”jumalten kuninkaalle”, joten pääsiäislampaan veren siveleminen israelilaisten asuttamien talojen ovenpäällisiin ja pihtipieliin oli egyptiläisille jumalanpilkkaa. – 2. Moos. 12:6, 7.
Kun israelilaiset olivat Egyptin orjuudessa, heidät pakotettiin tekemään oljensekaisia tiiliä. (2. Moos. 5:7, 8) Onkin hyvin kiinnostavaa nähdä täällä, minkätyyppisiä tiiliä he joutuivat valmistamaan. Mutta me muistamme, että kun Israelin kansa oli lähdössä tuosta orjuuden maasta, se pyysi egyptiläisiltä ”hopea- ja kultakaluja”, ehkäpä niiden kaltaisia, joita täällä on näytteillä. – 2. Moos. 12:33–38.
Yksi kaikkein huomattavimmista British Museumin Egyptistä peräisin olevista näyttelyesineistä on vuodesta 1802 lähtien ollut kuuluisa Rosetten kivi. Se sisältää egyptiläisten pappien vuonna 196 eaa. kirjoittaman juhlallisen julistuksen ”jumalana” pidetyn Ptolemaios V Epifaneen kunniaksi. Julistus kirjoitettiin: 1) egyptiläisellä hieroglyfikirjoituksella, 2) egyptiläisellä demoottisella kirjoituksella (kansan käyttämällä yksinkertaistetulla kirjoituksella) ja 3) kreikaksi, sillä myöhäisemmällä kielellä, joka antoi avaimen hieroglyfien arvoituksen ratkaisemiseksi.
Muinaisen Egyptin loistoa ei enää ole. Sen faaraot ovat aivan yhtä kuolleet kuin tämä kuivettunut orja, jonka iho on säilynyt hiekan kuivattavan vaikutuksen ansiosta. Mutta katsohan näitä faaraota ja egyptiläisiä sotilaita esittäviä jäljennöksiä. Heillä kaikilla on vasen jalka ojennettuna eteenpäin. Näyttää siltä, että Egyptin armeija aloitti marssinsa vasemmalla jalalla; tapa joka on periytynyt käytännöllisesti katsoen jokaiseen armeijaan maailmassa!
Foinikialaisten vaikutus israelilaisiin
Kauniissa foinikialaisissa norsunluuesineissä on selviä viitteitä egyptiläisestä vaikutuksesta. Foinikialaiset omaksuivat heiltä pukeutumistapoja, päähineitä, jumalia ja egyptiläisen ristin. Kaiken tämän lisäksi heillä oli pyhä paalu, miehen sukupuolielimen uskonnollinen symboli. Mutta mikä vielä pahempaa, foinikialaiset harjoittivat turmeltunutta uskontoa, joka keskittyi hedelmällisyyden jumalan, Baalin, palvonnan ympärille. Siihen sisältyi inhottavia menoja, kuten lapsiuhreja. Pienokaisten tuhka sijoitettiin tuhkauurniin.
Raamattu kertoo, että Israelin kuningas Ahab otti vaimokseen Sidonin (Foinikian huomattavimman kaupungin) kuninkaan Etbaalin tyttären Iisebelin ja alkoi palvoa Baalia. Ahab ”pystytti alttarin Baalille Baalin temppeliin, jonka hän oli rakentanut Samariaan” ja ”teki myös aseran” (pyhän paalun). – 1. Kun. 16:31–33.
Muinaista Palestiinaa esittelevässä salissa on näytteillä foinikialaistyylisiä norsunluuesineitä. Mistä ne löydettiin? Muinaisen Israelin valtakunnan pääkaupungista Samariasta, jonne Ahab rakensi palatsinsa. Hän käytti siinä kallisarvoista norsunluuta, ja siitä tuli täten todellinen ”norsunluinen palatsi”. – 1. Kun. 22:39.
Assyrialaiset
Assyrialaiset valloittajat ympäröivät Israelin valtakunnan julmuudestaan ja säälimättömistä sotaretkistään tunnetun Aššurnasirpal II:n hallituksen aikana. On kiinnostavaa panna merkille, että hänen hautapatsaansa esittää hänet ristein koristeltuna. Hänen seuraajansa Salmaneser III on ensimmäinen Assyrian kuninkaista, joka kuuluisan mustan obeliskin mukaan oli suoranaisessa yhteydessä Israelin kanssa. Siinä hänet kuvataan seisomassa ja vastaanottamassa pakkoveroa – mahdollisesti lähettilään välityksellä – Israelin kuninkaalta Jeehulta. Obeliskissa on myös kuva kolmestatoista pakkoveroa tuovasta israelilaisesta, jotka edustavat kaikkia Israelin sukukuntia leeviläiset mukaan luettuina.
Yhdeksänsivuinen särmiö ansaitsee myös huomiomme. Se sisältää historiallisen kertomuksen kuningas Sargonin sotaretkistä ja mainitsee Samarian valloituksen, josta mainitaan 2. Kuningasten kirjan 18:9–12:ssa.
Eräässä palatsihuoneessa (tunnetaan Laakiin huoneena) voidaan nähdä Sargonin perillinen Sanherib istumassa valtaistuimellaan Laakiin kaupungin antautumisen aikana. Assyrialaisia virkamiehiä on tullut kuninkaan eteen kiitettäväksi, kun taas maassa makaavat israelilaisvangit anovat armoa toisten heistä saadessa osakseen julmaa kohtelua, kuten nylkemisen tai seivästämisen. Aitoja linkokiviä ja linko on myös esillä täällä.
Vanhojen käsikirjoitusten näyttelysalista löytyvät kuuluisat Laakiin kirjeet. Yksi niistä, joka on osoitettu ”Jaušille, Laakiin sotilaskomentajalle, Hošajahulta”, sisältää Jumalan nimen Jehova heprealaisena tetragrammina (JHVH). Tämä osoittaa selvästi, että varhaiset israelilaiset eivät pelänneet käyttää nimeä Jehova.
Vanhoja Raamattuja ja käsikirjoituksia
Luokaamme nyt yleissilmäys Kuninkaalliseen kirjastoon ja historiallisten käsikirjoitusten saliin. Niissä on paljon nähtävää, mutta valitsemme joitakin merkittäviä kohteita.
On vaikeata kuvitella, että kukaan yrittäisi heittää pois Codex Sinaiticusta, suunnilleen ajanlaskumme 300-luvulta olevaa Raamatun kreikankielistä käsikirjoitusta. Kuitenkin kun saksalainen raamatunoppinut Tischendorf vuonna 1859 vieraili Siinainvuoren luona olevassa Pyhän Katariinan kreikkalaisessa luostarissa, hän löysi roskalaatikosta 43 arkkia tästä suurenmoisesta teoksesta.
Codex Alexandrinus oli yhteen aikaan Aleksandrian patriarkan kirjastossa. Tämä veliinille (hienolle pergamentille) laadittu käsikirjoitus lahjoitettiin Englannin kuninkaalle Kaarle I:lle vuonna 1627. Se on peräisin 400-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.
Katsohan lähemmin Heprealaista Pentateukkia, 900-luvulta peräisin olevaa käsikirjoitusta. Huomaat Jumalan nimeä edustavan tetragrammin יהוה esiintyvän useissa kohdissa. Rinnasta tätä erinomaisella käsialalla vuosina 1380–1384 kirjoitettuun Wycliffen Raamattuun, joka oli ensimmäinen täydellinen käsin kirjoitettu Raamattu englanninkielellä. Ne ovat molemmat todella erinomaisia esimerkkejä kauniista käsialasta! Gutenbergin Raamattu eli 42-rivinen Raamattu, jota pidetään ensimmäisenä irtokirjakkeilla painettuna varsinaisena kirjana, muodostaa selvän vastakohdan painokirjaimineen.
Sana ”polyglotti” on johdettu kreikan kielestä ja tarkoittaa ’monia kieliä’. Täällä on nähtävissä kaksi merkittävää polyglottiraamattua. Toinen niistä, Complutensis, on peräisin 1500-luvun alkupuolelta, ja siinä on teksti hepreaksi, arameaksi, kreikaksi ja latinaksi. Ja toisen sai valmiiksi Christophe Plantin vuonna 1571, ja siinä on mainittujen neljän kielen lisäksi myös syyriankielinen teksti. Tätä Raamattua painettiin noin 1200 kappaletta; niistä kolmetoista tämän kappaleen tavoin veliinille.
Yhdessä lasikossa on näytteillä neljä kuuluisaa käännöstä. Siinä on Martti Lutherin Uusi Testamentti vuodelta 1522, laajan levikin saanut saksalainen käännös, joka puolestaan muodosti perustan William Tyndalen Uudelle Testamentille vuodelta 1525. Geneven Raamattu valmistettiin vuonna 1557 ryhmälle Genevessä asuvia englantilaisia ja skotlantilaisia protestanttisia pakolaisia, jotka halusivat lukea ja tutkia Raamattua henkilökohtaisesti. Sitten huomiomme kiinnittyy Kuningas Jaakon käännöksen ensimmäiseen painokseen vuodelta 1611. Tämä käännös on yhä käytössä englanninkielisissä maissa.
Meillä olisi vielä paljon nähtävää, mutta meidän täytyy nyt lopetella kiinnostavaa kiertokäyntiämme. Vierailu British Museumissa maksaa aina vaivan. Suuri osa sen esineistöstä on ainutlaatuista. Jos siis aiot käydä Lontoossa lähitulevaisuudessa, sisällytä se kaikin mokomin matkaohjelmaasi!