Miten syvä on rakkautesi?

”OLIPA kerran”, niin kerrotaan, nuori mies, joka sanoi nuorelle naiselle, jota hän kosiskeli: ”Rakastan sinua niin paljon, että olisin valmis kuolemaan puolestasi.” Nainen hymyili ja kysyi: ”Kultaseni, missä olit viime keskiviikkoiltana? Kaipasin sinua.” Mies vastasi melkoisesti hämillään: ”Niin, mutta silloinhan satoi niin kovasti.” Hän oli valmis kuolemaan rakastamansa naisen puolesta, mutta ei halunnut uhmata sadetta voidakseen viettää illan hänen kanssaan.

Hänen rakkautensa ei ilmeisestikään ollut kovin syvä. Siihen sisältyi sanoja, mutta hänen tekonsa eivät tukeneet hänen sanojaan. Raamattu varoittaa sopivasti sellaisesta rakkaudesta: ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” – 1. Joh. 3:18.

Syvä rakkaus ilmenee myös toisella tavalla, uskollisuudessa. Kun ystävää parjataan, niin antaudummeko me alttiiksi epäsuosiolle puolustamalla rohkeasti ystäväämme? Tämä seikka soveltuu kristityn rakkauteen Jumalaansa kohtaan. Niinpä joukko syntyperäisiä arkansasilaisia oli kerran kokoontunut leiritulen ympärille, ja keskustelun aikana yksi heistä lausui halventavan huomautuksen Jumalasta. Eräs toinen ryhmästä korotti heti äänensä ja sanoi: ”Anteeksi vain, mutta minä en halua kuulla sinun sanovan mitään tuollaista. Se ei ole totta. Katsohan, Jumala on Isäni, ja minä rakastan häntä.” Hänen uskollisuutensa antoi hänelle rohkeutta korottaa äänensä ja todistaa, että hänen rakkautensa oli syvä.

Se, miten syvä rakkautemme on, voidaan nähdä myös siitä, miten me reagoimme, kun läheinen ystävä tai sukulainen tekee kiusallisen erehdyksen toisten seurassa. Olemmeko vaivautuneita? Olemmeko arvostelevia? Jos rakkautemme on syvä, niin me teemme erehdyksen pieneksi tai peitämme sen kokonaan. Eikä tässä kaikki, vaan me peitämme myös syntejä ja vajavuuksia. Kuinka monia? Apostoli Pietari vastaa: ”Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ’rakkaus peittää syntien paljouden’.” Paljous merkitsee melko monta, eikö merkitsekin? Ja vanhan ajan viisas kuningas Salomo meni vielä pidemmälle, sillä hän sanoi: ”Rakkaus peittää rikkomukset kaikki.” Ei ole epäilystäkään siitä, että jos rakkautesi on syvä, niin sinä olet anteeksiantava, ihmisystävällinen ja armollinen, vaikka olisitkin uhri. Eräs toinen raamatunpaikka ilmaisee asian näin: ”Rakkaus . . . ei muistele kärsimäänsä pahaa.” – 1. Piet. 4:8; Sananl. 10:12; 1. Kor. 13:4, 5.

Vielä yksi todistus rakkauden syvyydestä on halukkuus neuvoa jotakuta hyvin tuntemaasi, kun hän tarvitsee kehotusta tai oikaisua. Monet vanhemmat ovat laiminlyöneet tämän puolen ja osoittaneet siten, että heidän rakkautensa lapsiinsa on pintapuolinen. Niinpä eräs erittäin suosittu ja menestyvä amerikkalainen televisioesiintyjä ja ihmisystävä myönsi, että hänen pojistaan tuli huumausaineiden käyttäjiä, koska ”me näemme, mitä on tapahtumassa, mutta emme halua nähdä sitä, emme halua uskoa sitä. . . . Minä katsoin sitä läpi sormien.” (New York Times, 1.8.1972) Muinainen kuningas Daavid teki saman erehdyksen yhden poikansa suhteen, sillä me luemme, että hän ”ei koskaan elämässään ollut pahoittanut hänen mieltään sanomalla: ’Kuinka sinä noin teet?’” Ja Daavid sai myös todeta tämän pojan itsepäiseksi siksi, että oli jättänyt oikaisematta häntä. – 1. Kun. 1:6.

Vanhempien antama kuri ja nuhde ovat rakkauden ilmauksia, mikä ilmenee siitä tavasta, jolla taivaallinen Isä toimii lastensa suhteen: ”Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” Raamattu osoittaa myös sen, että tämä periaate soveltuu ystävyyksiin, sillä se sanoo: ”Ystävän lyönnit ovat luotettavat.” Pinnalliset ystävät pidättyvät sanomasta mitään, mutta aidot ystävät, joilla on hengellisiä ominaisuuksia, koettavat auttaa sinua palautumaan ennallesi. – Hepr. 12:6; Sananl. 27:6; Gal. 6:1.

Tämä pitää paikkansa päinvastaisessakin tapauksessa. Jos meillä on syvä rakkaus jotakuta ystävää kohtaan, niin me emme pahastu, kun hän yrittää auttaa meitä palautumaan ennallemme. Me olemme sen sijaan sellaisia kuin kuningas Daavid, joka kirjoitti: ”Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö.” (Ps. 141:5) Tällä kaikella voidaan sanoa olevan erityinen merkitys kristityille heidän suhteessaan Jumalaansa Jehovaan. Jos rakkautemme häntä kohtaan on syvä, niin me emme katkeroidu siksi, että hän sallii meidän kärsiä vaikeuksia ja vääryyksiä. Me suhtaudumme niihin sen sijaan samalla lailla kuin patriarkka Job, joka kaikista menetyksistään ja kärsimyksistään huolimatta ei ”puhunut nurjasti Jumalaa vastaan”. Ei, hän ”ei tehnyt syntiä huulillansa”. Jos me osoitamme näin syvää rakkautta, niin meidät palkitaan aikanaan, niin kuin Jobkin palkittiin. – Job 1:22; 2:10; Jaak. 5:11.

Mikä on suurinta eli syvintä rakkautta, mikä jollakulla voi olla toista kohtaan? Jeesus sanoi: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh. 15:13) Tämä on todella juuri sellaista rakkautta, kuin hän itse osoitti, ja myös sellaista rakkautta, kuin kristittyjä aviomiehiä käsketään osoittamaan vaimolleen. Jos olet aviomies, niin onko sinulla tällaista rakkautta vaimoasi kohtaan?

Raamattu esittää myös loistavan muinaisen esimerkin henkilöstä, jolla oli tällainen syvä rakkaus toista kohtaan. Hän oli Joonatan, kuningas Saulin poika. Kun paimenpoika Daavid oli surmannut Goljat-jättiläisen, niin ”kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa”. Joonatanin rakkaus Daavidia kohtaan ei vähentynyt silloinkaan, kun kävi ilmi, että Daavid eikä Joonatan oli oleva Israelin seuraava kuningas. Joonatan auttoi yhä uudelleen Daavidia ja vaaransi elämänsäkin Daavidin puolesta; hänen isänsä Saul heitti kerran häntä keihäällä tappaakseen hänet, koska hän asettui jatkuvasti Daavidin puolelle. – 1. Sam. 18:1; 20:24–34; 23:17.

Seuraava sananlasku on tosi: ”Ystävä on rakastava toveri kaikkina aikoina”, niin kuin Joonatan oli. (Sananl. 17:17, New English Bible) Ystävä saattaa tarvita suojelusta vaaralta tai voi tarvita aineellista apua, mutta hyvin usein hän saattaa tarvita rohkaisua ja toveruutta. Jos rakkautemme on syvä, niin me teemme uhrauksia tämän tarpeen tyydyttämiseksi.

Miten syvä on sinun rakkautesi – aviopuolisoasi, lapsiasi, vanhempiasi, läheistä ystävääsi, kristittyä lähimmäistäsi kohtaan? Rakkautesi syvyydestä riippuu, kuinka uskollinen olet ja missä määrin peität erehdykset ja synnit, annat tai otat vastaan oikaisua ja teet uhrauksia ilmaistaksesi tätä rakkautta.