Raamattu – aito ja henkeytetty

ON JÄRKEVÄÄ odottaa, että Jumala antaisi maallisille lapsilleen ilmoituksen tahdostaan ja päätöksestään. On tyystin järjetöntä otaksua, että ihmisen Luoja haluaisi pysyä tuntemattomana, antaisi aihetta hylkäämissyytökselle, leimaisi ihmissuvun äpäräksi ja pitäisi ainaisesti ihmisen tietämättömänä suurimmasta Hyväntekijästään ja korkeimmasta Tuomaristaan. Tosiasioitten rehellisestä tutkimisesta käy ilmi, että Jumala varasi tosiaan aidon, henkeytetyn ilmoituksen.

Raamatun kirjat ovat varhaisajoista lähtien tarjonneet kipeästi kaivattua opastusta ihmiskunnalle. Niinä 1 600 vuotena, joina Raamattua kirjoitettiin, se teki johdonmukaisesti tunnetuksi Jumalan rakkauden, viisauden, oikeudenmukaisuuden ja voiman. Sen sivuilta on hapuileva ihminen oppinut tuntemaan luomishistorian, olemassaolonsa tarkoituksen, synnin ja kuoleman alkuperän sekä ennallistetun paratiisin sykähdyttävän toivon. Sen ystävät ovat havainneet sen olleen kaikkina aikoina pyhyyden, rohkeuden, kauneuden ja käytännöllisen viisauden tyhjentymätön lähde. Sen vihollisetkin hyväksyvät sen kirjallisena mestarinäytteenä ja suorittavat osansa sen tekemiseksi kaikkien aikojen eniten myydyksi kirjaksi. Kuitenkaan kirjojen Kirja ei ole säästynyt monilta katkerilta hyökkäyksiltä.

RAAMATUNKRITIIKKI

Yhdeksännellätoista vuosisadalla ja seuraten kohta Darwinin uudelleen elvyttämää kreikkalaista kehitysteoriaa eräät saksalaiset professorit ja pappismiehet tekivät kriitillisen hyökkäyksen Raamatun luotettavuutta vastaan. Heidän ”raamatunkritiikkinsä” levisi moniin osiin maailmaa. Monet, joiden uskon Darwin oli jo heikentänyt, kärsivät täydellisen hengellisen haaksirikon. Tämä kaksoishyökkäys valaisi Aisopoksen mietelmää: ”Teeskentelevä ystävä on pahempi kirous kuin teeskentelemätön vihollinen.”

Mutta samalla kun kritiikin myrsky raivosi Raamattua vastaan, alkoi hätkähdyttävä ääni puhua sen puolesta. Egyptissä, Palestiinassa ja Mesopotamiassa tehdyt arkeologiset kaivaukset alkoivat tuoda päivänvaloon todistuksia Raamatun todenperäisyydestä. Raamatullisia kaupunkeja, kuninkaita ja kansoja nousi äkisti elämään savitaulujen, saviastioitten, muistopatsaitten, piirtokirjoitusten ja kauan hautautuneina olleitten raunioiden välityksellä. Heettiläiset ja kanaanilaiset olivat todella olleet olemassa! (2. Moos. 3:8) Assyrialaiset ja babylonialaiset asiakirjat vahvistivat monet 1. Mooseksen kirjan 10:1–32:ssa nimetyt kansat. Julman Sanheribin ja muiden kuninkaiden olemassaolo todistettiin. Jerikon muurit löytyivät, eivätkä ne olleet rappeutuneet, vaan valtava voima oli luhistanut ne. Kaupungin ruokavarat oli ilmeisesti poltettu, kuten Jehova oli Joosuaa käskenyt tekemään. Löytyivätpä kuningas Salomon tallitkin Megiddosta. Arkeologit alkoivat kirjoittaa kirjoja arkeologiasta ja Raamatusta. – Jes. 36:1; Joos. 6:17, 24; 1. Kun. 4:26.

”Nämä löydöt”, kirjoitti sir Charles Marston kirjassaan The Bible Comes Alive (Raamattu herää eloon), ”saattavat yhä huonompaan huutoon koko tuhoisan kritiikin. Arkeologia, jyrkästi objektiivinen tiede, todistaa vääräksi sen subjektiivisen kielteisen suhtautumisen, mikä on kehittynyt kriitikkojen mielessä. Ne, jotka ovat järkyttäneet yleistä uskoa Raamattuun ja ovat kaivaneet perustuksia sen arvovallan alta, menettävät vuorostaan itse perustuksensa sen todistuksen nojalla, mikä on tullut päivänvaloon, ja heidän arvovaltansa kukistuu. Lapio ajaa tuhoisan kritiikin kyseenalaisten tosiseikkojen alueelta tunnustetun kuvittelun piiriin. Ja on melko varmaa, että tätä jatkuu.”

Puoltaessaan Raamattua arkeologia ei tehnyt mitään Darwinin kehitysteorian hyväksi. Saipa kehitysopin ajatus, ettei varhaisihminen osannut kirjoittaa, selvän vastaiskun, kun löydettiin vedenpaisumusta edeltäneitä kaiverrettuja savitauluja. Geologit ja paleontologitkin olivat hämmästyneitä havaitessaan, että heidän aidoimmat löytönsä ovat täysin yhtäpitäviä Raamatun luomiskertomuksen kanssa. Tähän päivään mennessä kehitysoppi ei ole pystynyt todistamaan otaksumiaan, ja suuri osa Darwinin teoriasta on hylätty. Jäljellä on vain tieteisromaaneja muistuttava usko, mikä vakuuttaa sellaista, mitä ei voida todistaa millään tieteen haaralla.

RAAMATUN REHELLISYYS

Ennakkoluuloton mieli, jota häpeällinen raamatunkritiikki ja kehitysoppi ei ole pilannut, voi löytää runsaasti todistuksia Raamatun luotettavuudesta. Aikana, jolloin ympärillä olevat olivat monijumalaisuuden, taikuuden, noituuden ja ruokottoman moraalittomuuden turmelemia, Raamatun kirjoittajat tekivät tunnetuksi yhtä tosi Jumalaa, joka vaati pyhyyttä ja puhtautta ja sääti ihmeellisiä lakeja, joista oli tuleva valistuneitten lakijärjestelmien perusta. (5. Moos. 5:6–21) Valehtelivatko nuo kirjoittajat sanoessaan kirjoittaneensa henkeytettyinä? Olisivatko valehtelijat voineet keksiä puhtaimman jumal-, moraali- ja oikeuskäsitteen, mitä koskaan on tunnettu? Jo tällaisen keksiminen itsessään olisi ihme.

Luettuaan Raamattua sanomalehtipakinoitsija Sydney J. Harris kirjoitti: ”Mikään muu konsanaan kirjoitettu kirja ei ole väreillyt tuskaisempaa rehellisyyttä.” Niin, Mooses kirjoitti, kuinka hän ei antanut Jumalalle kunniaa eräästä ihmetyöstä. Kuningas Daavidin syntiä Batseban kanssa ei peitetty. Kun Pietari kielsi Kristuksen, sitä ei salattu eikä puolusteltu. Raamatun kirjoittajilla oli ilmeisesti aitoa pelkoa sitä Jumalaa kohtaan, jota he palvelivat. Heidän vilpittömyytensä tekee Raamatusta kirjallisen ilmiön, mikä on selitettävissä ainoastaan sen jumalallisen alkuperän valossa. – 4. Moos. 20:7–12; 2. Sam. 11:2–12:14; Mark. 14:66–72.

Sellaiset tapahtumat kuin Israelin vapautus Punaisella merellä punoutuivat Israelin jokapäiväiseen elämään ja historiaan, samoin kuin Ranskalla on Bastiljin valloituksen vuosipäivänsä ja Suomella itsenäisyyspäivänsä. Pyhät historioitsijat eivät olleet valehtelijoita. Eikä kristittyjä voida myöskään syyttää pilailusta. Valehtelijat eivät olisi voineet keksiä Kristuksesta löydettävää rakkauden, nuhteettomuuden ja viisauden sävyttämää persoonallisuutta. Tällainen epäitsekäs henkilö ei myöskään petkuttaisi ystäviään väärillä lupauksilla. Maalliset historioitsijat vahvistivat tietysti hänen olemassaolonsa. Me luemme roomalaisen historioitsijan Tacituksen teoksesta Annales, XV:44, seuraavaa: ”Prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi kuolemaan Kristuksen, jolta he ovat saaneet nimityksensä, keisari Tiberiuksen hallitessa.”

Kristillisyyden syntymisaikaakaan ei tule syrjäyttää. Se oli juutalaisen, kreikkalaisen ja roomalaisen sivistyksen aikaa, tohtorien, lakimiesten, oikeusistuinten, kirjailijain, hallintomiesten ja virkaansa harjoittavien pappien aikaa, joilla olisi ollut kylliksi syytä ja keinoja paljastaa kristitty huijari. Sellainen aika oli tuskin sopiva suunnattomaan petokseen ryhtymiselle, eikä sitä olisi voinut tehdä myöskään neljässä evankeliumissa kerrottujen yksityiskohtien mutkikkaan kudoksen huomioon ottaen. Asianajaja Irwin H. Linton huomauttaa kirjassaan A Lawyer Examines the Bible (Lakimies tutkii Raamattua): ”Kun romaanit, jumalaistarut ja väärät todistukset huolellisesti sijoittavat kerrotut tapaukset johonkin etäiseen paikkaan ja epämääräiseen aikaan rikkoen siten niitä ensimmäisiä sääntöjä vastaan, jotka me lakimiehet opimme hyvään puolustukseen kuuluvina, että ’kertomuksen täytyy ilmaista aika ja paikka’, niin Raamatun kertomukset ilmaisevat meille kerrottujen asioitten ajan ja paikan mitä täsmällisimmin.” Todistukseksi hän lainaa Luukkaan 3:1, 2:sen, missä evankeliumin kirjoittaja mainitsee seitsemän eri virkamiestä vahvistaakseen ajan, jolloin Kristus aloitti palveluksensa.

Lisäksi: jos kristittyjä olisi syytetty valheesta tai petoksesta, he olisivat hävinneet asiansa juutalaisen sanhedrinin edessä. Mutta korkeimman oikeuden tuomari Gamaliel varoitti virkaveljiään: ”Pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.” (Apt. 5:38, 39) Olisiko tuomari Gamalielilla ollut tällainen pelko siitä, että kristillisyydellä oli mahdollisesti Jumalan antama tuki, ja olisiko sanhedrin noudattanut hänen neuvoaan, jos huijauksesta olisi ollut vähänkin merkkiä? Sitä, että kristityt kertoivat totuuden Kristuksen ihmetöistä ja ylösnousemuksesta, tukee heidän halukkuutensa elinikäisen vainon, jopa marttyyriudenkin kestämiseen näiden asioitten puhumisen takia. Rikolliset kieltävät todistetut tosiasiat toivoessaan pelastuvansa kuolemasta, mutta kristityt kuolivat iloiten pikemmin kuin leimasivat Jumalan totuuden valheeksi. He eivät myöskään kuolleet niin kuin jotkut kiihkomielisesti uskomiensa opinkappaleitten puolesta. Kristityt olivat nähneet ja kuulleet asiat. He tunsivat eron hajoamistilassa olevan ruumiin ja ylösnousseen Lasaruksen välillä. Ei voitu erehtyä siitä, että sokeat, kuurot, mykät ja rammat pystyivät äkisti näkemään, kuulemaan, puhumaan ja kävelemään. (Joh. 11:32–46; Luuk. 7:22) Nuo kristityt eivät voineet eivätkä halunneetkaan kieltää näkemäänsä ja kuulemaansa kuoleman uhallakaan. Heidän uskonsa tällaisia ihmeitä seuraaviin opetuksiin antoi heille onnellisen varman ylösnousemustoivon. – Joh. 5:28, 29.

HAMMURABIN LAKIKOKOELMA

”Mutta eikö Mooses lainannut Hammurabin laeista?” Ei, eikä mistään muustakaan kirjallisesta lähteestä niitä alkuperäisiä asiakirjoja lukuun ottamatta, jotka periytyivät Aadamilta ja patriarkoilta ja jotka Mooses ilmoittaa sellaisten miesten kuin Aadamin, Nooan ja Seemin kirjoittamiksi tai omistamiksi historioiksi. (1. Moos. 5:1; 6:9; 11:10; Um) Samoin Mooses sai vedenpaisumuksen tuntemuksensa siinä varjeltuneitten kirjoittamista raporteista eikä babylonialaisista tai muistakaan tuohon tuhoon pohjautuvista taruista. Mooses lisäsi näihin alkuperäisiin historioihin ja lakeihin Jumalan antaman lakiliiton ja kymmenet käskyt. Jehovan patriarkoille antamat periaatteet ja säädökset liitettiin lakiliittoon pyhän hengen johdolla.

Tässä yhteydessä kiinnostaa muuan lausunto, minkä rabbiini Philip Biberfeld esittää teoksessaan Universal Jewish History (Juutalaisten yleinen historia): ”Hammurabin lakikokoelma, heettiläinen laki ja Raamatun lait, mitkä sisältyvät liiton kirjaan ja muihin Raamatun osiin, palautuvat taaksepäin yhteiseen lähteeseen, mikä on parhaiten varjeltunut Raamatussa, missä se on säilyttänyt alkuperäisen yksinkertaisuutensa . . . Se yhteinen lähde, mikä voidaan huomata kaikissa näissä lakikokoelmissa, on sama kuin Nooan lait, mitkä olivat perimätiedon mukaan koko ihmiskunnan perintöä. Liiton kirjassa tämä alkuperäinen Jumalan laki julkaistiin uudelleen Raamatun lainsäädännän muunnoksin . . . Kaikki tämä vahvistaa epäilyksettä sen vakaumuksen, että Raamatun yksinkertaiset ja selvät sanamuodot eivät olleet keinotekoisen supistamismenetelmän tuote, vaan alkuperäisen tulkinnan sanamuotoja koko puhtaudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Johtopäätöksenä on, että niiden täytyy olla paljon vanhempia kuin mainitut lainsäädännöt. Sillä on ratkaiseva merkitys kaikissa niissä tapauksissa, joissa puhtaat ja kauniit Raamatun perimätiedot törmäävät vastatusten jumalaistarustojen rinnakkaisuuksiin ja kaikkiin niiden inhottaviin vääristelyihin.” – Sivut 153, 154.

HENKEYTETYT ENNUSTUKSET

Niistä monista todisteista, mitkä vahvistavat Raamatun totuuden, ei voitaisi toivoa parempaa kuin sen henkeytetyt ennustukset. Ihminen ei voi ennustaa luotettavasti tulevaisuutta. Oikea ennustus tulee tosi Jumalalta, Jehovalta, joka sanoo: ”Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä teidän ne kuulla.” (Jes. 42:9) Tutki tätä kirjoitusta seuraavaa ennustustaulukkoa. Ennustuksia täyttävät tapahtumat ovat sellaisia, mitkä sinä tunnet joko henkilökohtaisen huomioinnin tai raamatullisen ja maallisen historian perusteella. Ennustukset lausuttiin useita vuosia tai vuosisatoja ennen niiden täyttymystä. Näiden ennustusten täyttyminen todistaa Jumalan henkeyttäneen Raamatun. Kuka tahansa Jehovan todistaja esittää sinulle iloiten lisätietoja pyytäessäsi. Tarkastele ja ota selville, miksi ennustuksia on kutsuttu jatkuvasti ihmeeksi.

Tämä taulukko ei suinkaan sisällä tyhjentävästi kaikkia täyttyneitä Raamatun ennustuksia, eikä tässä ole tarkasteltu kaikkia Raamatun aitouden todisteita. Mutta sen, mitä olemme oppineet arkeologiasta, historiasta, ennustuksista ja järjen avulla, pitäisi riittää vakuuttamaan kenelle tahansa rehelliselle henkilölle, että 2. Timoteuksen kirjeen 3:16:nnessa (Um) oleva Paavalin lausunto on ehdottoman tosi: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä.”

[Taulukko s. 483–484]

TÄYTTYNEITÄ RAAMATUN ENNUSTUKSIA

ENNUSTUS: ... TÄYTTYMYS: ...

Ennustus: 1. Moos. 9:25. Täyttymys: Israelilaisten toimeenpanema Kanaanin valloitus ja alistaminen (Joos. 9:23; 1. Kun. 9:20, 21)

Ennustus: 5. Moos. 17:14. Täyttymys: Israelin pyyntö kuninkaan saamiseksi (1. Sam. 8:4, 5)

Ennustus: 1. Moos. 49:10. Täyttymys: Juudasta tulee Israelin kuningassuku (1. Aikak. 5:2; Hepr. 7:14)

Ennustus: Jes. 23:1–13; Jer. 27:1–11; Hes. 26:1–21. Täyttymys: Nebukadnessar hävittää Tyyron mannerkaupungin

Ennustus: Jer. 25:1, 2, 8–11; Jes. 39:6. Täyttymys: Nebukadnessar valloittaa Jerusalemin; juutalaisten maa on 70 vuotta autiona (2. Aikak. 36:17–21; Jer. 39:1–9)

Ennustus: Jes. 13:1, 17–22; 44:24–28; 45:1, 2. Täyttymys: Kyyros kukistaa Babylonin; sen pysyvä raunioituminen; juutalaiset palaavat kotimaahan sen 70-vuotisen autioituksen jälkeen (2. Aikak. 36:20–23; Esra 2:1)

Ennustus: Sak. 9:3, 4. Täyttymys: Tyyron saarikaupunki valloitetaan (Aleksanteri Suuren toimesta)

Ennustus: Dan. 8:3–8, 20–22. Täyttymys: Meedian ja Persian häviö ja kukistuminen (Aleksanteri Suuren toimesta); Kreikan valtakunnan jako neljän kenraalin kesken

Ennustus: Jes. 7:14; Miika 5:1. Täyttymys: Jeesuksen syntymä neitsyestä Beetlehemissä (Matt. 1:18–23; 2:1–6)

Ennustus: Dan. 9:24–26. Täyttymys: Jeesuksen ilmestyminen ja voitelu Messiaaksi v. 29 jKr. (Luuk. 3:1–3, 21–23)

Ennustus: Jes. 8:23; 9:1. Täyttymys: Galilea, Kristuksen julkisen palveluksen lähtökohta (Matt. 4:12–23)

Ennustus: Sak. 11:13. Täyttymys: Kristus petetään 30 hopearahasta; Juudas heittää verirahan temppelin rahastoon (Matt. 27:3–6)

Ennustus: Jes. 53:4, 5, 12; Ps. 22:19. Täyttymys: Kristuksen uhrikuolema; arpa hänen vaatteistaan (Joh. 19:16–24)

Ennustus: Ps. 16:10; Matt. 12:40. Täyttymys: Kristuksen ylösnousemus kolmantena päivänä (Mark. 16:1–6; 1. Kor. 15:3–8)

Ennustus: Luuk. 19:41–44; 21:20–24. Täyttymys: Jerusalemin valloitus ja hävitys (roomalaisten toimesta v. 70 jKr.)

Ennustus: Luuk. 21:10, 11, 26; Matt. 24:12; 2. Tim. 3:1, 2, 5. Täyttymys: Maailmansota, nälänhädät, rutot, maanjäristysten lisääntyminen, maailmanlaajuinen pelko, rikosaalto, uskonnolla ei vaikutusta kirkossa kävijöihin

Ennustus: Dan. 11:36–38. Täyttymys: Teknillistä tiedettä ja voimaa palvovan mahtavan ateistisen hallituksen ilmestyminen

Ennustus: Matt. 24:14; Jes. 43:10; Ps. 2:1–9; Ilm. 14:6, 7, 14, 15. Täyttymys: Jehovan todistajat julistavat maailmanlaajuisesti, että Jumalan valtakunta on perustettu ja että Kristus on voittamaisillaan kaikki vastustajat

Ennustus: Jes. 2:1–4; Matt. 25:21–34; Ilm. 7:9, 10. Täyttymys: Kristittyjen todistajien kansainvälinen perhe palvoo Jehovaa ja valmistautuu varjeltumaan Harmagedonissa