Jehova - rakkauden ja kärsivällisyyden Jumala

”Ei herra viivytä lupauksensa täyttämistä, . . . vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” – 2. Piet. 3:9.

 1. a) Millä tavalla Pietarin toinen kirje on samanlainen kuin Malakian ennustus? b) Miten sekä Jeesus että Pietari korostivat Jumalan sanan varmuutta?

PIETARI varoittaa toisen kirjeensä loppuosassa, että ”viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajaa”, jotka kysyvät ivallisesti: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa?” Samoin kuin Malakia ennustuksessaan Pietari mainitsee muutamia selviä totuuksia ”jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivästä”. Inhimilliseltä näkökannalta katsoen Jehova saattaa näyttää ”viivyttävän lupauksensa täyttämistä”, mutta älä tee erehdystä. ”Herran päivä on tuleva niinkuin varas” ja tavoittava jumalattomat pilkkaajat äkkiarvaamatta. On kiinnostavaa, että Pietari yhdistää kuvaannollisten ’nykyisten taivaitten ja maan’ häviämisen Jumalan varmaan lupaussanaan. Samoin sanoi Jeesuskin esittäessään suuren ennustuksensa: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” Meidän tulee sen tähden kiinnittää mitä tarkinta huomiota Jumalan sanaan ja sen nykyistä aikaa koskevaan sanomaan. ”Autuas se mies, joka ei . . . istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia.” – 2. Piet. 3:3–10; Luuk. 21:33; Ps. 1:1, 2.

 2. Mistä Jehovan näennäinen hitaus on todistus?

² Jehovan näennäinen hitaus on todellisuudessa ihmeellinen todistus hänen rakkaudestaan ja kärsivällisyydestään, ”sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”. Samoin meidän tulee lukea ”meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi”. (2. Piet. 3:9, 15) Ilman Jehovan ja Jeesuksen Kristuksen rakkautta ja kärsivällisyyttä me emme voisi nyt todeta sen täyttymystä, mitä lopulta tapahtui tuhlaajapojalle. Jotkut tähän luokkaan kuuluvat ovat jo kokeneet pelastuksen Herran kärsivällisyyden takia. Onko toisilla vielä aikaa tehdä samoin? Voimmeko me auttaa jollain tavalla? Onko olemassa mitään hyvää syytä, jonka takia meidän ei pitäisi olla iloisia ja innokkaita auttamaan?

 3. a) Miten elämä on todistus Jumalan rakkaudesta? b) Miten aika on osoittautunut todistukseksi hänen kärsivällisyydestään? c) Miten näitä ”omaisuuksia” on käytetty ja väärinkäytetty?

³ Jehovan rakkaus ja kärsivällisyys auttavat meitä näkemään, miten – niin kuin tuhlaajapoikavertauksessa sanotaan – ”hän jakoi . . . omaisuutensa” sille luokalle, jolla on taivaallinen toivo, sekä sille, jolla on maallinen toivo, joita luokkia kuvattiin kahdella pojalla. (Luuk. 15:12) Tähän sisältyy kaksi seikkaa, elämä ja aika. Elämä on Jumalan lahja. Voisimme sanoa sen olevan osa hänen suurenmoisesta omaisuudestaan, mikä jaettiin ja annettiin hänen pojilleen. Se on hänen rakkautensa osoitus. Jumala on myös näinä ”viimeisinä päivinä” jakanut aikaa todistuksena kärsivällisyydestään. (2. Tim. 3:1) Miten? Ahdistuksen päivät alkoivat Saatanan järjestölle vuonna 1914, ja ne olisivat hyvästä syystä voineet jatkua keskeytymättä ja saavuttaa huippunsa Raamatun mainitsemassa Harmagedonin taistelussa. Mutta, kuten Jeesus sanoi, ”ne päivät lyhennetään”, koska muuten ”ei mikään liha pelastuisi”. (Matt. 24:22) Tätä kallista väliaikaa, joka alkoi vuonna 1918 ja päättyy Harmagedonissa, kestää yhä, ja se on jatkunut paljon kauemmin kuin aikaisemmin odotimme. Tämän ajanjakson kuluessa on taivaallisen toivon omaava uskollinen jäännös iloiten kuluttanut elämänsä ja aikansa Isänsä palveluksessa samoin kuin vanhempi poika. Monet Joh. 10:16:n ”muut lampaat” ovat tehneet samoin. Mutta nuoremmalla pojalla kuvatut ovat itsekkäästi tarttuneet Jumalan antamiin elämän ja ajan lahjoihin ja muuttaneet ne langenneen lihan turmeltuneitten halujen tyydyttämiskeinoiksi.

HYLKÄÄMISEN TIE JA SEN SEURAUS

 4. Miten ja miksi ”nuoremman pojan” luokka on omaksunut hylkäämisen tien?

⁴ Varoittaen niistä, jotka ovat Jumalan kansan tahallisia vihollisia, Pietari sanoo, että ”he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; . . . He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet.” (2. Piet. 2:13, 15) Tämä kuvaa hyvin nuoremman pojan menettelytapaa, vaikkei hänestä tulekaan koskaan tahallista vastustajaa, niin että hän menettäisi kaiken lunastustoivon. Tähän luokkaan kuuluvat eivät aloita nyt sellaisessa pahassa aikomuksessa, että he tekisivät mitään vahinkoa kenellekään. He tahtovat vain pitää hauskaa esteettömästi ja kenenkään paheksumatta heitä. Maailma kiihottaa ja houkuttelee kaupunkielämällään ja yöelämällään. Ja niin he lähtevät kotoa, joskaan eivät ehkä kirjaimellisesti, mutta kuitenkin lakkaavat seurustelemasta ja olemasta yhteydessä Jehovan ja hänen kansansa kanssa. He menevät etäälle, ”kaukaiseen maahan”. – Luuk. 15:13.

 5. Miksi ”kaukaiseen maahan” meno ei merkitse pitkää matkaa?

⁵ Tämä ei merkitse kirjaimellisesti pitkää matkaa. Saatanan asiainjärjestelmä on kaikkialla ympärillämme, mutta sen tila ja henki ovat kaukana Jehovasta ja vieraat hänen hengelleen. Fariseuksille, jotka kuulivat Jeesuksen esittämän kuvauksen, nuorempi poika kuvasi syntisiä ja veronkokoojia, jotka olivat omassa maassaan etäisen Rooman palveluksessa. Mikä oli vielä pahempi, veronkokoojat usein riistivät työssään petollisesti omilta maanmiehiltään, minkä tähden fariseukset pitivät heitä tyystin hylättyinä ja toivoa vailla olevina.

 6. Mitä saattaa helposti tapahtua hylätyn tien valitsijalle?

⁶ Kun nuori mies oli kaukaisessa maassa, häneltä ei mennyt kauan, ennen kuin ”hän hävitti tavaransa eläen irstaasti”. Hän oli totisesti tuhlaajapoika. Yksityiskohtia ei esitetä, mutta me voimme kuvitella mitä tapahtui. Vanhempi poika sanoi myöhemmin, että hänen veljensä ”on tuhlannut sinun [isän] omaisuutesi porttojen kanssa”, eikä kukaan pannut sitä vastaan. Tässä on suora varoitus. Vaikkei ”nuoremman pojan” luokka olekaan tahallisesti jumalaton, siihen kuuluvat joutuvat tuhoisan lähelle jumalattomia läheisen yhteytensä takia niiden kanssa, jotka ’elävät päivänsä hekumassa’ ja ’hylkäävät suoran tien’. Älä käsitä väärin. Mikään yksityinen kuvaus ei käsittele kaikkia mahdollisuuksia. Älä sano: ”Minä vietän hilpeän iloisesti aikaani maailmassa olevien ystävieni kanssa ja tulen sitten järkiini ja suhtaudun elämään vakavasti.” Sysäys, askel liian kauas tuollaisessa seurassa, niin voi luiskahtaa siihen luokkaan, mistä ei ole paluuta eikä toipumista. Ajattele myös tätä: Entä jos Harmagedon tulee sinun juostessasi tuon joukon mukana? Silloin ei ole aikaa katua. – Luuk. 15:13, 30; 2. Piet. 2:13, 15.

 7. Mitä tapahtui nuorelle miehelle, kun tuli nälänhätä, ja mitä vaikeuksia siihen liittyi?

⁷ Palaten kuvaukseen luemme tämän jälkeen, että ”tuli kova nälkä”, ja nuori mies, joka oli kuluttanut kaiken, sai lopulta sikopaimenen tehtävän. (Luuk. 15:14–16) Juutalaiselle, joka ajattelemme hänen olleen, tämä oli alentavaa ja häpeällistä. Sika oli eläin, jota juutalaisia oli kielletty syömästä tai koskettamastakaan kuolleena samoin kuin elävänäkin. ”Ne olkoot teille saastaiset.” (3. Moos. 11:7, 8; 5. Moos. 14:8) Tuhlaajapojan oli tukahdutettava omatuntonsa. Hän ei voinut odottaa työnantajansa, joka oli ”sen maan kansalainen”, välittävän mistään heitteillä olevan sikopaimenen omantunnonkysymyksestä. Eikä hän saanut edes syödä sikojen halpa-arvoista ruokaa, johanneksenleipäpuun palkoja! ”Niitäkään ei kukaan hänelle antanut.” – Luuk. 15:16.

 8. a) Miten nälänhätä on kohdannut kristikuntaa vuoden 1918 jälkeen? b) Miten tämä on vaikuttanut ”tuhlaajapojan” luokkaan?

⁸ Ei ole vaikea nähdä kuvauksen tämän osan täyttymystä. Raamattu puhuu ’nälästä, ei leivän nälästä eikä veden janosta, vaan Herran sanojen kuulemisen nälästä’. Tällainen nälänhätä on kohdannut kristikuntaa erityisesti vuodesta 1918 lähtien. Siitä pitäen ovat uskonnolliset johtajat Israelin uskonnollisten johtajien tavalla ”hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?” Jeesus sanoikin heille aikanaan: ”Te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.” Nykyään ovat kaikkialla väärän uskonnon maailmanmahdin alaisuudessa olevat hengellisesti nälkiintyneitä. Saatanan maailman hallitsevilla eli virallisilla kansalaisilla on tarjottavana ainoastaan omia inhimillisiä suunnitelmiaan, kuten Yhdistyneitten Kansakuntien järjestö, jota uskonnolliset johtajat tukevat. ”Tuhlaajapojan” luokka, joka on mennyt maailman tielle, liittyy noihin suunnitelmiin ja toivoo siten saavansa helpotusta ja tukea. Mutta hengellisesti sairaille, jotka on jätetty näkemään nälkää ja puutetta ja jotka on hylätty, ei ole mitään tarjolla. Tämä on kuvan synkkä puoli. – Aam. 8:11; Jer. 8:9; Matt. 15:6; 2. Kor. 4:4.

NUOREMPI POIKA TULEE JÄRKIINSÄ

 9. a) Lähettääkö Jumala pahaa saattaakseen meidät järkiimme? b) Mikä auttoi nuorempaa poikaa tulemaan järkiinsä?

⁹ Siitä, mitä tapahtui nuoremmalle pojalle, Jeesus sanoi yksinkertaisesti: ”Kun hän tuli järkiinsä”, ja kertoi sitten, mitä nuorempi poika ajatteli itsekseen. (Luuk. 15:17–19, Um) Kristikunnan papit usein sanovat vastoinkäymisiä kärsiville, että Jumala lähettää sellaisia kokemuksia opettaakseen läksyjä, saattaakseen heidät järkiinsä. Silloin tehdään Jumalasta vastuullinen pahan sallimisesta ja osallisuudesta siihen. Sellainen oppi on epäraamatullinen ja aiheuttaa paljon häpeää Jumalan nimelle. Jumalan sana sanoo, että ”Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa” millään pahalla. Jumala koettelee ja kurittaa, mutta ei käyttäen pahoja keinoja. Raamattu jatkaa: ”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa.” (Jaak. 1:13, 14) Näin kävi tuhlaajapojallekin. Hän ei todennäköisesti tullut järkiinsä huvitellessaan, mutta hänet pani käyttämään järkeään luultavasti joidenkin tietojen muisteleminen, jotka olivat hänen alitajunnassaan. Niinhän israelilaisetkin hylättyinä vihollisensa valtaan tiesivät, mihin palata. Niin teki myös nuori mies, kuten hänen myöhempi järkeilynsä osoittaa.

10. Mitä Luuk. 15:18, 19:ssä olevat tuhlaajapojan sanat osoittavat, ja mitä valoa ne luovat isän asenteeseen?

¹⁰ Kun nuori mies sai kuulla, ettei hänen omassa maassaan ollut nälänhätää, hän sanoi itsekseen: ”Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.” (Luuk. 15:18, 19) Hänen sanansa ilmaisevat paljon enemmän kuin pelkästään halua pelastua nälästä ja tulla ravituksi. Ensiksikin hän tunnusti sisimmässään tehneensä syntiä, ei ainoastaan isäänsä, vaan myös taivaan Jumalaa vastaan. Hänen sanansa osoittavat myös, että hänen mielessään oli ainoastaan yksi päämäärä: palata kotiin ja elää ja palvella isänsä alaisuudessa kotona. Hän tunsi isänsä ja tiesi, millainen koti oli. Kun hän aikaisemmin lähti kotoa, niin jos hänen isänsä olisi kääntynyt häntä vastaan ja vihaisesti huutanut hänelle, hän ei olisi ollut niin määrätietoinen sen suhteen, mitä tehdä. Hän olisi saattanut päättää palata ja odottaa löytävänsä työtä jossain puolella maata tarvitsematta nähdä isäänsä kasvoista kasvoihin. Mutta hänen mieleensä ei tullut tällaista ajatusta. Se oli koti hänelle! Ei ollut mitään muuta sen kaltaista paikkaa!

11. Miten ”tuhlaajapojan” luokkaan kuuluvat tulevat nyt järkiinsä?

¹¹ Sama pitää paikkansa niistä, joita tämä nuori mies kuvaa. Varhaisemman yhteytensä perusteella Jehovan kansaan ja totuuden sanomaan heillä on perusta, minkä pohjalla he voivat tulla järkiinsä. Niin kauan kuin asiat menevät heillä hyvin, he eivät tosin pysähdy ajattelemaan sitä. Kuitenkin heillä on alitajunnassaan kuva siitä, millaista ”koti”-elämä oli Jumalan kansan kanssa sen teokraattisessa järjestössä. Kun he kokevat Saatanan maailman tuottaman pettymyksen ja kurjan tyhjyyden, he voivat tehdä vertailuja. Lisäksi, kuten kuvaus antaa ymmärtää, he saavat ajankohtaisia uutisia Jehovan antautuneitten palvelijoitten jatkuvasta menestyksestä, siitä, että heillä on kuvaannollisesti puhuen ”yltäkyllin leipää” ja kaikkea onnellista toimintaa, mikä liittyy kotiin, jossa vallitsee yltäkylläisyys. (Luuk. 15:17) Tiedetäänhän yleisesti, että Jehovan todistajilla on juuri tällaista huomattavassa määrin.

12. Minkä oikean ratkaisun he nyt tekevät?

¹² Kun he ovat tulleet järkiinsä ja suorittaneet vertailun mielessään, he tekevät oikean ratkaisun. He antautuvat Jumalalle nyt terveellä tiedon ja arvostuksen perusteella. He ovat valmiit syvällisen tietoisina ja vilpittöminä vastaamaan myöntävästi niihin kahteen kysymykseen, jotka tehdään kaikille kasteelle aikoville jokaisen kastetoimituksen edellä. Tuon nuoren miehen tavoin he tunnustavat täysin saastaisen, syntinen tilansa ja tarjoutuvat taivaalliselle Isälle varauksettomassa antaumuksessa tehdäkseen hänen tahtonsa ja palvellakseen häntä. Millaisin seurauksin? Mitä tapahtui nuorelle miehelle kuvauksessa?

13. Mitkä tapahtumat ilmaisevat tuhlaajapojan kotiinpaluun?

¹³ Tulemme nyt liikuttavimpaan osaan. Kuvittele kohtaus. Pitkä matka takaisin hänen kotiinsa on ollut armoton tulikoe, mutta hänen päätöksensä ja määrätietoisuutensa panevat hänet jatkamaan matkaa. Lopulta, ”kun hän vielä oli kaukana”, hän tulee kodin näköpiiriin. Mitä hän näkee? Isänsä, joka varjostaa silmiään ja katsoo häneen päin! Miten usein hänen isänsä onkaan täytynyt tehdä näin! Vaikka poika on kaukana, isä tuntee hänet ja juoksee häntä vastaan. Säälin täyttämänä hän syleilee ja hellästi suutelee häntä. Saapuessaan kotiin poika tekee tunnustuksensa ja tarjoaa palveluksiaan ’yhtenä palkkalaisista’. Mutta isä päättää, että hänen poikansa täytyy ensin panna esiintymiskuntoon, parhaisiin vaatteisiin, ja sitten kutsutaan kaikki riemuitsemaan juhliin, ”sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt”. – Luuk. 15:20–24.

14. Mitä periaatetta täten korostetaan, ja mihin johtopäätöksiin se johtaa?

¹⁴ Kuinka voimakkaasti Jeesus tässä valaisikaan Raamatun periaatteen: ”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne”! (Mal. 3:7) Jospa ne, jotka ovat menneet harhaan, ymmärtäisivät, miten suuren ilon heidän kotiinpaluunsa aiheuttaisi! Epäilemättä heidän häpeäntunteensa usein pidättää heitä. Mutta jos he jäävät näkemään nälkää nälän uhkaamaan Saatanan maailmaan, niin mitä onnea se tuottaa kenellekään? Ei mitään! Mitä voimme tehdä auttaaksemme näitä? Tahdommeko auttaa heitä, vai teemmekö saman pahan erehdyksen, minkä kuvauksen vanhempi poika teki?

15. a) Millainen Jehovan asenne on ollut tuhlaajapojan isän asenteeseen verrattuna? b) Miten Jehovan kanssa sopusoinnussa olleet ovat osoittaneet arvostuksensa?

¹⁵ Me voimme parhaiten auttaa harhaantuneita huomauttamalla, mitä Jehova on tehnyt, kuten tässä kuvauksessa osoitetaan, ja toimimalla sen mukaisesti. Kertomuksessa Jeesus teki hyvin selväksi isän omaksuman asenteen ja menettelytavan. Hän ei odottanut poikansa saapuvan kotiin asti sanoakseen: ”No, mitä sanottavaa sinulla on puolustukseksesi?” Ei. Hän aavisteli poikansa paluuta ja oli tähyillyt häntä. Jehova on ilmaissut tämän saman asenteen kerrotuttamalla kauan sitten Sanassaan monia ennustuksia ja vertauksia, jotka edeltä kertovat tämän luokan paluun ja sen ilon, minkä se tuottaa hänelle ja koko hänen kodinkaltaiselle järjestölleen. Hän teki nämä raamatunkohdat ymmärrettäviksi vuonna 1943, juuri kun niin tarvittiin. Niiden merkitys ilmoitettiin ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelija”-luokan, voidellun jäännöksen, kautta osana siitä hengellisestä ravinnosta, mitä piti jaella ”ajallansa”. (Matt. 24:45–47) Ne, jotka olivat sopusoinnussa Jehovan kanssa, kotona hänen kanssaan, olivat kiitollisia täten annetusta ymmärryksestä. He eivät pidättäneet sitä itsellään, vaan julistivat sen laajalti kaikin mahdollisin tavoin heijastaen siten Isänsä syvällistä kiinnostusta ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka osoittavat merkkejä järkiinsä tulosta.

16. Miten maallinen luokka tehtiin vähitellen ilmeiseksi ja miten sitä rohkaistiin?

¹⁶ Kerratessamme lyhyesti tämän asiainkulun huomaamme, että vuonna 1923 Vartiotorni esitti ensi kerran ”lampaita ja vuohia” koskevan vertauksen oikean selityksen. ”Lampaitten” osoitettiin olevan maallinen luokka, joka kootaan Kuninkaan oikealle puolelle ja joka odottaa saavansa iankaikkisen elämän hänen hallituksensa alaisuudessa. (Matt. 25:31–46) Vuonna 1931 tämä sama luokka samastettiin niiden kanssa, ”jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia”, joita kristikunnassa suoritetaan. Nämä saavat ’merkin otsaansa’, mikä ilmaisee heidän tuntevan totuuden ja tunnustavan sen julkisesti, minkä tähden he varjeltuvat Harmagedonissa. (Hes. luku 9) Vuonna 1932 tämä luokka samastettiin Joonadabin kanssa, joka nousi iloiten kuningas Jeehun mukaan hänen vaunuihinsa, kun hän oli matkalla surmaamaan Baalin palvojia, mikä kuvaa kaikkien väärien palvojien hävitystä Suuren Babylonin tuhossa ja Harmagedonissa. Korostettiin sitä, että tie oli yhä auki kiinnostuneitten liittyä palvelemaan kuningasta Jeesusta Kristusta, Suurempaa Jeehua, hänen vaunujen kaltaisessa järjestössään. (2. Kun. 10:15–27) Vuosina 1933 ja 1934 annettiin käytännöllistä apua tämän luokan hyväksi järjestämällä uusintakäyntityö, ts. jälkikäynnit kiinnostuneitten luo, mikä avasi tien hengelliseen ravitsemiseen säännöllisen raamatuntutkistelujärjestelyn avulla. Vuonna 1934 tehtiin selväksi, että he voivat ottaa antautumisaskeleen, mitä seuraa vesikaste.

17. Millä tavalla tämän luokan kehitys huomattiin vuosina 1931 ja 1935?

¹⁷ Vuodesta 1931 lähtien nähtiin näiden lampaankaltaisten ottavan alituisesti lisääntyvässä määrin asenteensa Jehovan voideltujen todistajien puolelle ja osallistuvan kenttäpalvelukseen heidän kanssaan. Monet olivat tuhlaajapojan tavoin tuhlanneet aikaisemmat tilaisuutensa päästä antautuneeseen suhteeseen Jehovan kanssa ja palvelemaan häntä. Vuosi 1935 näyttää kumminkin olevan ratkaisevin tämän luokan kehittymisessä ja toipumisessa. Tuona vuonna tapahtui jotain, mikä vastasi tuhlaajapojan paluuta ja hänen isänsä hänelle osoittamaa runsaskätistä kohtelua, mikä päätyi kauan kadonneena olleen ja kotiin palanneen pojan avoimeen ja julkiseen tunnustamiseen. Hän oli todella saapunut ja tehty esiintymiskelpoiseksi ollakseen sopiva aihe juhlintaan ja iloitsemiseen. Mitä tätä vastaavaa tapahtui vuonna 1935?

18, 19. Miten vuoden 1935 konventtien tapahtumat täyttivät kuvauksen, ja mihin kysymykseen se johtaa?

¹⁸ Huomiomme kohdistuu tuon vuoden toukokuussa Washingtonissa pidettyyn konventtiin. On merkille pantavaa, että (engl.) Vartiotornin ennakkoilmoituksissa joonadabeina tunnettuja kehotettiin nimenomaan olemaan läsnä.a Tuossa konventissa todistettiin selvästi Raamatusta, ettei Ilm. 7:9:n ”suuri joukko” ole mikään toisarvoinen hengellinen luokka, kuten aikaisemmin ymmärrettiin, vaan sen osoitettiin nyt olevan sama maallinen luokka, johon viitataan juuri tarkastamissamme toisissa raamatunkohdissa. Lisäksi pyydettiin niitä läsnäolijoita, jotka katsoivat kuuluvansa tähän ”suuren joukkoon”, seisomaan, ja suuri määrä noudatti pyyntöä. Se oli huomattavaa hengellisen juhlinnan ja iloitsemisen aikaa. Samalla lailla meneteltiin toisissakin konventeissa ja samanlaisin tuloksin. ”Muiden lampaitten” ”suuri joukko” oli tullut! Siinä he olivat!

¹⁹ Mutta sinä sanot, että kaikki tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten. Millainen on tilanne nykyään? Ennen kuin vastaamme, tarkastelkaamme Jeesuksen kuvauksen loppuosaa, mikä esittää vanhemman pojan asenteen ja suhtautumisen veljensä paluuseen.

EI AIHEELLISTA SYYTÄ KOMPASTUMISEEN

20. Millaisen menettelytavan vanhempi poika omaksui veljensä palattua, ja miten isä esitti hänelle hartaan pyynnön?

²⁰ Vanhempi poika sattui olemaan poissa veljensä saapuessa kotiin. Lähestyessään taloa hän kysyi palvelijalta, mitä tanssi ja musiikki merkitsivät. Kun hänelle kerrottiin asia, hän vihastui kovin eikä halunnut mennä sisälle. Hänen isänsä pyysi häntä tulemaan juhlaan mukaan. Mutta ei! Vanhempi poika syytti isäänsä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, koska hän oli hellä ja puolueellinen tuolle tuhlaajahulttiolle ja oli myös evännyt sen, mikä hänelle oli tuleva, koska hänelle ei ollut koskaan annettu vohlaa, niin että hän olisi voinut iloita ystävineen. Rukoilevin äänin isä jälleen pyytää hartaasti samalla oikaisten vanhempaa poikaa molemmissa suhteissa sanoen: ”Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.” (Luuk. 15:25–32) Tähän kertomus päättyy jättäen oven avoimeksi vanhemman pojan tulla sisälle, kun hän olisi ajatellut asiaa ja tullut järkiinsä.

21. Keitä tässä kuvataan vanhemmalla pojalla, ja mitkä olosuhteet meidän on pidettävä mielessämme?

²¹ Tässä suhteessa vanhempi poika ei kuvaa vielä maan päällä olevan ”pienen lauman” koko jäännöstä, vaan ainoastaan niitä, jotka ottavat samanlaisen asenteen kuin hän. Miten tämä nähdään? Muista, että aina vuoteen 1931 asti huomio keskittyi miltei yksinomaan niiden kokoamiseen, joilla oli taivaallinen toivo. Maallinen luokka oli nähty ennalta, mutta Jumalan ei ymmärretty menettelevän erikoisella tavalla tämän luokan suhteen ja järjestävän sitä tällä puolen Harmagedonia. Silloin ei nähty, että ”muita lampaita” koottaisiin ja opetettaisiin ennen Harmagedonia, varsinkaan keitään, jotka ovat tuhlanneet tilaisuutensa niin kuin tuhlaajapoika. Sitä paitsi joillakuilla oli äärimmäisyyteen meneviä mielipiteitä siitä, miten Jehova valmisti heitä heidän taivaalliseen perintöönsä, ja he uskoivat, että heidän jokaista kokemustaan valvottiin kaikkia yksityiskohtia myöten rakastettavan mielenlaadun kehityksen puitteissa. Tämä teki heistä itsekeskeisiä ja ylen tärkeitä omissa silmissään. He tulivat itsekeskeisiksi nöyrällä tavalla. He näkivät ainoastaan itsensä kuvassa, mikä oli ilmeistä vanhemmassa pojassa.

22. Miten Jehova on osoittanut tunnustavansa ”nuoremman pojan” luokan ja millaisin seurauksin?

²² Oliko Jehovalla lainkaan velvollisuutta pitkittää mielisuosiotaan ja odottaa, että nämä itsekeskeiset ihmiset saisivat oikean näkemyksen ja osoittaisivat oikeaa henkeä? Ei ensinkään. Hän jatkoi juhlien valmistusta rasvaisista aineksista ”nuoremman pojan” luokalle, kun aika kypsyi sen julkiselle tunnustamiselle. Hän varasi näille hengellisesti puhuen hienon viitan, sormuksen ja sannikkaat, mitkä merkitsivät sitä, että hän ilmaisi heidän olevan tulevia maanpäällisiä poikia, jotka olivat nyt hyvässä asemassa hänen järjestössään ”ja kenkinä [jalassaan] alttius rauhan evankeliumille”. (Ef. 6:15) Mutta ”vanhemman pojan” luokka ei arvostanut tätä, vaan teki sen suhteen kiistäviä kysymyksiä. Sen jäsenet kieltäytyivät tulemasta Jumalan järjestön huoneeseen, koska he eivät halunneet yhtyä lausumaan tervetulleeksi luokkaa, joka varasti osakseen julkisuuden valokeilan!

23. a) Miten ”vanhemman pojan” luokan katsantokanta on väärä? b) Mikä on oikea näkemys?

²³ Heidän näkökantansa oli väärä molemmissa suhteissa. Heille itselleen oli taattu esikoisina heidän oma palkkansa, kun he osoittautuvat uskollisiksi. ”Nuoremman pojan” puolelta ei ollut kysymyksessä mikään toisen luokan suositumpi asema toiseen nähden. Jos Jumalan rakkauden ja kärsivällisyyden tähden havaittiin maallinen luokka ja sen ilmaantuminen elämään ja se tuotiin suoraan kuvaan odotettua pikemmin, niin eikö meidän kaikkien pitäisi iloita taivaallisen Isämme kanssa heidän puolestaan? Varmastikaan emme voi omaksua kiistävää ja uppiniskaista kantaa!

24, 25. a) Millä tavalla ovi on yhä auki tähän luokkaan kuuluville? b) Mihin kysymyksiin on vielä vastattava?

²⁴ Vaikka Jeesus päätti kuvauksen vanhemman pojan osalta talon ulkopuolelle, me emme voi päätellä, etteivät ketkään tähän luokkaan kuuluvista koskaan noudata Jehovan harrasta pyyntöä. Ovi on yhä auki. Muista, että fariseukset ja kirjanoppineet aiheuttivat tämän kuvauksen. Heidän ylemmyyttä ilmaiseva asenteensa syntisiä ja veronkokoojia kohtaan oli sama kuin vanhemman pojan veljeään kohtaan. Mutta melkoinen joukko näitä uskonnollisia johtajia tuli myöhemmin järkiinsä. Tosiaankin, niin kuin kertomus ilmaisee, ”lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi”. – Apt. 6:7.

²⁵ Ovatko Jehovan rakkaus ja kärsivällisyys yhä vaikuttamassa? Ovatko mitkään kehitysvaiheet vuoden 1935 jälkeen todistaneet tämän? Miten voimme hyötyä kummankin pojan harha-askelista, ja mitä voimme oppia isän asenteesta, jonka Jeesus niin eloisasti kuvaa? Meitä tietenkin kiinnostaa suuresti nykyinen tilanne, ja me käsittelemme näitä kysymyksiä seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]